Ruotsi

Ruotsin kuningaskunta (ruots. Konungariket Sverige eli Ruotsi (ruots. Sverige) on perustuslaillinen monarkia. Ruotsi on Euroopan unionin jäsen, mutta sillä on oma valuutta, kruunu. Ruotsissa on 10,2 miljoonaa asukasta. Joka neljäs Ruotsin kansalainen oli vuonna 2018 maahanmuuttaja­taustainen ja joka kolmannen vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla. Maan pääkaupunki on Tukholma, jossa miljoona asukasta. Ruotsin valtio muodostui keskiajalla ja se nousi suurvalta-asemaan Euroopassa 1600-luvulla. Maa kuitenkin menetti Skandinavian niemimaan ulkopuolelta valloittamansa alueet vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, lopulta Suomen vuonna 1809.

Ihanan kesän 1967 jälkeen kului muutama vuosi ennen kuin kävin taas Ruotsissa. Vuonna 2020 kävin Saint Barthelemey´ssä, joka 1800-luvulla oli Ruotsin hallussa oleva saari Karibialla ja Ruotsi piti sitä oman orjakaupan keskuksena.

Helsinki/Turku – Tukholma

Laivamatkat Tukholmaan jatkuivat 1967 jälkeen seuraavan kerran lentokoneella 1974 tehdyllä työmatkalla. Tapasin Ruotsissa Helsingin Osakepankin käyttämän ruotsalaisen kirjanpitopalvelun tekijöitä suomalaisen version kehittämiseksi. Työkielenä oli englanti.

Sen jälkeen olen käynyt niin usein erilaisilla matkoilla Ruotsissa, että aloin kyllästyä laivamatkaan. Laivallahan ei ole mitään tekemistä, jos ei halua juoda itseään ympärikänniin. Matkojen syitä olivat esimerkiksi:

• juoksukilpailut vuorovuosin Helsingissä ja Tukholmassa KPMG Widerin joukkueessa ruotsalaista tilintarkastusyhteisöä Coopers vastaan; osallistuin oman ikäluokkani maaotteluun
• siirtyminen Keski-Eurooppaan Tukholmasta autolla mahdollisimman nopeasti Tanskaan ja sieltä eteenpäin 1981 ja 1986
• siirtyminen Vaasasta Ruotsin kautta Norjaan 1987
• lukuisat laivaseminaarit, joissa pidin luentoja sähköisestä taloushallinnosta. Ruotsiin tultiin lauantaiaamulla ja laiva Suomeen lähti takaisin samana päivänä klo 18 Ruotsin aikaa. Päivä sitten hortoiltiin Tukholmassa. Kun kyllästyin laivaseminaareihin, sain sovittua useiden järjestäjien kanssa niin, että voin palata lentokoneella takaisin ja luentoni pidin menomatkalla
• Tukholman maraton 1986
• Hyvän ystäväni Lilianin synttärit Tukholmassa 2015, meno Turusta lentokoneella ja paluu laivalla Turkuun,

1981

Menomatka Tanskaan Ruotsin kautta autolla. Kivan Tanskan kiertomatkan jälkeen palasimme laivalla Tukholmasta Turkuun.

Ruotsin ajoreitti 1982 oikealla, GoogleMaps. Kuvat: Vättern  ja Kolmården

1982

Göteborg

Olin Göteborgissa NordData-kongressissa. Itse aiheista en muista mitään, mutta meitä oli paikalla Widerin Systeemiryhmän kaikki neljä atk-tilintarkastajaa, joista yksi teki muistiinpanoja Ruotsin kuninkaan Carl XVI Gustaf´in pitämästä avajaispuheesta. Me muut nauroimme tätä täysin rinnoin.

Löysin Esso Motor Hotel Göteborg Backadal´in tositteen kahdesta yöpymisestä heinäkuun 21-23 välisenä aikana ilman vuosilukua. Sehän on mahdotonta. Ei heinäkuussa Skandinaviassa mitään kongresseja pidetä. Mutta netti tietää kaiken. Löysin kurssiaineiston ”NordDATA 82: Konferensdokumentation : Band 2 : Göteborg 21 -23 juni 1982” netistä, eli kesäkuulle päivätty. Esson kassakoneen päivämäärä oli kuukauden etuajassa.

Perhe oli mukana ja jatkoimme Göteborgista Tanskaan ja sieltä Saksaan. Paluumatka Ruotsin kautta vajaa kuukautta myöhemmin.

1986

Silja Finlandia – Tukholma – Helsingborg

20.6.1986

Laivalla noustiin Tukholmassa 7.30. Croissantteja ahmittiin ja karkkilastit kasseissa ahtauduttiin autoon pari minuuttia ennen yhdeksää, Tavoitteena oli päästä Ruotsista niin nopeasti kuin mahdollista. Ehkäpä oltaisiin perillä ennen viittä. Ilma oli kylmä vain +13 astetta ja vähän tihuttikin. Parin sadan kilometrin ajon jälkeen pysähdyttiin kattotelinettä asentamaan. Ruotsalaisen insinööritieteen kukkanen oli todella hankala kasata ja tunti vierähti. Kesän toiset uudet mansikat syötiin (ekat laivajäätelössä) ja matkaa jatkettiin. Vätteri ja Verneri-järvet olivat kauniit kuten aina, mutta puukuolemaa oli tullut jo tännekin. Pysähdyttiin ruoan laittoon. Sprii paloi loppuun ennen aikojaan ja kahvi jäi kylmäksi. Kylmää oli muutenkin.

Laivarannassa oltiin noin puoli 6. Helsingörin lautta oli vuosien kuluessa kasvanut ruoka- ja karkkikaupaksi.

1987

Tampere – Vaasa – Sundsvall – Stöde

Keskiviikko 1.7.1987

Aamulla Irmeli keitti kahvit, tavarat pakattiin ja Pauli lähti ajamaan. Vaasaan. Matkalla kuunneltiin Radio Paitapiiskaa, jossa joku jurvalainen maailmanmatkaaja kehui olojaan Kreikassa. Vaasastakaan ei löytynyt parkkipaikkoja, Ulla osti mahatautipillereitä, evääksi nakkeja ja perunasalaattia (niin suomalaista), unohdettiin bensat ja jonotettiin. Vaasalaiset eivät osanneet hoitaa jonojaan, mutta silti päästiin laivaan.

Laiva Wasa Express oli pieni, mutta sinne mahduttiin. Olihan Pauli mennyt sillä Ruotsiin pesulaan töihin 20 vuotta sitten. Silloin Pauli oli kansimatkustaja. Kuten nytkin olimme. Pojat pelasivat hedelmäpelejä, Juha voitti paljon ja Jukka sai kolikoita muutoin vaan lahjaksi.

Torkuttiin ja ostettiin karkkia. Kello 15 mentiin syömään. Ankka oli hyvää ja kastike vielä parempaa. Ismo O kehui oloansa Helsingissä ja halusi bisneksiä. Ostettiin viinaa ja taas lisää. Kolmella viinipullolla uskottiin pärjättävän Norjan viikko.

Ja vettä satoi. Jopa enemmän kuin Suomessa. Vähän ennen Ruotsia alkoi ukkostaakin. Matka oli pitkä, peräti 9 tuntia ja Ruotsissa oltiin vähän ennen puolta yhdeksää. Ajateltiin mennä nukkumaan leirintäalueelle, mutta vettä satoi ihan hirveästi. Tankki täyteen ja lähtö Norjaan. Kai jotakin kuivaa löytyisi matkalta.

Ajettiin noin 20-30 km ja nähtiin camping-viitat. Sinne! Pellolle märkään ruohoon pikkuteltta järven rantaan. Leirintäalue maksoi 35 kr. Mökki olisi ollut 200 kr. Siis säästettiin rahaa pitkään matkaan kuten mamma sanoisi.

Arkistojen aarteissa oli minigolf-pelin tuloskortti. 12 paikan radan oli Jukka selvittänyt 71:llä lyönnillä, Juha 87. Kortissa ei ole vuosilukua. Kortissa on golf-yrityksen nimi ja kotipaikka Örnsköldevik. Niin kaukana, ettei siellä ole voitu olla. Eli on pelattu jossain muussa Ruotsin kaupungissa saman yhtiön toisella radalla.

Torstai 2.7.1987

Stöde – Östersund – Ristafallet – Åre – Norja

Lähdettiin Stödestä jo 8.30. Matka Norjaan oli pitkä ja ylämäkeä ajettiin. Tultiin Östersundiin ostoksille: leipää, mehua ja makkaraa. Rahaa meni vähän. Tien poskeen. Ulla antoi polttoainetta tipan ja saatiin haaleaa kahvia.

Tultiin Ristafallet´iin. Tien poskeen. Kaunis koski. Kuva. Vielä kauniimpi koski. Kuva. Todella mahtava koski. Kuva. Ihailimme kaunista luontoa.

Ja matka jatkui. Åre. Vettä satoi. Haave vuorelle menosta kastui.

2015

Tukholma – Rinkeby

6.9.2015

Erittäin taidokkaat ja lämminhenkiset Lillan synttärit Tukholmassa. Ravintolassa Farang Stockholm. Ruoka kauko-itähenkiset parhaat Tukholmassa. Kiitos.  Kaikki kirjoittivat elämänohjeen Lillalle. Mitäpä minä ohjeistamaan. Kirjoitin ”Carpe Diem”.

7.9.2015

Olin matkassa ihanan Islannin matkaseurani Niinan ja hänen poikansa Leevin kanssa. Ajoimme Mikkelistä Salon kautta Turkuun, josta lensimme Tukholmaan. Tukholmassa Leevi pääsi mm. metroajelulle. Takaisin tultiin laivalla Tukholmasta Turkuun. Ja sitten takaisin Mikkeliin.

Ei päästy Gröna Lundiin, koska se olikin alkuviikon suljettuna. Mutta elämystä saatiin Gamla Stanissa ja Rinkebyssä.

Rinkeby, eipä siellä haluaisi asua. Se ei ollut Ruotsi, ei Afrikka, ei Lähi-Itä. Mutta se oli sekoitus apaattista Afrikkaa ja Lähi-Itää. Lähinnä nuoria miehiä istui torilla kuluttamassa aikaansa. Noin 5-vuotias musta pikkupoika potki kyyhkyjä, jotka oli ensin houkuteltu paikalle kaatamalla viljan jyviä kivitykselle. Kantaruotsalaisia ei paikalla näkynyt.

Koen röyhkeänä ja törkeänä, että seurassani olevaa ystävääni, joka oli paikalla 4-vuotias lapsensa mukanaan, huudeltiin perään. Luulevatko nuo typerykset todella, että jokainen vaalea nainen lähtee heidän matkaansa kun törkeyksiä huutelevat. Tekisi mieleni sanoa, että nuo miehet ovat sivistymättömiä, mutta ehken sano, etten saa sensuuripoliisia kimppuuni.

Mitä ihmeen järkeä tässä kaikessa on. Nuo nuoret ja joukossa olleet vanhemmat miehet tulevat istumaan Rinkebyhyn toimettomana, varmaan monet koko elämänsä. Heille olisi paljon onnellisempaa istua kotiseudullaan sukunsa ja ystäviensä keskuudessa.

Tällaisia Rinkeby-slummeja tulee myös Suomeen, nyt kun maahanmuuttajia tulee ovista ja ikkunoista, kymmenin tuhansin. En minä ainakaan halua asua noissa lähiöissä, jotka eivät ole edes monikulttuuria. Kuinka moni suomalainen, joka nyt haluaa kansainvaellusihmisiä Suomeen, on nähnyt tätä todellisuutta. Itäkeskus, joka ministeri Stubbin mukaan on ihana paikka kuin Somalia, ei ole mitään Rinkebyhyn verrattuna.

Synttärit. Oikealla Rinkeby, jossa emme nähneet yhtään ruotsalaisen oloista. 1967 asuin Ulvsundavägenillä parakissa Jorman kanssa samassa pienessä huoneessa Brommassa. Sieltä on matkaa 7 km Rinkeby´hyn. Ajat ovat muuttuneet. Mutta me maksoimmekin asumisemme itse.