Itävalta

tävalta (saks. Österreich), virallisesti Itävallan tasavalta (saks. Republik Österreich), on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan maiseman tunnusomaisia piirteitä ovat Alpit ja Tonava. Asukkaita maassa on 9 miljoonaa ja pääkaupunki Wienissä 1,9 miljoonaa. Itävallan eläimistö on tyypillisen keskieurooppalaista: jäniksiä, saksanhirviä, fasaaneja, kettuja, mäyriä, näätiä ja peltopyitä. Vuoristoissa elävät muun muassa gemssi, alppimurmeli, kotka ja naakka. Suurten korkeuserojen takia kasvillisuus on monimuotoista. Itävalta on Euroopan metsäisimpiä maita. Alppiniittyjen kasvillisuus on erityisen värikästä ja vaihtelevaa. (osin Wikipedia)

1982

Attersee 1. kerta, mitä muuta selvitettävä valokuvista ja matkamuistoesitteistä. ***

1983

Tehtiin kierros Ljubljana – Balaton ja sieltä Tsekkoslovakian kautta Wieniin. Wien oli upea paikka pysähtyä. Päivä oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Pojat olivat innoissaan kaupungin suihkulähteistä, joihin he menivät vilvoittelemaan. Tehtiin myös hevosajelu kaupungin keskustassa.

12.7.1983 tiistai

Yöllä mentiin moottoritien bensa-aseman parkkipaikalle nukkumaan ennen klo kahta. Ulla ja pikkupojat nukkuivat autossa, mutta Pauli ja Miikka tien poskessa filtin alla. Lähtö taas klo 4.30.

Tankkaus Saksassa 56 DM, 844 km ajettu.

Ajettiin suoraan Saksan läpi Itävaltaan, jossa juotiin Salzburgissa?? aamukahvit klo 9 noin 1000 km ajomatkan jälkeen. Nukuttiin vuorotellen Ullan kanssa, toinen nukkui ja toinen ajoi. Keskinopeudeksi tuli vain 65 km tunnissa, koska laivasta ulospääsy vei aikaa ja osa matkasta ajettiin pikkuteitä Saksassa. Kävimme myös välipalalla pysäköintipaikkojen kahviloissa ja pidettiin 2,5 tunnin nukkumistauko.

Merkinnät 12.-13. päivästä ja yöstä puuttuvat.

13.7.1983 keskiviikko ITÄVALTA

Illalla tultiin Atterseen rannalle ja mentiin leirintäalueelle. Saatiin huono paikka, joku tontin kulma.

14.7.1983 torstai

Kello 11 lähdettiin Atterseelta etelään vuoristoteitä pitkin. Ilma oli aluksi sateista. Nyt oli ajettu jo 1216 km

Kahvitauko joen rannalla.

Tankkaus Rutzobachin kylässä, 330 shillinkiä, 30,5 litraa.

Jäätelöt ostettiin vuoristokylän kaupan vanhalta mummolta.

Syötiin Tamsvegin kylässä kyläkapakissa wienerleikkeet. Hyvät olivat.

Yht´äkkiä alkoi sataa niin kamalasti, kansa häipyi kun oltiin uimassa.

Lähdettiin Seeboden´in kaupunkiin ostoksille, saatiin kaasukeitin ja leipää.

Menomatka oli vuoristotietä, mutta paluu oikein hienoa joen ja järven rantaa kilometritolkulla. Joen rannalla poimittiin vadelmia.

Satoi, eikä päästy edes ongelle.

Mentiin syömään makkarat ja ranskalaiset.

15.7.1983 perjantai

Tamsvegistä oli 84 km Ossiascherille.

Lepopäivä Ossiascher-järvellä. Koko päivä rannalla. Ullan toinen kenkä jäi järveen.

Pauli kävi illalla lenkillä ja oli hienot vuoristopolut, tunti siinä meni.

Pauli ja Miikka pelasivat minigolfia. 13 radan jälkeen oli tasapeli, mutta Miikka hermostui ja hävisi lopulta.

Aamulla Juha oli viittonut, että Jukka ja Miikka nukkuivat pikkuteltassa ja Juha on unohtunut. (Juha oli silloin 3,5 vuotias)

Käytiin juomassa vuoristopurosta jääkylmää vettä.

Järven rannalla todella korkealla kylmässä juotiin kahvit ja ihailtiin kukkia.

Ulla soitti mummille ja kehui hyvää oloa. Sitä ennen oli majoituttu telttaan Ossiascher-järven rannalla.

Jukka ja Miikka menivät nukkumaan pikkutelttaan.

Juotiin illalla paljon viiniä ja halpaa oli.

TSEKKOSLOVAKIASTA ITÄVALTAAN

Oli ihana hengittää kapitalismin ilmaa ja keitettiin sen kunniaksi kahvit. Vaihdettiin loput korunit ja forintit shillingeiksi ja hävittiin niin helvetisti. Oli kiellettyä tuoda em rahat ja siksi kai ne ei vaihtoarvoltaan loistaneet. Odotin 600 sh ja sain 370 sh eli hävittiin miltei sata markkaa.

Tehtiin teltat järven rannalle campingiin. Ulla puhui saksaa kaljun miehen kanssa.

26.7.1983 tiistai

Kahvituksen jälkeen lähdettiin järvelle uimaan. Olipa likaista vettä – uimasta tultua piti käydä pesulla. Lika johtui pohjamudasta.

Ostettiin gulassit ja syötiin hyvin itse tehtyä sekoitusta. Juotiin paikallista viiniä, jota oli ostettu yksityiseltä viinintekijältä.

Kaupassa oli taas lihaa, kuka syö sosialistimaiden lihat, kun niillä myydään vain läskiä.

Rannalla tavattiin kuuroja ihmisiä. Olivat tulleet joukolla Wienistä uimaan. Hyvin ymmärrettiin toisiamme ja saksan ja suomalaisen viittomakielen avulla. Kehuivat amerikkalaisten kuurojen oloja ja ihmettelivät, että Suomessa vanhemmille opetetaan viittomakieltä – heillä ei, vain koulussa.

27.7.1983 keskiviikko – Wien

Koko päivä ihanassa Wienissä. Muistiinpanot puuttuvat.

28.7.1983 torstai

Gasthousin täti keitti aamulla pojille kaakaot. Miikka joi kolme kuppia. Meille tarjoiltiin sämpylät, kahvit ja munat. 8.30 startattiin ”Gute Fart”-toivotuksin matkaan pitkin Tonavan rantaa.

Wezenin kylään poikettiin hurjaa vuoristotietä alas. Perillä Jukka sai hervottoman naurukohtauksen nähdessään kaivon, josta vesi tippui ukon pitkästä nenästä. Jätski- ja kaljatankkaus kyläkaupasta ja matkaan.

Itävallan ja Saksan yhteisellä tulliasemalla Passaun tullimies lähetti terveiset Suomeen.

1984 Itäblokin matkan kotimatkaa

Keskiviikko 25.7.1984

Italiasta Itävaltaan

… eivätkä itävaltalaisetkaan tullimiehet viitsineet passia katsoa. Rajanpinta oli molemmin puolin täynnä turistihoukutuksia, mutta konkareina vältimme ne. Rajalla käytiin rahanpesussa; auki koko vuorokauden ja ostettiin itävaltalaiset jädet. Juha valitsi jalkajäätelön, joka ei kuitenkaan avattuna kelvannut. Jukkakin viittoi: kuollut jalka, mahdoton syödä. Autobahnia ajettiin kohti Salzburgia. Puolessa väliin tuli eteen 5,4 kilometrin mittainen tunneli, joka loputtua ilmestyi rahastusasemat – 180 shillinkiä eli 60 Suomen markkaa. Vähän kalliiksi ihmeteltiin, mutta jatkossa seurasi vielä 6 km;n tunneli ja useita pienempiä. Autobahnin matka taittui ja pienessä vuoristokylässä yritettiin syödä Visalla; muut kortit kelpasivat mutta ei Visa. Päätettiin yrittää syödä Salzburgissa.

Yksi hotelli löydettiin heti, mutta olisi pitänyt odotella ruoka-aikaa, toisen ohi ajettiin toivossa, että keskustasta löytyy. Parkkipaikkaa oli mahdoton löytää. Kun etupenkillä alkoi räiskyä, suunnattiin kohti Atterseeta. Söötti itävaltalaistyttö otti tilauksen kun ensin olimme ohittaneet lehmänkokoisen ja näköisen koiran. Grillilautaset, lasten wienerleikkeet, salaattilautanen, kaljat ja coket 500 shillinkiä = 170 Smk. Tarjoilijapojalta vielä varmistettiin Linzin moottoritie ja saatiin ohje ajaa Mondseen viitasta ulos. Näkyihän se Atterseekin vihdoin yhtä kauniina valkoisine kukkataloineen kuin aina. Kämppärille yritettiin, mennyt kiinni kahdeksalta ja kello oli 20.30. Viereiselle pellolle olivat nuoret pystyttäneet telttoja ja siihen viereen nousi Vahteran perheen teltta. Ennen pimeää oli teltta pystyssä ja teltanpystyttäjä Jukkakin halusi jo nukkumaan. Pimeyden tultua alkoi saksankieliset laulut kaikua humalaisten nuorten teltoista. Juhlinnan katkaisi etäältä kuuluva ukkosen jyrinä, joka yltyi valtavaksi salamoinniksi ja lopulta seurasi rankkasade. Toista tuntia kesti muhkea jyrinä eli joka kerta siellä ollessa on ukkostanut. Tämä oli kolmas kerta.

Torstai 26.7.1984

Attersee – Salzburg, Itävalta  -> Feldkirschen, Länsi-Saksa

Kello 3.30 alkoi telttaan tulla vettä. Aluksi laitettiin keskelle lattia filtti keräämään, Pauli siirtyi ulkotelttaan ja jatkettiin unta. Kotvan kuluttua teltta alkoi vuotaa Juhan tyynylle ja Jukan jaloille, joten tuli eteen kantohommat autoon. Pauli+Ulla jäivät etutelttaan tuoleille nukkumaan. Aamulla 9.00 tuli vielä vettä taivaan täydeltä. Märkä teltta purettiin ja jatkettiin matkaa kuten aina ennenkin Atterseella. Koska humalaisten kanssa pellolla yritettiin nukkua, eikä mitään palveluja käytetty, ajettiin pois maksamatta.

Unterachissa käytiin tutussa kaupassa ja eväät syötiin Atterseen rannalla autossa. Paprikamakkara + nakiit maistuivat pojille. Usvapilvet roikkuivat vuoren kupeessa ja vettä satoi, kun päivää suunniteltua aikaisemmin jouduttiin lähtemään Atterseelta. Elan/Essolla tankattiin lopuilla shillingeillä ja raja ylitettiin Salzburgissa nopeasti länsimaiseen tyyliin vain passin vilkaisulla.

2000 Praha – Innsbruck – Attersee – Praha kierros

Vuonna 2000 syyskuussa lensimme Jukan ja Juhan kanssa Prahaan, jossa olimme pari yötä. Vuokrasimme pienen auton Opel Corsan ja teimme lenkin osin jo vuosia sitten käymissämme paikoissa kuten Innsbruck ja Attersee.  Tarkoituksemme oli mennä laskettelemaan Itävallan puolella Innsbruckiin, jossa oli vuorilla lunta ja laskettelua. Mutta vuokra-auto oli niin pieni moottoriltaan, ettei sillä päässyt laskettelupaikkaan. Auto yksinkertaisesti lopetti nousun ylämäkeen. Pakko kääntyä takaisin.

Atterseen (neljäs kerta) kauneus oli piilossa, sillä syksy oli jo tullut Itävaltaan.