Singaporen tasavalta (engl. Republic of Singapore; malaijksi: Republik Singapura; kiin.: 新加坡共和国; pinyin: Xīnjiāpō Gònghéguó; tamiliksi சிங்கப்பூர் குடியரசு, Ciŋkappūr Kudiyarasu), on kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Singapore sijaitsee 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen, Malakan niemimaan eteläkärjessä olevilla saarilla, joista merkittävin on sen pääsaari. Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista; siellä asuu 5,7 miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Yli kolme neljäsosaa väestöstä on kiinalaisia, malaijeja on noin 15 % ja intialaisia noin 8 %.  Singaporesta tuli Britannian siirtomaa vuonna 1819, ja vuonna 1867 se yhdistettiin Salmisiirtokunniksi. Toisessa maailmansodassa Japani miehitti Singaporen. Vuosina 1963–1965 Singapore kuului Malesiaan, mutta itsenäistyi siitä vuonna 1965 erimielisyyksien takia. (pääosin Wikipedia)

Singaporessa olen käynyt kaksi kertaa. Kun menin Australiaan luennoimaan 1995, olin kaksi yötä välilaskulla Singaporessa. Toisen kerran myös välilaskulla kaksi yötä 2008.

28.– 30.11.2008 Singapore

Kummajaisena Singaporen nuorten Cityssä

Hotellista ei päässytkään ilmaiskuljetuksella satamaan. Palvelu on ymmärrettävästi vain tulosuuntaan. Siksi taksi. Yritin maksaa laivalipun kortilla. Ei onnistunut. Pitää maksaa Singaporen taaloilla, USD ei kelpaa. Nurkan takana on pankki. Siellä voin vaihtaa. Ei siellä mitään pankkia ollut, vain automaatti. Palasin takaisin. Enkö todellakaan voi maksaa rupioilla. Kyllä. Euron kanssa ei käy näin rajalla. Lippu maksaa 221.000 eli noin 22 euroa. Minulla on 16.500. Automaatista saa 200.000 tai 300.000. Pakko ottaa suurempi. Ja näin lippu maksoikin 32 euroa. Alle tunnin matka pienellä veneellä.

Singaporen metroa en meinannut millään tajuta. Jonotin lippuautomaatille. Minulla oli 10 S$. Lippu 1,60, mutta takaisin saa vain 4. Siis ihmisen luo. Hän ei myy lippua, mutta vaihtaa rahani pienempään. Saan kortin, ja maksankin lipusta 2,60. Kortti on näyttökortti, joka avaa portit. Kun tulen pois metrosta, voin saada automaatilta 1 S$ takaisin. Metron rata on ovilla suljettu kuin Kampin bussiterminaalit. Kun juna tulee, kuski sihtaa kohdalle, jotta kaikki ovet aukeavat oikein.

Tulen cityyn, vaikken niistä pidä. Olen täällä vain 2 yötä. Olen ollut täällä työmatkalla, joten uutta maata en saa. Tämä on kummallinen paikka. Kuin iso ostosparatiisi. Kaikkialla merkkitavarakauppoja ja isoja. Mistä näin paljon rahaa. Ihmisiä hirmuisesti. Ei juurikaan mustia, eikä yli 50v ikäisiä. Ihmiset ostavat, kulkevat kiltisti ja odottavat liikennevaloissa pitkään. Autoilla hurja vauhti. Kaikkialla siistiä, koska täällä saa sakot karamellipaperin pudottamisesta kadulle. Olen pian ihan sekaisin. Päätän mennä rauhoittumaan leffaan, jossa klo 17 alkaa uusin 007. Elokuvassa on niin suuri meteli leffan äänien takia, ettei puheesta saa kaikin paikoin selvää. Kummallista tämä nykyajan äänimaailma. Meteliä pitää olla, mutta puheella ei ole väliä.

Singaporessa on asukkaita Suomen verran 4,8 miljoonaa. Näistä 1,2 miljoonaa on maahanmuuttajia, joilla on rajoitetut kansalaisoikeudet. Tässäpä hyvä malli Suomelle, jonne aiotaan 20 vuodessa ottaa yli 2 miljoonaa maahanmuuttajaa työperäisiksi naamioituneina. Tämä on asukasta kohden maailman rikkaimpia maita. Ja sen näkee hinnoissa. Mars-patukka maksoi ruokakaupassa euron. En ostanut.

Olen saanut flunssan, joka alkoi kurkkukivulla. Padangin matkatoimiston naisella oli kaamea flunssa, josta varmaan tämän sain. Ei tämä tapa. Lähden pian pois citystä, sillä minulle tuli ylimääräinen yö Singaporessa. Ostin liian myöhään lipun Bahrainiin, minkä vuoksi lentoni siirrettiin maanantaiksi. Sieltä lennän Manilaan. Pitää hakea Armi Kuusela koti-Suomeen. Manilan lippu oli halvempi kuin mennä junalla Hesasta Mikkeliin.

Olin täällä työmatkalla yli 10 vuotta sitten. Muistin sellaisen ruokapuiston, jossa sai kaikkea pienistä puistokuppiloista. Silloin söin tosi ison jättiravun. Lähdin hakemaan puistoa. Se oli lopetettu 2 v sitten. Lähellä oli samantapainen, mutta kadulle laitettu kuppilajono, josta sain ison jättirapuni.

• 

• 

• 

• 

• 

Koneeni kaapattiin eilen langattomasta verkosta. Se oikein paukkui ja rätisi, enkä saanut itse tehdyksi mitään. Otin koneen pois verkosta, tarkistin virukset ja kaikkea sellaista. Otin maksullisen lankaverkon, joka toimii. Näppis vetää viimeisiään. Taitaa olla kertakäyttökone tämä miniläppäri. Tällaiseen pitää ottaa oma sähköpostiosoite, jonne kotimaasta tulevat postit ohjaa matkan aikana. Ties mitä harmia tuo kaappaus vielä aiheuttaa.

Suomessa puuhataan rodunjalostusta tuomalla paljon maahanmuuttajia, jotta geeniperimämme paranisi. Aatu Hitlerin samoja touhuja kauhistellaan vieläkin, mutta kun Matti Vanhasen hallitus puuhaa samaa, se on hienoa monikulttuuria. Singaporessa näkee mitä moninaisimpia ihmisiä. Huomasin, että samanlaiset ovat täälläkin kimpassa pareittain tai porukoissa. Eivät muslimi-isät anna tyttäriään suomalaiseen rodunjalostukseen, ja parin saaneet suomalaisnaiset ovat liian usein ohittaneet synnytysiän. Taitaa tämä juttu viedä pari vuosisataa.

1 joulukuuta 2008

Ylimääräinen sunnuntai Singaporessa

Singapore on Aasian pienin maa. Tämä on keskimäärin 27 km suuntaansa. Miten täällä voi asua 5 miljoonaa ihmistä. Kun flunssaisena ei oikein jaksanut mitään, otin metrojunan ja ajoin saaren ympäri. Suurin osa radasta on maan päällä. Täällä on kuin monta Kontulaa peräkkäin. Asemien ympäristöt oli vieri vierin 12-15 kerroksisia taloja. Talojen väleissä oli jossain saatu mahtumaan puu, joka näytti onnettoman pieneltä korkeitten talojen keskellä. Asemien väleissä oli metsää, joita monikaistainen moottoritie halkaisi. Autoille oli parkkitalot, joissa autot nostettiin hisseillä. Tällaista jotkut haluavat Helsingin seudulle, jotta meillekin voisi tulla miljoonia maahanmuuttajia. Ei kiitos taloille.

Kävin päättärillä. Kävin myös kaupassa. Mars patukan hinta oli pudonnut 70 eurosenttiin.

Sarkasmi on vaikea laji. Siksi pieni selitys edellisen jutun Suomen rodunjalostuksesta. Yksi perustelu maahanmuuton lisäämiselle on se, että suomalaisten geeniperimä on huono kun olemme pieni tähän asti yhtenäinen kansa. Perimä kuulemma paranee suuren maahanmuuton kautta. Entä jos se heikkenee. Monissa maissa perheet ovat heimojen sisäisiä ja naimakaupat järjestettyjä serkkujen kanssa. Kyllä vihervasemmisto on tyhmää.

Singaporessa soivat joululaulut. Täällä 40% kansasta on buddhisteja. Muslimeja on vain 15 % kuten myös kristittyjä ja uskonnottomia. Alkoi naurattaa joidenkin Suomen koulujen joululaulusensuuri. Mitähän hyysärit keksivätkään kun Suomessa on 15% muslimeja. Sharialaki on varmaan jo otettu käyttöön.

Tarkistin korttitilanteeni. Indonesian 300.000 rupian rahannosto oli jo tilillä. 19 euroa. Visanostot ovat siis edullisia ja koko Indonesian retken kuluni romahtivat. Erään hotellin respassa näin että 1 USD on 8000 rupiaa. Laskin päässäni että euro on noin 10.000 rupiaa. Luottokunta antaa minulle 15.500 rupiaa eli 50 % alennuksen kaikesta.

Flunssa oli hyvä tulla Singaporessa jos tällainen riesa tarvitaan. Minulla on hyvä hotellihuone ja hyvä nettiyhteys. Katsoin jopa yhden Yleisradion tv ohjelman netistä. Rukan lumet näyttivät upeilta. Siellä oltiin perheen kanssa useampaan kertaan kun lapset olivat pieniä. Kerran hiihdin viikossa 300 km.

Ruoka Singaporessa on hyvää. Mutta kaikki on pikaruokaa. Sunnuntaina menin Thai ravintolaan syömään tulisen keiton flunssaista oloa helpottaakseni. Sen nimi oli Thai Express. Sopii tänne. Kaikilla on kiire. Ei minnekään. Siksi syödään pikaruokaa.

Nuoret naiset täällä ovat kauniita kuten kaikkialla maailmassa. Mutta johtuuko bisneselämän kovasta kilpailusta, jossa kaikki keinot tarvitaan se, että täällä on paljon tosi lyhyitä hameita nuorilla naisilla. Rosa Meriläisen eduskuntamekko näyttäisi täällä burkhalta.

Ihmiset ovat muovistuneet täälläkin. Jos jossain on joku muovitötterömainos, on sen ympärillä monta perhettä digikuvaamassa lapsiaan. Coca-Colan pullopyramidikin näytti inhimilliseltä muovitötteröiden vieressä. Näin on oltava, koska luontoa ei ole. Tällaiseksiko maailma muuttuu kaikkialla. Säälin tulevia sukupolvia.

Suomessa puhutaan yhteisöllisyydestä. Metrossa olen täällä huomannut, että vanhuksille ja vammaisille tarkoitetuissa istumapaikoissa on aina nuoria istumassa. Täällä on aina jonot metroasemilla ja junat täynnä. Eilen sen pitkän matkani aikana seisoin suurimman osan matkasta, mikä antoi paremmat katselumahdollisuudet. Vieressäni oli usein vanhuksia, siis yli 80 v, jotka seisoivat kun nuoret istuivat heille varatuilla paikoilla. Tätä myös Suomeen.

Aamulla sain oman oppitunnin asiassa. Tämän hyvän hotellin hyvällä aamiaisella minulle meni ruoka väärään kurkkuun. Henki ei kulkenut. Nousin ylös ja kiemurtelin ja olin jo romahtaa maahan. Viereisen pöydän nainen mulkoili, mutta kukaan muu ei välittänyt tuskastani mitään. Apua ei voinut huutaa. Ajattelin, että näinkö nolosti elämä päättyy. Sain hoiperreltua sivuun, jossa jotenkin sain muklattua kurkkuni auki. Olen mattivarma siitä, että Suomessa minun selkääni olisi hakattu monen ihmisen voimin.

Iltakoneella lähden siis Bruneihin. Nyt maanantaina täällä Singaporessa on kansallinen pyhäpäivä.

Singapore muistutti siitä, että Ristiinassa on hyvä olla. Parempi yksin kuin yksin 5 miljoonan ihmisen keskellä. Köyhät indonesialaiset Padangissa ovat aitoja tähän kovaan bisnesyhteiskuntaan verrattuna. Juuri siksi haluan mennä vielä Filippiineille, Kambodsaan ja Vietnamiin.