Kansakoulun eka luokka vuonna 1956

Kansakoulun ekaa luokkaa opetti Ella Nyyrikki, joka oli vanhapiika, joka oli Hiiden koulussa opettajana yli 40 vuotta. Ella jotenkin ihastui meikäläiseen ja luuli, että minulla on hyvä lauluäänikin. Sain kahdeksikon laulusta, ja jouduin laulamaan luokan eteen, kun oltiin löydetty tällainen laulajapoika kylältä. No, seuraavalla luokalla opettaja näytti kaapin paikan ja sain kuutosen.

Sodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat kouluun ja meitä oli iso liuta lapsia luokalla.

Kuvan ylärivissä, vasemmalta oikealle:

• Pauli Vahtera, Kaunelan kartanosta
• Reijo Pusa oli maanviljelijän poika Portaan kyläosasta. Pusan veli osti myöhemmin Iivosen tilan siitä meidän naapuristamme
• + (=oppikouluun) Jarkko Nurmi asui myös joen toisella puolen. Hän meni oppikouluun ja hänestä tuli opettaja. Jarkon vanhemmat ostivat myöhemmin Pitkäkoskelta tilan ja muuttivat siihen osaan Hiiden kylää. Jarkon äiti alkoi pitää 1960-luvulla Nuorisoseuraa Pitkäkosken koululla, josta tehtiin nuorisoseuran talo.
• Jari Mylly asui pienessä mökissä Illinkosken takana toispual jokke. Hänen perheensä muutti Hiidestä pois, kun Jari oli vielä alaluokilla.
• Väinö Jääskeläinen asui Ahvenlammella, jossain kaukana, hänet tuotiin taksilla kouluun. Väinö oli hyvä pikajuoksija ja pituushyppääjä ja hän siivittikin koulumme viestinjuoksuissa usein voittoon. Kerran kesällä kävimme kylän pojat hänen kotonaan polkupyörällä ja ongittiin ahvenia veneestä. En silti ymmärtänyt, kuinka etuoikeutettu Väinö oli kotinsa puolesta. Väinön veli pitää kotitilaa ja Väinö asuu Helsingissä.
• + Antti Kurru oli Eskolan kartanon poikia, joka pääsi oppikouluun, olihan perhe rikas noin Hiiden kylän mittapuun mukaan.
• Tapani Lönnqvist oli naapurin poika Hakamäen talosta
• Pentti Vähätalo oli Seppämäen läheltä. Pentin silmälasit hajosivat jatkuvasti ja niitä korjattiin kotikonstein. Joskus lasit olivat kyllä aivan liimaa ja karhunlankaa täynnä, ihme kun poika jotain näki niistä
• + Eino Pölönen oli T-kauppiaan poika toispuol jokke olevasta kaupasta. Hänkin tietenkin meni oppikouluun.

Keskirivissä

• Ritva Koskinen oli Koskenpakan tytär, joka asui Pitkäkoskea vastapäätä olevassa talossa joentöyrään lähellä. Ritva oli haaveitteni kohde yläluokille mentäessä.
• Pentti Lampainen (Ritvan takana oikealla) oli karjalaisia, joka asui Tois pual jokke. Hän oli kova juoksemaan ja voittikin minut viimeisissä kansakoulujen mestaruuskilpailuissa 1000 metrillä. Vielä loppusuoran alussa olin hyvässä johdossa, mutta väsähdin ja Pentti pääsi ohi. Kyllä harmitti. Pentti istui yläluokilla vieressäni ja hän oli vähän huono läksyissä. Kun hän halusi luntata kokeissa papereistani, en kehdannut pistää papereitani piiloon, kun oltiin urheilumestareita ja pidettiin Hiiden lippua korkealla
• Aila Leino oli tummatukkainen tyttö Patalan takaa
• Marja-Leena Leino ja Mirja asuivat Haarojan renkituvassa, joka muuten on vielä pystyssä. Olimme ikäänkuin samaa kastia, joten kävimme usein siellä kylässä.
• Tyttö, jonka nimi ei tule mieleen, koska muutti pois jo alaluokilla. Tapani muisti: Tuula Hautala.
• Mirja Laine Haarojalta. Etenkin Laineet tulivat meille tutuiksi, koska heidän isänsä Erkki tuli joka sunnuntaiaamu meille kotiin juttelemaan isä Paavon kanssa. Erkki oli varsin joviaali mies, joka metsästi jäniksiä ja kettuja. Mirjaan törmäsin, kun äitimme oli kolmatta ja viimeistä kertaa elämässään sairaalassa. Elettiin jo 2000-lukua. Mirja oli sairaalassa apuhoitajana, hän oli muuttanut Hiiteen takaisin. Mirja on tuonut minulle ikävän muiston, omasta syystäni johtuen. Koulun välitunneilla leikittiin ”nattaa”, eli kahden viivan välissä oli kiinniottajia, jotka koskettivat viivalta toiselle juoksevia kädellään. Jos osui, piti jäädä kiinniottajaksi. Juoksin lujaa ja Mirja yritti ottaa minut kiinni. Säikähdin tytön kiinniottoa ja huitaisin käteni auki. Se osuikin Mirjan kasvoihin, josta tuli verta. Hävetti vielä aikuisiällä tämä juttu. Onneksi se ei ollut vakavampaa, ja Mirja oli vielä apuhoitajana tavatessamme yhtä kaunis kuin koulussakin.
• + Paula Jokinen oli taas Nokka Tuuren pojan tytär, eli rikkaasta perheestä mukamas, ja hän jäikin minulle hyvin etäiseksi tytöksi. Meni oppikouluun. Oli joskus 1970-luvulla töissä siinä tilitoimistossa Salossa, josta lähdin Helsinkiin
• + Marja-Liisa Tiainen asui toispual jokke. Hänkin meni oppikouluun.
• Harri Lauren asui Haalin tien varrella. Harrin sisar meni naimisiin serkkumme Riston kanssa. Serkullamme on nyt Suoman ja Kustaan mökki kesäasuntona.
• Opettajamme Ella Nyyrikki.

Eturivissä

• + Maija Lehto oli opettajan tytär. Hänen äitinsä oli opettajan 2. ja 3. luokalla ja siksi jouduin koulun raittiusjuhlassa drag show-esiintyjäksi. Lausuttiin Maijan kanssa jotain runoja ja minulle puettiin Lehdon tyttärien vaatteet päälle. Kyllä hävetti. Mutta taidan olla Suomen ensimmäinen drag show (mies pukeutuu naisen vaatteisiin) taiteilija. Maijakin meni tietenkin oppikouluun.
• Maija Kasurinen asui Krekkalkaupungissa. Heillä oli siellä pieni punainen mökki, jossa oli paljon lapsia. Koko perhe muutti pois Hiidestä kun Maija oli alaluokilla.
• Ritva Vainio Sirpan kanssa asuivat myös kaukana kaikesta. Hekin tulivat samalla taksilla kouluun kuin Väinö poika. Ritva sellainen oli vaalea lady, ja jäi kai siksi vähän etäiseksi.
• Liisi Kiuru oli poliisin tytär. Kansakoulun 5. luokan opettaja Ulla Wecksell oli hyvä perhetuttu poliisin perheessä ja hän olisi halunnut minut ottopojakseen, eli olisi halunnut maksaa minun oppikouluni. Ehkä siksi opettaja laittoi minut ja Liisin istumaan samaan pulpettiin. Minua harmitti.
• Tuula Kuusinen oli maanviljelijän tytär myös Haalin takaa. Hänen pikkuveljensä Veikko ilmestyi vuonna 2003 Matin elämään tuimana sulhasena erään naisjutun kautta.
• + Leena Lindgren oli se kaunis vaalea tyttö Mannerheimintieltä, johon olin niin ihastunut alaluokilla. Ihastuin muuten häneen uudestaan teini-iässä, mutta sitten hän tuli kerran luokkatoverini Jorman (minua pari vuotta vanhempi) kanssa kylään meidän pihalle Jorman laina-autolla ja se ihastus lopahti siihen. Jorma kyllä kertoi vuosi sitten, ettei heillä mitään vispilän kauppaa ollut. No, nyt Leena asuu Somerolla ja on kolmen lapsen onnellinen äiti.
• Sirpa Walden tuli siis taksilla kaukaa Väinön ja Ritva Vainion kanssa
• Marjatta Laine oli rusettipää, joka myös asui toispual jokke Koskenpakan takana, vastapäätä Uudenkylän taloa. Hän jäi minulle vieraaksi, ehkä koska oli nätti tyttö, mutta minua pitempi. Arkana poikana ei tyttöjä uskaltanut katsoa ylöspäin.
• + Kaarina Kakko oli maanviljelijän tytär Pitkäkosken takaa Haalilta. Istuin hänen vieressään alakoulussa ja siksi minua kiusoteltiin aina tummasta ja kauniista Kaarinasta. Onneksi hän meni oppikouluun, joten kiusoittelu loppui.

Luokkakuvassa oli siis yksi tyttö, jonka nimi ei tullut mieleen. Mirjan ja Marja-Leenan välissä on siro vaalea tyttö, jonka muistan muuttaneen pois Hiidestä jo alaluokilla. Löysin Marja-Leenan Salosta, joka auttoi Ailan nimen kanssa, mutta hänkään ei muistanut tätä yhtä tyttöä. Internetistä löytää muuten meidät vaikkei avioliiton takia muuttunutta nimeä tiedäkään. Sen verran netti on tietämätön, että jos on muuttanut Perttelistä pois ennen vuotta 1971, ei tyttönimellä naista löydä. Oli muuten hauskaa jutella Marja-Leenan kanssa, vaikka en ole häntä nähnyt 40 vuoteen. Oli kuin olisimme olleet samalla luokalla vasta eilen.

Luokallamme oli siis 27 oppilasta. Koko Hiiden koulussa on nykyään 45 oppilasta.

Luokkakuva 6. luokkani 1961

Alarivi vasemmalta: Ritva Vainio (6. luokka), Sirpa Walden 6, Marja-Leena Leino 6, Ritva Koskinen 6, Liisa Rinne 7, Aila Leino 6, Liisi Kiuru 6, Marjatta Laine 6, Tuula Kuusinen 6.

Keskirivi: Pauli Vahtera 6, Reijo Pusa 6, lyhytaikainen oppilas Nokka-Hiidestä, Terttu Laakso 7, Anneli Lönnqvist 7, Mirja Laine 6.

Ylärivi: Tapani Lönnqvist 6, Väinö Jääskeläinen 6, ei selvinnyt – ehkä kuokkavieras, Pentti Lampainen 6, Tapani Lindgren 7, Asko Lindholm 7, Juhani Tiainen 7, Raimo Koski 7, Heikki Laakso 7, Jaakko Korte 7, Pentti Vähätalo 6, opettaja Pentti Lehto.

Ensimmäisen luokan 27 oppilasta oli huvennut 15 oppilaaseen. Suurin osa poistuneista oli mennyt neljännen luokan jälkeen oppikouluun.

Neljännen luokan jälkeen en haikaillut oppikoulun perään. Kun lauantaisin pelattiin koulussa viimeisenä tuntina pesäpalloa ja puoli kolmelta osuuskaupan eteen pysähtyi kolmekin bussia täynnä oppikoululaisia ja työntekijöitä Salosta, ja näin heidät koulun pihalla pelatessamme, kävi kyllä joskus mielessä, että tuolla minunkin pitäisi olla.

Viidennellä luokalla ollessani kansakoulun 4. ja 5. luokan opettaja Ulla Wecksell pyysi isäni ja minut kotiinsa keskustelemaan siitä, että hän maksaisi oppikoulun kulut, jos menisin kouluun 5. luokan jälkeen.

Olisin varmaankin saanut vapaaoppilaspaikan oppikoulusta, mutta koulukirjoja perheellämme ei ollut varaa ostaa. Lisäksi koulumatkaa bussilla Hiidestä Saloon ei perheellämme olisi ollut varaa maksaa. Lapsen lippu maksoi 50 markkaa (2024 rahassa 1,42 euroa, 50 matkan lippusarja oli hieman halvempi).

Katsoin isääni ja näin hänen kärsivän ilmeensä. Isä oli surullinen siitä, ettei hän pystynyt maksamaan lahjakkaan lapsensa koulunkäyntiä. Minua harmitti se, että samalta kansakoulun luokalta lähteneet menisivät toiselle luokalle, kun minä aloittaisin oppikoulun ensimmäisen luokan. Tiesin, että olisin heistä kaikkein lahjakkain. Vasta vuosia myöhemmin kuulin, että olisin voinut suorittaa kaksi ensimmäistä luokkaa yhden vuoden aikana.

En halunnut pahoittaa isäni mieltä enempää ja jäin kansakouluun.

Kansakouluun jääminen oli minulle onnenpotku. Kun valmistuin kauppaopistosta toukokuussa 1968, kansakoulumme saman luokkalaiset lopettivat ylioppilaana. Menin heti töihin kun ylioppilaaksi lukeneet vasta aloittivat yliopisto-opinnot. Se antoi minulle vuosien etumatkan esimerkiksi kauppakorkeaan menneisiin ylioppilaihin verrattuna.

Muuten vanhin poikani Miikka oli ensimmäinen ylioppilas meidän suvussamme; vasta vuonna 1994. (lisäys 2024)

Koulunkäynti

Nykyään puhutaan suurista koululuokista. Meillä oli ensimmäisellä kansakoululuokalla noin 30 lasta. Kun mentiin ylöspäin, oli aina kaksi luokkaa yhdessä. II ja III luokka, IV ja V luokka sekä VI ja VII luokka olivat samassa huoneessa ja opettajia oli vain yksi. Mitään kouluavustajia ei ollut. II luokalla luokkahuoneessa oppilaita oli siis pitkälti yli viidenkymmenen. Yhteisiä tunteja voitiin pitää urheilussa ja laulussa. Lukeminen ja matematiikka ei onnistunut yhteisopetuksessa, koska lapset olivat niin eri tasolla vuoden ikäeron takia. Siksi kun toiset opettelivat matematiikkaa, toiset piirustivat hiljaa ja kiltisti. Yläluokilla voitiin opettaa historiaa ja maantietoa jo ristiin, eli luokassa opetettiin samoja asioita ja seuraavana vuotena taas toisia asioita, jolloin kaikki saivat saman opetuksen.

Opettaja Wecksell olisi siis maksanut oppikouluni, mutta olisin päässyt kouluun vasta vuotta muita myöhemmin, koska hän otti asian esille vasta 5. luokan keväällä. Isälle se oli kova pala, ettei pystynyt lapsiaan kouluttamaan, mutta keskustelu oli kuitenkin lämminhenkinen. Olisin saanut vapaaoppilaspaikan, mutta meillä ei ollut bussimatkaan rahaa, ja siksi koulu jäi käymättä.

Ella Nyyrikki oli ollut opettajana Hiiden koulussa yli 40 vuotta. Hän on sanonut, ettei koulussa ole koskaan ollut niin lahjakasta oppilasta kuin Pauli-poika. No, eipä varmaan monessa muussakaan koulussa. Kun kauppaopistossa pidettiin tietokonealan soveltuvuustestit, oli yhtenä tehtävänä laskea 40 päässälaskutehtävää 4 minuutissa. Jorma sai lasketuksi nippa nappa kaikki, mutta minulta meni vain puolet käytössä olleesta ajasta. Nostin käteni ylös kun laskut oli laskettu, ja testaajat sanoivat, ettei tuollaista ole koskaan nähty. Testattavia nuoria oli sata, eivätkä muut 98 saaneet kaikkia lasketuksi. Hieman tuli balsamia haavoille, koska testatuista luokista kolmannessa oli vain ylioppilaita.

Oli Hiiden kylässä muitakin fiksuja oppilaita meidän perheemme ohella. Hyvin ovat menestyneet Tahkokallion lapset, jotka kaikki menivät oppikouluun. Keijo Tahkokallio on kuuluisa psykologi, joka on kirjoittanut monta kirjaakin. Olli Tahkokallio taas on arvostettu korvalääkäri. Jouko taas menestyi tietokoneissa. Nuorin lapsista Merja Tahkokallio on tunnettu tietotekniikan osaaja nimellä Merja Hiltunen.

Koulussa opeteltiin uskontoa, laskentoa, maantiedettä ja historiaa. Äidinkielen (lukeminen) tunneilla luettiin mm. Kalevalaa. Kirjoittaminen oli vahvinta Paulia jo kansakoulussa ja se itseoikeutetusti kympin arvoista. Voimistelua ja urheilua oli lauantaisin. Sitten oli käsitöitä, piirustusta ja laulua. Ella Nyyrikki ihastui laulamiseeni ja antoi minulle kahdeksikon (10 oli siis paras arvosana). Taisi kuulla vähän huonosti, koska Terttu Lehto alensi laulamiseni kuutoseksi. Yläluokilla Lehto lupasi numeron lisää kaikille, jotka ovat ahkeria laulutunneilla. Lauloin ja hoilasin kaikki laulut ja laulukokeessa esitin Metsäkukkia. Vaan ei hän minulle seiskaa antanut ja siksi kansakoulun päästötodistuksessa on kuusi kymppiä, paitsi piirustuksessa 9, lukemisessa 9, voimistelussa 8, käsitöissä 7 ja laulussa 6. Kotitaloudestakin sain kympin, joten opettajat hoksasivat millainen itämaisten ruokien kokki minussa piileksikään. Keskiarvoksi tuli vain 9,0 käytännön aineiden vajavaisuuksien takia. Kansalaiskoulussa ei ollut tällaisia taitoaineita ja sieltä tuli vain kymppejä. Jopa metsänhoidossa.

Käsityöni olivatkin aina onnettomat. Toisella luokalla piti virkata pannulappu. Kun siitä ei tullut neliön muotoinen, leikkasin sen saksilla neliöksi. No, lappu rispaantui hetkessä käyttökelvottomaksi. Seitsemännellä luokalla tehtiin jakkara. Jalat piti sahata koivuhalosta. Yksi jaloista oli klenkka, koska narulla kiristettävä saha ei totellut sahaajan tahtoa. Kiikkerää tuolia tuli käytettyä muutaman vuoden, jonka jälkeen se yksinkertaisesti romahti kasaan. Yksi tärkeimmistä käsityösaavutuksistani oli shakkilauta.

Kouluun mentiin aamulla klo yhdeksäksi. Tunnit olivat 45 minuutin pituisia ja välitunti oli 15 minuuttia. Ruokaa saatiin klo 11. Ruoka tuotiin luokkiin ja jokainen oppilas oli vuorollaan viikon järjestäjänä, johon kuului myös ruoan jakaminen. Ruoka syötiin pulpeteilla. Yläluokilla koulu loppui keskiviikkoisin klo 12, kun opettajan piti mennä käsityöopetukseen Pitkäkoskelle. Lauantaisin oltiin koulussa klo 15 asti.

Koulussa oli myös yhteinen tunti. Se oli kahden luokan yhteinen tunti kerran viikossa. Tunnilla oppilaat esittivät ohjelmaa. Jotkut lauloivat. Usein pidettiin tietokilpailuja, joissa toiset oppilaat tekivät kysymykset ja toiset vastasivat. Oli tyttöjen ja poikien joukkueet. Aina kun olin joukkueessa, pojat voittivat. Kerran hävisimme. Kysymys oli, millä eläimellä on eväät. Vastasin ahvenella, ja vastaus hylättiin. Oikea vastaus olisi ollut kala. Tällaisia kysymyksiä on nykyisin ”Haluatko miljonääri”-ohjelmassa, jossa annetaan valmiit vastausvaihtoehdot, mutta silti usein kilpailija ei tiedä näistä alkeista mitään.

Koulussa pidettiin tarkkaa kirjaa poissaoloista. I luokalla sairastelin peräti 68 tuntia, toisella luokalla 41 tuntia. Tosin tässä täytyy olla virhe, koska todistuksen mukaan en ollut lainkaan poissa 1958 kevätlukukaudella, vaikka juuri silloin lintsasin koulusta MM-kisojen 50 km hiihdon radiokuuntelun takia. Sen jälkeen olinkin reipas poika. III luokalla poissaoloja 3 tuntia, IV:llä 21 tuntia, V:llä 30 tuntia, VI:lla 3 ja VII luokalla 34 tuntia. Luetteloin nämä sen takia, että yksi minulle rakas 13-vuotias tyttölapsi on ollut tänä talvena enemmän poissa koulusta lintsauksen takia kuin minä koko kansakouluaikana yhteensä eri syistä.

Jos oppilas käyttäytyi häiritsevästi, hänet ajettiin pois tunnilta. Pienemmistä rikkeistä joutui nurkkaan tai sai seistä pulpettinsa vieressä. Rikkeet olivat tämän päivän koululaisten mielessä mitättömiä. Rangaistuksen sai jos kuiskasi jotain samassa pulpetissa istuvalle kaverilleen tai kierrätti viestejä. Jaakko luokkaa ylemmällä huudahti ”Kikkeli” kun yläluokilla käsiteltiin Suomen kaupunkeja ja tultiin Mikkelin kohdalle. Jaakko sai heti käskyn mennä ulos.

En joutunut koskaan luokasta pois, enkä nurkkaankaan, mutta kerran jouduin seisomaan oppitunnin ajan. II luokalla sain jälki-istuntoa, mutta koska koin sen vääräksi, karkasin kotiin. Opettaja pisti yläluokan pojat perääni ja jouduin kärsimään rangaistukseni. Se tuli siitä, että Väinö ja Pentti luokallani kirjoittivat lappuun, että Pauli tykkää Maijasta, siis opettajan tyttärestä, ja opettaja nappasi lapun. Kaikki kolme saivat jälki-istuntoa, minäkin, vaikka en tykännyt Maijasta, enkä mitään lappuja kirjoittanut.

Koulunkäyntiin kuului myös terveystarkastukset kerran vuodessa. Siihen aikaan ainakaan köyhissä perheissä ei ollut hammasharjoja, joten hampaisiin tuli reikiä, vaikkei sokeria ja karamellejä niin paljoa syötykään. Hampaat korjattiin ensin Salossa ja sitten Rekijoella. Paikkauksessa käytettiin sen verran huonoja aineita, että kaikki paikkani vaihdettiin kun tulin Helsinkiin ja menin hammaslääkäriin. Kunnalle olisi tullut halvemmaksi ostaa jokaiselle lapselle kerran vuodessa hammasharjat.

Koulun joulujuhlissa lapset saivat pienen joulupussin, jossa oli omena, pipari ja karamellejä. Ensimmäisellä luokalla joulupussikorissa oli iso paketti. Ihmettelin, että kuka lapsista voi saada oman paketin. Se tulikin minulle. Kummisetäni ja –tätini olivat laittaneet paketin kummipojalleen.