Kenia

Kenia (swahiliksi ja engl. Kenya), virallisesti Kenian tasavalta (swahiliksi Jamhuri ya Kenya, engl. Republic of Kenya) on Itä-Afrikassa sijaitseva 54 miljoonan asukkaan valtio. Pääkaupungissa Nairobissa asuu 5 miljoonaa asukasta. Entinen brittien siirtomaa oli parikymmentä vuotta yksipuoluevaltio. Puoluerajoja tärkeämpiä ovat olleet heimojen väliset erimielisyydet, jotka ovat ajoittain leimahtaneet väkivaltaisuuksiksi. Talouden kulmakiviä ovat maatalous ja matkailu. (Osin Wikipedia)

Matka ryöstettäväksi Nairobiin

2007 huhtikuu

Aamutuimaan lähdin siis matkaan. Arushan kaupunki Tansaniassa oli kauneimillaan. Kello oli puoli seitsemän. Suuri osa muurahaisista oli vielä nukkumassa. Mutta kun lähestyin bussiasemaa, alkoi se ainainen kuhina. Minulle myytiin lippuja, ja varmaan olivat jotain paperinpalasia, koska miten jollain nuorella voisi olla lippu Nairobiin minua varten.

No klo 7 bussi oli täynnä. Ja lähdimme matkaan. Ihmettelin miksi täällä on niin paljon näitä valettuja hidastustöyssyjä, koska koko 5 tunnin matka oli kuoppia ja töyssyjä täynnä. Selkäni oli todella koetuksella. Koko ajan menoa ja hyppimistä. Vaistomaisesti huusin pahimmissa paikoissa.

Tansanian ja Kenian rajalla jouduin ainoana ensin Tansanian tulliin. Sieltä Kenian tulliin. ja taas 50 dollaria kehitysapurahaa viisumia varten. Matkaa oli kävellen sen verran, että olin vähän hämilläni. Onneksi löytyi nuori opaspoika, joka vei minut pyytämättä koko matkan paikasta toiseen. Annoin hänelle taskuuni jääneen tuhat schillinkiä eli alle dollarin. Ja otin varmuuden vuoksi repun lisäksi kassin mukaani, jos vaikka bussi lähtisi kesken kaiken. Olinhan ainoa mzungu* bussissa ja siksi suuremman tutkimuksen kohteena. Siksi joku nuori tyttö onnistui laittamaan käteeni jonkun metallirenkaan tapaisen ja sanoi että se on muisto Tansaniasta. En suostunut siihen ja yritin palauttaa, ei onnistunut. Ja kuin tyhjästä tyttö ilmestyi ikkunan taakse norkoilemaan. Sanoin, ettei rahaa ole. Tuli sen verran iso papatus että otin toisen tuhannen sch rahan taskustani. Sen jälkeen olinkin rahaton, siis taskuistani.

Suomessa muuten aina valitetaan yleisönosastoissa sitä miksi mustia tutkitaan tullissa useammin kuin valkoisia. Täällä on ihan sama juttu. Minut syynätään aina tarkkaan. Kun menin Nairobissa British Airwaysin toimistotaloon, olin ainoa, jonka laukku tutkittiin. Pitäisikö kirjoittaa Nairobin sanomiin valitus siitä, että tämä on rasismia. Ja tuskin valkoiset ovat käyneet täällä pommeja laittamassa, ei ainakaan eurooppalaiset.

12.30 oltiin Nairobissa. Otin reppuni ja lähdin kävelemään. Bussin ikkunasta olin ottanut suuntaa keskustaan ja löysinkin perille puolen tunnin kävelyn jälkeen. Ajattelin että kävely on turvallisempaa kuin taksin ottaminen.

Ajattelin etten jaksa enää näitä räkälöitä. Siksi menin hotelli Hiltoniin, ensimmäisen kerran elämässäni. Hotelliin ei edes pääse ilman että kulkee metallinpaljastimen lapi, ja laukku tutkitaan joka kerta sisään mennessä. Ehkä tämä on siis turvallinen. Ja ehkä tämä on puhdas. Kaikki liat alkavat jo tulla korvista ulos. Hinta on korkea, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Paljon enemman joutuu maksamaan Porin Satakunnan pikkuhuoneesta, jossa usein vietän työmatkani öitä Porissa.

Nairobi, kivan oloinen paikka

Viehätyin heti kaupungin ilmapiiriin. Tämä oli eurooppalaisen sivistyneen suurkaupungin oloinen. Etsin kunnon kahvilaa, mutta näitä hampurilaispaikkoja kyllä riitti. Kahvilaa ei löytynyt. Sitten ollessani etsivän oloinen, minut pysäytti kuvankaunis ja vieläpä herttaisen kaunis nuori nainen. Hän halusi auttaa miestä, jolla on ihana valkoinen tukka ja niin kiva Tansanian hattu päässä. Kerroin etsiväni kahvilaa. Hän lupasi näyttää minulle. Kiva paikka löytyi ihan läheltä toisesta kerroksesta. Jotenkin kummalla tavalla nainen jäi juttuseuraksi. Hän vain istuutui ja alkoi jutuksi. Kun olin tilannut kahvin ja hän passionmehun, ilmestyi pöytään naisen sisko ja ystävä. No, jouduin tilaamaan heillekin juotavaa.

• 

• 

Samantha oli tämän ihanan ilmestyksen nimi. Hän on Kisumusta, jonka dx kuuntelijat osaavat sijoittaa Kenian kartalle. Ikää on 25 vuotta. Työt alkavat toukokuussa ja nyt on katselee maailmaa Nairobissa. Hän ehdotti, että lähtee minulle escortiksi ja käydään kaikki kivat paikat lapi. Olen näitä nuoria naisia sen verran nähnyt, että osaan olla varuillani. Mietin miten livahdan tästä pälkähästä. Onneksi pankkiautomaatti ei ollut antanut minulle rahaa Nairobissa ja keksin, että tilini on suljettu ja minulla ei ole käteistä juurikaan mukana kun turvallisuussyista en pida rahaa mukanani. Olen siis pulassa ja yritän selvittää pankkini kanssa, mitä tehdä. Kivasta päivästä yhdessä ei tule mitään ilman rahaa. Ja kummasti neito asian ymmarsi. Antoi numeronsa, jonne voin soittaa, jos saan kortin toimimaan. Lähetin tekstiviestin aamulla, ettei toimi, pulassa olen. Silti, vieläkin ihmettelen kuinka söötti tuo nainen oli.

Kaikki afrikkalaiset eivät ole rosvoja

Seuraava juttu on alettava liturgialla siitä, kuinka kaikki afrikkalaiset ovat niin ihania ja kivoja ja mukavia, ja vain muutama mätäpaise pilaa heidän maineensa. Niin varmaan on, mutta mzungu on helppo uhri niille mätämunille, koska se näkyy kauas muurahaispesästä. Jos Suomessa joku valkoisten joukko ryöstäisi yhden mustan keskellä päivää, presidentti Halonen pitäisi uudenvuodenpuheen siitä kuinka pahoja rasisteja olemme, tehtäisiin kasvatusprojekteja, tuo kaupunki (Kajaani) nimettäisiin kaiken pahan kaupungiksi, ja syylliset saisivat julkisen teurastuksen Ylessa ja Hesarissa ja sen jälkeen vielä tuomion jota lisätään rasistisen rikoksen takia.

Onneksi maailma on sellainen, että vain valkoinen voi olla rasisti. Siksi se mitä minulle tapahtui, oli ihan oikein minulle, koska suomalaiset ovat myyneet tervaa orjalaivoihin. Tosin jos tervaa ei olisi myyty, orjalaivat olisivat uponneet ja se olisi ollut vielä suurempi juttu kuin orjaksi joutuminen, mutta syyllinen nyt olen kuitenkin. Se tiedetään, pitää vielä keksiä rikos, minkä olen tehnyt.

Siihen tuli tilaisuus, kun joku ystävällinen Joseph tuli juttusille. Hän oli niin ystävällinen ja mukava ja halusi tietää kaiken Finlandista. Jos hän olisi heti sanonut suomeksi kiitos, eikä vasta poislähtiessämme, olisin jättänyt Josephin kadulle. Mutta sanoin että olen menossa kahville, tule mukaan niin kerron Suomesta.

Paljastuikin että hän on zimbabwelainen, joka on matkalla odottamaan presidentti Mugaben kuolemaa. Hän sukunsa kanssa on menossa Etiopiaan ja tarvitsee rahaa. Hän osasi hyvin selvittää kaikki ryhmittymät maassa ja moni niistä oli tuttu teeveestä. Siis hienoa. Mutta olen oppinut varomaan kaikkea. Siksi otin taas esille tämän luottokorttijutun, etten saa rahaa mistään ja pitäisi päästä Suomeen. Annoin hänelle 100 Kenian rahaa, en nyt osaa sanoa, mitä se on, mutta kahdet kahvit pikkusämpylällä maksoivat 180 rahaa. Hän halusi euroja ja dollareita, mutta eihän minulla sellaisia ole mukana, hotellissa on muutama turvasäilössä. No kelpasi se satanen ja kolikotkin hän otti.

No, jatkoin matkaa. Ajattelin selvittää, miten pääsen Ugandaan ja sieltä Suomeen. KLMn toimisto on kavelymatkan päässä.

Vaan kahvilan edessä minut pysäyttää musta James Bond. Pitkä, ei yhtä komea, mutta kävelee arvokkaasti ja pukukin on hyvää laatua. Näyttää minulle jonkun valtion kortin ja kertoo olevansa terrorismin estohommissa valtion leivissä. Olen kuulemma juonut kahvia terroristin kanssa ja hän haluaa tietää kaiken mitä olemme puhuneet. Olen aika varma, että kyse on huijarista, mutta en heti keksinyt, mistä hän voi tietää, että olen juonut kahvia terroristin kanssa. Toki kaikki zimbabwelaiset, jotka odottavat 84 v hullun presidenttinsä kuolemaa, ovat varmaankin afrikkalaisen käsityksen mukaan terroristeja. Hämmennyin vähaksi aikaa. Myöhemmin mietin, että jos on terroristi, niin miksei ota kiinni ja vie vankilaan. Mies selitti kaikki Mombasan hotellien pommitukset, ja olihan siitä monta vuotta sitten juttua Suomessakin. Siis uskottavaa.

Hän sanoi, että mennaan juttelemaan rauhalliseen paikkaan. Ajattelin että jos olisin maraton kunnossa, juoksisin karkuun. Mutta jos se on oikea agentti, sillä on pyssy ja sitten se ampuu minut kuten 007. Pitää varmaan jättää Bondien katsominen vähemmälle jatkossa, jotta järki toimisi paremmin.

No, en minä tässä vaiheessa pelännyt, sillä ajattelin että kerron Pekka Vasalasta ja Kipscoge Keinosta, jotka 1972 juoksivat kilpaa. Juttelin siitä aluksi kun luulin tätä terroristimiesta kenialaiseksi. Eli Suomi ja Kenia ovat oikeastaan ystäviä kun kilpaakin juostaan.

Menimme kahvilaan, jossa oli ihmisiä. Ok. Ei minua sinne listitä. Mutta sitten hän halusi rauhallisen pöydän toisesta kerroksesta. Kun päästiin istumaan, pöytään istui kaksi helvetin mustaa ja isoa miestä. He alkoivat kuulustelun. Sanoin uhmakkaasti, että minä olen vain käymässä Keniassa, ja mitä helvetin tekemistä minulla on terrorismin kanssa. Alkoivat kysyä, annoinko rahaa. Pakko tunnustaa, että satasen annoin. Kolikoista en puhunut mitään. Sitten alkoivat kysyä, että onko minulla dollareita ja euroja. Sanoin että ketä te olette kysymään. Haluan Suomen suurlähettilään tähän kuulusteluun mukaan.

Siinä vaiheessa isot korstot hiiltyivät. He sanoivat, että heillä on oikeus viedä minut sellaiseen paikkaan, että tämä viisastelu loppuu ja he tutkivat kaiken. Taas tuli mieleen aika jolloin juoksin Cooperin testissa 3100 m. Mutta tässä kunnossa en tästä karkuun pääse. Afrikkaan ei pidäkään antaa viisumia suomalaiselle, jos ei juokse vähintään 3000 m Cooperissa, sillä ei täällä muuten pärjää.

He alkoivat tiukata dollareitani. Sanon etten näytä. Enhän edes tiedä ketä te olette. Nyt kaksi miehistä näytti korttinsa, mutta niin kaukaa etten niitä pystynyt lukemaan. Rumimmalla korstolla ei korttia ollut. Sanoin että näytän, mutta pidän rahoistani itse kiinni. Onneksi olin jakanut rahani moneen osaan. Otin yhden piiloistani, ja siellä oli valitettavasti 160 euroa. Mutta nämä rikolliset olivatkin herrasmiehiä. He halusivat vain yhden 20 dollarin setelin, jotta voisivat tutkia ovatko rahani terroristirahaa. Heillä on toimisto lähellä ja tutkivat ja tuovat rahan takaisin KLMn toimistoon, jonne sanoin olevani menossa. Mutta sitten rosvot huomasivat nipussa 10 dollarin setelin. Yksi sellainen pitää myös saada tutkimukseen. Olin varma, että ulkona on joku jengi odottamassa ja viemässä loput. Eivät nämä tähän voi tyytyä.

Eivätkä tyytyneet. Kysyivät että miksei minulla ole Kenian rahaa. Tunnustin että on minulla muutama seteli. He vaativat 2000 rahaa tutkimuksiin. Siis 20 kahvin ja sämpylän verran. Mietin, että ottakoon, kyllä jumala heitä varmaan rankaisee taivaassa. Kunhan pääsen tästä karkuun. Tiesin, etten rahoja enää näe, mutta pelkäsin että matkalla minut ryöstetaan, olivathan he nähneet lompakkotaskuni ja dollaripussini. Kuljin siten väen mukana, ettei se ainakaan ihan helposti onnistu.

KLMn toimistossa selvisi, että voin vaihtaa lippuni 100 dollarilla uuteen, jos haluan pois aikaisemmin. No katsotaan.

Ja sitten luikkiminen hotelliin piilottamaan rahat uudestaan.

No otin opikseni. Jokainen vastaan tuleva, joka yritti tehdä tuttavuutta sai minulta mulkaisun. En enää halua nähdä yhtään ystävällistä kenialaista, koska kaikki haluavat vain rahani. Tavalliset, ei hymyilevät kenialaiset ovat ok. Näin sitä tuli todistettua kuuden kohdan luokitteluni vääräksi. Rosvot ovatkin ystävällisiä, ainakin Keniassa.

Ja matkalla tajusin, että se terroristi ja tämä 007 ovatkin kavereita. Eihän tämä muuten olisi ollut mahdollista. Todella hienoa teatteria tämä mzungujen ryöstäminen Keniassa. Paljon tyylikkäämpää kuin tansanialainen ryöstely ja huutelu. Kortit voivat olla väärennettyjä mutta yhtä hyvin ne voivat olla valtion virkamiehiä, jotka tekevät sivubisnestä mzungujen avulla.

Nyt tein myös päätöksen. Ei enää koskaan Afrikkaa tämän jälkeen. Tällaista persläpeä en halua enää nähdä, vaikka täällä olisikin 999 miljoonaa ihanaa ihmistä ja tuhat rosvoa, jotka vaanivat mzunguja. Tai jos tulen, noen itseni kuten Pekka ja Pätkä elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä.

Olisiko vanha aapiseni kuitenkin oikeassa kun se kertoi että neekerit tanssivat ja laulavat ilman huolta huomisesta. Näin varmaan oli ennen, mutta kehitysapu toi tänne tietoisuuden siitä, että jokaisella valkoisella on rahaa, joka heilla on oikeus ottaa pois, koska olemme syyllisiä heidän elämäntilanteensa kanssa. Kyllä ennen oli paremmin kun Afrikan ainoa valkoinen oli Tarzan, eikä sillä ollut mitään tavaraa varastettavaksi.

Saksassa kuulemma eduskunnassa pohditaan että Hitlerin kansalaisoikeudet otetaan pois jälkikäteen. No, Halla-aho keksi, että Suomihan voisi adoptoida Hitlerin, jottei mies jäisi pakolaisena maailman historiaan. Näin saisimme lisää syyllisyyttä itsellemme ja voisimme lisätä kehitysapua lisää ja lisää ja ottaa miljoona mamua Afrikasta ja kaikkea muutakin, koska olemme niin pahoja että Hitlerkin on ollut suomalainen. Hienoa logiikkaa, vaikka eduskuntaan ei ihan äänet riittäneet.

Semmoista Afrikassa. Hengissä ollaan, ja pian minäkin voin mennä kadulle kerjäämään matkarahoja. Saa nähdä saanko kehitysapua, vai pitääkö hakea turvapaikkaa Keniasta.

* mzungu on bantun kieltä ja tarkoittaa valkoista (eurooppalaistaustaista) miestä

Kenian halki bussilla 2011

Kuljin Ugandasta Kampalasta bussilla Kenian kautta Arushaan Tansaniaan 15-16.12.2011. Tässä on tuplana osa, jolloin olin Keniassa, koko teksti Ugandan lopussa.

Klo 23 tultiin Kenian rajalle. Tosi pelottavan oloista. Pimeää kuin säkissä. Matkoilla inhoan eniten näitä öisiä rajojen ylityksiä. Vessaan meno on bussimatkoilla taidetta. Pitää juoda vähän ettei tule hätä ja aina pitää mennä puskiin tai vessaan kun on mahdollisuus. Ihmettelen, ettei ollut lainkaan näitä pysähdyksiä, kahvin ostamista ja muuta varten. Odotussalissakaan ei voinut mennä vessaan, koska olisi pitänyt mennä käsikopelolla. Rohkeutta ei riittänyt. Vessan edessä oli nuorten rahastus, rakennuksen ulkopuolella. Huijausta. Mutta pakko antaa rahaa Idi Aminin oloisille miehille.

20 dollaria läpikulusta. Kun rajalta päästiin tuli kuutamo. Oli tosi kaunista ajaa kuutamolla koko loppuyö. Mietin kaikkea, koska uni on mahdotonta näissä kuopissa.

Aamulla klo 9 oltiin Nairobissa. Kun astuu bussista, alkaa perskärpästen surina. Inhottavaa. Menin taas vessaan ja katselin vähän kadun elämää. Bussi lähti ilman minua, mutta onneksi huomasin ja sain juostua kiinni. Olisi mennyt reppu mukana. Reppu muuten painoi lentokonevaa´alla 9,5 kg. Naiset ottavat Ruotsin risteilylle monin verroin enemmän kenkiä ja vaatetta.

Afrikkalaisilla ei ole mittakaavan tajua. Jo Rooman kentällä ihmettelin kun he ahtaavat koneen sisälle isoja laukkujaan ja luulevat että ne mahtuvat hattuhyllylle. Jos ei mahdu, koettavat metrin päästa uudestaan. Sama bussissa. Yritin vähän siirtää laukkuja tieltäni, mutta ne on varmaan täynnä kiviä, koska painavat niin paljon. Tulee kaaos, kun kaikki kulkevat samaan aikaan käytävillä edes takaisin ja isot laukut täyttävät käytävän. Suomessa eläkelaisten ryntäys on samanoloista, mutta ei näin kaaosmaista.

Klo 13 oltiin Tansanian tullissa. 50 usd rahastus. Dollarit hupenevat rajamaksuihin.