Romania

Romania (romaniaksi România) on maa Kaakkois-Euroopassa. Romanialla on myös kaistale Mustanmeren rantaa. Romaniassa on noin 19,4 miljoonaa (2019) asukasta. Maan pääkaupunki on Bukarest, jossa 1,8 miljoonaa asukasta. Karpaattien vuoristo ja Tonavan valuma-alue hallitsevat sen pinnanmuotoja. Romania on saanut nimensä Rooman valtakunnalta. Keskiajalla se oli jakautuneena Valakian, Moldavian ja Transilvanian ruhtinaskunniksi. Maata hallitsivat osmanit ja Habsburgit. Toisen maailmansodan jälkeen Romaniasta tuli kommunistinen tasavalta, jota Gheorghe Gheorghiu-Dej ja Nicolae Ceaușescu johtivat yhteensä 40 vuoden ajan 1945–1989. Ceausescun syrjäyttäneen kansannousun jälkeen maasta on kehittynyt monipuoluedemokratia, joka liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Romania on yksi Euroopan unionin köyhimmistä maista, ja sen ongelmia ovat korruptio, inflaatio ja maatalouden vanhanaikaisuus. (Osin Wikipedia)

Perjantai 6.7.1984

Unkarista –> Romaniaan

Romanian tulliin tultiin klo 12 eli 13.00 paikallista aikaa. Täälläpä syyni alkoi. Tiukka tullitäti komensi, tavarat penkille, kieppui ympäri autoa ja etsi Raamattua katoltakin. Penkit käännettiin, lompakot tutkittiin, moottorin numero tarkastettiin ja viittomakirjaa ihmeteltiin joukolla. Poliisivahdissa mentiin rahanvaihtoon yhden passin kanssa. Jukka pelkäsi autossa, että vankilaan joudutaan. Juha esitteli autojaan solttupojille, joita luuli poliiseiksi ja esitteli ylpeänä poliisiautoaan. Solttupojat myhäilivät vieressä. Tunti ja 15 minuuttia vierähti ja hyvät matkat toivotettiin.

Arad´in kaupunkiin ajettiin campingkartan hakuun. Tie röpölöistä, kuraista asfalttia; ankkojen, kanojen ja lehmien välissä kieputtelua. Aradin parkkipaikalla alkoi poikien silittely. Vahingossa löydettiin ACR:n toimisto, josta saimme kartan ilmaiseksi. Kaupat katsastettiin pskan hajussa ja yksi leipä ostettiin. Tienposkessa pskassa ja kaatosateessa tehtiin Unkarin soppia ja lähtiessä sade sopivasti lopahti. Maisemat pitkään samanlaista aukeaa peltoa ja niittyä kuin pustalla; suuria lehmäkolhooseja ja isoja lammas- ja ankkalaumoja paimenineen. Maisemat muuttuivat vähitellen vuoristoksi ja kunnon vuoristoteitäkin päästiin ajamaan. Tie johti läpi pienien kylien, osa taloista oli seinistä kaakeloitu ja ankat ja kanat parveilivat tienreunassa.

Campingaluetta alettiin tähyilemään ja kauniista vuorenlaaksosta se löytyikin. Alueella pieniä mökkejä ja vähän aikaa olimme onnellisia; mökki 140 leitä. Vastaanotossa kerjäsivät kahvia ja tupakkaa, luvattiin ensi kerralla tuoda. Mies esitteli ylpeänä priimamökkiään, ränsistynyt huone kolmella sängyllä, kuvottava haju ja seinät riekaleina. Jukka viittoi huonoa mökkiä, mutta hänet vaiennettiin. Seuraavaksi vessassa käynti, pikkumiehet piti nostaa pissalammikon yli pskaa täynnä olevan pöntön luo, jossa vielä nurkat oli täynnä lattialle heitettyjä siteitä. Saman kuvotuksen löysi Miikka miesten puolelta, puri hampaitaan yhteen ja ajatteli, että täällä ollaan vain yksi yö. Viinitkin jätettiin juomatta, yksi peitto vedettiin risan ikkunan suojaksi, valot jätettiin elukoita karkoittamaan. Pikkumiehet nukahtivat vaatteet päällä vieretysten ja pian myös Miikka.

Lauantai 7.7.1984

Kello 9 noustiin ja 5 minuutissa oltiin jo matkalla. Yö oli levoton ja siksi ei haluttanut viivähtää moisessa paikassa. Kello 2 tuli juoppokööri auton luo ja Ulla nukahti vasta klo 5 jälkeen. Pesullekin mentiin vuoristopuron luo, tosin sitäkin pidettiin kaatopaikkana. Matkalla Tonava oli ihana, vaikka olivat Jugoslavian kanssa rakentaneet patoja pilaamaan joen rauhaa.

Päivä oli aurinkoinen, mutta kun mentiin p-paikalle ruoan laittoon, alkoi tietenkin sataa. Matkalla yritettiin ostaa ruokaa, saalis oli 3 likaista tomaattia.

Bukarestiin tultiin vesisateessa, joka moottoritiellä loppui, kaupungin ainoa camping-paikka löytyi monen mutkan kautta. Kun 4 eri ihmistä oli sanonut 2 km tuohon suuntaan, löytyi se ihme kyllä ihanasta puistosta. Bukarestissa yritettiin ostaa ruokaa, mutta eipä siellä ollut kuin vettä ja leipää. Kaupat oli tosin täynnä tavaraa: hillopurkkeja ja mäntysuovan näköistä saippuaa. Perheenemäntänä olo taitaa olla ihanaa. Ostettiin siis vettä, tomaatteja kadulta, leipää ja kaali.

Kun kahden mökin pakkomyynti ei onnistunut, pystytettiin teltta. Receptionissa meidät toivotettiin tervetulleiksi suomeksi, telttapaikan vieressä oli Mamaiasta (rantalomakohde Romaniassa) tulossa oleva perhe. Alue oli komea, virkapukuinen porttivahti, sotilas- ja koirapartiot (= Ullakin saa nukkua). Kolme suomalaista porukkaa, unkarilainen ja puolalaisia (puute ja kurjuus eli Puola ja Romania kohtasivat). Mentiin kaljalle vaihtamaan kokemuksia, mm siitä miten Romaniasta saa cokea. Ostaa vodkaa ja cokea yht´aikaa, muuten kai vain lahjomalla sillä tyhjiä pulloja oli mutta njema njema.

Kun pikkupojat nukkuivat, mentiin juttelemaan unkarilaisten kanssa, syötiin heidän kanssaan ja näytettiin kuinka länsimainen kasettiradio pelaa. Pikkutyttö puhui saksaa ja isommalla oli kirjekaveri Rovaniemellä (tyttö) ja luvattiin järjestää poika. Suomalaistyttö Heli oli ollut alkuillan pikkupoikien mieleen.

Sunnuntai 8.7.1984

Pakkaus ja ruoan hakuun Bulgariaan. Epätoivoisia yrityksiä löytää Bukarestissa ruokaa. Leitä oli jäljellä parisataa, mutta mitään ei saatu. Perunapeltoa pitkin Bulgarian rajalle ja viimeinen yritys löytää matkalla ruokaa, mutta pskan haju ja kärpäsparvi keittiössä vei kaikkien ruokahalun. Nähtiinpä matkalla myös sosialismin voittokulku ohittaessamme 18 leikkuupuimuria.

Kello 14.30 oltiin Romanian tullissa josta, ihme kyllä, päästiin puolessa tunnissa ulos. Yli Tonavan ja uusi maa – Bulgaria.

Yhteenveto Romaniasta: kurjuutta, pskaa ja kerjäläisiä. Ceausescua kehuttiin joka talon kyljessä, miksi?

Ai niin, leistä päästiin eroon ostamalla elämämme kallein vodkapullo, 75 markkaa. Ja kukkarosta löytyi vielä 100 leitä (45 mk). Pakollinen valuutanvaihto 40 $ oli tullut kalliiksi, kun mitään ei voinut ostaa. Bensaa sentään sai $-kupongilla – jonottamalla 15 minuuttia.

Romaniasta –> Bulgariaan