Sint Maarten

Philipsburg, Sint Maarten (Alankomaat)

Sint Maarten on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva autonominen alue Karibianmerellä. Se sijaitsee Saint-Martinin saarella yhdessä Ranskaan kuuluvan Saint-Martinin merentakaisen paikallishallintoalueen kanssa. Asukkaita on 43.000. Alueen pääkaupunki on Philipsburg.

18 helmikuuta 2020

Lentokone laskeutui Saint Kittsistä Prinsessa Julianan lentokentälle klo 13.50. Tunnin kuluttua olin jo kulkemassa kaupungilla, koska haluan käyttää jokaisen minuutin paikassa, joka taksin ikkunasta näytti todella kivalta ja mielenkiintoiselta. Näin siirtomaa-ajan arkkitehtuuria kauneimmillaan.

Kävelin nurmikkoa paljain jaloin ja sen jälkeen hienoa hiekkarantaa, joka on erittäin siisti. Ei roskan roskaa, ei meriveden tuomaa, ei ihmisten jättämää. Kävelin myös meressä, mutta aallot heiluttivat turhan kovalla voimalla kulkijaa.

Rannalla näin myös lentokoneiden laskeutuvan kentälle. Koneet, myös se, jolla tulin laskeutuvat hiekkarannan päällä liian lyhyelle kiitoradalle. Ihmiset näkyivät ottavan aurinkoa koneen ikkunasta. En ehtinyt ottamaan kuvia, koska kamera ei ollut valmiina ja istuin väärässä paikassa. Siirtyä ei enää voinut, koska laskeutuminen oli menossa.

Tuli pimeä ja menin pieneen ravintolaan. Otin catfish annoksen, mitä se sitten onkaan (monni?). Tosi hyvä annos.

Illalla satoi rankasti, mutta osasin puikkelehtia kastumatta vesiostosten jälkeen hotelliin katosten avulla ja pieniä taukoja hyväksikäyttäen.

Tämä lentojen etukäteen ostaminen osoitti taas nurjan puolensa. Tulin tänne tiistaina ja Jamaikalle lennot ovat vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Luulin tätä vähän turhaksi kohteeksi, mutta erehdyin pahasti. Heti taksissa näin, että tänne haluaisin jäädä. Paljon kävelemistä hienoissa maisemissa ja vanhoja taloja ihaillen.

Siispä olen katsonut aamun valmiiksi. Heti klo 7 aamiaiselle. Sitten lentokentälle siten, että olen siellä ennen kahdeksaa (matka sinänsä on vain muutama kilometri). Caribbean Airlinesin lipputoimisto avataan 7.30. Vaihdan lipun lauantaiksi, jos suinkin onnistun ja palaan tänne hotelliin takaisin. Huone on maksettu klo 11 asti. Jos en pääse, lento Kingstoniin lähtee 10:20. Lipun voi vaihtaa ennen lentoa, joten tiukalle menee.

Onnistumisen esteeksi voi tulla lauantain koneen varaustilanne. Nyt illalla siellä olisi vain 3 paikkaa vapaana. Yksi perhe kun sinne menee, se on siinä. Asiaa voisi hoitaa puhelimessa, mutta sellaista ei ole. Jännittävä aamu edessä.

Jos saan jäädä, menen Ranskan Saint Martin´in puolelle ja bongaan uuden maan. Hollantilaiset tulivat saarelle 1631, mutta espanjalaiset ajoivat heidät pois jo pari vuotta myöhemmin. Espanja hylkäsi saaret muutaman vuoden jälkeen ja hollantilaiset tulivat takaisin. Mutta nyt Ranska halusi saaret. Sotiminen oli rankkaa ja siksi maat tekivät rauhan ja jakoivat saaren siten, että pohjoinen osa 54 km2 on Ranskan, eteläinen 41 km2 Hollannin.

Ranskan Saint-Martin-osalla on 32.000 asukasta, Hollannin Sint Maartenilla 43.000.

Ranskan osalla rahana euro, Hollannin osalla guldeni/floriini, eli tämä alue oli fiksumpi kuin emämaa, eikä ottanut euroa käyttöön. Samalla fiksumpi kuin Suomi. Tosin kaikki hinnat ovat Amerikan dollareina ja guldenina. Vaihtosuhde suunnilleen 1 USD on 2 guldenia. En ole vaihtanut rahaa, koska kaiken voi maksaa luottokortilla tai dollareina.

Täällä on selkeästi enemmän valkoisia kuin aiemmissa Karibian maissani. Saint Kitts oli poikkeuksellisen vahvasti afrikkalaistaustaisten, eikä sekoittumista valkoisiin juurikaan ole.

Se nurmikkoalue taisi olla golfkenttä, tosin ei siellä mitään merkkejä ollut, mutta ruoho oli leikattu lyhyeksi. Juoksivat treenasivat viheriöllä ja ihmiset kulkivat kuin katuja. Yhtään pelaajaa ei näkynyt missään. Jostain syystä musta golfauton tapaisen pikkuhärvelin kuljettaja tuli häätämään minut pois kävelemästä paljain jaloin. Hänen 4-pyöräinen vehkeensä varmasti painoi kenttää enemmän kuin kävelyni, koska hän ajoi pitkän matkaa luokseni. Kun näin miehen ajavan kadulla kärryllään, näytin keskisormea, mutta mies oli niin koppava asemastaan, ettei edes huomannut.

Täällä iltapäivälämpötila jää näin helmikuussa 25 asteeseen, mikä sopii minulle paremmin kuin nuo yli 30 asteen saarivaltiot.

No niin. Pitää vielä etsiä Kingstonin hotellit siltä varalta, että joudun sinne lähtemään jo keskiviikkona.

Tämä etukäteen jatkolennon varaaminen on tosi ikävä vaatimus. En olisi päässyt Liatin koneella, jos en olisi ostanut Jamaikan lippua. Niin tiukka täti oli. Kyllä sitä ihmettelee vuosi vuodelta enemmän, miksi irakilaiset, afgaanit ja somalit saavat kulkea vapaasti maasta toiseen monella eri nimellä, väärillä syntymäajoilla rikoksia tehden. Valkoisille heteromiehille on tiukat säännöt, muilla ei ole mitään.

Kun ostaa sokkona, käy näin. Lentoyhtiö on huomenna eri, ja yritän selvitä Finnairin lipulla, jos kysyvät. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, millä lennolla tulisin Pariisiin ja minä päivänä. Haluaisin rauhassa etsiä edullisimman vaihtoehdon.

2004 pakottivat ostamaan menopaluulennot jokaiseen väliin, ja silloin jätin matkan kesken. Se oli parempi siinä mielessä, että sai jatkolennon miettiä rauhassa. Mutta kova hinta valinnanvapaudesta, koska lippujen hinta oli tupla ja toinen puoli meni hukkaan.

Philipsburg, Sint Maarten

Keskiviikko 19 helmikuuta 2020

Suunnitelma keskiviikkoaamun toimista meni mönkään, koska buffet-aamiaista klo 7 ei koskaan ollut. Kun pidin asiasta meteliä, respan veltto yövahti meni keittiöön ja otti pakastimesta leipäpaketteja. Minä nostin kytkintä. Otin taksin ja menin lentokentälle. Kun odotin taksia, paikalle löntysteli ehtoinen emäntä, joka meni keittiöön aamiaista järjestämään. Hänet oli herätetty pitämäni mellakan takia töihin.

50 dollaria maksamalla sain vaihtaa menolipun Jamaikalle lauantaiksi. Taisi olla aika harvinaista lipunvaihto, koska sitä hoitamaan tarvittiin kaksi virkailijaa. Suuri tuska heillä oli saada aikaan dokumentti, jonka allekirjoittamalla hyväksyin tuon 50 dollarin veloituksen kortiltani. Minut määrättiin pois tiskiltä asiakirjan tekemiseksi ja vartin jälkeen sellainen oli. Kun allekirjoitin paperin, oli vaihto selvä. Mielenkiintoista, että paperi oli tulostettu printterillä, jonka paperissa oli vetoreiät. Enpä ole sellaisia enää vuosikymmeniin missään nähnyt. Lentokentillä Karibialla voi ostaa lippuja luottokortilla, mutta yhtään luottokorttilaitetta en ole nähnyt.

• 

• 

• 

• 

Oli selvää, etten enää mennyt takaisin hotelliin. Katsoin lentokentältä uuden paikan Alicia´s Inn, joka on Philipsburgissa. Edellinen oli lähellä lentokenttää Cupecoyssä. Se muuten oli vain kilometrin päässä Ranskan St Martinin rajasta. Huomasin asian vasta katsomalla karttataulua kaupungilla.

Alicia´s Inn on keskustassa, siisti ja suosittu pieni hotelli. Sain yösijan vain yhdeksi päiväksi, koska loppuviikko on täynnä lukuunottamatta yhtä isoa perhehuonetta. Respa sanoi, että katsotaan tuleeko peruutuksia, enkä itsekään halua maksaa merkittävästi isompaa hintaa isosta huoneistosta. Kun ei jää tuleen makaamaan, tämäkin muuttui hyväksi asiaksi.

Philipsburg oli täynnä kuin turusen pyssy. Satamassa etäämpänä oli kolme lemmenlaivaa. Kävelin kapeaa jalkakäytävää laivasatamaa kohti ja vastaan tuli ihmisiä solkenaan. Mieleen tulivat demarien korkeakoulutettujen irakilaisten joukkokulku Balkanilla kohti Eurooppaa. Uutiskuvat muistuttivat niin paljon tätä ihmisvirtaa. Erona tosin oli, ettei täällä heillä ollut käsissään iPhoneja, he vain kulkivat. Ja passit mukanaan.

Majapaikassa ei ole aamiaista, mutta sain kortin, jolla saisi 2 dollaria alennusta lähiravintolasta. En siihen olisi muutoin mennyt lainkaan, mutta säästö tuntui tärkeältä. Aamiaislautaset olivat olleet tunteja odottamassa viimeisiä syöjiään, minkä takia se maistui nihkeältä. Jätin yli puolet syömättä. Enkä saanut alennusta, koska hinta oli 9 dollaria, ja alennus annettaisiin vain 10 dollarin syömisestä. Kävi mielessä, että maksan dollarin ilman hengittämisestä ja näin voittaisin 1 dollarin. Mutta en alkanut sekoittamaan tarjoilijan päätä.

Oli mentävä toiseen ravintolaan. Siellä tilasin merihenkisen keiton ja olipa todella maukas keitto. Siksi menin loppupäivästä samaan ravintolaan syömään päivän lämpimän aterian. Sen kanssa pieni pullo (0,25 l) paikallista olutta, joka kruunasi aterian.

Philipsburgin rantakatu oli tulvillaan ihmisiä, jotka olivat tulleet noilla kolmella risteilijällä. Niiden seassa juoksivat numerolaput mitä kummallisimmista paikoissa ihmisiä jonkun juoksutapahtuman nimissä. Kääntöpaikka oli kohdassa, jossa asfaltti muuttui kokonaan hiekkarannaksi. Sen verran lämpöistä oli, että melkein kaikki olivat uupuneita ja etenivät hölkkää nitkuttaen tai kävelemällä. Useimmat eivät näyttäneet kuntoilijoilta lainkaan.

Osuin turisti-infon oven eteen. Menin sisään ja kerroin vaihtaneeni lentolipun voidakseni olla täällä pitempään. Se hellytti virkailijan, joka auliisti neuvoi minua, miten jatkan. Päädyttiin siihen, että menen torstaina Ranskan St Martinin puolelle bussilla. Busseilla ei ole aikataulua, vaan ne toimivat kun täynnä lähdetään-periaatteella. Bussit tunnistaa Marigot-kyltistä. Marigot on Ranskan puolen pääkaupunki.

Turistiopas antoi minulle myös aineistoa uudesta hotellista, joka on avattu Marigotissa. Voisin olla siellä loppuviikon ja sieltä ottaa taksin lentokentälle. Maksu olisi vain 5 dollaria enemmän kuin täältä Philipsburgista.

Kaikki menee siis paremmin kuin hyvin. Jos olisin saanut aamiaisen hotellissa, olisin palannut sinne lipun vaihdon jälkeen. Siis kiitos suuri kiitos pommiin nukkuneelle neidolle.

Tämä ”maa” on pienin tällä kiertueella, melkein puolet pienempi kuin St Kitts&Nevis. Siksi on jotenkin käsittämätöntä se ihmisten ja toimeliaisuuden määrä, mikä täällä on. Kaikki ei johdu risteilylaivoista, vaan täällä on muutenkin aktiivisemman oloista. Entisenä DX-kuuntelijana toki tiesin St Maarten-saaresta, mutta tämä paikka on muutoin jäänyt täysin noteeraamatta. Siksi olinkin varautunut olemaan täällä vain yhden yön.

Vaan yhä enemmän ihmettelen Espanjaa, Hollantia, Portugalia ja Ranskaa 1500-1800-lukujen maailmassa (Tanskaa ja Ruotsia unohtamatta). He tappoivat sumeilematta alkuperäisväestön arawakit ja karibit ja toivat tilalle orjia Afrikasta. Kun orjuus loppui, suuri osa palasi Eurooppaan, mutta silti nämä ”omistukset” haluttiin pitää. Eikä tämänkään saaren omistuksesta ole vieläkään luovuttu. Tosin nyt asiaan vaikuttaa myös se, että täkäläiset hyötyvät Hollannista ja Ranskasta, eivätkä siksi ole halunneet itsenäistyä. Eikä tästä saaresta saada yhtä valtiota, sen verran nämä ovat vuosisatojen aikana eriytyneet (mm. kieli). Kahta itsenäistä valtiota ei tänne kannata perustaa.

Tämä barbaarinen ja häpeällinen historia, johon voidaan lisätä Saksan ja Italian siirtomaa-ajat, sekä eurooppalaisten käytännössä sukupuuttoon tappamat Amerikan intiaanit ja inkat, varmaan vaikuttaa vieläkin näiden vanhojen maiden tekemiseen EU:ssa. Maksamme velkaa ja Suomi tahdottomana ajopuuna on joutunut velkojen maksajaksi, vaikka olemme kärsineet siirtomaavallasta vuosisatojen ajan, mm. on viety suomalaisia orjiksi ja tapettaviksi sotilaina Ruotsin vallanhimoisten kuninkaiden hulluuden takia.

Päivän kuvat otin kaikki digikameralla, joten niitä ei tänään tähän päivitykseen saada.

Tuli mutka matkaan. Minulle suositeltu Marigot hotelli on täynnä torstaina, mutta perjantaiksi olisi huone. Se olisi ollut hyvä ja halpa hotelli. Toinen vaihtoehto on tuplahintainen, enkä sinne mene. Nyt maps piste me käyttöön. Kunhan jonnekin hotelliin pääsisi, voisin mennä Marigotiin bussilla päivämatkalle.

Torstai 20 helmikuuta 2020

Paluumatkalla Marigotista (Ranskan puolelta) jäin korkean mäen huipulle bussista Colebayn lahdella. Otin kuvia. Tuuli hirmuisesti ja oli laitettava lakki reppuun, jottei se karkaa. Sitten kävelin piennarta myöten alas. Autoja kulki solkenaan, joten oli pakko olla kaiteen rinteen puolella, joka oli liian kapea meikäläiselle. Täällä korkeat paikat ovat matalia. Kartan mukaan tuo paikka oli 121 metriä korkea.

Colebay on korkealta hieno paikka, mutta itse pikkukaupunki tylsä. En löytänyt ravintolaa kahvia varten. Eka kilometri sinne oli autokauppojen kuten aikoinaan Kehä kolmonen Vantaalla. Läksin takaisin, eikä tarvinnut kävellä mäkeä ylös, kun hyppäsi uuteen bussiin mäen alla.

• 

• 

• 

• 

• 

tekstit tänne