Puerto Rico

Puerto Rico on Isojen Antillien itäisin saari Karibianmerellä. Yhdessä läheisten pikkusaarten kanssa, joista asutettuja ovat vain Vieques ja Culebra, se muodostaa Yhdysvaltoihin kuuluvan itsehallintoalueen (Estado Libre Asociado de Puerto Rico, The Commonwealth of Puerto Rico). Yhdysvallat otti Puerto Ricon Espanjalta Espanjan–Yhdysvaltain sodassa. (Wikipedia) Asukkaita on 3,2 miljoonaa. Pääkaupunki San Juan, jossa 350.000 asukasta.

Santo Domingosta San Juanin satamaan on matkaa laivalla 470 km. Siis pitempi kuin Helsingistä Tukholmaan (397 km). Matkaan lähdettiin alkuillasta ja perillä oltiin aamulla. Ja laiva oli kovin tuttu. Ikään kuin olisin ollut siinä aiemmin. Selvitin laivan historian ja se oli aiemmin kulkenut 1960-luvulla Suomen ja Ruotsin välillä. Ehkä olin ollut juuri tällä laivalla kun menin Turusta Tukholmaan töihin 1967.

Nykyisin laivan aikataulu on lähtö 19.00 Santo Domingosta ja perillä San Juanissa klo 8.00. Etenkin tuon aamuajan muistan hyvin. Muistiinpanot tulopäivästä ovat kadonneet. Mielikuvani on, että maahantulomuodollisuuksien takia jäin viimeiseksi laivalta tulleena. Satama oli tyhjä, mutta sinne tuli bussi, jolla pääsin pääkaupunkiin. Nettikarttojen mukaan satama on muutaman kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta, mutta mielikuvani on, että matka oli paljon pitempi. Toki on mahdollista, että bussi kiersi eri paikoista ennen keskustaan tuloa.

Yksi reppumatkojeni mieleenpainuvimmista tapauksista sattui Puerto Ricossa. En löydä siitä kirjoittamaani viestiä, mutta kirjoitan sen tähän alkuun, koska muistan kaikki kuin eilisen päivän.

Bordellivalokuvien päiväys 13.11.2004

Rankkasateella bordellissa Arecibossa

Lähdin San Juanista bussilla Arecibon kaupunkiin. Tarkoitus oli olla siellä yksi yö ja tulla takaisin pääkaupunkiin. Vaikka kaupunki on rantakaupunki, siellä ei silloin ollut hotelleja. Ainoastaan monikerroksisia taloja, joista oli ostettu huoneet tai vuokrattu pitemmäksi aikaa. Ikään kuin lomaosakkeita. Kyselin kaikilta takseistakin, mutta kukaan ei tiennyt, minne voisin mennä yöksi.

Päätin lähteä bussilla takaisin San Juaniin, mutta päivän viimeinen bussi oli jo mennyt. Alkoi kaatosade. Se kesti tunteja. Olin aivan läpimärkä. Lähdin kävelemään tietä San Juaniin päin. Katselin paikkoja, jos voisin nukkua palmupuun alla pahimmilta sateilta suojassa. Reppuni oli läpimärkä. Oli pimeä, kello oli jo 20.30. Näin tieltä auton valot. Hyppäsin auton eteen ja se onneksi pysähtyi. Sanoin, että viekää minut minne tahansa, jossa saan olla sateelta suojassa.

Autossa oli nuori mies ja hänen tyttöystävänsä. Mies sanoi pitkän miettimisen jälkeen, nyt hän keksi. Ja hän vei minut johonkin lemmenpesäalueelle, jossa oli bordelli ja seksihuoneita vieraille. Sain huoneen yöksi. Ovessa ei ollut lukkoa. Laitoin kaikki vaatteet kuivumaan ja rahat suojasin papereilla suurimman veden poistamiseksi. Oikeastaan aika hieno huone, jossa oli telkkarikin jossa pyöri pornofilmejä. Kiersin passit ja muun tärkeän siten ympärilleni, että olisin herännyt, jos joku olisi alkanut viemään rahojani ja passia. Huone oli siten syrjässä, etten nähnyt yhtään maksullista naista koko aikana.

Aamulla sade oli lakannut. Maksoin 60 US dollaria yöstä ja lähdin bussilla takaisin pääkaupunkiin.

Ja sitten Ruotsin laivasta Puerto Ricon pääkaupunkiin matkan alkuun

San Juan

Maanantai 8.11.2004

Olen nyt Puerto Ricossa. Kaikki on mennyt pieleen. Hotelli oli muka hyvä, ja olikin, mutta laskutti 20 % ylimääräistä sillä kurssitempulla. Sitten laittoivat 300 markan puhelinlaskun minulle. Vaadin laskuerittelyä, ja sitten se kyllä pyyhittiin pois noin vaan. Eivät tajunneet, että olen tilintarkastaja ja lasken pesoluvusta alle sekunnissa, onko minua huijattu. 

Tässä lyhyet perustelut sille, etten jaa kirjoituksiani muuta kuin perhepiiriin. Selvitän tässä, miten pääsen järkevästi pois Karibialta. Kyllä tämä on jo nähty.  Se, ettei minulta kuulu mitään ei siis tarkoita, että menisi vielä huonommin, vaan että samanlaista pakertamista kuin tähänkin asti.

Ja neuvo (2004), reppumatkalle Karibialle ei kannata lähteä. Sehän on mahdotonta, koska pitäisi olla kaikki liput ja hotellit valmiina jo Suomessa. Ei se ole reppumatkailua. Sikakallista tämä lippujen pakkomyynti. Ja koko ajan joku rahastaa, eilenkin kun menin noin 15 tarkkailupisteen ohi, piti siellä täällä työntää rahaa, jotta pääsi eteenpäin. Yksi vartiomies vaati kivääri kädessä rahaa, mutta silloin heittäydyin ymmärtämättömäksi, enkä antanut mitään.

EDIT 2020: Kiersin Karibian maat melkein kaikki talvella 2020. Matkalippujen säännöt olivat edelleen samat, mutta olin oppinut kiertämään niitä. Ei täydellisesti, mutta hyvin. Kun kulkee maasta toiseen laivalla, säännöt eivät ole tiukat. Eli osta ensimmäisestä pisteestä laivalippu seuraavaan, äläkä käytä lentokonetta. Kaikkialle ei laivalla kuitenkaan pääse.

Mon 8/11/2004 11:28 PM

Viesti ystävälle Suomeen, joka moitti viestejäni rasistisiksi

Hei ***, piti palata takaisin.

Luin lähettämäni viestin uudestaan, ei se rasistinen ole. Hyvät ihmiset vaan näkevät rasismia kaikkialla.

En koskaan kirjoittanut, etta Lina ja Karla ovat mustia. Sulhaspojat, joiden kanssa kaulailtiin, ovat myös mustia. Kirjoitin että Karla piirsi minulle sydämenkuvan piirustukseensa. Kuusivuotias olisi nähnyt, jos olisin leikkinyt hyvää Paulia, jos olisin pitänyt häntä vain mustana. Minulle hän oli Karla.

Kaikkialla mustia ihmisiä, joka nyt ei vielä tee paikkaa kauheaksi. Kun ottaa vielä sanan pois, ei se ole rasistinen ollenkaan. Eli rasismi pakottaa ihmiset luonnottomaan oikeakielisyyteen, johon nettikahviloissa ei ole aikaa.

Ruma musta mies oli myös homssuinen. Halusin kertoa, että uskalsin heittäytyä vieraan ruman miehen kelkkaan. Ruma se olisi ollut, vaikka olisi ollut valkoinen, siis todella yksi rumimpia miehiä, mitä olen nähnyt, sanoo mies, joka tietää ettei ole Paul Newman, ei sinne päinkään. Kuka muu olisi uskaltanut

Ja totta on, että eniten minua on huijattu Suomessa. Jos sen jättää pois, nämä pereet, niin ulkomailla missään ei ole minua puijattu niin paljon kuin Dominikaanimaassa. Toki on sattumaa, että tämä samalla on mustavoittoisin maa, missä olen käynyt. mutta mikseivät he anna minun olla rauhassa. Ei tällaista kiusaamista ollut missään maassa viime vuoden matkalla. Rasismikeskustelu on sikäli luonnotonta, ettei heistä saa sanoa mitään pahaa. 

Tiedät hyvin, että inhoan sitä, että nuoret terveet miehet tulevat Afrikasta onneaan onkimaan, he ovat suurin sosiaalipummiryhmä maailmassa nykyään. sen toteaminen ei ole rasismia. Heidän velvollisuutensa on laittaa oma maansa kuntoon, eikä tulla tänne. Lääkäreitä tarvitaan enemmän Afrikassa kuin suomessa.

Eläkepommin räjähtämisestä olen kantanut huolta yli 10 vuotta kuten tiedät. pidän siis hyvänä asiana, että se romahtaa, koska nyt rahaa on liikaa, jos siitä riittää nuorten dominikaanityttojen ostamiseen. Ne miehet oli saksalaisia, mutta sama pommi siellä tikittää.

Lähetetty: 8. marraskuuta 2004 23:01

Aihe: Jumissa ollaan

Saan menna USAn alueisiin, joita Karibialla on muitakin, sekä USAan.

Mikä olisi USAssa kiva paikka, voisin vuokrata auton. Kalliovuoret ja San Fransiscon aluehan on kierretty ja myös itainen alue, NYCit, Washington sun muut.

Mun loppuu rahat, jos kaikki liput on ostettava kahdesti, täällä se  tarkoittaa juuri kahta hintaa, vähän voi saada alennusta. Tai sanotaan,  etten halua maksaa niin pirusti. voisin toki pyytää Luottokunnalta limiitin korotusta, mutta ei tämä niin hauskaa ole, että se kannattaa. yksi mahdollisuus olisi mennä takaisin vaikka USAsta bussilla Meksikoon, mutta se olisi viime vuoden matkan toistoa.

 Hirveä moka, en tosiaankaan osannut kuvitellakaan etta tällaista voi olla.  Tämä on sen sotahullu Bushin juttuja. ja valitsivat vielä uudestaan. 

8.11.2004 kello 23:01, Pauli Vahtera kirjoitti:

Kävin matkatoimistossa. Selvitin sitä pakkolipun ostoa. En tosiaan pääse mihinkään ilman paluulippua tai jatkolippua. Jatkolipun pään pitää olla Suomi, tai viimeisen tulee olla menopaluu. Viime vuonna tällaista ei ollut. Lähetin Töölön matkatoimistoon kyselyn, koska he eivät sanoneet mitään tällaisesta, vaan päinvastoin sanoivat, että saan jatkoliput halvemmalla paikan päältä.

Lauantaiaamuna (13.11.2004) muuten yksi moottoripyöräpoliisi tuli sateessa jäkättämään, että minun pitää kävellä tien valkoisen viivan ulkopuolella. Siis sama kuin Suomessa. Mutta kun viivan ulkopuolella oli 20-40 senttiä asfalttia ja sekin ojana, joka oli täynnä vettä. Sen jälkeen alkoi ruohot ja muut viidakot. Annoin jäkättää, ja esitin, etten ymmärrä mitään. Kun ukko lähti, kävelin edelleen tiellä. Liikennettä ei aamulla ollut paljoa. Olisi ottanut minut kyytiin.

On maanantai 15.11.2004 – Rio Piedras

Tänään on ollut miltei sateeton päivä. Menin Rio Piedras kaupunkiin, joka on osa tätä pääkaupunkialuetta. Siellä asuu oikeammat ihmiset, tämä vanha kaupunki on sellainen risteilijöiden kokoontumispaikka.  Sunnuntaiaamuna tuli tänne hemmetin iso lemmenlaiva, ja sieltä purkautui ulos kaikenlaista rikasta ihmistä. Yhdellä pariskunnalla oli 8 isoa matkalaukkua, siis varmaan ainakin 400 kg matkatavaraa. Miten ne voi edes tietää, mitä on missäkin laukussa. Nyt oli paljon takseja, monta sataa metriä, ehkä kilometri, ja kaikki melkein sellaisia isoja minibussin kokoisia.

Minulla on nyt vähän outo olo. Jos nyt päättäisin asiasta, jatkaisin matkaa mantereelle. Vaan tuo lippu tuli ostetuksi. Tein ehkä kuitenkin hätiköidyn ratkaisun. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Mietin asiaa monta päivää, ja tajusin että asiat voisivat olla paremmin.

Ensinnäkin viime matkasta (2003 loka-joulukuu) oli liian lyhyt aika. Luulin jatkavani siitä, mihin jäin Uruguayssä ja luulin, että kaikki on heti kivaa.  Espanjan kieli oli ruostunut, kun sitä en oikeastaan osaakaan, ja kun joka paikassa on kova meteli, en oikein ymmärrä mitä puhuvat, kun en saa sanoista selvää metelin takia. Musiikkia kaikkialla.

Niin Karibia ei ole reppumatkailijan aluetta (mielipide 2004 Puerto Ricossa). Se matkatoimistovirkailijakin sanoi, että kaikki on rakennettu rikkaiden turistien varaan. Ei ole bussiliikennettä, paitsi pääkaupungissa, ei hotelleja kaupungeissa. Hotellit on hiekkarannoilla, missä on vain turisteja. Halpahotelleja ei ole oikeastaan lainkaan. Siksi täällä oleminen tulee maksamaan hirmuisesti. Yksi syy paluuni on yksinkertaisesti se, että tämä tulee maksamaan niin pirusti. Olisin toki voinut mennä Brasiliaan, mutta aika köyhänä poikana ja olisi aina epävarmaa saako visalla rahaa jostain viidakosta.

Silti on haikea olo. Ja vääristynyt, koska asun sellaisessa kivassa hotellissa, ei kalliissa, mutta ei halvassakaan. Eka hotellini Puerto Ricossa oli sellainen murju, joten jos sellaisessa olisi, olisi mieli varmaan paljon huonompi. Mutta sillä rahalla, minkä täällä maksaa kivasta hotellista, voi asua 2-3 päivää hyvässä hotellissa Etelä-Amerikan mantereella.

Nyt satamassa on taas uusi lemmenlaiva, vielä isompi, jättiläinen kooltaan. Kyllä eläkeläisillä on rahaa. Ainakin Amerikassa. Menen syömään yhteen kivaan paikkaan, jossa olen ollut jo ennenkin. Olen kokeillut kaikenlaisia ravintoloita, ja pettynyt kaikkeen, paitsi tähän yhteen. Siksi menen takaisin sinne, varmuuden vuoksi.