Taiwan
Kiinan tasavalta (perinteinen: 中華民國, yksinkertaistettu: 中华民国, Wade-Giles: Chung¹ hua² min² kuo², pinyin: Zhōnghuá Mínguó, zhuyin: ㄓㄨㄥ ㄏㄨㄚ́ ㄇㄧㄣ́ ㄍㄨㄛ́) on lähinnä Taiwanin saarella toimiva valtio Itä-Aasiassa. Epävirallisesti, vaikkakin hyvin yleisesti, maasta käytetään nimeä Taiwan. Vuodesta 1912 vuoteen 1949 ”Kiinan tasavalta” tarkoitti valtiota, joka käsitti suurin piirtein nykyisen Kiinan alueen. Kiinan sisällissodan jälkeen tasavallan hallinto pakeni Taiwanin saarelle, jota se on joidenkin Etelä-Kiinan meren saarten lisäksi hallinnut ainoana alueenaan siitä lähtien. Kiinan tasavallan itsenäisyys on kiistanalainen, ja suurimmalla osalla valtioista ei ole diplomaattisia suhteita Kiinan tasavallan kanssa. Ainoana eurooppalaisena valtiona on Vatikaanilla diplomaattisuhteet Taiwanin kanssa. Kiinan tasavalta ei kuulu Yhdistyneisiin kansakuntiin, jossa sen paikka koko Kiinan edustajana annettiin Kiinan kansantasavallalle 1971. Asukkaita Taiwanissa on 24 miljoonaa. Pääkaupunki Taipei, jossa 2,7 miljoonaa asukasta.
Joulukuu 2009 (23.12. – 30.12.)
Matkailun yksi ilo on naisten tarkkailu. Huomasin, että pohjois-Laosin naiset olivat vähän kiinalaisemman oloisia kuin Vientianen naiset. Hanoissa naiset olivat vielä kommunismin jäljiltä, kauniita mutta pukeutuivat siten että tuli kylän paras lypsäjä mieleen. Tosin nuoret ovat ottaneet uuden otteen naisellisuudessa.
Taipein naiset ovat selvästi tanakamman oloisia kuin thait ja laosilaiset. Pieniä toki Eurooppaan verrattuna. Miksiköhän evoluutio on näin tarkoittanut. Tai näin jouluna kai pitää ihmetellä, miksi kaiken Luoja näin teki. Vai olisiko kyse McDonalds-ilmiöstä? Tapeissakin ruokailu on pikaruokaa. Etsimällä pitää etsiä vanhan ajan ravintolaa, jossa voi kaikessa rauhassa syödä hyvää ruokaa.
Illalla Taipeissa tajusin kummallisen asian. Hanoissa vietnamilaiset nuoret kuluttivat iltaa kadulla istuen ja taloon seinään nojaten. He tekivät pikkukeittimillä ruokaa ja juttelivat asioistaan. Taipeissa nuoret kohelsivat tavarataivaassa. Meno oli jotenkin sekoilun oloista. Tuli mieleen Vihreän Langan kirjoitus, jossa suomalainen nuori nainen tilitti suomalaisuutta. Se on kuulemma paskaa kun ei ole mitään arvokasta siinä kun syntyy kultalusikka suussa. Me sodan jälkeiset lapset saimme paremman maailman, oli jotain jonka eteen tehdä työtä. Taipeissa on sama vika: vauraus. Kaikkialla markkinatalouden maamerkkejä. Siis ei mitään. Siksi kohelletaan.
Niin kurjaa kuin se olisikin, taidamme tarvita uuden sodan. Tulee elämään sisältöä kun kaikki alkaa alusta. Varmaan päästään samalla eroon myös turvapaikan hakijoista, jotka lähtevät uuteen turvasatamaan. Vai menevätkö nykynuoret suomalaiset mukana ja me vanhat jäämme puolustamaan Suomea. Sen jälkeen ovet kiinni niin kuin täällä Kauko-Idässä. Myanmarissa, Laosissa, Vietnamissa ja nyt Taiwanilla olen nähnyt yhteensä yhden afrikkalaistaustaisen. Turvapaikka täällä ei kiinnosta kun paikallinen Kela ei ota palkkalistoille. Lentokenttien turvatarkistukset ovat jotenkin lepsumpia kuin Euroopassa. Näin voi olla, koska tänne eivät tule myöskään islamistit pommeineen.
Hiireni hajosi, enkä tule sinuiksi näihin hipaisulevyihin. Menin ostamaan uutta. Oli 20 kerroksinen paikallinen Stockmann, mutta ei ollut hiiriä. Kuljin pitkään löytääkseni tietokonekaupan. Sitten älysin mennä rihkamakojuun ja siellähän se hiiri luurasi. 2 euroa.
Tämä tavarataivas näkyy myös siinä, ettei kukaan huomaa olemassaoloani. Yksikään nainen ei ole minuun katsonut, saatikka hymyillyt. Ero Laosiin, Vietnamiin ja Myanmariin on valtava. Täällä ei ole pelkoa kihloista, eikä pumpum ehdotuksista.
Kun tulin illalla kentältä bussilla, näin pysäkillä ikkunasta Sheratonin valot. Hyppäsin bussista. Olen ollut joskus seminaarissa NYC:n Sheratonissa ja viime vuonna omilla rahoilla Bruneissa. Tuli mieleen, että voisin joulun kunniaksi törsätä. Vaan hintacheck vei minut takaisin kadulle, 180 eur yö.
Hotelleja ei tullut vastaan, vaikka olin jo lähellä Taipein rautatieasemaa. Alkoi väsyttää kulkeminen kun näin YMCA kyltin. Menin katsomaan, ihan siisti ja hyvä hotelli. Totta kai muistin että kyse on nuorten miesten kristillisestä yhdistyksestä. Jouluna se on oikeastaan somaa olla tällaisessa paikassa. Olenkin täällä joulupäivään asti. Sitten lähden junalla jonnekin pikkukaupunkiin.
Tämä on jotenkin kammottava paikka. Asukkaita 2,5 miljoonaa. Hanoissa on 6,5 milj mutta se on inhimillisempi.
Hanoissa liikenne on mitä on. Kukaan ei välitä jalankulkijoista, ei punaisista valoista, ei mistään. Ajetaan väärää kaistaa vastaan. Jalkakäytävillä ei voi kävellä, koska ne on täynnä katukuppilaa ja kaupustelijaa. Jos tilaa on, se täyttyy skoottereista. Vaikka siellä on henkensä kaupalla, pidän siitä menosta enemmän kuin Helsingin sääntöjen mukaisesta menosta. Hesassa saa isot sakot, jos tekee inhimillisen virheen.
Taipei on samanlainen sääntöjen riivaama paikka. Missään ei näy roskia. Jalankulkijat odottavat valojen vaihtumista kaksikin minuuttia. Autot ajavat tarkasti oikein.
Taiwania sanottiin 60-luvulla Formosaksi. Sana tulee portugalista ja tarkoittaa kaunista saarta. Fin-land muuten tarkoittaa kaiken loppua. Nimet eivät tule tyhjästä, vaikka ne ajan myötä hämärtyvät. Paulikin tarkoittaa pientä.
Nyt maan nimi on Kiinan tasavalta. Bisnes on ajanut ohi kaiken. Kun Mao valloitti Kiinan, pakeni kapitalistinen johto tukijoineen Taiwaniin. Siitä riitti toraa ja riittää toki vieläkin, mutta nyt maan lentoyhtiö lentää pariin kymmeneen Kiinan kaupunkiin. Bisnes voittaa aatteen palon.
Jos saisin pelle pelottoman molekyylihiukkaskoneen, tulisin torstaiksi Suomeen. Juuri nyt tämä joulu poissa Suomesta tuntuu vähän huonolta idealta, mutta ehkä tämä vielä iloksi muuttuu.
Ei kuitenkaan kaduta. Oli tosi hyvä saada muistutus tällaisen tavarakeitaan olemassaolosta. Tällaista ei kukaan aidosti voi haluta. Huomaa hyvin elämän tarkoituksen. Sain paljon ajateltavaa.
Poikani Juha tuli monen kuukauden jälkeen Taipeihin kuurojen olympialaisiin viime kesänä. Hän tuli mm. junalla Mongolian kautta. Sain juuri Juhalta vinkin mennä Taipein monille yötoreille. Siispä sinne kun tämä Facebook on päivitetty.
En toivota vielä jouluja, silla olen kirjoittanut jouluevankeliumia Suomelle. Ehkä julkistan sen huomenna.
Sirpa: Julkista huomenna, please!!! Tietokoneen kun avaa, sieltä löytyy niin paljon tyhmää, mainoksia (roskapostiksi kai kutsutaan), laskuja etc, mutta onneksemme nyt tulee myös Paulia! Kiitos!
Riku: Toissailtana Ilkka soitti ja kehotti hyvän joulun toivotuksenaan olemaan pienistä hetkistä onnellinen. Hän pyysi tarkkailemaan, mikä joulun aikana on pienin hetki, joka tuottaa onnen tunteen. Tunteellista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta! Paulin jouluevankeliumia myös täällä Suomen Turussa odotellessa…
Merry Christmas to my Friends in Finland and other countries!
Joulukirjoitukseni ei ehtinyt valmiiksi. Teen siitä Uuden vuoden julistuksen.
Myös Taiwanissa juhlitaan joulua, tosin pienimuotoisesti +26 asteessa.
Matka jatkuu joulupäivänä Taipeista, en vielä tiedä minne.
26. joulukuuta 2009 ·
Hsin-Chun tuntihotelli
Olen puhunut ja kirjoittanut viime vuosina paljon ihmisen vastuusta omasta elämästään. Suomalainen sosiaalidemokratia on johtanut siihen, että ihmiset voivat syyttää omasta pahasta olostaan muita ja sen takia jättää asia muiden vastuulle. Tämä on yksi hyvinvointivaltion kriisin syistä. Sain asiasta pienimuotoisen omakohtaisen muistutuksen.
Jouluaatto oli ja meni, vähän tylsänä. Joulupäivän aamulla otin paikallisjunan, joka ajoi länteen parin tunnin päähän Hsin-Chun kaupunkiin. Matka oli ankea. Juna oli täynnä ja seisoin reppu selässä alkumatkan. Vieressä olevat paikat olivat nuorten hallussa ja vanhukset seisoivat. Kun paikka vapautui, nuoret syöksyivät sille. Tällaista tapahtuu vain rikkaissa maissa. No, kestän kyllä seistä, mutta oli surullista katsoa Made in Taiwan-merkin perusteita. Koko matka ankeita ryssän kerrostaloja ja radan varrella ankeita tehtaita ja vastaavia kilometritolkulla. En tiedä olisiko Kiinan kommunismin kylissä kuitenkin mukavampaa.
Tultiin perille ja kaupunki oli ihan ok, kuten olin selvittänyt. Etsin pientä suolapalaa ja kahvia, mutta ei sellaista löytynyt. Ihmettelin jo Taipeissa, miksen saa mistään kiinalaista ruokaa. Jopa Salon kaupungissa sellaisen löytää, mutta ei Kiinan tasavallasta. Kuppilaa on ja macdonalseja, pizzahutteja, subwayta, starbuckia, mutta ei kiinalaista ruokaa. Japanilaista sitäkin enemmän. Onko kaikilla vaurailla mailla huono itsetunto, eihän Suomessakaan karjalanpiirakka kelpaa, jos vieressä on Big Mac tai kebab.
No, aloin kyllästyä. Tuli vastaan Grand Hotel. Sen täytyy olla hyvä. Ajattelin kirjata itseni sisään ja hakea ruokaa ilman reppua. Ihmettelin vähän kun ei kyselty nimeä. Huone maksoi 800 eli 18 euroa. Maksoin ja menin hissiin. Avoimesta ovesta näkyi nuori nainen pukeutumassa. Ai tällainen paikka. Huone oli ankea, vain leveä vuode ja veski. No, sama se missä nukutaan, unessa ei tiedä ankeudesta mitään. Olin siis tullut tuntihotelliin, jossa huorat käyvät päiväunilla.
Ruokapaikka löytyi erään hotellin kupeesta. Tosi kiva buffet, jossa sain pikkunälän pois ja teetä. Katsastin hotellin. 3300 rahaa, mutta joulun kunniaksi saisin puolet alennusta. Samaan hintaan hieno aamiainen ja netti huoneessa. Tuli tosi kurja olo. Menin tuntihotelliin ja kinastelin rouvan kanssa huoneesta. Sanoin meneväni takaisin Taipeihin ja lupasin maksaa vain tunneista. Rouva antoi puolet rahoista takaisin.
Kirjauduin tähän Shin Yan Park Hotelliin ja olo koheni heti. Elämä on kuitenkin ihanaa. Sen eteen pitää vain vähän tehdä työtä.
Lähdin kaupunkikierrokselle. Kiva kaupunki. Ja minut taas huomattiin. Tosin täällä on köyhempää kuin Taipeissa. Olisiko kuitenkin niin ettei VHMn charmi pure, vaan köyhät luulevat, että VHMllä täytyy olla rahaa kun tänne asti on päässyt. Menin parturiin ja annoin ajaa kolmen millin terällä parran pois. Joulu oli ohi, eikä pukkia enää tarvita.
Pukkihomma meni muutoinkin penkin alle. Punainen paitani oli jäänyt matkalle. Laitoin sen kyllä matkalla pesuun, mutta ei se enää ollut repussa. Taipeissa joulu kuului, mutta ei juurikaan näkynyt. Kaikkialla soivat joululaulut. Ihmiset olivat vielä illalla 21 aikaan aattona ostoksilla, mutta mitään jouluostoshysteriaa ei ollut.
Menin jouluaterialle. Piti syödä hienosti, ja menin kalliiseen paikkaan. Katastrofi. Tilaamani annos oli onneton. Onneksi päivällä meni paremmin. Näin paikan, joka oli aivan täynnä kahdessa kerroksessa. Se tietää hyvää. Ajattelin juoda kahvit ja syödä pikku annoksen. Mutta paikassa oli vain 1 lista, 7 ruokalajin menu. Valinnan tunnetta sai siitä, että sai sanoa ottaako kalaa vai lihaa vai kala/lihaa. Muu annoksessa oli samaa. Liha tarkoitti 2 lihapalaa, kala 2 kalapalaa, liha/kala yksi kumpaakin. Tosi tehokas systeemi. Ruoka hyvää ja hinta kallis, mutta halpa illalliseen verrattuna. Päätin, että päivällinen oli jouluateriani, eikä harmittanut.
Soitin puolelta öin Porvooseen, jossa veljekset olivat yhteisessä joulunvietossa. Suomessa kello oli 18. 2-vuotias Niilo odotti pukkia, mutta sehän on aika kaukana. Toinen enoista sai olla korvikkeena.
Soitin myös Vientianeen Nangille. Voi mikä kaipuu ja ikävä hänen puheistaan välittyi. Tunsin itseni tosi tyhmäksi. Vietän jouluaattoa aika tylsästi ja siellä minua odottaisi iloa ja onnea. Kaipasin hänen outoa haluaan kynsiä sormillaan kynsieni ja sormieni ihon välistä rajapintaa. Se tuntui niin läheiseltä.
Henkselit sanoivat itsensä irti. Onneksi se tapahtui hotellissa, eikä kadulla. Taskuissa olevien tavaroiden paino oli ollut liikaa. Olisi se ollut somaa, jos irtisanoutuminen olisi tapahtunut kadulla. Housut kintuissa olisin ollut ihmeessä. Sain harsittua hakaneuloilla henkselit kasaan ja menin tavarataivas stockkataiwaniin. 6 kerroksesta löytyi merkkihenkselit. Tosin minulle tuntemattomat, mutta pakkaus oli upea. Varmaan kalliimpi kuin itse henkselit. Oli jouluaattoilta, en jaksanut lähteä kaupungille hakemaan halvempia. Nyt minulla on sitten merkkivaatteet, siis yhdet, henkselit.
Taiwanissa on 22 miljoonaa asukasta. BKT puolet Suomesta, mutta 20 kertaa enemmän kuin Vietnamissa. Tosin Vietnamissa on paljon lapsia, mikä alentaa BKT per henkilö-lukuja. Ero Suomen ja Taiwanin välillä ei ole niin suuri. Taipei on paljon vauraampi kuin Helsinki. Ja kun asunnot maassa ovat Suomea halvemmat, täällä eletään ihan hyvin. Näin matkani toisen mustan ihmisen, eikä hänkään ollut Kelalla töissä.
Illalla Hsin-Chussa oli taas ruokapaikan etsintä. Täällä ei juurikaan englannin kieltä näe ja menutkin ovat vain mandariini-kiinaksi, jopa paremmissa paikoissa. Kävi sitten niin, että luulin tilaavani lämpimäksi ruoaksi paistettua kalaa ja salaatiksi otin katkarapusalaatin, sellaisen 10 sentin ravuista tehdyn. Ja siinä minulla oli kaksi annosta kylmää kalaa. Tosi hyviä, mutta toinen liikaa.
Kalatorit ovat matkojen huippuhetkiä. Ihailen (jouluisin) Luojan luomaa. Mitä ihmeellisimpiä kaloja maailman vesissä onkaan. Jos kerran kaikkien ihmisten pitää sekoittua (Elisabeth Rehn sanoi aikoinaan, että suomalaisten huono perimä tarvitsee neekeriverta), niin miksi kalat ovat kaikkialla erilaiset. Miksei Saimaan muikku, lahna, hauki ja ahven ole kaikkialla maailmassa. Mihin tarvitaan näitä tuhansia erilaisia kalalajeja? Miksi särkeä sanotaan roskakalaksi, vaikka kaikkien pitäisi olla samanarvoisia.
Niilin ahven on esimerkki siitä kuinka ihminen luulee osaavansa hallita luontoa. Istutus tuhosi alkuperäisen kalaston ja kalastajien elämän. Mitähän tästä kaikesta suunnittelusta seuraa. Asiaa voi miettiä näin. Olen varmaan yksi maailman parhaista tilintarkastajista. Kuitenkin teen virheitä, enkä osaa kaikkea edes tilintarkastuksesta. Kun teen virheen, se näkyy korkeintaan lisäverojen maksuna. En tuhoa mitään maapallolle tärkeää.
Miten maailman parhaat geenimuuntelijat, luonnon jalostajat jne voisivat olla omassa työssään parempia kuin minä omassani. Heidän virheensä ovat kuitenkin lopullisia, mistä Tanganjika- ja Aral-järvien tuhot ovat hyviä esimerkkejä.
Hsin-Chussa menin hedelmätorille ostamaan hedelmiä. Kaksi naista piti yhteistä kojua. Kun pitää voittaa naapurikojut kaikki keinot ovat sallittuja. Naiset alkoivat flirttailla minulle, vaikka kumpikaan ei osannut yhtäkään englannin sanaa. No, flirttailin takaisin. Pistin parastani. Kun olin hedelmät ostanut, läksin pois ja annoin käsisuudelmat naisille koskematta kuitenkaan huulillani kättä. Ja piru vieköön, kun olin kävellyt parisataa metriä tuli toinen nainen skootterilla perässä. Jotenkin ymmärsin, että hän tulee klo 7 illalla hakemaan minut hotellilta. Ajoi perässäni hotellille asti, jotta näki missä asuin. No ok, ei näistä jutuista mitään tule. Menin kyllä kahville hänen kanssaan, mutta tilanne on mahdoton. Nainen kyllä höpötti koko ajan, mutta en ymmärtänyt sanaakaan. Hän oli pistänyt somat vaatteetkin VHMn kunniaksi päälle, joten hieman pahoilla mielin annoin hänelle uuden käsisuudelman hyvästien merkiksi. Yksi romanssi matkaa kohti saa riittää.
Kaija: Kanssasi täysin samaa mieltä!!!!! Pitkät polvisukat olisivat varmasti poikaa shortsien lisäksi!
Riku: Kaikki ajattelevat, mutta harvat osaavat ilmaista ajatuksensa suusanallisesti ja vielä harvemmat kirjallisesti!
26. joulukuuta 2009
Hsin-Chu
Täällä ei englantia näy, paitsi katukylteissä. Kv brandien logoja toki liiaksi asti. Yli 20 astetta ja suomi poika ainoa shortseissa. Näillä tuulipuvut ja jopa villakarvaisiaa saappaita.
Tänään tapaninpäivänä oli +16 astetta ja kolea tuuli. Ihan suomalaisen kesäkeli. Seoulissa on pakkasta. Osakassa vähän plussaa. Pitkiä housuja en lähtenyt teettämään. Vaatturit ovat Bangkokissa. Varmaan täältä olisi räätälin löytänyt, jos olisi oikein tosissaan hakenut. Mutta kyllä tässä jotain keksitään. Kulkevathan naisetkin hameessa talvipakkasella.
27. joulukuuta 2009 ·
Lämpimät jäähyväiset Hsin-Chulle
Tulo tänne Hsinchu-kaupunkiin oli tosi kiva juttu. Niin kiva, että juuri päätin lähteä uudestaan manner-Kiinaan kiertämään maaseutua. Tosin en vielä 2010, koska silloin pitää tehdä Länsi-Afrikan kiertue. 2005 matkani keskeytyi, kun jo neljäntenä päivänä menetin passin, rahat ja luottokortin. Rahaa ja uuden kortin olisi saanut Kiinaan, mutta passiksi Suomen lähetystö antoi vain kotiinpaluupassin.
Englannin kanssa täällä on miten on, mutta se on vain hauskaa. Aloin jo epäillä, että puhun niin epäselvästi, ettei minua kukaan ymmärrä. Tein Skype testisoiton ja puhuin siihen englantia. Aamulla kävi niin, että olin lähdössä pois. Kysyin matkatoimistoa, joita en nähnyt Taipeissa enkä täällä yhtään. Respan kaunis neito antoi minulle kartan, joka oli valokopio, joten ei siitä paljoa selvinnyt. Kaikki kadunnimetkin oli vain kiinaksi. Sitten hän sanoi, että nyt on sunnuntai, voi olla kiinni. Ai niin, olin laskenut vain joulupäiviä, joten sunnuntai tuli täytenä yllätyksenä. Sekin muuttui kivaksi. Olin kiertänyt kaupungin kolmelta suunnalta ja tämä neljäs oli kaikkein kauneinta kaupunkia. Aamulla oli 22 astetta lämmintä, tuuli tyyntynyt ja päivä oli kuin kaunis morsian.
Vaan en minä toimistoa löytänyt. Menin isoon hotelliin ja vaikka kuinka kysyin, neito kai luuli että olen eksynyt ja antoi painetun kartan, johon hän veti viivan takaisin hotelliin. Sen nimi oli näkynyt valokopiossa. Sanoin, että narraat. Ja luovutin.
Taas omaan hotelliin. Ja nyt sain ohjeen vastakkaiseen suuntaan ja nimen kiinaksi kirjoitettuna lapulla. Katu löytyi, mutta ei siellä mitään ollut. Kuljin sen päästä päähän molempiin suuntiin.
Hotellihuoneen kaapelinetti ei toiminut. Langaton verkko on suojaamaton, joten en sinne laita luottokortin numeroa. Onneksi aulassa oli kaapeliverkko ja tilasin sieltä lipun maanantai-iltapäiväksi Seouliin. Sain tosi halvan lipun. Olin luullut, että lentoyhtiöt vaativat 3 pvn karenssia lippuostoille (ainakin AirAsia), mutta sitä voi kiertää yleispalvelujen kautta.
Viihdyn täällä hyvin, mutta kulkurin on jatkettava matkaa. Pidän tässä iltapäiväsiestaa ja kohta lähden syömään viimeisen kiinalaisen ateriani. Jos löydän. Kiinalaisella ruoalla tarkoitan sellaista, jota sain isänniltä luentomatkallani Beijingissä. Myös toinen matkani Guangzhoussa oli hieno ruokakokemus. Kiitos Karille, joka on kokenut Kiinan kävijä. Suomen kiinalaisilla ravintoloilla ei ole koskaan mahdollisuutta tarjota niin upeaa ruokaa, koska raaka-aineet ovat matkan takia huonommat ja koska ruoka on sovitettava?? suomalaiseen makuun.
Toissa illan naiskahvijuttu oli niin kiusallinen kokemus kielimuurin takia, että olen katsonut nyt näitä naisia kaukolaseilla. Ja siksi he näyttävät entistäkin kauniimmilta.
Sirpa: Onneksi olet taas päässyt hyvän kiinalaisen ruuan ääreen!! Useinhan kokit ovat myös tositaiteilijoita koristelun kanssa. Me matkustamme, maukkain kiinalainen ruoka ei.
30. joulukuuta 2009
Hsin-Chu viime hetket
Sunnuntaina siestan aikana oli alkanut sataa. Pimeässä sateessa oli vaikeaa löytää mitään. Hotellista sain nimen ja summittaisen sijainnin oikealle kiinalaiselle ravintolalle.
Kuuron pariskunnan avulla pääsin lähelle, mutta sitten tuli tenkkapoo. Etsin ja kyselin ja kuljin neuvojen mukaan edestakaisin. Sitten joku sanoi että se on sunnuntaisin kiinni. Ja siksi kaikki oli pimeää.
Oli siis taas syötävä japanilaista ruokaa. Että näin, tulen siis Suomeen syömään kiinalaista ruokaa. Sekin on vain melkein kiinalaista.
Aamulla pakkasin kaiken valmiiksi ja menin aamiaiselle klo 7. Sitten hyvästit ja juna-asemalle. Onneksi oli kolea ilma, joten oli helpompi lähteä tästä kivasta kaupungista. Puolentoista tunnin jälkeen olin taas Taipeissa. Sieltä tunnin bussimatka lentokentälle. Kaikki meni liian sujuvasti ja minulla jäi 2 tuntia luppoaikaa kentällä.
Netti ja miniläppärit ovat muuttaneet matkustamista paljon. Ennen ratkoin lentokentillä asiakkaani Ristikkosammon ristikkolehtiä. Nyt luen netistä Suomen uutiset ja kirjoittelen sähköposteja. Koska aikaa oli, nukuin ensin puoli tuntia. On minulla nytkin mukana ristikkolehtiä. Ne ovat hyviä unta odotellessa ja silloin kun kentän netti ei toimi.
Kenttien ravintolat ovat kaikkialla surkeat ja kalliit. Ostin juuri 17 nt:n arvoisen vesipullon 80 nt:llä. Ruoka ei maittanut, joten taskun pohjiin jäi taas muutama nt dollari.
Yksi rahareikä matkoilla on rahanvaihto, jota pitää optimoida. Ottaahan Visa jokaisesta nostosta 2 euroa + prosenttiosuuden. Minulta loppuivat Hsinchussa rahat nippanappa. Jos olisi ollut 500 nt:tä enemmän, olisin selvinnyt. Otin automaatista varmuuden vuoksi 1500. Eka kerran matkoillani vaihdoin liikarahat dollareiksi. Sain 17 dollaria. Nekin rahat olisivat menneet hukkaan, koska tuskin itse tai tutuistani koskaan enää tulee Taiwaniin.
Lentokentän turvatarkastus oli taas sellainen kevyt ei-muslimeille sovellus. Luin juuri juttuja muslimipommittajasta, jonka takia Finnairin USA-reitin turvamenettelyjä taas tiukennettiin. Ihmiset ovat niin suvaitsevaisia. Ei se kuulemma haittaa kun on turvasta kyse. Minusta nuo menettelyt alkavat olla nöyryyttäviä. Pian varmaan tutkitaan takapuolikin. Kyllä siellä 50 g räjähteitä vie samassa kuin huumeitakin. Joku voisi lopettaa suvaitsevaisuuden ja sanoa, että tiukka kontrolli muslimeille ja muille tällainen Kauko-Idän kevyt menettely. Lentoturvallisuus ei siitä heikkenisi tippaakaan. Tasavertaisuuden nimissä joutuu sietämään aivan liikaa.
