Tiliote tositteena on suomalaisen KHT-tilintarkastajan Pauli Vahteran keksintö, joka mullisti ja automatisoi kirjanpidon pitämisen Suomessa 1992 järjestelmän tultua käyttöön ensimmäisenä Suomen Yhdyspankissa. SYP:ssä oli laskettu, että pelkästään siellä palvelu säästi vuodessa 1,5 miljardia markkaa kun kaikki henkilöstösäästöt huomioidaan. ”Pankkikriisi pakotti pankit tehostamaan toimintaansa ja karsimaan alan ylikapasiteettia. Henkilöstö puolittui runsaasta 50 000:sta (1990) noin 25 000:een (1997) eikä ole siitä sittemmin merkittävästi kasvanut.” Tiliote mahdollisti tuosta vähennyksestä suuren osan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_pankkikriisi

Tiliote poisti tosite-/tilioteprikkaukset kokonaan pankkien asiakkaiden kirjanpidosta. Kun tiliotteet voitiin käsitellä sähköisinä ja kirjanpitomerkinnät voitiin suurimmalta osalta automatisoida, väheni myös rutiinikirjanpitotyön määrä tilitoimistoissa olennaisesti.

Suomalaisen tiliotteen pohjalta tehtiin vastaavia ratkaisuja myös muissa Euroopan maissa, mutta vasta 2000-luvun puolella.

Historiaa

Vielä 1980-luvun lopussa pankkien tiliotteissa luki tapahtuman kohdalla yleisimmin OTTO tai PANO. Riviselitteitä ei paljoa ollut. Pankkisiirtolomakkeet olivat yleensä 4-osaisia, joista ensimmäinen osa jäi maksajan pankkiin, toinen saajan pankkiin, kolmas toimitettiin maksun saajalle ja neljäs maksettu-leimattuna maksajalle. Joitakin ratkaisuja oli, joissa nämä pankkisiirrot tulostettiin pankin järjestelmästä maksun jälkeen. Kirjanpitäjät parittivat tiliotteella olleen pankkisiirtolomakkeen kolmen viimeisen numeron perusteella maksuja tiliotteisiin.

Pankkisiirtojen postittaminen pankista toiseen ja asiakkaille oli valtaisa järjestelmä. Kirjanpitoa haittasi se, että pankkisiirrot tulivat omaan tahtiinsa ja joskus eivät tulleet lainkaan. Postipankilla oli oma tilisiirtolomakkeensa, joka oli erilainen pankkien siirroista.

Viitenumero oli keksitty jo 1970-luvun alussa ja se mahdollisti suoritusten automaattisen kohdistuksen myyntireskontran myyntilaskuihin. Jos viitenumero oli merkitty maksuun virheellisesti, oli maksajan löytäminen hankalaa, koska maksajan nimeä ei ollut viitesiirrossa. Etenkin silloin kuin maksut olivat samansuuruisia ja niitä oli paljon (esimerkiksi jäsenmaksut, lehtitilausmaksut).

Suomi oli tuolloin maksuliikenteessä maailmassa edelläkävijä, mutta kirjanpito ja tositteiden arkistointi oli raskas ja vei paljon resursseja. Esimerkiksi USA:ssa julkaistiin saman aikaan uutinen, että shekkien käsittelyä on nopeutettu sillä, että on hankittu helikoptereita, jotka kuljettavat shekkejä yritysten ja pankkien välillä.

Kirjanpitolautakunnalta edellytettiin lausuntoa siitä, onko hyvän kirjanpitotavan mukaista se, että maksutositteet tulivat miten sattuu yritysten kirjanpito-osastoille. Alustava lausunto oli kirjoitettu siten, että pankkien on toimitettava kaikki pankkisiirrot asiakkaille. Lautakunnan jäsen Vahtera otti asian pöydälle ja lupasi tuoda seuraavaan kokoukseen uuden esityksen.

Minulla ei ollut mielessä mitään konkreettista pöydälle pyynnön perustaksi. Luotin siihen, että jotain keksin. Kun aloin kirjoittaa esitystä, minulle välähti saman tien: heureka, tehdään tiliotteesta tosite. Sen jälkeen kaikki on historiaa.

Tiliote tositteena

Vahteran esitys vuonna 1990 oli:

Koska kirjanpitolaki oli pikkutarkka tositteen sisällöstä, tiliotteeseen Vahtera esitti muotoja, jotka vastasivat paperilla olevien tositteiden tietosisältöä:

Kirjanpitolautakunnan hyväksyttyä lausunnon, Vahtera esitti Suomen Pankkiyhdistyksen projektissa vielä lisää uudistuksia:

Samaan aikaan Suomessa kehitettiin pankkiviivakoodi, joka mahdollisti paperilla olevien maksutietojen optisen luvun ilman näppäilyä.

Internet tekniikan kehittyessä maksuliikenne siirtyi nettiin. Pankit lähettävät tiliotteet aamuyöstä yrityksille, jotka siirtävät tiedot omiin järjestelmiin, hoitavat reskontrat automaattisesti ja kirjaavat tiliotetiedot pääkirjanpitoon. Näin kirjanpito on joka aamu ennen työpäivän alkua ajan tasalla.

Uudistus vähensi pankeissa työvoiman tarvetta merkittävästi kun suuri osa back office-työstä jäi kokonaan pois. Myös yrityksissä työmäärät vähenivät rajusti. Esimerkiksi suuri suomalainen osuuskunta työllisti ennen TITOa neljä henkilöä käsittelemässä tiliotteita ja maksutapahtumia. Uudistuksen jälkeen työhön riitti yksi puolipäiväinen henkilö.

SYP ehti ensin kesällä 1992

Pankkiyhdistyksen tärkein tehtävä oli luoda yhteinen tiedonsiirtostandardi tiliotteille. Tarvittava ohjelmointityö voitiin aloittaa, vaikka standardi oli kesken. Osuuspankilla oli jotain resurssiongelmia ja se jarrutti projektissa hankkeen edistämistä. Näin kaikkien kehitystyö hidastui tarpeettomasti.

Kesäkuussa 1992 SYP lähetti ensimmäiset maksutositteettomat tiliotteet. Järjestelmien käyttöönotto onnistui loistavasti. Alkukuukausina jotkut tiliotteeseen kuuluvat liitetiedot jäivät toimittamatta, mikä aiheutti lisätyötä. Suurempi ongelma taisi olla pankkien asiakkaista, jotka luulivat että kaikki myynti- ja ostolaskut voidaan hävittää, koska tiliote on tositteena.

Alkuaikoina vastustus oli rankkaa

Etenkin eräät KHT-tilintarkastajat käyttivät arvovaltaansa estääkseen tiliotteiden käyttöönoton.

Kun Yhdyspankki piti asiakkailleen koulutuspäivän tiliotteesta, nousi useita kirjoja kirjoittanut KHT yleisön joukosta, polki jalkaansa ja huusi: ”Tuollaista ei tule koskaan, ei koskaan, ei koskaan”. Toinen guruna pidetty KHT sanoi julkisesti, että tiliote tulee vain hänen kuolleen ruumiinsa yli.

Vastustajat väittivät muun muassa, että kuka tahansa pystyy tulostamaan paperille tiliotteen, jonka tiedot on muunneltu. Tämä muka lisäisi rikollisuutta.

Kävi aivan päinvastoin. Kun SYP oli toimittanut pari kuukautta uusia tiliotteita, jäi yksi kassanhoitaja kiinni kavalluksesta. Hän oli maksanut yhteisön laskuja kahdesti, toisen omalle pankkitililleen. Sen takia tiliotteeseen tulostui maksun saajaksi hänen oma nimensä, koska tiliotteeseen saajatieto otettiin pankin asiakastietokannasta. 

Kun ensimmäiseen pankin tekemään tiliotteeseen oli jäljellä muutama kuukausi, vastustajat tekivät yhteisen esityksen, jonka mukaan tiliote on laiton. Tilintarkastajien lisäksi joukkoon oli huijattu verohallituksen edustaja.

Kauppa- ja teollisuusministeriö perusti kiireellisesti kuuden hengen työryhmän selvittämään laillisuutta. Työryhmä äänesti 3-3. Kirjanpitolautakunnan puheenjohtaja Bror Wahlroos sanoi selvitystä käsitelleessä kokouksessa, että ”antaa TITOn tulla”. Kukaan ei uskaltautunut vastustamaan legendaarista Buntta Wahlroosia ja näin Suomi sai tiliotteen tositteena.

Kun Vahtera oli 1992 luennoimassa USA:ssa paperittomuuden vaikutuksista taloushallintoon, oli kirjanpitolautakunnan varajäsen KHT tehnyt lautakunnalle esityksen, että Vahtera tulee erottaa lautakunnasta, koska hän ansaitsee tuloja tiliotteesta (Suomen Pankkiyhdistys maksoi konsultoinnista). Mies itse oli kirjoittanut kirjanpitolain kommentaariteoksen lautakunnassa ollessaan ja saanut siitä tuloja, mutta se on eri asia.

Kun Vahtera palasi Amerikasta seuraavaan kokoukseen, kysyi lautakunnan puheenjohtaja Wahlroos, että oletko sopimaton lautakunnan jäseneksi. Menin hämilleni ja sain vastatuksi, että totta kai olen sopiva. Asia selvä, sanoi Wahlroos.

Vastustajat menivät henkilökohtaisuuksiin kun he eivät onnistuneet kieltämään paperitonta kirjanpitoa. Joku teki kantelun KHT-tarkastajien eettiselle lautakunnalle englannin kielisen kirjani takakannesta, jossa todettiin ihan totuudenmukaisesti, että Vahtera on kirjoittanut internet-kirjanpidon mahdollistavat säännökset Suomessa. HyväVeli-kerho ei vastusta omiensa typerimpiäkään esityksiä ja niinpä Vahtera sai epämääräisen tuomion epäeettisestä markkinoinnista.

Sen jälkeen tuli kiitostakin

Uudistus vähensi pankeissa työvoiman tarvetta merkittävästi kun suuri osa back office-työstä jäi kokonaan pois. 

Suomen Yhdyspankki oli laskenut, että pankki säästi uudistuksen avulla 3 miljardia markkaa (puoli miljardia euroa, 2024-rahassa 0,9 mrd €) vuodessa. Uudistuksen vaatimat investointikustannukset pankki sai takaisin 4 kuukaudessa.

Siihen aikaan oli muitakin pankkeja: KOP, Leonia-Sampo-Postipankki, säästöpankit ja osuuspankit. Voidaan sanoa, että TITO pelasti pankit 1990-luvun lamassa.

Pankit pelastuivat, mutta vielä suurempi hyöty saatiin asiakassektorilla (yritykset, yhdistykset, julkinen sektori eli kaikki kirjanpitovelvolliset).

Yrityksissä työmäärät vähenivät rajusti. Esimerkiksi Valio työllisti ennen TITOa neljä henkilöä käsittelemässä tiliotteita ja maksutapahtumia. Uudistuksen jälkeen työhön riitti yksi puolipäiväinen henkilö.

Tässä suhteessa mieleni on muuttunut. Suurtyöttömyyden Suomessa olisi ihmisille parempi pyöritellä pankkisiirtoja kuin olla työttömänä.

Uusi tiliote ei heti saanut kaikkien hyväksyntää. Jossain tilitoimistossa paperitiliote leikattiin palasiksi, jolloin jokaisesta maksusta saatiin oma tositteensa. Jotkut kopioivat tiliotteen jokaista maksutapahtumaa varten erikseen. Se ilo loppui kun annoin kysyttäessä luvan tulostaa tiliote molemmin puolin paperia. Mikään laki ei sitä kiellä.

Vuodet muuttivat käsitykset. Kun Kirjanpitotoimistojen Liitto-Taloushallintoliitto teki tutkimuksen, mikä on ollut paras muutos kirjanpidossa viime vuosikymmeninä, oli TITO ylivoimainen ykkönen.

Ja sitten uudistettiin kirjanpitolaki internet aikaan (1997)

Tiliotteen jälkeen kirjoitin kirjanpitolautakunnan yleisohjeen koneellisesta kirjanpidosta. Koska laki oli vanhentunut, ei yleisohje paljoa muuttanut käytäntöjä. Ainoastaan turhaksi osoittautunut menetelmäkuvausvaatimus kevennettiin melkein olemattomaksi. Mutta edelleen oli pakollista pitää joko tositteet tai kirjanpitomerkinnät paperilla.

Oli uudistettava kirjanpitolaki internet-aikaan, joka oli jo tullut Suomeen. Kirjoitin lain menetelmäsäännökset uusiksi siten, että kirjanpito voidaan pitää kokonaan internetissä paperittomana.

Kaikki oli valmista siten, että laki olisi voitu saattaa voimaan vuoden 1996 alusta tai vähän vauhtia pitäen jo 1995. Suomi oli silloin maailman edistynein valtio taloushallinnossa.

Kaikki lait joutuvat Suomessa lausuntokierrokselle. Näin myös kirjanpitouudistus. On selvää, että lausunnot olivat suoraan roskakoriin heitettävää osaamista. Mitään uutta niissä ei ollut – ainoastaan lisää kieltoja ja rajoituksia. Ne kuitenkin muodollisesti käsiteltiin ja arkistoitiin. 

Ainoa lausunto, jonka otin vakavasti oli keskusrikospoliisin talousrikosyksikön kielteinen kannanotto. Kutsuin yksikön johtajan palaveriin ja selitin, miten paperittomuus vaikuttaa positiivisesti talousrikostutkintaan. Palaverin jälkeen KRP peruutti kielteisen lausuntonsa.

Esitin luennoillani jo 1990-luvun alkuvuosina, että kirjanpito tulee siirtymään internettiin. Se sai yhden arvostetun tilitoimiston (nykyisin pörssiyhtiö) toimitusjohtajan sanomaan toimistonsa henkilökunnalle: ”Nyt se Vahtera on lopullisesti seonnut ja irrottanut jalat maasta, se väitti että kirjanpito siirtyy internettiin.” 

Ministeriön lautakunnan sihteeri oli talonpoikaisjärkimies. Hän sanoi, että erillinen kirjanpitolain muutos tulisi aiheuttamaan paljon keskustelua eduskunnassa. Sellaisen lopputulos voi olla mitä tahansa. Siksi menetelmäsäännökset ujutettiin Euroopan Unionin vaatimaan kirjanpitolain uudistukseen. Vaikkei EU säännellyt kirjanpidon menetelmiä lainkaan, temppu onnistui täydellisesti ja laki meni läpi kättelyssä ilman vastustusta, koska sehän oli EU:n vaatima! 

Internetissä pidettävä paperiton kirjanpito tuli Suomessa lailliseksi 1.1.1997. Lain lisäksi vahvistettiin kaksi ministeriön uutta päätöstä paperittomasta kirjanpidosta ja julkaistiin kokonaan uusi yleisohje koneellisesta kirjanpidosta. Kaikki uudistukset olivat Vahteran kirjoittamia.

Ja sitten EU oli tuhota kaiken direktiivillään (2000)

Vuosituhannen vaihteessa EU oli tuomassa arvonlisäverodirektiivin, joka olisi tehnyt kaiken Suomessa kehitetyn sähköisen taloushallinnon laittomaksi. Muille EU-maille asialla ei ollut merkitystä, koska ne olivat Suomea 10-20 vuotta jäljessä kehityksestä. Direktiivin tekstit ja perustelut oli isolla rahalla tehnyt ison tilintarkastusketjun saksalainen konsultti, joka ei ollut ymmärtänyt asiasta höläyksen pöläystä. Tällaisia ne direktiivit usein ovat, eikä mitään taivaasta annettuja jumalallisia käskytauluja.

Myös Suomessa annetut lausunnot asiassa olivat surkeita. Jopa (tai pitäisikö sanoa tietenkin) KHT-yhdistyksen asiantunteva työryhmä oli kirjoittanut direktiiviä puoltavan lausunnon.

Koska Suomen sähköisen ja paperittoman taloushallinnon lait ja säännökset olivat lähteneet minun kynästäni, lähdin intohimoisesti taistelemaan EU:ta vastaan. Tein 30-sivuisen selostuksen asiasta, käännätin sen englanniksi ja otin yhteyttä kahteen komissaariin (Hollannin Friits Bolkesteiniin ja Suomen Erkki Liikaseen). Bolkesteinin vastuulle kuuluivat sisämarkkinat, verotus ja tulliasiat.

Sain suomalaiset yritykset tuekseni ja onnistuimme pakottamaan valtiovarainministeriön naisvirkamiehen ajamaan Suomen yritysten näkemykset läpi. Tein valtavan työn asiassa palkatta ja voitimme. Jälkikäteen mm. Ruotsin edustajat ovat sanoneet, että Suomi oli ainoa maa, joka ymmärsi mistä on kyse. 

Komissaari Liikanen oli jossain tilaisuudessa myöhemmin sanonut, että ilman Vahteraa tuhoisa direktiivi olisi hyväksytty.

Kun on osaamista ja intohimoa, ei tarvitse edes rahaa kun saa asiat hoidettua. Virkamiehillä on liian helppoa. Iso palkka juoksee tekee tai on tekemättä, myös silloin kun tekee suomalaisille vahinkoa.

Miksi Tiliote tositteena onnistui niin hyvin?

Tiliote onnistui monestakin syytä. Tärkeintä oli, että idea oli yksinkertainen ja jokaisen ymmärrettävissä.

Tärkeää oli myös se, että koko sisältö oli yhden miehen hallussa. Kaikki (pankit, yritykset ja muut yhteisöt, maksuliikennepalveluja tuottavat ohjelmistotalot sekä julkisen sektorin (tärkeimpänä verottaja) osapuolet tekivät juuri niin kuin olin määritellyt eikä ollut asiantuntijoita sekoittamassa sisältöä. Hyväksyin ainoastaan yhden esitetyn muutoksen: maksajan pankkitilin numeroa ei esitetä tiliotteella turvallisuussyistä.

Kehitystyön kannalta oli merkityksellistä, että olin sekä tietojärjestelmien että kirjanpidon ammattilainen. Olin tehnyt mm. Helsingin Osakepankin kirjanpitojärjestelmän onnistuen niin, että Yhdyspankissa oli fuusiojärjestelyissä ihmetelty kuka on osannut tehdä kirjanpidon, joka oli paljon parempi Yhdyspankin omaa.