Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti (engl. New Zealand, maoriksi Aotearoa) on Tyynen valtameren lounaisosassa sijaitseva saarivaltio, joka koostuu kahdesta pääsaaresta – Etelä- ja Pohjoissaaresta – sekä lukuisista pienemmistä saarista. Uuden-Seelannin pinta-ala on noin 270.000 neliökilometriä, asukasluku noin 4,9 miljoonaa, ja sen pääkaupunki on Wellington, jossa asukkaita 415.000.

Kuljin busseilla ja kävellen pohjoisella saarella. Waikato River kulkee reittieni halki, mutta laskee mereen ennen Aucklandia. Whakarewarewa´sta Auclandiin 232 km. Kartat GoogleMaps ja Waikato Regional Council

Uuden-Seelannin saaret ovat suurelta osin tuliperäisiä. Ennen eurooppalaisten saapumista niillä asui polynesialaistaustaisia maoreja, jotka ovat onnistuneet säilyttämään osan kulttuuriperinteistään nykypäivään asti. Maa oli Britannian siirtomaa vuoteen 1931, jolloin siitä tuli itsenäinen Kansainyhteisön jäsen. Sen talous nojaa edelleen maanviljelyyn, varsinkin karjanhoitoon. (osin Wikipedia) Uusi-Seelanti on monella tapaa samanlainen kuin Suomi, paitsi arvonlisäverossa, joka on 13%.

Auckland

22. tammikuuta 2016

Uusi Seelanti on toimiva yhteiskunta. Lentokenttä sujui alta aika yksikön kun siellä oli kaikenlaista e-passinlukijoita myöten. Minä jouduin ihmisen puhutteluun. Se oli niin hauska, että aamun harmit kentällä kaikkosivat saman tien.

Tavarat tutkittiin skannaamalla. Huumekoira pyöri jaloissa. Tiukattiin onko hedelmiä tullut mukaan.

Osaan arvostaa tiukkaa linjaa maahantulossa. Tänne ei kukaan pääse paperit repimällä ja kurpitsavankkuritarinoita kertomalla. Olisipa Suomessa yhtä viisasta.

Nyt suihkuun ja lähden nauttimaan iltapäivän kahvihetkestä kaupungille. Kello on 15.30 ja Suomessa jo aamuyö 4.30.

Tulin bussilla kaupunkikeskustaan ja otin hotellin pariksi yöksi, jotta ehdin miettiä mitä tehdä. Busseja lähti lentokentältä 10 minuutin välein. Keskusta on turhankin komea. Piti ottaa pieni korttelihotelli, miltä se kadulta ja vielä respasta näyttikin. Mutta tässä on 25 kerrosta ja huoneessani on jopa pesukone. Turhaan heitin vaatteita roskiin Noumeassa.

Kulkurin elämä on joskus mutkia täynnä. Kirjoitin seuraavan vuodatuksen päästyäni lentokoneeseen monen vaiheen jälkeen. Pahimmassa paikassa jäi 3 minuuttia marginaalia, joten se näkyy tekstissä. En sitä kuitenkaan sensuroi: (julkaistu kohdassa Uusi-Kaledonia)

—
Minulle annettiin taas täytettäväksi matkustajakortti. Mitä ne sillä tekee. Jos minulla olisi pommi taskussa, en kai kruksaisi asekohtaan kyllä. Tai mitä ne tekee ammattitiedolla. Jos olisin huumekauppias laittaisin importexportman. Passithan tarkastetaan koneellisesti. Ottaisivat tiedot samalla talteen. Joissakin maissa on ollut myös poistumiskortti.

Päivi: No olet sitten päässyt ns. ”sivistyksen” pariin. Minäkin olen aina halunnut käydä Uudessa Seelannissa ja jonakin päivänä lähdenkin sinne, takuulla. On se hyvä että on vielä maa johon ei musuloiset noin vain pääse periytymään.

Paikassa Auckland Town Hall.

22. tammikuuta 2016 · Auckland, Aucklandin hallintoalue, Uusi-Seelanti ·

Auckland, kuin Islanti mutta lämpimämpi

Olen ollut täällä vasta 9 tuntia ja olen iki-ihastunut Uuteen Seelantiin. Söin äsken sen loistavan kala-ateriankin japanilaisessa paikassa. Islanti on kyllä vielä selvästi voitolla.

Tämä on mielenkiintoinen paikka. Islannissa näin viikon aikana kaksi mustaa miestä, tänään näin ensimmäisen ja ainoan mustan 8 tunnin oleskelun jälkeen. Yhden maorin, alkuperäiskansalaisen, näin. Kun tulevat sukupolvet kulkevat Helsingissä 150 vuoden kuluttua, ihmetellään silloin kantasuomalaista ihmettä samalla tavalla kuin täällä maoreja tänään.

HOP konesali 1980-luvun alussa. Siis Helsingin Osakepankki

Aasialaisia on paljon. Kiinalaisia, japanilaisia mutta myös muita. Intialaisia olen noteerannut yhden. Tässä on Uuden Seelannin vaurauden yksi selitys. Tänne on saanut tulla ahkeria aasialaisia, mutta ei vähemmän työteliäitä afrikkalaisia ja arabeja. Kelpaa täällä porskutella. Suomen kurjuutta lisää se, että meidän piti saada suurin joukoin juuri niitä, jotka eivät työllisty koskaan, jos silloinkaan. Olemme saaneet ikuiset elätettävät, kun tänne on tullut ikuiset ahkerat ja työteliäät.

Auckland on keskustassa iso city. Korkeita taloja. Jalkakäytävät leveitä, todella leveitä. Kaikkialla siistiä. Paljon myös korkeita taloja, mutta tämä ei mitenkään ole New York, eikä muukaan metropoli.

Yksi uskovainen rouva yritti saada minut joukkoihinsa. Tunti keskusteltiin. Hän uskoi ja minä en. Uskovaiset ovat niin naiiveja uskossaan. He vain uskovat. Se riittää selittämään kaiken. Olisipa joskus mielenkiintoista käydä samanlainen keskustelu muslimin kanssa. Husua en kuitenkaan halua keskustelukumppaniksi, se on jo osoittautunut tyhmäksi, eikä se siitä muuksi muutu.

Klo 21 jälkeen tulin huoneeseeni. Ulkona on kuitenkin vielä valoisaa. Tämäkin tekee tästä maasta niin hienon. On valoa, on lämpöä, mutta ei ole hellettä.

Uusi Seelanti on asukasluvultaan Suomea pienempi, 4,4 miljoonaa asukasta. Ei täällä ole hoettu osaamisen merkityksestä, vaan talous ja vienti perustuu paljolti maatalouteen, esimerkiksi lammasta tulee Suomeen asti. Teollisuus on vaatimatonta, mutta se kuitenkin tuo neljänneksen kansantuotteesta.

Kirjoitimme vuonna 1995 kirjan Uusi pienyhtiö, jossa pidin Uutta Seelantia mallimaana myös Suomelle. Ei ole sitäkään kirjoitusta tarvinnut takinkäännöksi muuntaa.

Loppuillan katsoin lentokentältä keräämääni aineistoa ja sen mukaan mietin, miten matka huomenna lauantaina jatkuu – en toki siirry minnekään, mutta katseltavaa riittää. Mieli on tosi korkealla ja olen iloinen, että tulin tänne matkan lopuksi. Mieltä kohotti tarkistamani tiedot netistä. Muslimeja on vain prosentti, ja 42 % kansasta ei tunnusta mitään uskontoa. Jos ja kun pitävät rajat kiinni haittamaahanmuutolta, tämä on viimeisiä paratiiseja maapallolla sadan vuoden kuluttua.

Kotouttaminen ei tule onnistumaan koskaan, se on vain puuhastelua ja leikkimistä yhteisillä rahoilla. Mietin sitä kun istuin kahvilassa ja katselin kadulla kulkevia kaukoidästä tulleita. Ei heitä kotouteta, he tekevät itse. Joku uskomaton kiinalainen poikkeusyksilö on oppinut vuodessa suomen kielen, mutta hän kävi yliopistolla kaikki kurssit ja sen lisäksi opiskeli joka ainut päivä monta tuntia suomen kieltä. Eivät nämä irakilaiset ja somalit koskaan tule panostamaan suomen kieleen niin paljon, että sillä olisi todellista merkitystä. Eikä kannettu vesi kaivossa pysy.

Maureenin (Fidzin parturi) lammassaksien jälki alkaa hieman peittyä. Islannin taikakoru vaatii puhdistusta. Markan puhdas teepaita ja Vanuatun kukka.

Päivi: Ihana matkakertomus taas. Voi voi kun tuonne pääsisi. Onko siellä millainen hintataso?

Pauli: Tänne pääsee kun hyppää koneeseen. Kotimatka Tahitilta kestää 26 tuntia, jossa mukana 2 tunnin koneen vaihto.

Päivi: No minä ajattelin että meidän perhe muuttaisi sinne, tietenkin pitää ensin tutustua maahan. Mutta ei sinne kannata lentää vain viikoksi tai kahdeksi kun pitää käydä töissä (sompulle ja muille matuille hyvinvointia) mutta sitten kun puolisoni pääsee eläkkeelle. Espanjaan on ajateltu muuttaa mutta tuo maahan tuntuu mielenkiintoiselta.

Pauli: Minä voisin muuttaa Burundiin. Chileen. Islantiin. Uuteen Seelantiin. Kalastajakylään Brasilian rannikolle. Espanjaan ei kannata mennä ennenkuin EU on hajonnut. Nyt istun kahvilassa ja kello pian 23. Lauantai-illan huumaa.

Pauli: En osaa vielä sanoa hinnoista. Ei mikään halpismaa. Suomea alempi kuitenkin.

Ninni: mun ikuinen haavemaa 🙂 toki Skotlanti ykkösenä, koska sukujuuret 🙂

Pauli: Jos oisin skotti, haluaisin sille itsenäisyyden. Toki haluan nytkin, mutta ei minulta kukaan kysy.

24. tammikuuta 2016 · Auckland, Aucklandin hallintoalue, Uusi-Seelanti ·

Tilintarkastustoimistojen buildingit

Täällä, kuten kaikkialla maailmassa, suuret tilintarkastustoimistot pitävät majaansa kalliilla keskustaneliöillä. On se varmaan jostain Mettälän Konepajasta kivaa tulla hoitamaan veroasioitaan taloon, josta näkee, että suuri osa laskusta menee pytinkin pystyssä pitämiseen.

Jostain syystä kävellessäni tänään yli 24.000 askelta eri puolilla kaupunkia, törmäsin viiteen kansainväliseen toimistoon. Siksi piti hakea se kuudes, oma eka yhtiöni, ja siksikin niitä askelia tuli. Kauppalehti laittaa toimistot liikevaihdon mukaan järjestykseen, minä laitoin pröystäilylistauksen.

1: Kaikkein suurin ja kiiltävin talo oli Deloitella.

3: Onpa noloa. Olin Ernst&Youngilla partnerina. Ja nyt tämän toimiston Aucklandin building on puolta matalampi kuin kilpailija Deloitten. En kehtanut sanoa kenellekään, että olinpa minä Australiassa luennoimassa kun olin EY:n miehiä. Ja paikallinen Hesari tuli tekemään ison haastattelun.

5: KPMG. Sinne menin ekaksi atk-tilintarkastajaksi, semmoinenkin virka on joskus ollut. Silloin Widerinä oltiin suurempi kuin toinen ja kolmas yhteensä. Silti meitä oli vain 60. Nyt taitaa olla kymmenkertainen määrä. Niin ovat verolait monimutkaistuneet ja tilintarkastuksen byrokratia lisääntynyt. Byrokratiaa tarvitaan, jotta saadaan apulaistunteja paljon, joilla maksetaan nämä hienot toimistot.

9: Alkoi (2020) kiinnostaa, mikä on Vero. Vero (Insurance) is a subsidiary of Australian company Suncorp Group, while Tower is New Zealand based. Verottaja, vakuutusyhtiö, lakiasiantoimisto tai tilintarkastustoimisto – rahasi eivät ole turvassa.

Summa summarum: Jos olisin sen Mettälän konepajan omistajayrittäjä, en ottaisi noista ketään, vaan hakisin hyvän tilitoimiston ja jonkun ammatinharjoittaja-tilintarkastajan tukemaan tilitoimiston työtä.

Kun yö läheni puolta yötä, istuin Starbucksin kahvilassa ihmettelemässä lauantai-illan huumaa. Iloista menoa. Poliisi oli näkyvästi paikalla, mutta vähäisintäkään häiriötä en huomannut. Miksi menin veronkiertäjän kahvilaan? Ja miksi kirjoitan tätä Applen iPadilla? Apple on ylivertainen innovaatioissaan, mutta saisi se maksaa asialliset verot. Starbuckille ei enää tähän aikaan ollut vaihtoehtoja, paitsi hampurilaisbaarit. Ja mieli teki kahvia.

Jotenkin ruokapuoli ei ole toiminut. Odotukset olivat liian suuret. Sain tänään illalla lopultakin uusi-seelantilaisittain tehtyä lammasta. Oli vaisun makuinen. Kun söin terassilla, ei pöydällä ollut mausteita. Eikä tarjoilijaa paljon näkynyt, että olisi voinut pyytää.

Eilen söin korealaisen aterian illalla. Se oli täydellinen katastrofi. Tänään yritin iltapäivän välipalaksi japanilaisesti tehtyä kalaa. Pah.

Paras ateria, ylivoimaisesti, on toissapäivän iltapäivän välipalana syömäni thaimaalainen Tom Khan keitto. Vähän sama kuin Tom Yam, johon ei koskaan pety.

Tässä ihme hotellissa ei ole aamiaista, vaikka pesukone onkin. Eilen söin viereisen japanilaisen paikan aamupalan, ja se oli ihan ok. Sunnuntaina se oli kiinni ja menin seuraavaan. Se oli rasvalöllöä koko aamupala, jäi kesken ja paha maku suuhun.

Täällä, niinkuin kaikkialla, on hirmuinen määrä ruokapaikkoja. Miten ihmisten syömisistä riittää niin monelle työtä ja liikevaihtoa. Sitä olen tänään pohtinut.

Kävin ostamassa vettä venäläisestä ruokakaupasta. Tosi outoa, olikohan se rahanpesua kaikki.

Rotorua, Uusi-Seelanti ·

Rotorua, Uusi Seelanti, 25-26 tammikuuta 2016

Tulin bussilla Aucklandista Rotoruaan. Se on vähän kuin Islanti. Bussit toimivat loistavasti. Ostin lipun ja sitten ihmettelin, missä linja-autoasema kaukobusseille. Siinä kadulla se. Oli kadulle omalle kaistalle vedetty tavallista pitempi pysäkki, johon bussit tulivat vartin ennen lähtöä.

Tiistaina kävelin aika monta kilometriä geysiralueelle. Molemmin puolin piiitkää katua oli motelleja ja lodgeja. Ei mitään muuta.

Geysiralueen lähestymisen tunsi tutusta hajusta. Mietin, meneekö maapallon läpi kaasuputki, joka tuo energiaa niin Islannin kuin Uuden Seelannin vesipurkauksille.

Islannissa vain käveltiin lähteiden alueelle ja lähteiden välissä. Ilmaiseksi. Täällä on tehty iso spektaakkeli asiasta. Työllistävät selvästi alkuperäiskansaa maoreja. 30 euron lipun maksoi maorien takia mielellään.

Pitäisi vuokrata auto, koska parhaat paikat on 20-30 km päässä. Vasemmanpuoleinen liikenne, parasta olla koittamatta onnea.

Täällä on tosi siistiä kaikkialla. Joku japanilainen mummo heitti kahvimukinsa geysiralueen kiville. Huusin mummolle soo soo ja meni hän kiltisti hakemaan mukinsa pois.

Täällä olisi siistiä asua. Bensa maksaa 1,20 usd ja diesel puolet siitä. Ihan riittävän aamupalan saa 5-8 usdollarilla. Alv on 15% kuittien mukaan. (Vuonna 2020 13%).

Maanantai-illalla söin parhaan buffeen ikinä täällä Rotoruassa. Syy, nimipäivä. Oli kaikkea monenlaisista simpukoista alkaen. Raakana. Istun geysirulkokahvilassa ja jotain pitäisi päättää jatkosta. Aloin laittaa näitä kuvia kun olen vähän ymmälläni, mitä tehdä.

Minulla on 50 euron motellihuone. Vieläkin ihmettelen Aucklandin huoneistoani. Makuuhuone, olohuone, keittiö, pyykinpesukone kuivurilla. 120 usd. Yritin löytää halvempia siitä cityalueelta. Hinnat 180-350 usd. Standard room price.

Kiwi on kanan kokoinen lintu, joka munii kokoonsa nähden suurimman munan. Olin kiwitalossa ja luulin pimeässä nähneeni jotain, ilmeisesti kiwivauvan. Kuva New Scientist.

Täällä geysiralueella on huomioitu myös kiwit – nuo linnut jotka eivät osaa lentää. Lintuja oli ennen valkoisten maahanmuuttajien tuloa 10 miljoonaa. Nuo mamut toivat mukanaan lemmikkinsä kissat ja koirat, jotka ovat tappaneet kiwit sukupuuton partaalle. Jäljellä enää 70.000. Ei Eurooppa selviä invaasiosta yhtään paremmin kuin Amerikan intiaanit ja inkat ja Oseaanian aborginaalit, maorit ja kiwit.

Päivi: Laitapa Pauli kuvia niistä kiweistä kun en muista ikinä nähneeni, kiitos.

Pauli: Ne liikkuvat vain öisin. Niillä oli pimeä koti, mutta kuvaus kielletty. Pikkupoikana kuuntelin Radio New Zealandia ja sain kortin lisäksi kiwirintaneulan. Onkohan tallella.

Päivi: Voi kiitos, mutta onko niillä siipiä kun näyttäs ettei ole? Muuten niin hellyttävän näköinen. Minkä kokoinen jos vertaa vaikka talitiaiseen? – Pauli: Pienempi. Ei ole siipiä. Ne sai olla rauhassa ja siksi siivet surkastui pois. Pitkä nokka kun syövät matoja ja muita ötököitä

Ulla: kyllä on komeen ja mielenkiintoisen näköistä

Paikassa Whakarewarewa The Living Maori Village.

26. tammikuuta 2016 · Rotorua, Uusi-Seelanti ·

Whakarewarewa

Kävelin geysiralueelta takaisin eri reittiä. Omakotitalojen kautta. Huomasin kuinka kevyttä rakentaminen täällä on, kun talven olosuhteita ei ole. Täällä menee joskus lievästi pakkaselle eteläisimmissä osissa. Täällä pohjoisempana ei koskaan.

En voinut olla vertaamatta Suomen olosuhteita. Rakentaminen kallista. Asuminen kallista mm energian kulutuksen takia.

Täällä ei makseta maailmansyleilyveroja, minkä vuoksi täällä on asiat hyvin.

Pakko ihmetellä, kuinka älytöntä on rahdata Afrikan lämmöstä ihmisiä elämään Suomeen. Vaikka vihervasemmisto ei rahan päälle mitään ymmärrä, luulisi että edes hiilijalanjäljestä.

Rauno: Pitkiä sanoja.

Paikassa Waimangu Volcanic Valley.

27. tammikuuta 2016 · Rotorua, Uusi-Seelanti ·

Waimangu

Olen ottanut tämän matkan ensisijaisesti kunnonkohotuksena. Siksi lähdin tänään vulkaaniseen laaksoon kävelemään. Up and down. Ihmeellisiä luonnon aikaansaannoksia. Otin paljon kuvia, joista osan julkaisen tässä.

Kaiken niin suomalaiselle vieraat kohteet kukoisti päivänkakkarapehko keskellä vulkaanista maata. Mietin, olisiko joku suomalainen tuonut sen tänne. Toivottavasti ei. Täällä on tosi kova kuri vieraslajien ja ulkomaisten pöpöjen suhteen. Kiwien tuhosta on jotain opittu.

Muistui mieleen Ateenan maraton, jossa vietiin bussilla Marathonin kylään ja juostiin takaisin. Nyt vietiin puolimaratonin matkan bussilla ja sitten 2 tunnin kävelyn jälkeen oli päättäri, josta bussi nouti. Matkalla oli 2 välibussipysäkkiä ja niistä nousseiden määrä kertoi, että olin yksi siitä kolmasosasta, joka käveli koko matkan.

Täällä on paljon nuoria reppumatkalaisia. Itse olen ajatellut, että nämä matkat on parasta tehdä yksin. Vahvistusta sain kun kuljin alkumatkan samaa tahtia nuoren parin kanssa. Eka kolmanneksen jälkeen neito alkoi kiukuttelemaan, että sinä tänne halusit. Nuori mies lähti kovaa vauhtia omaan matkaan ja neito jäi jonnekin. Olivat kuitenkin yhdessä kaupunkiintulobussissa.

Olen ollut kovasti hyvällä mielellä. Kunto on kohonnut silmissä vaikka yskä vieläkin vaivaa. Täällä Rotoruassa ruoka on ollut hyvää. Yöllä satoi ja se virkisti ilman. Kun 2 tunnin lenkki oli ohi, alkoi sataa vartiksi. Kastuin, mutta kaikki tärkeä on muovipusseissa, joten satakoon ihan rauhassa. Huomenna aamulla lähden yhdeksi yöksi bussilla Hamiltoniin. Se vaan on sopivin paikka loppumatkaa ajatellen. Jouduin jo tekemään päiväsuunnitelman, jotta olen oikeissa paikoissa kotimatkaa varten. Vapaus kulkea meni, mutta kaikkea ei voi saada.

Paikassa Rotorua City. 27. tammikuuta 2016 ·

Rotorua illalla klo 23 puiston penkillä

Unohdin pyytää lisäpäivän nettiin ja emäntä on jo nukkumassa. Tulin sateen raikastamalle kaupungille soittamaan nettipuhelun ja tekemään fb päivityksen. Täällä on avoin verkko, joka yltää laajalle, ei kuitenkaan motelliini.

Penkin toisella puolen istuu japanilainen nuori neito, joka on myöhästynyt jostain bussista. Hän höpöttää minulle koko ajan ja samalla kuivaa vaatteitaan. Meillä on katos. Kysyi onko turvallista istua täällä tähän aikaan. Uudessa Seelannissa ei koe minkäänlaista pelkoa. Täällä ei ole refugee-jengejä, yhtään huumehörhöä enkä humalaista en ole nähnyt.

Lake Rotomahana, Rerewhakaaitu, Bay of Plenty

Mietin miksi täällä on niin kiva olla. Rotorua on pieni kaupunki. Vain 60.000 asukasta. Jos ei laske tuota 3 km motellikatua, kaupungin halki kulkee vartissa. Auckland oli minulle liian suuri, vaikka mielenkiintoinen. Viihdyn Mikkelissä, en viihdy Helsingissä.

Katsoin netistä, miksi kieleni on kipeä. Olen imenyt apteekin kurkkupastilleja yskään. Lopetin eilen ja kipu poistui. Yskäkin helpotti vaikkei poistunut. Apteekin rohdoista ei ole apua, joskus haittaa.

Tänään söin lammasta thaipaikassa. Loistavaa. Islanti alkaa löytää veroisensa.

Tuo tyttö pölöttää ja kyselee koko ajan, ehkä peloissaan kuitenkin. Ei tästä päivityksestä tule mitään. Hän aikoo istua tässä koko yön pyykkiensä kanssa ja lähtee aamulla bussilla. En taida pyytää nukkumaan motelliin, ei ole sohvaa ja on pakkaamatta. Aivan hölmö tilanne. Motellit on tähän aikaan kiinni, joten en saa hänelle mistään huonetta. Lämmin täällä on ja sade ei yllä penkille. Miehen tässä olisi helppo olla mutta totta kai nuorta neitoa pelottaa.

Täällä on tosi hieno kello, joka soi vartin välein. Kun kaikkialla on hiljaista, sointuu kauniisti.

Tulin aamukahville ja bussille. Klo 7 vielä kaikki kiinni. Yhden aamupalapaikan löysin. Menin heti katsomaan miten neito voi. Hän nukkui penkillä niin somasti. Sen verran yö oli viileä että hän oli laittanut pusakan ylleen. Voiko kesällä nukkua rauhassa Espan puistossa. Ei enää. Irakilaiset.

Hamilton, Uusi Seelanti

29 tammikuuta 2016

Auvoiset ennakkoluulot Uudesta Seelannista maailman parhaana maana vahvistuvat päivä päivältä. Pieniä ongelmia on. Paikalliset puhuvat nopeasti ja vielä enemmän vääntäen kuin aussit. Olen muutamalle joutunut sanomaan slowly.

Hamiltonin halki kulkee joki. Sen toinen ranta on tehty jalankulkijoille kivaksi kulkea sateellakin. Ruusutarhaan rantaa pitkin on tunnin matka.

Täällä on myös järvi, jonka ympäri kävelee 5000 askeleella. Se on upea iltalenkki ja sekin on tehty lenkkeilijäystävälliseksi.

*Waikato River´in lintuja. Waikato on maan pisin joki, 425 km*

Täällä ei käydä kauppaa koko ajan. Kaupat menevät kiinni jo 17.30. Tänään perjantaina myöhempään. Kävin isossa tokmannissa joka oli auki 21.30een. Sielläkin oli jo itsepalvelukassat. Suomi haalii työvoimaa ulkomailta työttömiksi. No irakilaiset ja somalit jää tilastojen mukaan työttömiksi siitä riippumatta mikä tilanne Suomessa on.

Täällä syödään paljon ulkona. Ja mikä ettei. Illat ovat lämpimät. Söin äsken aivan fantastisen hyvän ja monipuolisen japanilaisen aterian. Oluen kanssa 30 euroa. Juhlistin päivää, ja olisin saanut hyvän dinnerin kympilläkin. Juhlan aihe oli 30.000 askeleen ylitys päivän aikana.

Suomen uutisia ei ole kiva seurata. Pari päivää on jauhettu Selännegatea. Toimittajat ja päättäjät näkevät rasismia kaikkialla. He eivät tajua, ettei kyse ole rasismista lainkaan, vaan suuresta huolesta, mitä Suomelle ollaan tekemässä. Tuollaiseen tunkkaiseen konkurssipesään ei ole kiva palata.

Minuakin on syytetty Vantaan valtuustosalissa rasistiksi vihervasemmiston valtuutettujen suulla. Kun esitin monikulttuurisuusohjelmaan ylevien tekojen lisäksi hintalappua. Väitän ettei yksikään vihervasemmistolainen olisi tällä reppumatkalla suhtautunut yhtä luontevasti niin monenlaisten ihmisten kanssa olemiseen kuin minä. Minä otan ihmiset ihmisinä, enkä asetu heidän yläpuolelleen, mitä suvaitsevaisuus ja ”auttaminen” on. Suvaitsevaisten kannattaakin pysyä Suomessa kiillottamassa sädekehäänsä muita syyllistäen.

Matkustaa kohteeseen Tonga paikasta Auckland Intenational Airport.

30. tammikuuta 2016 · Auckland, Aucklandin hallintoalue, Uusi-Seelanti ·

Matkalla Tongan kuningaskuntaan, ja huomasin töiden loppuvan maailmassa

Vaikka Uusi Seelanti on hieno paikka, muistin että matkallani on kaksi tarkoitusta: kunnon kohotus ja nähdä kaikki maailman maat. Siksi olen nyt lentokentällä matkalla Tongaan pitkäksi viikonlopputripiksi. Tongasta tulee 129. maa. Toinen puoli on vielä näkemättä. Tosin enää alle puolet. Maaksi lasken paikat kuten Färsaaret, Grönlanti ja Albania, jotka Euroopassa on vielä näkemättä. On Malta, Kaliningrad ja Vilna, jotka hoidan alta pois tänä vuonna. DX-kuuntelijan maalistalla erilliset alueet ovat omia maita.

Kun vuonna 1984 teimme perheemme kanssa autoretken laivalla Puolaan ja sieltä ajaen aina Turkkiin asti, ei ollut pankkiautomaatteja, joista kortilla saa rahaa. Nostin pankin tiskiltä 15.000 markkaa ja piilotin rahat eri paikkoihin autoon, mm. vararenkaan alle. Puolaan tultua piti ilmoittaa rahan määrä ja tein sen tunnollisesti. Tullimies vaati nähdä kaikki rahat. Auto piti heti purkaa.

Laivalippu oli ostettu vanhan ajan matkatoimistosta. Pankkivirkailija kirjoitti vielä matkashekit, joita voi vaihtaa pankkitiskeillä. Töitä riitti monelle matkan tiimoilta.

Ostin Tongan sähköisen lipun netistä. Maksoin luottokortilla. Kentällä ei ollutkaan tiskiriviä virkailijoita ottamassa minut ja reppuni vastaan, vaan oli parikymmentä automaattia, joista yhteen laitoin passini. Piti katsoa kameraan, joka tunnisti että olen sama henkilö kuin passikuvassa. Sen jälkeen kone tulosti reppuun laitettavan tarranauhan, jossa on viivakoodi sitä varten että reppuni määränpää tunnistetaan ja reppu ohjataan oikeaan koneeseen.

Sitten kone tulosti boarding passin, jolla pitää kohta mennä tullivirkailijoiden luo. Onkohan sielläkin joku robotti, joka tarkastaa minut. Onhan siellä skanneri, joka varmistaa ettei minussa ole kiinni pommia, eikä pikkulaukussani ole vettä, eikä parfyymiä. Kai siellä sentään joku pikkumainen nilkki sentään on, tai onko se jo Schwarzenneggerin näköinen robotti.

Repun vein hihna-automaatille, joka halusi nähdä passini ja boarding passin. Sen jälkeen se kertoi, että reppu painaa 8,8 kg ja imaisi reppuni johonkin syöveriin. Itse tehdään nykyään kaikki ja vielä maksetaan siitä.

Näin tässä käy. Kaikki työt automatisoidaan. Pian AKT joutuu ottamaan jäsenikseen autorobotit, koska lakkoon määrättäviä kuljettajia ei enää ole. Maahan tuodaan luku- ja kirjoitustaidottomia nuoria miehiä tekemään työt, joita suomalaiset eivät enää tee. Miettimättä nyt että se vasta on rasismia pohdin, että siivousrobotti kyllä siivoaa ainakin lattiat paremmin kuin ihminen luudallaan. Eli ei me ketään tarvita mihinkään.

Palveluja toki voitaisiin tarvita, mutta mistä rahat. Eivät kaikki voi olla julkisella sektorilla töissä, koska maksajiakin tarvitaan. Eikä yksityissektorin rahat tuovia ole ne lukuisat kepat, pakolaisneuvonnat ja somalien mehiläisyhdistykset, jotka elätetään verorahoilla. Ja verorahoista ne veroparatiisimehiläiset ja terveystalotkin elävät, vaikka yksityissektoriin lasketaankin. Ja nilviäiseksi sanoisin niitä yksityisiä lakifirmoja, jotka tekevät miljoonansa kilpailemalla lahjonnan avulla pakolaisneuvonnan kanssa.

Miksei kukaan Suomeen maahanmuuttajia työttömiksi rohmuava mieti, mihin ollaan menossa. Eikö sen Suomen voisi tuhota hitaammalla kaavalla, mihin konkurssiin meillä oikein on kiire.

Eikä Siwan kassojakaan enää tarvita. Täällä on ollut automaattikassoja yllättävän paljon eri paikoissa. Eikä Suomessa tarvita tomaatinpoimijoitakaan. Kun sähkön hintaa taas korotetaan, tulevat Närpiön tomaatit niin kalliiksi, ettei niitä kellään ole varaa ostaa.

Täältä maailman toiselta laidalta Suomen näkee aivan uudessa toivottomuuden valossa. Saisi Stubb, Sipilä ja Orpo tehdä oman toiviomatkansa, ehkä järki tulisi mukaan päätöksiin.

Maahanmuuttajatkin haluavat Uuteen Seelantiin

9. helmikuuta 2016

Tulin juuri Suomeen Uudesta Seelannista. Se voi hyvinkin olla maailman paras maa. Siksi sinne niin moni haluaisi muuttaa. Maassa on asukkaita 4,6 miljoonaa eli siltäkin osin se sopii hyvin suomalaisille.

Lämpötila on ympäri vuoden lämmin eteläisimpiä alueita lukuun ottamatta. Missään ei tarvitse rakentaa routa ja pakkanen huomioiden, jonka takia asumistaso on korkea ja edullinen.

Luonnonkaunis maa, jossa on geysirejäkin. Erittäin siistiä kaikkialla. Uutta teknologiaa hyödynnetään tehokkaammin kuin Suomessa.

Arvonlisävero 15 % (2020: 13 %).. Kustannustaso ei halpa, mutta suomalaiselle edullinen. Bensiini maksoi alle euron litra ja diesel tätä puolta halvempaa.

Uudessa Seelannissa ei kohkata osaamisesta ja uusista nokioista. Maan viennistä lampaat ja muu ruokatuotanto on yli puolet. Suomessakin taas syödään uusi-seelantilaista lammasta pääsiäisen koittaessa.

Maahanmuuttajia Uudessa Seelannissa on paljon. Mutta he ovat kauko-idän ahkeria ja työteliäitä, jotka eivät sosiaalitukea tarvitse. Piti meidän saada maailman työttömimmät maahanmuuttajat Suomeen.

Alkuperäiskansa maorit ovat vaalean mustia, mutta Afrikan mustia en nähnyt muualla kuin Aucklandissa kaksi. Turvapaikanhakijat eivät laillisin keinoin sinne asti pääse. Maa on suojassa Australian takana ja aussit siivoavat tulijat Naurusaarille ja Papuaan.

Uuteen Seelantiin ei noin vain pääse. Pitää olla maahan tullessa paluulippu tai lippu pois maasta. Maahantulokontrolli on todellista, eikä sellaista leikkimistä, mitä EU:n alueella tehdään.

Ei siis ihme, että Suomeen kotoutuneet maahanmuuttajatkin pohtivat lähtemistä Uuteen Seelantiin, kun Suomi omilla valinnoillaan tuhoaa oman maansa.

Rikun tietopaketti Uudesta Seelannista

Riku: 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin julkisen sektorin osuus useimpien maailman teollistuneiden maiden bruttokansantuotteista oli keskimäärin vain noin 6 %. 1950-luvulta lähtien näihin päiviin julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteista kasvoi useimmissa em. maissa 35 – 45 %:iin, Ruotsissa peräti 65 %:iin.

Uudessa-Seelannissa oli velkaongelmaa lukuun ottamatta 1980-luvulla karkeasti ottaen hieman samankaltainen tilanne kuin Suomessa nyt. Kilpailukyky oli ajautunut heikoksi etenkin siksi, että verotus alkoi olla liian korkealla tasolla ja julkishallintoa oli aivan liikaa. Esimerkiksi jokaista koulutukseen käytettyä paikallista dollaria kohti 70 senttiä upposi hallintokuluihin.

Uudessa-Seelannissa julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli 1980-luvulla parhaimmillaan 44 %. Uusi-Seelannin julkisen sektorin työpaikoista katosi muutamassa vuodessa 66 %. Esimerkiksi liikenneministeriön henkilöstömäärä putosi 5600:sta 53:een ja metsätalousministeriön virkamieskunta kutistui 17.000:sta 17:ään eli 99 % näiden virastojen henkilöstöistä sai potkut. Parasta oli jukisten töiden ministeriön saneeraus lähes kokonaan kartalta: 28.000:sta virkamiehestä jäljelle jäi vain julkisten töiden ministeri itse.

Mitä tapahtui? Työttömyysaste aleni ja ihmisten käteen jäävät nettotulot eivät pienentyneet vaan kasvoivat. Uuden-Seelannin valtio tosin lopetti ihmisten työllistämisen edellä mainittuihin töihin, mutta tarve niille töille ei loppunut. Uuden-Seelannin valtion aiemmin harjoittamat toiminnot myytiin ja yrittäjyys vapautettiin sekä kaikkia veroja alennettiin tai niitä poistettiin kokonaan. Kaikki yritystuet lopetettiin kokonaan.

Tulo- ja kulutusveroja (alv) alennettiin reilusti ja suurin osa veromuodoista poistettiin kokonaan sillä seurauksella, että absoluuttinen kokonaisverokertymä kasvoi pienen viiveen jälkeen 20 %. Tähän mennessä jokainen dramaattisesti verojärjestelmäänsä yksinkertaistanut ja verokantojaan alentanut valtio maailmassa on lopulta päätynyt saamaan verotuloja enemmän, ei vähemmän!

Uudessa-Seelannissa syntyi myös kokonaisia uusia elinkeinon aloja. Kaikki pohjois- ja eteläsaaren peurakolarit ja muut ongelmat loppuivat kertaheitolla, kun Uuden-Seelannin hallitus päätti antaa maatalouden harjoittajien ottaa kaikki peurat kiinni ja tarhata ne, kunhan pitävät eläimet 2,5 m korkeiden aitojen sisäpuolella. Tämän seurauksena Uusi-Seelanti tuottaa 40 % maailman peuran lihasta.

Kaikki tuo edellä mainittu tapahtui siis 1980-luvun loppupuolella. Nyttemmin Uusi-Seelantikin on laskeutunut takaisin kansakunnaksi muiden kansakuntien joukkoon, sillä julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on kavunnut takaisin 44 %:iin, budjettivaje kasvanut 8 %:iin ja julkinen velka noussut 34 %:iin (2011).