Dominikaaninen tasavalta

Ja sitten kun tultiin lentokentälle Santo Domingoon, kukaan ei ollut kiinnostunut paluulipustani. Siis minulta kusetettiin paljon rahaa. Ei se raha ehkä Suomessa kaikille tunnu isolta, mutta jos rahaa on niukasti matkassa, ja koko ajan pelkää varastetaanko ja missä ja kuinka paljon, niin se on iso juttu. Laskin, että olisin sillä rahalla syönyt hienosti Etelä Amerikan mantereella kaksi viikkoa. Kirjoitan tässä valituksen Kuuban hallitukselle turistien huijaamisesta. Ensin lähetän sen matkatoimistoon ja vaadin rahoja takaisin. Sitten lähetän sen vaikka Fidel Castrolle asti.

Vaan ei tämä tähän loppunut. Ensin piti ostaa turistikortti 10 dollaria. Sitten oli taas joku perskärpänen huomannut yksinäisen Suomi pojan ja ajatteli saavansa hyvät rahat huijaamalla minua. Siis taksimies. En mennyt hänen houkutuksiinsa. Menin selvittämään asiaa, ja toden totta, lentokentältä ei ole bussikuljetusta kaupunkiin. Kaveri tinkasi 30 dollarin taksimatkansa 20:een. Ajatelkaa, tämä köyhä maa ja lentokenttämatka kuin Hesan keskustasta Vantaan kentälle ja hinta samaa luokkaa. Rosvoja kaikki. Ottaa todella päähän tämä Karibia. Miksi minun pitikään tulla tänne. On otettava aikalisä ja mietittävä, mitä tehdä. Muuten ei ole ihan helppoa kirjoittaa kun tämä ohjelma korjaa koko ajan sanojani espanjan oikeiksi sanoiksi. En huomaa kaikkea, joten kyse ei ole kirjoitusvirheestä vaan espanjankielen oikeinkirjoituksesta, jota en osaa ottaa pois tästä ohjelmasta. Tulee mieleen se vanha kolumnini Word nöyryttää minua.

Taksimies toi minut tällaiseen ihan kelvolliseen pikkuhotelliin, mutta matkaa tästä kyllä pääkaupunkiin on. Täällä on melkein kaikki mustia. On niitä afrikkalaisia rahdattu pilvin pimein aikanaan Amerikkaan. Tosin ovat kyllä hyviä sikiämäänkin. Ja taas se sama Hei Sir, mistä olet? Kaikki haluaa tehdä bisnestä. Tämä on kuin Habana Cuba, erona on se, että on sen verran rikkaampaa touhua, että täällä ei ole polkupyörätakseja. Nuorilla on mopoja, joilla ne kuskaavat ihmisiä. Kaksi takaistuimella ja kuski edessä. Minutkin olisi heti viety tyttöpaikalle. Helvetti, ettei noista saa olla rauhassa.

Minua harmittaa. Viimevuotinen matka oli jälkikäteen ajatellen niin upea ja nyt olen täällä kaiken koiranpaskan keskellä huijattuna. Täällä sivuhuoneessa on internet ja kirjoitan pahaa oloani pois. Sitten käyn syömässä ja menen nukkumaan. Ainoa hyvä juttu on se, että tuli mieleen, että Suomeen pitäisi tehdä sama juttu, vaatia paluulippu maahamme tulevilta kaikenmaailman luikureilta. Mutta ei, me haluamme antaa heille kaiken vieraanvaraisuuden, mitä suomalainen huonossa itsetunnossaan vaan voi toisten rahoilla antaa.

No, tuohon ei voi lopettaa. Siksi uskon, että huominen on parempi. Täältä pääsee laivalla Puerto Ricoon, ja sinne ainakin menen. Jos sekin on pettymys, alan varmaan miettiä lentoa mantereelle ja jätän nämä Karibian saaret oman onnensa nojaan. Santo Domingokin on varmaan kiva paikka, mutta täällä on turisteja niin paljon nykyään. Ja minä haen rauhaa, en turismia. Miten ihmeessä ihmiset jaksaakin rahdata itsensä maailman toiseen ääreen, kun nämä rantapaikat ovat ensikatselmuksen perusteella ihan samoja kuin Espanjassa. Kielikin on samaa.

Lauantai, 6.11.2004 Santo Domingo

Olin ollut torstaista lähtien Boca Chicassa, joka on sellainen turistirannikko, jossa on kauniit hienohiekkaiset, valkoiset rannat ja palmuja. Mutta kun kyse on turistipaikasta, niin siellä on kaikki turismin ongelmat. Huijaaminen, korkeat hinnat, saastuminen ja tietenkin huorat.

Tämä Dominikaaninen tasavalta on ollut yksi huijausreissu. Se perskärpänen, jonka annoin tuoda johonkin edulliseen hotelliin lähellä pääkaupunkia, olikin vienyt minut kauemmas lentokentästä väärään suuntaan. No ei se mitään, koska otin aamulla bussin pääkaupunkiin. Olisi pitänyt ottaa pikkurahaa taskuun, sillä maksoin 100 pesolla, joka on noin 4 dollaria, ja 20 olisi ríittänyt. En saanut rahasta takaisin. Aloin pitää mielenosoitusta, ja siksi jäi katsomatta hieno 4 kaistatien vieressä kulkeva upea rantaviiva. Kun viidennen kerran pistin metakkaa rahoistani, hän antoi takaisin 70, eli piti tietenkin kympin.

No, sellaiseen on jo tottunut. Tulin sitten bussiasemalle. Se oli kauhea ilmestys. Kaikkialla mustia ihmisiä, joka nyt ei vielä tee paikkaa kauheaksi. Kapeat jalkakäytävät täynnä kaupustelijoita. Hedelmiä oli oikeastaan paljon ja monenlaisia. Kuubassa ostin torilta vain appelsiineja, jotka olivat niin kirpeän makuisia, että luulin niitä jo sitruunoiksi ja oikein piti sanakirjasta tarkistaa, että appelsiineja ne olivat.

Lähdin bussiasemalta minne päin tahansa, ei tullut mitään järkevää seutua. Olin pulassa. Sitten yksi ruman oloinen musta mies tuli auttamaan. Hän vei minut ensin hotelliin, aika pitkän jalkakävelyn jälkeen, ja tosiaan en olisi osannut sieltä minnekään mennäkään. Mutta halusin ensin tietää, milloin pääsee Puerto Ricoon laivalla. Matkatoimistossa tyttö sanoi, että nyt tänään lauantai iltana klo 18. Ajattelin, etten viihdy täällä Santo Domingossa yhtään. Kaikki oli niin pelottavan oloista, että halusin pois. Musta mies tuli viemään minua taksilla satamaan. Ajattelin, että 5 dollaria olisi oikea hinta avusta, mutta antaisin 10, kaveri huomasi ajatukseni ja vaati kahtakymmentä. Ok ja taksimiehelle erikseen kymppi.

Dominikaaninen tasavalta on kaksijakoinen maa. Tämä on köyhä maa ja sitten on tämä turistipuoli. Turismi on tuonut sen, että kaikkialla huijataan koko ajan. Äsken olin rantakahvilassa syömässä pikku välipalan. Hinta pienestä keitosta oli 15 dollaria oluen kera. Kun huomasivat, että minulla on dollarin seteleitä taskussa, tuli ukko vielä perään ja sanoi, että laski väärin ja vaatii yhtä dollaria lisää. En uskaltanut vetää turpaan ja maksoin kiltisti. Tämä hotelli on meren rannassa ja vähän kallis, kun en uskaltanut mennä enää minnekään. Yö 89 dollaria. Hinta oli luottokorttilaskussa pesoina. Sanoin, että tämähän on yli 100 dollaria. Väitti, että he käyttävät kurssia 30, jonka mukaan hinta on ok. Mutta kurssinhan määrää Visa, ei hotelli. Periaatteesta reklamoin heti kun lasku on tullut internettiin visan laskulistalleni.

Sitten laivaa ei lauantaina menekään. Vasta sunnuntaina klo 18. No, okei, ostan lipun. Tyttö oli jo menolippua tekemässä 159 dollarin hintaan, 12 tunnin laivamatkasta, ja saisin yöpyä hytissä. Ja taas tuli joku perkeleen pomottaja. Hän vaati, että ostan myös paluulipun. Sanoin, etten missään tapauksessa tule takaisin, enkä osta. Haettiin isoja pomoja, luettiin netistä Puerto Ricon sääntöjä, eikä niissä todellakaan suomalaiselta vaadita paluulippua, vaadin jo konsulia paikalle, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Ei noille voi mitään. Rosvoja kaikki. Pyysin, että myy minulle kansipaikan takaisin tullessa, tai joku tavarankuljetuslaatikko. Ei ymmärtänyt ajatustani ja otti nokkiinsa. Kaksi ja puoli tuntia tapeltiin ja pakko oli tunnustaa, että hävisin. Mutta sitten olikin lipunmyynti jo suljettu, joten joudun toivomaan, että saan edes mitä tahansa lippua sunnuntaina ostaa.

Olen ollut matkassa vasta 1,5 viikkoa ja päässäni laskin, että rahaa on huvennut enemmän kuin viime vuoden matkalla kuukaudessa. Tiesin, että Karibia on kallis, mutta en minä sitä näín hurjaksi ymmärtänyt.

Kun tuolla kaupungilla kävelee, minulle yksin kulkevalle huudetaan pilkkahuutoja. Sitä enemmän, mitä enemmän mustia miehiä on kadunkulmassa seisomassa. Mantereella en viime vuonna kuullut yhtään pilkkahuutoa, mutta ei siellä mustia ollutkaan. Pakko alkaa uskoa niitä Tatu Vanhasen tutkimuksia. Ja lisätä sillä, että helle pehmentää päätä. 

Torstaina ja perjantaina kuljin beachilla ja istuin rantakahviloissa. Turistit ovat Euroopasta ja USAsta ja enimmäkseen eläkeläisiä. He ovat nähneet kaiken Euroopassa, ja siksi tulevat tänne. Ja nuoret alle 20 vuotiaat tytöt tekevät heille ehdotuksiaan. Myös minulle. Joillakin 70 vuotiailla papparaisilla onkin parikymppinen musta tyttö käsivarressaan. Kuvottavan näköistä, vaikka Lipposellakin on nuori vaimo. Ei sentään ostettu, eikä maahantuotu jostain kaukaa.

Eilen illalla kävin syömässä Nancyn paikassa. Ihan ok, mutta se extra minkä piti olla 12 % olikin 22 %: No ok, pimeässä luikin peloissani hotelliin ja menin ottamaan oluet. Heti pöytääni istui musta tyttö, joka kaatoi puolet oluestani omaan lasiinsa, kysymättä. Sitten se alkoi myydä itseään. On kuulemma kaksi lasta elätettävänä. Mitä se mulle kuuluu, olisi käyttänyt kondomeja. Sillä isää ei tietenkään ole. Iäkseen sanoi 23. Viime vuonna huoria ei tullut vastaan missään, mutta en käynytkään turistipaikoissa. Nyt niitä on enemmän kuin Havannassa kulkukoiria, eli todella paljon.

Mietin, että eläkkeitä on hyvä alentaa, sillä täällä rahat menevät hukkaan. Eläkeläiset tietenkin suuttuvat ajatuksistani. Mutta miksi pitäisi saada suurta eläkettä sen jälkeen kun ensin on saanut suurta palkkaa. Eikö siitä jää jotain taskuun. Sitä paitsi, eläkkeistä on rahastoitu vain 1 viidesosa, eli loput maksavat nykyiset palkansaajat. Ja siinä viidesosassakin, ne. jotka elävät pitkään käyttävät niiden rahat, jotka kuolevat ennenaikaisesti. Siis alemmas vaan.

Mietin myös rikkaita olutta juodessani. Ne ovat jääneet päälle, koska ne kehtasivat valittaa niin paljon veroistaan viimeisen vuoden aikana. Onko rikkaasta enemmän haittaa kuin hyötyä yhteiskunnalle? Rikkaalle on ihan sama, mitä maksaa Kaivopuiston asunto. Siksi hän ostaa sieltä, ja melkein rikkaat tulevat Töölöön ja sielläkin hinnat nousevat. Koska kyse on vanhoista taloista, rikas työllistää vain kiinteistönvälittäjää muutaman viikon kaupallaan. Jos rikas saa 20 miljoonaa euroa verottomia osinkoja, ei hän käytä sitä kulutukseen. Hänellä on kyllä hienompi auto ja käy hienoissa hotelleissa ulkomailla, mutta ei hän laskettele Lapissa, vaan Alpeilla. Kaikki on tuontitavaraa, myös hienot vaatteet, joita ostetaan useammin toki.

Rikas nostaa ulkomaillakin hintatason. Ei olut voi maksaa tällaisessa perslävessä enempää kuin Helsingin hienoissa ravintoloissa, siis oikeasti ei voi, mutta kyllä vaan maksaa. Miten kansa sitten elää kun palkat on pienet, eikä niissä ole rikaslisää. Varmaan yksi syy, miksi turisteja huijataan koko ajan.

Sitten ne rikkaat valittaa, että mummojen pitää ostaa osakkeita, jotta osakkeiden hinnat nousevat, jotta ulkomaiset eivät saa ostaa liian halvalla suomalaisia firmoja. Vaan ongelmahan on se, että rikkaat myyvät liian halvalla. Vain tyhmä tai liian rikas myy liian halvalla omaisuuttaan. Siis isänmaallisuuttakaan ei ole. Jos rikkaat eivät ole tyhmiä, niin sitten firmojen hinnat on liian korkeita kun kannattaa myydä.

Aikaisemmin kommunistinen puolue yritti pitää köyhien puolta. Nyt Laitinen kirjoitti hyvin, että puolue on sellainen homovihreä, jota ei vanhat kommunistit enää tunnista. Onneksi moni korpikommunisti ehti kuolla, ettei tarvinnut nähdä kun Suvi Anne Siimes lahjoitti Nalle Wahlroosille muutaman sata miljoonaa euroa. Niin maailma muuttuu, Eskoseni.

Eikö ole hauskaa, kun kaikki näyttää erilaiselta kun lähtee tarpeeksi kauas pois kotoa.

Unelmani latinalaisesta amerikasta on kärsinyt hirmuisen kolahduksen heti alkuunsa. Voin vain haaveilla, että jossain on vielä Chile, Argentiina, Uruguay, kaikki se hyvä, jonka koin. Ja Ecuadorin ja Costa Rican viidakkokylät, joissa kävin. Jos minulla olisi Pelle Pelottoman atominsiirtokone, tulisin heti Suomeen. On minulla siellä parempaa tekemistä kuin tapella täällä matkalipuista ja olla huijattavana. Vakavasti olen jo miettinyt palaamista Suomeen, ei tästä mitään viimevuotisen laista matkaa enää voi tulla, rahatkin loppuvat kesken tätä vauhtia.

Sunnuntai 7.11.2004, Santo Domingo

Päätin ryhdistäytyä. Ei tästä tule mitään tällä tavalla. Menin kadulle kävelemään. Siellä oli vähän homssuisen oloinen mies, joka tuli juttusille. Oli sen verran hauska mies, että sain rohkeutta lisää. Kun taas sellainen mustien miesten porukka huuteli ja häiriköi perääni, menin sanomaan, että mitä v— mulle huudatte. Varmuuden vuoksi sanoin v sanan suomeksi. Nuoret selittivät, että olen niin hauskan oloinen mies, ihan kuin joulupukki ja siksi he huutelivat. Näyttivät niitä Eddie Murphy touhuista tuttua vartalon heiluttelua päälle. No, olkoot.

Kävelin rantatiellä. Todella kaunista. Sitten menin suihkuun. Se oli ylellisyyttä, sillä Linan suihkussa tuli vettä jos tuli, vain pisara kerrallaan. Sekin kylmää mikä ei haitannut, koska oli niin kuumaa Havannassa. Vaihdoin juhlavaatteet päälle, mikä repustani taikomalla tarkoitti puhtaita sukkia, puhtaita shortseja ja puhdasta t-paitaa. Ultimate Homen kätevä paita olikin päivän aikana vähän nuutahtanut, joten laitoin Tarinatalon mustan paidan. Ja menin terassiravintolaan, tilasin hyvät drinkit ja ruoat ja nautin lattarimusiikista.

Maksoi mitä maksoi. Tullaan sitten kotiin vaikka konsulinkyydillä. En tosiaankaan ollut ymmärtänyt tätä kaksoislaskutusta rajanylityksissä. Viime vuonna kiersin Meksikosta Uruguayhin ja kerran lensinkin Panamasta Ecuadoriin, mutta koskaan ei tullut eteen tällaista pakollista paluulipun ostovimmaa, joka täällä vaivaa. Mulla on nyt kolme paluulippua, joista jokaisesta on maksettu erikseen maltaita, ja en tarvitse niistä yhtään.

Velipoika ehdotti, että lähde Espanjaan sieltä. Toki tätä täytyy miettiä. Alku ainakaan ei ole ollut suurta juhlaa.

Aamulla katsoin telkkarista uutiset. Ja mitä ihanaa. Channel Four tekstitti kaikki ja ihan oikein muutamaa sekuntia myöhemmin kuin puhe tuli. Onkohan niillä joku puheentulkkauskone. Siinäpä kuuroille uusi apu television. Täytyy vihjaista Yleisradioon.

Siis aamun teema on ollut New Yorkin maraton, ja sen valmistelut. Tekstitys tulee ihan vapaasta puheesta kadulla. Oikein alkoi (kone kirjoitti Alcoy) tuntua siltä että olen väärässä paikassa. Vuonna 1986 juoksin New Yorkissa yhden kahdeksasta maratonistani ja aika oli muutama minuutti yli 4 tunnin. Sateinen, kolea sää siivitti juoksua. Todella ihana juoksu, katson kyllä startin ennenkuin lähden taas kadulle. Siinäpä Rikulle haastetta. Channel 4 ei ole mikään urheilukanava, ja silti jo Amerikan aikaa kuudesta alkaen on hehkutettu suorana maratonia, joka alkaa klo 9 Amerikan aikaa. Klo 10 tätä aikaa.

Olen jo käynyt aamu-uinnilla ja sitten olin aamiaisella. Söin buffetista oikein reilusti, jotta varmasti pärjään iltaan asti. Ja ehkä huomisaamuun. Tiedä siitä laivasta, mitä siellä on tarjolla.

Lähden tutustumaan Kolumbuksen ajan muureihin ja rakennuksiin, jotka ovat matkalla satamaan. Molemmat ovat kävelymatkan päässä samalla suunnalla. Ja sitten taas yrittämään Puerto Ricon laivaan.

Ja se lippujuttu meni pieleen, hyväksyin pakkomyynnin, mutta vaadin kansipaikan lippua paluuksi. Ei muka ole. Ja kun menin laivaan, oli niitä vanhassa Ruotsin laivassa kuten Suomessa ennen. Minua harmittaa niin pirusti, että koko ajan minua huijataan. Lipunmyyjän kerroin oli 33, kun oikea kurssi oli 25, ja hän siis laskutti kolmasosan liikaa ja vielä sen paluulipun liian kalliina. Se kurssitemppu on aika ovela, koska visa ei periaatteessa hyväksy niitä 10 % lisämaksuja, mitä luottokortin käytöstä joutui maksamaan sekä Havannassa että Dominiikassa.

En keksinyt muuta kuin mennä laivan kannelle laulamaan varkaita ootte kaikki, ootte kaikki, kaikki, sinä ja sinä ja varsinkin sinä.

Ja taas mustat miehet huusivat ja uhittelivat koko sunnuntaipäivän. Myönnän ettei se ole rasismia, vaan heidän kulttuuriaan ja minä olen tässä rasisti, kun mietin, että miksi mustat huutavat minulle. Pakko tunnustaa, että pelotti enemmän kuin huvitti.

Eivät meinanneet päästää minua pois. Passikuvassa tukkani on lyhyempi. Jouduin moniin kuulusteluihin ja sitten lopultakin joku iso kiho kirjoitti maastapoistumisluvan. Luulevatko ne todella, että olisin hakenut turvapaikkaa Dominikaanisesta tasavallasta? Kirjoitin muistiin byrokratian, joka voittaa kirkkaasti vanhan CCCP ajan rajamuodollisuudet. Laivakin myöhästyi lähdöstä 2 h 9 minuuttia, ei pelkästään minun takiani, mutta kun systeemi on ihan kauhea.