Salon Seudun Sanomat 1956
Salon Seudun Sanomat ilmestyi kansakoulun aloittaessani kolmesti viikossa. Lehti oli tuolloin nelisivuinen, joskus kuusisivuinen. Lehdessä oli yllättävän paljon ilmoituksia ja monet vieläkin tuttuja. Sarjakuvina oli Fantom, Naamioitu ratsastaja ja Touhulan Perhe. Mandrake Taikuri tuli vuoden loppupuolella lehteen. Kävin läpi 1956 vuosikerran Helsingin Yliopiston kirjastossa mikrofilmeiltä. Samat filmit ovat saatavilla myös Salon kirjastosta, mutta siellä on vain kaksi filminlukulaitetta, joten tein turhan lukumatkan Saloon tästä innostuessani.
Lapsuuteni jännittävin tapaus, Tähkän tulipalo sattui juuri kansakoulun aloittaessani. Lauantaina oltiin koulussa, ja silloin 8. syyskuuta 1956 oli naapurin poikamme Tauno Iivonen lämmittämässä viljankuivuria. Hän ja kauppias A Leino (Tähkän johtaja) näkivät savua ulkona ollessaan ja yrittivät sammuttaa kuivurin moottorin. Se ei onnistunut. Tähkän viljankuivaamo paloi. Vieressä olleet puuvaja ja varasto tuhoutuivat myös. Autoilija Lauri Ruokosen autotallin yläkerrassa olleet tuhoutuneet tavarat eivät olleet vakuutettu täydestä arvostaan. Seppä Alku Halmeen kalustovaja paloi, eikä sitä ollut vakuutettu. Postirakennuksen yläosa paloi, mutta päivän posti pelastettiin kuten kassakaappikin. Osa viljastakin oli vakuuttamatta. Sammutus onnistui hyvin, koska vettä saatiin helposti joesta ja sammutusyksiköitä oli paikalla useita. Paikalle vakuutuksista kirjoittamaan tullut lehden toimittaja kirjoitti kuivuritöissä olleesta maanviljelijän pojasta Toivosta, vaikka poika oli isätön naapurimme Tauno.
1970-luvun radikaalinuoret muuttivat lainsäädännön perusteellisesti. Siksi meidän on vaikea ymmärtää, millaisia tuomioita 1950-luvulla annettiin. Taskukellon varastamisesta määrättiin kolme vuotta kuritushuonetta ja lisäksi 10 vuodeksi menetti kansalaisluottamuksensa, mikä tarkoitti ainakin sitä, ettei päässyt äänestämään. Taskuvarkaiden nimet (ei sentään kuvat) julkaistiin lehdessä avoimesti. Kaksi kaveria olivat kimpassa varastaneet 3600 markkaa rahaa. Toinen sai vuoden ja toinen kaksi vuotta kuritushuonetta. Rahalla sai 12 kiloa jauhelihaa ruokakaupasta, eli rahoillahan eli monta päivää. Huonommin kävi sillä, joka yritti varastaa lompakon maatalousnäyttelyssä Salossa. Hän epäonnistui ja jäi yrityksestä kiinni. Tuomio oli vuosi kuritushuonetta. Tuomioiden pituus ei mennyt ihan varkauksien määrän mukaan ja ”pomo” sai enemmän tuomiota kuin mukana ollut. Kaksi kaveria olivat yhdessä onnistuneet varastamaan 22.000 markkaa rahaa, taskukellon ja puukon. Toinen sai 3 vuotta kuritushuonetta ja toinen 2 vuotta. Kansalaisluottamuksen menetti pahempi mies 10 vuodeksi ja kiltimpi viideksi.
Tänä päivänä ei oikein pysty tekemään niin suurta rikosta, että joutuisi olemaan vankilassa kolme vuotta. Tappajatkin pääsevät vapaaksi nopeammin. Jos vuonna 1956 rangaistukset olivat kohtuuttomia, niin saman sanoisin tämän päivän rangaistuksista, jotka eivät aina enää edes ole rangaistuksia, kun suuri osa tuomioista on ehdollisia ja tuomion esimerkiksi autovarkauksista saa vasta kun muutaman sataa autoa ensin varastanut ja usein kiinni jäänyt. Vankilaan joutuneetkin pääsevät pian pois telkkaria katsomasta kun tuomioista leikataan puolet pois.
Lapsuudesta muistan, että joku oli saanut polkupyörävarkaudesta kolmen vuoden tuomion. Sen ymmärtää siten, että polkupyörä oli autojen puuttuessa elintärkeä kulkuväline ihmisille. Kaikilla ei ollut varaa pitää hevostakaan. Tuomioista voi lukea, että 50-luvulla yksi polkupyörä oli tärkeämpi kuin tänään sata autoa.
Salon Kauppakoulu aloitti vuonna 1956. Elokuussa lehdessä oli useita mainoksia, joilla kalasteltiin nuoria kouluun. Hakemuksia tulikin sata, joista 72 aloitti koulun syyskuun alussa. Oma vuoroni tuli 8 vuotta myöhemmin.
Salon markkinat pidetään vieläkin syyskuun lopussa. Aikaisemmin markkinat olivat tärkeä kauppatilaisuus, jossa syksyn sato myytiin eteenpäin. Markkinoihin tuli pian oma tunnelmansa ilmapalloista, kirjavista kepeistä ja markkinapalloista. Helppo-Heikit myivät suurisuiseen tapaansa sukkia, housuja ja kampoja. (Siis mikään ei ole muuttunut!) Joessa olivat silakkaveneet. Pokeriakin pelattiin avoimesti. Kun tuli nälkä voi ostaa torikojusta keittoa, voileipää ja maitoa. 50 vuotta sitten markkinoilla oli kaksi sirkusta ja tivoli. Juhlat jatkuivat pitkään ja viimeiset bussit lähtivät torilta maalle klo 24.00.
Lokakuussa 1956 pidettiin kunnallisvaalit. Vaaleihin osallistuivat maatalousväen, palkannauttijain ja karjalaisten vaaliliitto, maanviljelijäin, pienviljelijäin ja karjalaisten vaaliliitto ja kolmantena työväen, pienviljelijäin ja siirtoväen vaaliliitto. Ykkösliitossa hiisiläisiä edustivat mm. Esko Kakko ja Vilho Haukkamaa. Heidät sanoisin olleen maalaisliittolaisia (kepulaisia). Toisen liiton Lauri Ruokonen, Paavo Mettala, Toivo Ketola, Reino Lehti olivat kai kokoomuslaisia. Kolmannen liiton Kaarlo Aitamäki, Vilho Kiuru, Erland Lehtonen, Erkki Lindgren, Lauri Lento ja Väinö Manelius olivat kai jonkin sortin vasemmistolaisia. Vaalien ääniharava koko kunnassa oli Toivo Ketola. Hänen lisäkseen Hiiden kulmaa pääsi valtuustoon edustamaan Kakko, Haukkamaa ja Mettala. Porvarit saivat 12 ja vasemmisto 7 paikkaa uudesta valtuustosta.
Vaaliliittojen nimet kertoivat kuinka suuri merkitys Karjalasta evakkoon lähteneillä oli omalla kylällämmekin. Hyvin he olivat sopeutuneet, koska karjalaisiksi itse lapsena tunnistin vain Lampaiset. Toki oli paljon Määttäsiäkin. Muistan kun yksi Määttänen esitteli itsensä, sanoi alkuperäiskansaan kuuluva hiidenkyläläinen: ”Joo joo Määttäsiä te kaikki olette, mutta mikä sun nimes on”.
SSS oli moni-ilmeinen lehti. Se kertoi sivuillaan suuren maailman menosta, mutta myös kuka oli muuttanut pois Perttelistä ja kuka tullut uudeksi asukkaaksi. Melbournen olympialaisista oli runsaat selostukset, mutta yhtä lailla maakuntasarjan jalkapallo-otteluista tai paikallisista pikkulasten urheilukilpailuista. Yleisurheilu oli 1956 kesällä suuressa huudossa. Salossakin pidettiin ”amerikkalaiskisoja”, joihin osallistui 2-3 amerikkalaista urheilijaa. Voitto Hellsten, Olavi Salsola, Olavi Vuorisalo, Eeles Landström, Soini Nikkinen, Kari Rahkamo, Carol Lindroos, Olavi Rinteenpää, Jorma Valkama ja monet muut tulivat lasten sankareiksi, koska he kilpailivat monta kertaa viikossa ja heitä hehkutettiin joka päivä lehdissä.
Olympiakisat pidettiin Australiassa marraskuussa (heidän kesän alkunsa) ja Hellsten voitti 400 metrin juoksussa pronssimitalin. Hän juoksi välierissä hiilimurskalla ajan 46,1, johon 50 vuotta myöhemminkään suomalaiset eivät pysty. Voitto oli Perttelin Inkereen piikatuvassa syntynyt ja siksi pitäjän oma poika, vaikka edustikin Turun Tovereita. Talvisin Voitto harjoitteli lumihangessa, eikä mitään etelän harjoitteluleirejä ollut. Melbournen olympialaisista muuten voitiin lähettää vain 45 minuutin pituisia suoria radiolähetyksiä, kun oltiin niin kaukana. TV tuli olympialaisiin vasta Roomassa 1960. Tämän päivän satelliitteihin ja internettelevisioihin tottunut kansa ei varmaankaan ymmärrä tuotakaan rajoitetta.
Kaivolan urheilukentän rakentamisesta tehtiin päätös vasta syksyllä 1956. Päätös oli jotenkin outo, koska rata tehtiin vain 300 metrin pituiseksi, minkä johdosta siellä ei voitu pitää mitään virallisia kilpailuja, koska ennätyksiä ei hyväksyttäisi radan takia. SSS ei kertonut keneltä kentän maapohja ostettiin, se varmaan olisi selittänyt tuon kummallisen päätöksen. Kenttähän oli notkossa, jonne ei pitempää rataa voitu tehdä. Kunta joutuikin rakentamaan uuden uljaan 400 metrin pituisen radan urheilukentän myöhemmin Inkereelle.
Kuusjoella oli keskellä kuivia savitasankoja Nummijärvi, jonka rannalle oli rakennettu tanssilava. Siellä pidettiin juhannusjuhlia. Vuonna 1956 Keitaalla esiintyi suuri Olavi Virta sekä muina esiintyjinä humoristi, taitovoimistelija, iskelmälaulaja, tanssijatar, rumpalitaituri ja kansanpelimanni. Juhlissa oli tietenkin kokko, ja polkupyöräsäilytys. Tanssia sai kahdella lavalla. Bussikin vei Vähä-Hiidestä Kuttilan kautta Keitaalle. Paikka ja bussi tulivat minulle tutuksi kun menin ensimmäisiin juhannusjuhliini 1960-luvun puolessa välissä. Olisin silloin päässyt poikuudestani, kun samanikäinen mutta selvästi kokeneempi tyttö vei minut jonnekin Keitaan puskiin. Häkellyin asiasta niin paljon, että tyttö lopulta otti nokkiinsa. Ehkä hän löysi juhannusyönä sankarinsa ja pääsi puutteestaan. Tuli hän poislähtiessä samaan Saloon vievään bussiin, mutta vain tuhahti minulle.
SSS:ssa oli jo silloin paljon mainoksia, tosin pienikokoisia. Asan putkiradion sai ostaa 19.900 markalla. Yhdeksän filmitähteä kymmenestä käyttää Lux-saippuaa. Me pojat lisäsimme siihen ”ja se kymmenes mäntysuopaa”. Elokuvateatterit Kiva, Bio-Salo ja Jännä mainostivat joka päivä eläviä kuviaan. Kaksi jälkimmäistä on vieläkin elokuvanäyttämöinä; Kivassa on ollut jo vuosikymmeniä muuta kivaa.
Entä mitä oli silloin kun vielä ei ollut Floraa? Silloin oli Majesteetti-margariinia sarjakuvamainoksin: ”Aah! Tämäpä maistuu…”, ”Tämä maistuu aivan uskomattomalta”; ”Tätä täytyy saada LISÄÄ”.
Ruoan hinnoista tehtiin silloinkin tilastoja. Tässä vuoden 1956 kesän hintoja markoissa:
| Maito | litra | 30 |
| Voi | kg | 400 |
| Munat | kg | 240 |
| Vehnäjauhot | kg | 50 |
| Ranskanleipä | kg | 60 |
| Nakkimakkarat | kg | 250 |
| Lammas | kg | 320 |
| Jauheliha | kg | 280 |
| Hauki | kg | 200 |
| Silakat | kg | 100 |
| Sähkö | kwt | 15 |
| Tupakka | aski | 70 |
Kun tuntipalkka silloin työmiehillä oli noin 50-100 markkaa, voi jokainen laskea mielessään mitä elämä maksoi. Meidän silloinen kuusihenkinen perheemme söisi tänään helposti kilon jauhelihapullia yhdellä aterialla. Sen ansaitseminen isältä sekahommissa vei puoli päivää ja vielä oli maito, perunat, leipä, kahvi, voi, sähkö, asuminen ja isän tupakat tienaamatta. Vaatteista ja lämmityspuista puhumattakaan. Asiaan oli helppo ratkaisu: ei syöty lihapullia, vaan syötiin perunaa ja jauhoista tehtyä kastiketta. Ja varmaan ymmärrämme paremmin, miksi oma äitimme vielä viimeisinä vuosinaan katkaisi heti valot huoneesta, jossa ei kukaan ollut.
Verojakin piti maksaa, kunnallisvero oli 10 markkaa äyriltä, eli 10 %. Itse asiassa Perttelin kunnan vero ei tähän verrattuna ole noussut hirmuisesti, kun nyt maksetaan 18,5 % – toki paljon suuremmasta summasta. Valtionveroista ei ollut mitään käsitystä, koska meidän perhe ei valtionveroja joutunut köyhyydessään maksamaan.
Verojen muuttuminen 50 vuodessa kertoo paljon maailman muutoksesta.
| 1956 | 1956 | 2003 | |
| mrd mk | 2005 euroissa | mrd eur | |
| Tulo- ja omaisuusvero | 64 | 1,5 | 11,8 |
| Liikevaihtovero/arvonlisävero | 45 | 1,1 | 12,9 |
| Tuontitullit | 25 | 0,6 | 0 |
| Kahvi- ja valmisteverot | 15 | 0,4 | 7,5 |
| Perintövero | 0,8 | – | 0,4 |
| Leimavero/Varainsiirtovero | 8 | 0,2 | 0,3 |
| Veikkausverot/voitot valtiolle | 1,4 | – | 0,9 |
| Työnantajan lapsilisämaksu | 20 | 0,5 | 3,3 |
Työeläkevakuutusmaksut tulivat vasta 1964. Ne ovat jo suuremmat (13 mrd euroa) kuin tuloveron tuotto ja edelleen nousussa. Kuntien verojen määrä (14 mrd euroa) on suurempi kuin valtion tuloverojen tuotto. Lapsuudessani tuontitullien määrä oli suuri, mutta sen tilalle ovat tulleet autojen verotus (4,5 mrd eur) eri muodoissaan. Liikevaihtoveron määrä on edelleen huippuluokkaa, nyt arvonlisäveron nimellä. Veikkaus on edelleen tärkeä rahasampo, vaikka silloin pelattiin vain vakioveikkausta. Suoma-täti muuten maksoi minulle pari riviä viikottain jalkapalloveikkaukseen. Paras tulokseni oli 9 oikein kahdestatoista, mutta ei sillä saanut mitään.
Valtion kekseliäisyys verotuksessa onkin ollut suunnaton. Kahvi- ja huviverot ovat poistuneet, mutta tilalle ovat tulleet mm. korkotulojen lähdevero, vakuutusmaksuvero, apteekkimaksut, tupakkavero, makeisvero, alkoholijuomavero, virvoitusjuomavero, polttoainevero, auto- ja moottoripyörävero, arpajaisvero, ajoneuvovero, jätevero, ratavero, lästimaksut, riistanhoito-, kalastus- ja metsästysmaksut, öljyjätemaksu, varmuusvarastointimaksu jne jne.
Lapsena opin laskemaan ihan itsekseni noin 5 vuotiaana. Olin katsellut laskukirjaa ja päätellyt, miten laskutoimitukset menevät. Varmistin asiaa äidiltäni parin yhteenlaskun osalta. Kun ne olivat oikein, aloin laskemaan ja laskemaan. Ja lasken vieläkin. Päässäni, paperilla ja tietokoneella. Osuuskaupan varastossa laskin snurralla. Joskus käytin isoveljeni laskutikkua. Olin alle kouluikäisenä laskenut, että Suomessa on liikaa lehmiä. Näin isosiskoni Aino väittää. Siksi muutama vuosi sitten laskin, että kun ihminen on aktiivisimmassa työiässään 25-45 vuotiaana hän maksaa veroja yli 70 % tuloistaan. Eli kun nuo kaikki verot lasketaan yhteen, niin ahkerimpien palkansaajien verot ovat hurjat. Kaikkein rikkaimmat eivät pääse noin korkeisiin lukuihin, koska he eivät maksa tuloistaan veroja palkansaajien verojen määrää. Sitten meillä on yhä kasvava määrä vapaamatkustajia, minkä vuoksi keskimääräinen veroaste Suomessa jää alle puoleen bruttokansantuotteesta.
Tuottavuudesta keskusteltiin jo 50 vuotta sitten. Busseissa oli vanhaan hyvään aikaan rahastajatyttö, joka oli yleensä koulusta päässyt nuori nätti tyttö. Siirryttiin vähitellen kuljettajarahastukseen ja kuljettajat protestoivat ”Ei tule menestymään”. Mutta niin vaan meen Erkkikin joutui itse rahastamaan matkustajansa.
Radiossa oli suosittu Ota tai jätä-tietokilpailu. Sen vetäjä Tauno Rautiainen piti kilpailuja 50-luvulla myös tanssien ohessa, mm. Kovaskalliolla. Vuonna 1966 Salosta lähetettiin visailu radioon ja pääpalkintona oli 750 markkaa. Olisin rahoittanut sillä ainakin vuoden opinnot. Siksi menin innoissani ilmoittautumaan kisaan. Vetäjänä oli silloin Timo T Kaukonen, joka ei halunnut päästää liian innokasta kisaan viemään Yleisradion rahoja. Hän maanitteli naisia mukaan, mutta minua ei päästänyt, vaikka olin ainoa vapaaehtoinen. Koko illan aikana tuli vain yksi kysymys, johon en tiennyt vastausta. Kirosin koko miehen alimpaan helvettiin ja menin Helsingissä hänen venäläisiin ravintoloihin asiakkaaksi vasta kun äijä oli myynyt Troikkansa ja Kasakkansa muille.
1956 alkoi Urho Kekkosen presidenttikausi. Se oli niin pitkä, että lopetin äänestämisen vuonna 1978, jolloin UKK vielä valittiin presidentiksi. Ja maaliskuussa alkoi yleislakko, mutta ei se Hiidenkylässä mitenkään näkynyt. Oksasen Heikki oli joutunut pysäyttämään kuorma-autonsa Iso-Hiiden tielle. Aarne oli Aijalan kaivoksessa töissä ja meni lakkoon. Hän oli oleskellut Helenansa vinttikamarissa lakon aikana ja lukenut Sinuhen.
Ja vuoden 1956 hyviä uutisia. Marjasato oli ennätysmäinen. Elokuussa eniten myyty kotimainen levy Salossa oli Suklaasydän (Brita Koivusen laulamana). Ulkomaisista parhaiten kaupaksi meni Puukko Mackie, jota mekin hyräilimme. Olihan se niin Cool. Yrittäjyyttä pidettiin jo silloin arvossa ja asiaa vaalittiin oikein yksityisen yrittelijäisyyden viikolla.
