Solomonsaaret

Solomon Islands – Salomonsaaret Miksi nimi on käännetty suomeksi Solomon? Raamatussa on King Solomon, joka suomenkielisessä raamatussa on merkitty Salomo´ksi. Syy?

Salomonsaaret on Tyynellämerellä (osa Melanesiaa). Salomonsaaret koostuu noin 1000 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 28.000 neliökilometriä. Asukasluku noin 600.000. Pääkaupunki on 60.000 asukkaan Honiara Guadalcanalin saarella.

Honiara, Solomon Islands

4 tammikuuta 2016
Kirjoitettu sunnuntai- ja maanantai-illoilla, ei tässä mitään ihmeellistä ole, mutta kun Päivi ja siskoni Arja haluaa lukea matkajuttujani, julkaisen tämänkin.

Tänään on olo, että olenko ihan viisas. Mitä järkeä on tulla jonnekin Solomonin saarille, jossa ei ole oikein mitään, paitsi saaria ja merta. Pääkaupungissa Honiarassa asukkaita on 50.000.

*Solomonin lentokone ja Honiaran kenttä*

Saarille voisi mennä sukeltamaan, mutta sitä taitoa en osaa. Jossain Malediiveilla lähisaarille pääsi ilmaiseksi, täällä on tosi hurjat hinnat, joten en viitsi lähteä lainkaan. Korkeat hinnat tulevat siitä, että pitää ottaa oma vene ja se maksaa saman, on siinä viisi tai yksi matkustajaa. Mistä minä löytäisin veneseuraa, koska mitään aikataulutettuja matkoja ei ole. Jos jäisi saarelle yöksi, olisi yöpyminen kalliimpaa kuin täällä Honiarassa ja esitteen mukaan aika vaatimatonta siskonpetiä.

Köyhyys näkyy kaikkialla. Tänään (3.1) on sunnuntai, ja täällä kunnioitetaan vielä pyhäpäivää, ja melkein kaikki on kiinni. Muutama minimarket löytyi. Kun ostin vettä, ihmettelin, miksi kassan edessä kaikki tuijottivat telkkaria. Piti mennä joukkoon mukaan, ja siellä oli valvontakamera, joka kuvasi myymälän hyllyjen välejä kassan takaa. Jännittävää ohjelmaa.

Sitten näin suositun paikan ja ajattelin, että sieltä saa kahvia. Se oli kuin meijerin jätskibaari 70-luvun alun Helsingissä. Kahvia ei saanut, mutta smoothien sai monen kommelluksen jälkeen. Melkein kaikki ostivat pehmytjäätelötötterön.

Täällä on kaikkialla rähjäisen oloista ja roskia heitetään huoletta sinne tänne. Olen nähnyt vain yhden siistin kaupan ja se oli apteekki, josta ostin kurkkulääkettä. Sen siisteystaso oli Suomen apteekkien tasoa.

Olen väärässä hotellissa. Tulin tänne, koska hotellin respasta näkyi meri, joka on tuossa kivenheiton päässä. Sitten menin varmuuden vuoksi toiseen, netistä löytämääni paikkaan ja sanoin siellä, että hinta oli netissä paljon halvempi. Ja heti putosi 15 %. Lähtöhinta sama kuin täällä. Tultiin takaisin, koska meri viehätti. Sain alen täälläkin ja jäin tänne.

Toisen tarkistin netistä ja tämän, mihin jäin, matkailuesitteestä. Oli pakko oikein tihruttaa, että onko tässä todella kyse samasta paikasta. Aika lailla tuunattuja kaikki esitteet ovat.

Mutta ei täällä toimi mikään. Kännykkään ei saa verkkoa. Onkohan täällä vielä joku 2G-verkko. Näin huonoa ja kallista nettiä en ole missään aiemmin nähnyt. Pimeimmässä Afrikassakin on netti toiminut paremmin. Yksi asia ihmetyttää, miten kello osaa muuttaa ajan automaattisesti, vaikka mitään verkkoyhteyttä ei ole. Onko maailmankellolle joku oma verkkonsa, jonka puhelimet ja iPad tunnistavat.

Tulen olemaan pulassa, koska pitää taas ostaa uuden saaren jatkolippu ja miten ihmeessä sen voin ostaa, jos netti ei toimi. Minulla on nyt jatkolippu Vanuatuun, mutta sieltä pitäisi päästä pois. Lentokenttävirkailijat eivät myönny tippaakaan. Jos en tule Suomeen, olen jäänyt tänne vangiksi samalla tavalla kuin se syrjäytetty hallitsija jäi lentokentälle Tom Hanksin elokuvassa.

Solomon saarten radioasemaa en voinut pikkupoikana kuulla Suomessa, koska se toimi 90 metrin alueella, eikä vanha radiomme yltänyt sinne asti. Asema jäi mieleen DX-kuuntelija lehdestä, joka julkaisi aseman lähettämän QSL-kortin kuvan 60-luvulla. Täällä on olo, että täällä eletään edelleen 60-lukua. Niin käsin kosketeltavaa kaikki köyhyys täällä on.

Löysin postista QSL-kortin oloisia piirrettyjä postikortteja ja laitoin jo pienille lapsille ja muutamalle lapsenmieliselle kortin tulemaan.

Löysin maanantaina kalatorin illan suussa. Paljon oli kalaa myymättä ja kello oli jo 18. Ei edes jäitä missään, vain kalat pinottuna vierekkäin. Kärpäsviuhka myyjillä sentään oli.

Helle ottaa voimille. 35 astetta on turhan paljon ja keskipäivällä oli pakko pitää tauko. Tänään hellekävelyä tuli silti jo 8 km ja jokainen päivä on edellistä parempi.

Britannian hallitus varoittaa netissä kaikesta täällä. Varkaita ja ryöstöjä. Pimeys tulee 19 jälkeen, eikä sen jälkeen saisi kulkea kaupungilla yksin. Tulin molempina päivinä takaisin pimeän juuri laskeutuessa hotelliin. Täällä on kaksi ravintolaa, joista kumpikaan ei tarjoa paikallista ruokaa. International näytti vaisulta ja menin siksi japanilaiseen. Söin grillattuja meren eläviä. Tuskin koskaan olen saanut yhtä hyvää japanilaista ruokaa, sushit jäivät kauas taakse. Söin myös maanantai-illalla japanilaisessa, koska tänään en nähnyt yhtään ruokapaikkaa kävelylenkilläni. Ruokaa saa vain hotellien ravintoloissa, siltä näyttää. Kahviloita kyllä on ja erilaisia ulkoruokailukioskeja.

Luonto on ottanut auringonvalon ja lämpimät olot huomioon. Täälläkin kaikki alkuperäisväestö on tummaihoisia, jotkut jopa mustan oloisia. Suomessa kuulemma somalinaiset sairastelevat paljon, koska he eivät saa auringonvaloa, jota Suomessa tarvitaan. Pitäisi luopua peittävästä pukeutumisesta, ja terveydentila paranisi. Mietin, että mitä on 50.000 vuoden kuluttua. Ovatko Suomen somalit valkoisia ja Australiaan muuttaneet eurooppalaiset muuttuneet mustiksi kuten aborginaalit.

Päivi: Kiitos Pauli taas kerran. Minusta oisit takuulla saanut veneseuraa ja mulla on niin hyvä mielikuvitus että tuntuu kuin olisin mukanasi. Ja kyllähän se liika kuumuuskaan ei ole mukavaa niinkuin ei liika kylmäkään. Koko viikon ovat pelotelleet hirmu pakkasilla, nyt ei ole kun -14,5. Ruotsin lehdet kirjoitteli viime viikolla että suomalaiset pitää pakolaisia Murmanskin hirmupakkasissa (-20 astetta) tuhansia ja taas tuhansia kun eivät päästä Suomeen. No eilen iltauutisissa siellä oli suomalainen kuvausrymä, ei siellä ollut juurikaan pakoloisia. Että semmosta propagandaa ja itse tekevät nyt Tanskan rajalla tarkastuksia, jos ei henkkareita niin ei tulemista Ruotsiin. Pärjäilehän!

Ritva: Jatka vaan Pauli matkajuttujasi. Mielenkiintoista luettavaa.

5. tammikuuta 2016

Rahan arvosta Oseanian saarilla ja sotkussa oleva matkareitti

Minua hämmensi kovasti Papuan hintataso. Edestakainen lippu maan sisäisille alueille olisi maksanut 150 dollaria. Koko maahan ei ole tiestöä, ja pääkaupungista pääsee muille alueille vain lentokoneella. Hotellihinnat olivat Suomen tasoa. Paikallisen hypermarketin monet hinnat olivat jopa Helsingin Kampin citymarketin hintoja korkeammat.

Maa on köyhä. Millä ihmiset elävät?

Kysyin ihmisiltä suoraan heidän palkkansa. Palkoista täällä puhutaan 2 viikon palkkoina. Tyypillinen 2 viikon palkka 300 PNG. Siis 100 dollaria. Kuukausipalkka 200 dollaria. Sama euroina vähemmän. Valuuttakurssin vääristymät eivät selitä ulkomaalaiselle kallista olemista, koska papualaisille kaikki on vielä kalliimpaa.

Täällä Solomonin saarilla on sama ihmettely. Tämä ei niin hyvä hotelli maksaa sata dollaria yö. Viereinen hotelli 320 dollaria yö. Netti maksaa päälle ja aamiainen. Näin kallista nettiä en ole käyttänyt sitten Kuuban reissun, 11 v sitten. Netti täällä on surkea ja kaatuu koko ajan – sähkökatkojakin. Kävin testaamassa tuon luksushotellin netin. Tilaan pakollisen lipun pois Naurulta sieltä.

Olisi täällä jonkun verran halvempia motelleja ja retkimajoja, mutta kun maata on varoitettu niin rikolliseksi, en lähde kokeilemaan onneani.

Tänään oli kurkku kipeä, se oireili jo eilen. Ääni on vähän poissa. Ostin jotain kurkkutabletteja ja jotain yskän lääkettä. 24 dollaria. Suomessa taitaa olla hieman kalliimpaa.

Matkalippu Naurulle

Lähden torstaina Naurulle. Naurattaa jo nyt. Toivottavasti saan hauskoja selfieitä. Sieltä 150 dollarin lipulla Kiribatiin. Ehkä.

Taidan olla pulassa. Nauru oli ennen fosfaatista rikas maa, nyt köyhtymään päin ja ottaa Australian pakolaisia. Maahanmuuttajat ovat fosfaatin veroinen rikkaus.

Siellä on kaksi hotellia, joista ainakin parempi on täynnä. Yhden viiden huoneen lodgen löysin. Niillä mennään.

Olisi kohtalon ivaa pitää yötä pakolaisten leirillä. Siellä ei poliiseja riitä turvaamaan mitään. Taidan vaihtaa reittiä, jos vaan voin. Onneksi tuo Naurun lippu maksoi naurettavan vähän. Kiribatin lentoa pitäisi odottaa viikko, Fidzille 2 yötä.

Asukkaita 5000. Onkohan pakolaisia jo enemmän. Media ei kerro. Lennot kerran viikossa. Mitä ihmettä minä teen siellä. Pitää yön aikana miettiä, jos lähtisi sieltä saman tien kahden yön jälkeen Fidziin. Pääsisin takaisin Honiaraan. Ei. Australian viisumin puute rassaa. Se olisi pitänyt hakea joka tapauksessa. Vaikeaa kun se pitää olla etukäteen. Rajoittaa kummasti vaihtoehtoja. Maan nimi hämäsi, enkä tullut katsoneeksi lainkaan, minne olen menossa.

Kummassakaan maassa, Papualla eikä Solomon saarilla, ei juurikaan ole turisteja, tosin täällä Honiarassa näkyy suhteellisesti enemmän. Tänne tullaan sukeltamaan.

Honiaran rannat on viety, eikä sinne pääse millään. On teollisuutta, hotellien varaamia rantoja, ja muuta kurjaa. En pääse kävelemään meren rannalla, vaikka se on ollut aina tavoite matkoilla.

Kuva: Meren pinta nousee ja siksi ne tuovat tuollaisia sementtimöykkyjä rantaan ja peittävät soralla.

Tytti: Ehdotan, että kuuntelet sisäistä itseäsi ja menet sinne, mikä suunta vetää sinua puoleensa (vaikka siinä menettäisikin vähän rahaa samalla) 💛

Pauli: Joo, Tytti, sydämen mukaan tässä matkataan. Sydän on niin karrella maahanmuuttajiin, etten halua nähdä heitä täällä kaukana kaikesta. Siinä ei sinänsä ole mitään, mutta pelottavaahan tuo olisi ollut. Kaikkea olen Afrikassa kokenut, mutta en sentään tällaista Naurua.

5. tammikuuta 2016 ilta

Matka muuttui, menenkin Vanuatuun

Ei minussa ole miestä lähteä Naurulle, jossa on enemmän turvapaikan hakijoita kuin alkuperäiskansaa. Parempi hotelli fully booked, varmaan turvapaikanhakijoita kuten Suomessakin kohta kaikki hotellit. Toisesta hotellista ei saa mitään tietoa.

Mutta asiat järjestyivät.

Lähdenkin huomenna keskiviikkona Fijiin ja sieltä pakollinen poislento Vanuatuun. Nämä liput maksoivat yhteensä vähemmän kuin olisi Naurusta maksanut pois, joten tein puhdasta voittoa. Kannattaa aina hakea paikallisia lentoyhtiöitä, ne hakukoneet vievät ympäri maailman isolla rahalla.

Ja olen taas vapaa miettimään, minne Vanuatusta.

Tämä pulmatilanne johtuu juuri siitä, että pitää olla jatkolippu, jotta pääsee koneeseen. En tullut katsoneeksi, onko Fiji ja Vanuatu miehitettyjä, mutta sen näkee sitten.

Huh, mikä helpotus. Monta tuntia tässä meni pankkiasioiden ja lennon hoitamiseen. Mutta en minä iltapäivällä jaksaisi 35 asteen helteessä kulkea, joten tämä meni ihan mukavasti. Ja vielä luksushotellissa, jossa en siis asu, mutta antavat minulle edullisen oikeuden käyttää iPadia. Jeeee, on kuin olisin voittanut jotain. Voittanut Nauru-vapaan elämän. Olisi siinä ollut kavereilla nauramista, kun olisin kirjoittanut, että asun vastaanottokeskuksessa somalien kanssa siskonpedillä.