Reppumatkan edellinen maa Saint Lucia – seuraava Dominica

Martinique

Martinique on Ranskan merentakainen departementti Karibian merellä. Asukkaita 400.000. Pääkaupunki Fort-de-France. Alue on osa EU:ta ja euroaluetta. Vientituotteita rommi, sokeri ja ananas.

Täällä alkuperäiskansa on arawakit. Heiltä maan valloitti karibit. Ja sitten tulivat ranskalaiset. He toivat orjia Afrikasta töihin. Tänään täällä ovat kuin muissakin Karibian maissa mustat afrikkalaisten orjien jälkeläiset vallanneet maan. Heitä on 90 % kun mukaan lasketaan myös heihin sekoittuneet muut kansat. Sen näkyi laivasatamassakin. Valkoisia oli kymmenkunta katamariinissa. Näin tulee käymään Euroopallekin.

Fort-de-France, Martinique

Perjantai 31. tammikuuta 2020 … jatkoa sivulta Saint Lucia

Laivamatka meni mukavasti. Meri oli tyyni ja matka kesti 1,5 tuntia. Satamassa näytin hotellia, jonka nimen olin ottanut hotellien netistä. Kukaan ei tunnistanut. Olisi pitänyt laittaa myös katuosoite. Oppia ikä kaikki. Sitten varahotelliin, joka oli täynnä. Respa soitti jonnekin ja järjesti minulle huoneen. Mutta se oli hirmuisen kaukana kaikesta. No jäin tänne ja olen yhden yön.

Miten tänne on rakennettu hotelli. Tämä on moottoriteiden solmukohdassa. Hirmuinen liikenne näkyy ja kuuluu koko ajan. Aamiainen oli loppunut juuri kun tulin paikalle. Lähistöllä ei olisi mitään ruokapaikkaa tiesi respa. Eikä ollut mitään muutakaan. Täällä ei ole busseja. Ainoa tapa päästä keskustaan ovat tilatut taksit.

Läksin kävelemään toiseen suuntaan. Teollisuusalue. Ei mitään, ei edes pientä kioskia. Matka oli jyrkkää menoa up and down, up and down. Oli paljon McDonaldsin isoja mainoksia ja se alkoi tuntua jo vaihtoehdolta. Mutta kulkijapoika ei luovuta. Palasin risteyksestä pätkän ja lähdin oikealle. Huomasin takapihalla vietnamilaisen ravintolan. Se oli aivan täynnä. Mistä tänne tulee väkeä, kun täällä ei ole mitään. Eivät näyttäneet tehdastyöläisiltä vaan enemmänkin myyntimiehiltä ja kynien pyörittäjiltä.

Annokset ovat tosi isoja. Halusin pienen pienen keiton aluksi ja sitten kalaa. Molempi annos olisi yksin riittänyt. Kun nuudelit jätti syömättä, ei tullut ähkyä.

Mutta mitään markettia en löytänyt. Siksi illalla ainoa vaihtoehto on mennä hotellin 8. kerrokseen kahville. Menin ja kiinni. Avataan myöhemmin illalla.

No tännehän en jää. Aloin hakemaan keskustahotelleja. Niitä ei juurikaan ollut. Mutta Book ing esitti, että siellä mikä aamulla oli täynnä on ”1 huone vapaana”. Heillä on kiintiöt. Hotellin omaan varaukseen pääsin, mutta kun yritin maksaa, tuli ”joku häiriö”. Kaksi kertaa, varmaan siis se että täynnä.

Kiroan näitä nettipalveluja ja nyt vielä enemmän. Sain varatuksi sen ainoan huoneen. Olisi voinut maksaa vasta perillä, mutta mikä minut sai maksamaan heti. Ajattelin että sitten se on varma. Koko ajan tilaus 4 yölle oli ollut 372 euroa, mutta kun painoin Maksa, hinta hypähti 120 euroa ylöspäin. Maksua ei palauteta-kaneetilla. Prkl kirosin. Tein reklamaation. Tuli palaute, että voitte hoitaa chatissa. Mutta mitään chat nappulaa ei ollut missään. Tein kirjallisen reklamaation. Sama juttu. Sitten menin valittamaan maksusta. Vaaditaan kuvakaappaus maksusta, sen sain otettua. Mutta millä ihmeellä todistan tuon hinnan.

Book ing lupasi vastata 48 tunnin sisällä. Katsotaanpa mitä tulee. Nämä matkojen ja hotellien välittäjät ovat vallanneet FB:nkin. Jos kirjoitat oikean nimen, juttusi loppuun tulee yhtiön mainos. Siksi jaan sanan kahtia.

Reppumatkailu on yleensä aika halpaa. Bussi- ja junayhteydet maksavat kymppejä vaikka ne kestäisivät koko yön siirryttäessä maasta toiseen. Halvin hotellini on maksanut 5 dollaria ja useimmiten 40-50 dollaria. Iän myötä ei ihan halvimpiin enää viitsi mennä, mutta tälläkin matkalla hinnat ovat jääneet yleensä 40-65 dollariin. Martinique on selvästi kalliimpi paikka kuin aiemmat. Ennakkolaskelmissani saarelta toiselle olisi päässyt 100-150 dollarilla, mutta lippuihin tulee kaikenlaisia lisiä ja ne ovat olleet vähän kalliimpia. Joka tapauksessa nämä siirtymät maksavat enemmän kuin olisi siirtyä Afrikassa, Etelä-Amerikassa tai Aasiassa maasta toiseen.

Tämän matkakirjan yksi tarkoitus on rohkaista elämää nähneitä ihmisiä kulkemaan maailmalla ilman opastettuja valmismatkoja. Siksi tässä kaksi opetusta: 1. Älä maksa netissä, jos on vaihtoehto maksaa perillä. 2. Ota kuvakaappaus varauksesta ennenkuin maksat.

Kuten hotellihinnoista voi päätellä, on tämä vähän kallis euromaa. Kuin Suomi. Hotelli olisi ollut matkan kallein ilman vedätystäkin. Taksikin pääsi kusettamaan, koska tehtiin tämä ylimääräinen lenkki, josta oli mahdoton sopia etukäteen. Vietnamilainen ruoka oli edullinen, jopa halpa laadukkuuteen suhteutettuna.

No, olisikohan hotellin ravintola jo auki. Kahvi ja joku suolapala saa riittää, aamulla samassa paikassa on aamiainen. Nyt puoli tuntia pitempään auki kun on viikonloppu.

Tänään satamasta lähdettyäni taksilla tuli mieleen, että tämähän on kuin Nizza. Ei toki niin hienoa rantabulevardia, mutta jotain samaa kuitenkin. Minulla on edessä mielenkiintoiset päivät kaupunkia mittaillessani.

Matkasta tippui yksi maa, Yhdysvaltain Neitsytsaaret. Siellä on 107.000 asukasta. Mutta sinne menoon vaaditaan etukäteen hankittu viisumi, jonka säännöt ovat samat kuin USAhan muutoinkin. Mahdoton tehtävä. Ei siis Caritan ”maa”, vaan territorio. Brittien Neitsytsaarilla on 31.000 asukasta. Sen pudotin aiemmin.

Matti: Olin ajatellut että viet siinä isossa repussa Neitsytsaarille rahaa pestäväksi. Nykyään kun on tuosta hygieniasta niin huolehdittava. Kyllä sitä luonikkuutta varmasti reissullesi tulee, mieliala kun on samanlaista niinkuin maastot joita kuvailet, ylös ja alas. Täällä sataa vettä, maa mustana +1 ja paska hallitus. Siinä jo vähän mieltä ylentävää sinulle, voi kyllä olla että saman merkkinen hallitus sielläkin, mutta siitä ei ole niinpaljon harmia. Kävin eilen mp messuilla joten kevät täälläkin tulossa?? Morjesta sinne…

Terhi: Joo, sanattomaksi vetää, kun noita Paulin tarinoita lukee. Koettelemusten kautta onneen – vissiin, vie Paulin tie….

Fort-de-France, Martinique

Lauantai 1. helmikuuta 2020

Iltapäivällä lähdin hotellista rannan suuntaan länteen etsimään ruokapaikkaa. Helteisen etsinnän jälkeen löytyi yksi, ja taas vietnamilainen ravintola. Niitä riittää. No, salaattia ja kalaruokaa, ihan OK, tosin eilen oli merkittävästi parempaa.

Sitten etsin markettia ostaakseni illaksi hotellihuoneeseen jotain purtavaa. Hotellin ravintola ei ole lauantaina auki lainkaan aamiaista lukuunottamatta. Joku yökerho täällä on, mutta niiden aika on kohdaltani ollut ohi jo vuosikymmeniä sitten.

Löytyi outo kauppa. Iso ja paljon hyllytilaa, enimmäkseen tyhjää. Jotenkin tuli mieleen Lasnamäen ruokamarket kommunismin aikana Tallinnassa. Toki tämä oli paljon väririkkaampi kauppa. No, sain omenoita, banaania, vettä ja mehua. Ostin litsipurkin ihan uteliaisuuttani. Irtolitsejä on tullut joskus ostettua. Vaan kaupassa ei ollut lainkaan muovikasseja, ei rahallakaan. Huomasin saman jo päivällä keskustan isossa kaupassa, että kaikilla oli omat kassit mukana. Oma reppuni oli täynnä, koska en ollut saanut vielä huonetta. Mutta oli isoja kauppakasseja myytävänä. Muovista tosin, mutta tuon mukanani Suomeen. Suomessakin voitaisiin lopettaa muovikassien käyttö kauppakasseina kokonaan.

Tuolla kassilla tulen Mikkelin torille ostamaan marjoja, vihanneksia ja hedelmiä, jahka niitä kesällä saadaan. Tuskin on kellään noin paljon väriä ostoskassissa Suomessa. Kuvassa hyllyissä on myytävää, mutta reunahyllyt olivat aika tyhjillään. – Ei kestänyt kassi Suomeen asti.

Kassakuitin mukaan kassin arvonlisävero oli 8,5 %, ruoan 2,1 %. Tuntuu todella uskomattomalta. Katsoin Ranskan arvonlisäveron normaali 20 %, ruoka 10 %.

En löytänyt veistä omenien kuorimista varten. Toki vuosia on sen verran vähän jäljellä, että sama kai se mitä syö. Saa olla aikamoisia myrkkyjäämiä omenoissa, jos lyhentävät omien vuosieni määrää. Tottumuksesta kuitenkin kuorin ja käytin siihen saksia.

Puuttuvat matkalle jääneet puhelin, hedelmäveitsi, kenkälusikka. Herätyskellon menetin osana puhelinta. Aika pieni hävikki puolimatkassa. Toki puhelin on harmillinen, mutta kummasti olen pärjännyt ilman sitä. Skechers-tossujen toiseen pariin on tullut pieni reikä. Minulla on jo kolmet skechersit. Ensimmäiset ostin Anssin neuvosta Nizzassa, siitäkin on kohta kolme vuotta. Nämä ostin Rigasta. Ovat kevyemmät kävellä kuin yhdetkään aiemmista jalkineistani. Jos kestää Suomeen asti, on siellä odottamassa kolmannet vielä ostoslaatikossa, myös Rigasta. Olivat siellä halpoja Suomeen verrattuna.

Jos kaikki. menee hyvin, jäljellä olevat maat ovat järjestyksessä Dominica, Guadeloupe, Antigua&Barbuda, St Kitts & Nevils, Bahamas, Haiti, Jamaika ja Belize. Haitiin en mielelläni menisi, mutta koska menen Somaliaankin jonain päivänä, pakko kehitellä joku temppu miten sinne menisi. Somaliassa menen Somalimaahan, jonka toivoisin olevan itsenäinen kuten Puntmaankin. Ei olisi tullut Eurooppaan soma— nykyisiä määriä. Kirjoitin siitä selvityksen Iltalehteen otsikolla ”Ratkaisu Somaliaan”.

Huomenna on sunnuntai. Huoneessa on tallelokero, joten lähden keskustaan aika lailla tyhjätaskuna ostamaan kameraa ja herätyskelloa.

Sarianne: Hengessä mukana 🙌

Terhi: Terveellistä ruokaa kuitenkin onnistut löytämään, hienoa! Osaatko itsekään vielä sanoa, koska palaat Suomeen?

Pauli: Terhi. En ole miettinyt. Olin varautunut 100 päivään, mutta ei tässä niin kauaa mene. Ehkä 4-5 viikkoa vielä. Tai 4 päivää, jos käy jotain. Esimerkiksi jos iPad hajoaa tai varastetaan, se on siinä.

Anri: …kanarianlintukassi. hieno!

Kuva Aamiainen terassilla. Karibia parhaimillaan

1. helmikuuta · 2020

Konekaappaus Martiniquella

Huh. Aamulla tein hotellinvaihtoa ja yritin kirjoittaa uuden hotellin osoitteen taksia varten. En päässyt mihinkään. iPad oli otettu haltuun. Sain tyhjennettyä datan ja historian ja käynnistää uudestaan. Mutta apua ei tullut.

Tiedoksi. Kun tavallisista osoitteista kuten ylen teksti-tv tulee varoitus, että osoite voi olla väärä ja varmenne on selvästi virheellinen, ei pidä luottaa lainkaan osoitteeseen. Minä en voinut edes meseä käyttää.

Täällä on ainakin pääkaupungin kattava yleinen verkko, joka on suojaamaton. Verkko kysyy salasanaa, joka on ainakin hotellikohtainen. Mutta on senkin jälkeen suojaamaton. Ehdin miettiä, että tämä on tässä. Pitää hakea Apple huolto ja tyhjentää taas kone. Tai vielä pahempaa – lähteä katsomaan huulipunahallituksen virheitä Suomeen.

Ilman puhelinta ja tietokonetta ei pysty matkaamaan. Hyvää on se, että täältä on suora lento Pariisiin ja huomasin äsken matkatoimistonkin.

No. Hotellin vaihdon jälkeen uuden salasanan jälkeen kone näyttää toimivan. Tarkistan vielä pankin ja korttitapahtumat. Pidän verkkoyhteyden poissa aina kun en ole verkossa. Onneksi on muutama päivä rauhallista aikaa. Laivalippu Dominicaan on keskiviikkona.

Kävin jo keskustassa. Melkein. Täällä on ratikka ja bussit. Koska hotelli on taas korkealla, pitää selvittää reitit. Kaksi iäkästä rouvaa tuli varoittamaan taskuvarkaista. Kolikkokukkaro näkyi housujen taskusta.

Leena: Pauli näitä sun juttuja on kiva lukea. Matkakuume jyllää. Ootan sitä aikaa että olen oloneuvos ja pääsen tähän aikaan vuodesta jonnekin kauas. Ehkä 12 v päästä!!

Pauli: Leena Ystäväni. 12 v kuluttua EU on kieltänyt kaikki lennot paitsi virkamiesten ja poliitikkojen matkat ilmastokokouksiin.

Leena: Pauli, no mut sit laivalla ja junalla, tulee kokemus!!

Terhi: On ihminen aika ohkasen varassa – netin…

Fort-de-France, hyvä päivä kun ei tapahtunut mitään

Sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Paitsi kävin Karibian meressä

Tänään ei ole mitään kerrottavaa. Näiden viestien tärkein tarkoitus on alusta alkaen (2003) ollut kertoa perheelleni, että ollaan hengissä ja kaikki suunnilleen hyvin.

Sunnuntai oli tosi hiljainen päivä. Kaupunki oli tyhjä, koska kaikki kaupat olivat kiinni. Satamissa oli kaksi risteilyalusta, joiden matkustajat katselivat ostaa värikkäitä silkkihuiveja. Kuten taiteilijaystäväni Sirpa myy töitään Helsingin satamassa.

Tarkoitus oli ostaa kamera, joten jätin iPadin hotelliin. Nyt sitä ei kukaan varastaisi. Tai no, tallelokero on niin pieni, ettei iPad mahdu sinne. Piilotin sängyn patjan alle ja laitoin oveen lapun Ei saa häiritä. Toki rosvot sieltä etsivät ensimmäisenä. Minulla on parisänky ja toiseen puoleen on ripustettu kaikki matkatavarat pinoihin. Saa siinä vähän aikaa etsiä.

Valokuvausmahdollisuuden puuttuminen onkin suuri helpotus. Voi ottaa rennosti, eikä tarvitse koko ajan miettiä, onpa mielenkiintoista, otanpa kuvan. Vähän tosi harmitti, koska nyt olisi saanut kerrankin autottomia kaupunkikuvia keskustasta.

Täällä on keskipäivällä todella kuuma (muka 28 astetta, tuntuu paljon enemmältä). Se vie mehut, eikä runsas vedenjuontikaan helpota. Siksi menen parin tunnin välein välipalalle ravintolaan, voi olla viilennetyssä tilassa, istua rauhassa ja syödä/juoda jotain. En ostanutkaan tavanomaista kahvikuppia, vaan merenmakuisen salaatin. Aivan fantastisen makuinen annos. Salaattia, katkarapuja, ison ravun siivuja, jotain graavattua kalaa. Toisella tauolla join jo cappucinon. Kolmas meni ranttaliksi, koska kaikki oikeat paikat olivat kiinni ja vain hampurilaispaikat auki. Menin McDonaldsiin, vaikka järki sanoi, ei ei ja ei. Mutta ei tällaisella päivällä salaattiannoksella pärjää. Hotellista ei saa mitään ja hedelmiä on illaksi jäljellä vain muutama.

Myös ruokakaupat ovat sunnuntaina kiinni. Yksi oli ollut aamupäivän auki, mutta tulin kohdalle liian myöhään. Olen alusta saakka ollut sitä mieltä, että kauppojen aukiolouudistus oli virhe. Kyllä ihmiset voivat olla ostamatta sunnuntaina ja elämässä on muutakin pyhäpäivän viettoa kuin luuhata kauppakeskuksissa. Jos ei muuta keksi, menkööt vaikka kirkkoon tai moskeijaan. Uudistuksen ainoa vaikutus (tarkoitus) olikin saada pikkukauppojen myynti siirrettyä isoille kauppaketjuille.

Hotellin aamiainen oli samantapainen kuin Ranskassakin. Mutta paikka aivan ihmeellisen hyvä. Se oli toisessa rakennuksessa, ruoka sisätiloissa ja pöydät terassilla. Kun istui katse merelle päin, aamupala maistui fantastiselta.

Meri vietteli minut myös iltapäivällä. Kun tavaraa ei ollut juurikaan mukana, riisuin kengät ja kävelin merelle. Tosin vain puoliväliin reittä, sillä muutoin olisivat rahat kastuneet. Ainakin voin sanoa, että kävin Karibian meressä. Vesi oli lämpimämpää kuin Saimaan vesi hellekauden jälkeen.

Yksin kulkijan iso ongelma on se, ettei voi mennä uimaan kun kukaan ei vahdi tavaroita. Siispä saisiko jonkun lähtemään mukaan seuraavalle matkalle. No eipä tällaiselle matkalle kukaan nainen lähtisi, joten tässä on helppo haastella mitä tahansa. Ja miestä en ottaisi matkaseuraksi.

Tämän vuoden haaveissa on tehdä lyhyt Välimeren kierros (Tunisia, Ceuta, Melilla, ehkä hyppäys Egyptiin), muslimimaiden jatkokierros (-stan maita, ei kuitenkaan Afganistan, jonka jätän loppupäähän ja/tai Afrikan kierros alkaen Beninistä ja jatkaen länteen.

Ei tämä ole ratikka, vaan lentokentälle asti omaa tietä menevä bussi

Ei täällä mitään ratikkaa ole. Kun olin jo lähdössä takaisin hotellille oli ratikaksi luulemani pysäkillä. Sain päähänpiston, äkkiä automaatista lippu ja hyppäsin vaunuun. Se on ulkoa ja sisältä kuin ratikka, mutta kumipyörillä (kuten Pariisin metro oli kun siellä kauan sitten ajelin). Sepä on fiksua. Kumipyörät oli peitetty siten, että vain pieni osa näkyi maata vasten. Olikohan joku akkukäyttöinen, koska moottorin ääntä ei ollut tai se oli niin vähäinen että peittyi pyörien kitkaan, eikä mitään sähköjohtoja ollut. 2,70 euroa maksoi koko kierros. Siis maksoin, oikea hinta on voinut olla myös 1,45 euroa. Vaunu meni lentoasemalle asti ja sen jälkeen kävi tekemässä u-käännöksen viimeisellä asemalla. Matkaan meni 1,5 tuntia. Ihmettelemistä riitti.

Vantaakin haikailee ratikkaa. Miksei tehdä kumipyöräratikkaa. Täällä oli koko matkan oma bussikaista, oikeastaan väylä, josta pääsevät kaikki bussit. Ei tarvita kiskoja. Jos reittiä pitää muuttaa, on halvempaa tehdä asfalttia kuin ratakiskot alustoineen.

Jos naispäiviäni ei lasketa, tämä sunnuntai oli matkan paras. Tajusin, että pitää hidastaa matkantekoa. 1-2 päivää lisää maata kohden tuo rentoutta. Olen täällä viisi yötä, mikä on ihan passeli aika.

Martinique on selvästi ollut matkan paras maa. Ei tämä Karibiaa ole, vaan Ranskaa, mutta aiemmat maat ovat olleet Afrikkaa. Karibiaa en ole nähnyt ja tuskin näenkään. Aivan kuin Ranskassa ei täällä osata englantia. Mutta viittomalla pärjää hyvin. Ruokalistalta riittää kun löytää poisson, crevette, crabe (kala, katkarapu, rapu).

Aamulla heräsin turhan aikaisin. Siksi katsoin NHL-tulokset, TPS:n tappioiden alkaneen uudestaan, koronaviruskatsaukset ja poliittista keskustelua Suomessa. Joku nyt mättää. THL ei ole oikein kartalla missä mennään tai ei jostain syystä kerro kansalaisille. Poliittinen keskustelu täältä kaukaa lukien tuntuu surullisen heikolta. Silakkaliike on vasemmistolaisten liike, jolla on aika vähän järkevää sanottavaa.

Jos löytäisi jostain Etelä-Amerikasta kalastajakylän, jossa voisi keskittyä elämään kalastamalla ilman nettiä ja Suomen politiikkaa, olisivat viimeiset vuodet/vuosikymmenet mukavammat kuin siellä Suomessa. Aika hyvin olen pärjännyt ilman puhelinta.

Pauli: Ikävää, kun kaikki yrittävät huijata. Puhelimeni iPhone XR lähtee maanantaina Suomeen pojalleni Juhalle ilmoitti hotellin respa tänään. Olen antanut tarkat ohjeet siitä, miten se pakataan ja mitä paketin päälle on kirjoitettava. Olen hoitanut asiaa respan naisen kanssa. Olen kertonut maksavani kulut + palkkion hotellin ilmoittamalle tilinumerolle. Mitään sellaista respa ei ole vielä ilmoittanut.

Pari päivää sitten Juhaan otti iMessagella yhteyden joku mies, joka pyysi Juhaa lähettämään hänelle suoraan 100 dollaria asian hoitamiseksi. Joku muu kuin respa pääsee lukemaan viestit, sillä en oikein usko että sähköpostini olisi hakkeroitu.

Oikeinkirjoitustarkistus on syvältä

Olen käyttänyt oikeinkirjoitustarkistusta päällä vuosikymmeniä, myös aiemmin iPadissa matkoillani.

Nykyinen versio muuttaa suuren osan sanoista ihan muuksi, eikä muutosta aina huomaa. Joudun tarkistuslukemaan jokaisen sanan käsikirjoituksen jälkeen. Tarkistus on ollut tähän asti kätevä tapa hoitaa ne muutamat kirjoitusvirheet jotka teen. Nyt oikoluku tekee kymmenkertaisen määrän virheitä omiin virheisiin verrattuna. Pidän sitä nyt vielä päällä. Jos joskus sana näyttää ihan käsittämättömältä on syynä tämä. Kirjoitan niin nopeasti, etten siinä vauhdissa ehdi huomaamaan oikoluvun tekemisiä.

Tätä lukevat muutamat ihanat kauppakouluni ja -opistoni naiset. Ehkä he muistavat kuinka Dorrit-opettajamme moitti minua eka luokan keväällä huonosta kirjoittamisesta. Lupasi tuoda jonkun peiton näppäimien päälle, kun vilkuilin niitä koko ajan. Kesän kannoin osuuskaupan varaston toiseen kerrokseen 40-50 kg:n säkkejä kuorma-autosta ilman mitään apuvälineitä. Alitajuntani ohjasi minut kirjoittamaan paremmin ja syksyn eka kokeessa kirjoitin kympin arvoisesti (7500 merkkiä, pari virhettä, puolessa tunnissa). Ihan vanha kunnon Adler. Kauppaopiston jälkeen kirjoitin käsikäyttöisellä koneella yli 13.000 merkkiä puolessa tunnissa. Olin menossa konekirjoituksen SM-kilpailuihin, mutta huomasin että yksi mies olisi voittanut minut ja jätin menemättä.

Konekirjoitustaito on ollut elämässäni tärkein taito. Se mahdollisti kaikki kirjat ja kirjoitukset. Nämäkin tekstit kirjoitan suoraan lonkalta ilman mitään miettimistä hetkessä. Vain tämä oikeinkirjoituksen tarkistus on tullut hidastamaan.

3. helmikuuta 2020

Voi maamme Suomi synnyinmaa

Aamupalan aikana satoi. Vieläkin tihkuttaa. Odotan ilmastonmuutosta ja kauppojen avautumista. Siksi kirjoitan viime aikojen mietteitäni Suomesta.

Mökillä on aina jotain tekemistä. Alkaen puunhakkuusta ja saunan jokailtaisesta lämmittämisestä. Täällä Karibialla tulee pimeys jo 18 jälkeen, eikä sen jälkeen ole ulos menemistä. Siksi olen seurannut iltaisin suomalaisia puheenvuoroja ja uutisia.

Osa suomalaisista on järkyttävän typeriä, tai sitten heidän elämänsä on raiteiltaan. Sen voi aistia some-puheenvuoroista. Uudessa Suomessa esiinnytään nimellä, silti siellä on paljon täyttä soopaa ja ihmisten solvaamista. US sensuroi toisinajattelijoiden puheenvuoroja ja mielipiteitä, mutta heitä voi haukkua rasistiksi, fasistiksi ja vaikka miksi, ja päätoimittaja vain lyö löylyä lisää. Twitter on paljolti pahan olon kaatopaikka. Nuo typerät räksyttäjät ovat vallanneet kaikki alustat.

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat avoimesti vihervasemmistolaisten toimittajien valtaamia. Kummankin loiston päivät ovat ohi, ja ne ovat enemmänkin mielipiteiden muokkaajia kuin tiedon välittäjiä. Surullista.

Poliisi tutkii, saako sanoa munattomaksi nillittäjäksi, mutta paljon pahemmat nimittelyt, kuten rasisti ja fasisti, eivät johda mihinkään tutkintaan. Se on jo sallittua arkipäivän puhetta.

Monet lapset voivat huonosti. Tietenkin. Köyhässä Suomessa perheyhteisöt olivat kiinteät ja toimivat ja lapset voivat hyvin niukkuudessakin. Nyt vanhemmat ovat kuluttamisen ja asuntovelkojensa vankeja, ja lapset eivät saa heille kuuluvaa rakkautta tarpeeksi. Monet ihmiset eivät enää osaa vain olla, aina on mentävä jonnekin. Ihmiset pakataan kerrostaloihin, mikä kaventaa elämää huonommaksi.

Osan olen saanut minäkin. Tuota 3,2 miljardin euron selvitystäni haukutaan jatkuvasti somessa. Kukaan ei ole osoittanut laskelmiani virheellisiksi, minkä vuoksi käydään kiinni henkilöön. Ihmiset solvaavat toisia, joita he eivät ole koskaan nähneetkään, saatikka tutustuneet ihmisinä.

Jotenkin sivistys on Suomesta kadonnut. Ihmiset tietävät maailmasta enemmän kuin koskaan ennen, mutta he ymmärtävät elämää ja maailmaa vähemmän kuin edelliset sukupolvet.

Juuri nyt olisi ison muutoksen mahdollisuus. Ei tarvitsisi odottaa katastrofia, joka pakottaa muutokseen. Virallista mielipidettä kritisoivat henkilöt voisivat aloittaa pesemällä suunsa saippualla. Jos räksytystä sen jälkeen on, se on suvaitsevaisina itseään pitävien puhetta. Räksyttäjät eivät koskaan saa mitään aikaan yhteiskunnassa. Kaikilla ei ole ilmaisun lahjoja, mutta huonokin ilmaisu menee läpi, jos siinä ei ole muiden solvaamista.

Iltalehti lopetti blogisivustonsa, mikä oli suuri menetys sananvapaudelle. Se oli kertaluokkaa parempi sivusto kuin US, jonne blogistit siirtyivät. Minun on mahdotonta kirjoittaa Uuteen Suomeen, koska se ei ole ollut vuosiin sama, jonka Niklas Herlin perusti. Siksi olen valmistellut omaa blogisivustoani. Sinne pitäisi laittaa kommentointimahdollisuus ja sen jälkeen nuo räksyttäjät tulisivat jokapäiväisiksi vieraiksi. Kuka sellaista jaksaisi. Kommenttien moderointi pitäisi ulkoistaa, jotta jotenkin säilyttäisi kirjoittamisen intohimon.

Suomi voi huonosti monella mittareilla. Kansallismielisyyttä sallitaan vain urheilukilpailujen katsomoissa, kaikkialla muualla se on pahasta. Talous on surkeassa kunnossa ja alamäki vain vauhdittuu hallituksen tekemillä päätöksillä. Ulkomaalaiset valtaavat Suomen pala palalta ja me maksamme siitä, että meidät valloitetaan. Kahdensadan vuoden kuluttua täällä alkaa uho suomalaisten ajamisesta mereen, jotta tulijat kokisivat voittonsa täydelliseksi. Toivottavasti se ilmastonmuutos tulee ja jättää sen armoille suuren osan maailman liiallisesta väestöstä. Jäisi elintilaa myös eläimille, kaloille, kasveille ja metsille.

Lontoossa englantilaiset ovat jo vähemmistönä kuten monessa muussakin eurooppalaisessa kaupungissa kantaväestö. On laskettu, että Iso-Britanniassa jo vuonna 2060 britit olisivat vähemmistönä. Brexit tuli aivan liian myöhään. Karibia on malliesimerkki siitä kuinka nopeasti valloitus tapahtuu. Orjuuden lopettamisesta ei ole kahtasataakaan vuotta ja täällä afrikkalaiset orjien jälkeläiset ovat vallanneet kaikki saarivaltiot. Myös tämän Martiniquen.

Miten tämä liittyy omaan elämääni. Juuri nyt olen kahden vaiheilla, kannattaako enää kirjoittaa mitään. Kirjoittamisen intohimo on kuitenkin tallella, eivätkä matkakertomukset riitä sen toteuttamiseen. Ehkäpä olisi jo romaanin kirjoittamisen aika. Kaksi käsikirjoitusta on jäänyt kesken, jospa kolmas kerta toden sanoisi. Senkin motivaatio on vähentynyt, koska nykyinen alle 25 vuotiaiden sukupolvi ei enää osaa lukea kännykän ruutua pitempiä tekstejä. Oma sukupolveni hiipuu. Mistä saisi lukijoita, sillä ei kukaan kirjoita vain itselleen.

No nyt aurinko paistaa. Lähden hymyilemään kilpaa sen kanssa. Kirjoitin pahan oloni pois. Toivottavasti en siirtänyt sitä lukijoilleni.

Terhi: Ei, et siirtänyt. Annoit taas koko joukon ajattelemisen aihetta. Olet pohdinnoissasi aivan oikeassa. Täällä Facessa on yhä enenevästi päässyt vallalle kulttuuri, jossa minkäänlaista eriävää mielipidettä ei sallita. Ryhmien ylläpitäjät ovat despootin tavoin bannaamassa jokaisen, joka ei ole samaa mieltä ja uskaltaa sen ääneen sanoa/kirjoittaa. Se sama mieli on – kas kummaa – Hyvien ihmisten mieli, jota ei parane kommentoida, olet heti rasisti. Tympäisevää!!!

Päivi: Jos ja kun kirjoitat sen kirjan täältä löytyy heti asiakas.

Pirkko: Et siirtänyt ainakaan minuun. Tekstisi oli taas nautinnollista luettavaa, koska asiat ON juuri noin, miten sanoit. Kirjoita vaan se kirja, olen varma lukija (mikäli elonpäiviä on)🤗

Rauno: lopetin lehtikirjoittelun vuonna 2007. Sen jälkeen olen kirjoittanut omaan blogiini yli 300 kirjoitusta ja väitöskirjan. Minun kirjoituksistani tulot toistaiseksi 0 euroa. Stipendihakemus 2000 e vireillä!

Matti: Mukavia kommentteja sait, eli ei tainut juttusi masentaa. Raunolla hieno Monarkki kuvassaan, sillä kun päristelee ei kaiketi haittaa mitä lukee, hyvä mieli löytyy.

Anri: Englannin väestökehityksen muutos liittyy Englannin harjoittamaan ”siirtomaapolitiikkaan” suurimmalta osin.

Pauli: Anri Samoin Ranskan ja Hollannin. Jostain syystä muut siirtomaavallat ovat päässeet vähemmällä. Paitsi Ruotsi.

Ari: ”Äl yli päästä perhanaa” Jatka vaan Pauli !

Fort-de-France, Martinique

Maanantai 3. helmikuuta 2020

Netti on ihmeellinen maailmansa. Tänään käytin Google kääntäjää ranskan kielestä suomeen ja huomasin, että huoleni aiheet olivat perustellut.

Tänään kaupungilla tuli vähän heikko olo ja läksin hotellille jo klo 14 jälkeen. Luulin, että helle oli tehnyt tepposet. Aloin pohtimaan, miten eteenpäin. Keskiviikkona on laivalippu Dominicaan. Sitten etsin jatkolippua Guadeloupeen ja sain Google-hakuun ranskan kielisinä uutisia ”pollution”. Paikallisessa lehdessä netissä oli varoitus sekä Martiniquelle että Guadeloupeen, mutta ei Dominicaan.

”Saastuminen: Martinique ja Guadeloupe punaisella varoituksella hienoista hiukkasista. Kyseessä on hiekkasumujen kulku mutta myös ihmisen toiminta. Väestöä pyydetään rajoittamaan liikkumista ja fyysistä toimintaa.”

Kouluissa on kielletty liikuntatunnit ja kaikenlainen rasittaminen. Ikäihmiset ovat riskiryhmä ja kehotettiin olemaan sisätiloissa.

Uutisen mukaan tilanne olisi hyvä jo tiistaina täällä Martiniquessa. Seuraan tilannetta. Otan huomenna rennosti joka tapauksessa. Täällä tuulee paljon, mikä toki levittää hiukkasta, mutta myös tuo puhdasta ilmaa tilalle.

Muutoin tämä päivä meni hukkareissuksi. Kaupat olivat auki. Löytämäni kamerat olivat Nikonin järjestelmäkameroita. Pieniä taskukameroita en löytänyt. Aloin jo luovuttaa, mutta tässä ihmetellessä huomasin, että myös Guadeloupe on euroalue ja kuuluu Ranskaan. Ehkä sieltä?

En löytänyt myöskään pientä veistä. Se tullivirkailija teki minulle ikävän kepposen ottamalla veitsen, eihän se mikään allahuuma-viidakkoveitsi ollut. Ei tarvitse sanoa, että virkailija oli nainen. Joillakin naisilla on huono itsetunto ja he nauttivat saadessaan pompottaa vanhoja heteromiehiä.

Shortsit ovat kynämusteen tahrimat. Pidin taskussa kynää ja helteen takia jo Barbadoksella muste meni taskuun. Löysinkin kivan Karibian väriset housut, mutta olisi pitänyt olla yksi numero suuremmat.

Ja piste iin päälle. Sketcher-tossun reikä on kasvanut. Katselin kenkäkauppoja, mutta en löytänyt haluamaani. Alkuperäiset oli ostettu Nizzassa, joten olisi luullut että täälläkin ”Nizzassa” on, mutta ei.

Ei minusta ole ostoskeskusluuhaajaksi.

Uusi ystäväni Sauli viestitti, että saan USA:han iVisan netistä 18 dollarilla. Olin asiaa tutkinut, mutta yksityisiltä tarjoajien sivuilta, joissa oli jotain hämminkiä, ettei iVisaa voi nyt saada. Sauli sanoi, että älä käytä yksityisiä, ne ovat kalliita. Valtion sivusto on halvempi. Ja jos en saisi viisumia, palautetaan raha luottokortille. Mietin asiaa uudestaan. Kiire ei ole, koska sinne asti on vielä matkaa. Mutta miten tulostaisin iVisan. Lähettämällä hotellin respaan viestin ja se tulostaisi. Näin olen joskus tehnyt muualla.

Fort-de-France

Tiistai, 4. helmikuuta 2020

Tänään ei ole tapahtunut mitään maininnan arvoista. Kävin satamassa ostamassa jatkolippua, mutta ei se onnistunut ilman passia, joka oli turvakaapissa.

Kun kävelin satamasta keskikaupungille huomasin, että rantabulevardi on juuri Nizzan oloinen länsisuunnasta. Betoniporsaatkin näkyvät selvänä rivinä. Kuvaa ei voinut ottaa, koska iPad ei ollut mukana.

Käytin päivän ihmettelyyn. Istuin pitkiä toveja eri paikoissa. Kävin halparuokakaupassa katsomassa veistä, mutta ei siellä ollut. Siellä oli hirmu pitkät jonot. Tein yhden euron ostoksen, jotta sain seurata ihmisiä kassajonossa. Sepä oli mielenkiintoista.

Aamulla herätessä taivas oli tummanpuhuvan likaisen oloinen – hiekkasumuako? Tarkoitus oli ottaa kuva siitä kun menin aamupalalle, mutta pilvet olivat vaihtuneet cumulus-pilviksi, joita oli sen verran vähän että aurinko paistoi täydeltä terältä.

Iän myötä en mielelläni siirry uuteen paikkaan pimeän aikaan. Aikanaan sitä on tullut tehtyä paljonkin. Olen tullut johonkin Nicaraguaankin bussilla ennen puolta yötä. Ei paljon päätä silloin pakottanut. Laivat kulkevat siten, että lähden Dominicasta vasta maanantaina, jolloin on päivävuoro. Viikonlopun vuorot olisivat perillä Guadeloupessa vasta illalla. Vaan ei hätää. Katsoin valmiiksi päiväretken luonnonkauniiseen Morne Trois Pitons´ille. En juuri koskaan käy turistien suosimissa paikoissa, mutta tästä tulkoon poikkeus. Alue on niin suuri, että tuskin siellä ruuhkaa tulee.

Arvostamani diplomi-insinööri Risto Linturi ennusti koronaviruskatsauksessaan, että hänen FB-kavereistaan tulee kuolemaan tämän takia kymmenkunta eläkeikään ehtinyttä miestä. Voi olla. Siksi minä tällä tuomiolistalla olevana esitän toiveen: toivottavasti ilmastonmuutos ja nämä virukset vähentävät väkeä maapallolla muutaman miljardin. Toivon että omat perheeni jäsenet ja ystäväni, siis myös lukijani, olette sillä toisella puolella. Se olisi todellinen maapallon pelastus.

Fort-de-Francessa väestö on sekoittunut niin paljon, että mulattien osuus vastaantulevista on poikkeuksellisen suuri. Tarkistin voiko tuota sanaa vielä käyttää. Se on kuulemma tänään sopimaton ja vanhentunut, mutta uutta sanaa ei ole tullut tilalle. Monissa maissa väestö luokitellaan roduittain ja mustien ja valkoisten lisäksi on kaavakkeissa nykyään sekoittunut-ruutu kruksattavaksi.

Minä uskon rotujen olemassaoloon, paitsi pulujen osalta. Niitä on kaikkialla maailmassa ja kaikki saman näköisiä, täälläkin. Sanotaan, että ihmisten geenit ovat niin lähellä toisiaan, ettei rotuja voi olla. Niinpä. Simpanssien geenit ovat erittäin lähellä ihmisten geenejä, miksei simpansseilla ole jakamatonta ihmisarvoa.

Kun olin Tukholmassa pesulassa töissä 17-vuotiaana *** Tämä teksti siirretty sivulle Ruotsi, kesä 1967