Eesti – Viro

Viron tasavalta (vir. Eesti Vabariik) eli Viro on tasavalta Itämeren itärannalla. Maan asukasluku on 1,3 miljoonaa. Pääkaupungissa Tallinnassa on 440.000 asukasta. Suomalaisille tuttuja ovat yliopistokaupunki Tartto (100.000 asukasta) sekä ns kesäpääkaupunki Pärnu (40.000 asukasta).

Viron alue siirtyi Venäjän valtaan suuren Pohjan sodan seurauksena Uudenkaupungin rauhassa 1721. Kesällä virolaiset 1917 loivat ensimmäisen kansallisen parlamentin, maapäivät. Elokuussa 1940 Virosta tuli yksi neuvostotasavalloista. Neuvostomiehitys keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä 1941. Puna-armeija miehitti Viron uudelleen syyskuussa 1944. Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991. 

Minulle Viro on Eesti (Estonian). Viro oli monelle suomalaisille Neuvostoliiton aikana Hotel Viru. Itä-Virossa on maakunnat Lääne-Viru ja Ida-Viru, joissa suomalaiset harvemmin käyvät – minä en ole ollut koskaan. Sitä enemmän tutuksi ovat tulleet Tallinna, Tartto, Pärnu ja Keila.

Kun pikkupoikana aloin kuunnella ulkomaisia radioasemia tuli ensimmäisenä vastaan BBC, toisena ”Siin Tallinn – Täällä Tallinna Eesti Raadio”. Sen jälkeen kuuntelin paljon merirosvoradioita ja Radio Luxemburgia. Kuuntelun myötä minusta tuli Beatles-fani puoli vuotta aiemmin kuin suomalaiset nuoret voivat Beatlesia kuunnella Suomen Yleisradiosta.

Tallinnassa kävin ensimmäisen kerran jo 1970-luvun loppupuolella. Meillä oli ja on edelleen Tallinnassa läheinen ystäväperhe. Viljon Neuvostoliiton passissa kansalaisuudeksi oli merkitty suomalainen, koska isä ja äiti olivat Inkerin suomalaisia, jotka siirrettiin pois Inkerinmaalta. Hänen vaimonsa Urve on virolainen. Urven isä joutui kyyditetyksi Siperiaan heti hänen synnyttyään ja oli siellä viisi vuotta.

Kävimme Ullan ja myös lastemme kanssa Tallinnassa vuosittain. Viljo ja Urve pääsivät kerran vieraaksemme Suomeen. Vierailulupaa oli vaikeaa saada Neuvosto-Eestissä.

Viljo ja Urve asuivat pitkään Tallinnan Lasnamäessä. Hänellä oli 22 vuoden ajan oma Lada, mutta Neuvostoliiton romahdettua on heidän elämänsä uudistunut. Viljo on taitava rakennusmies, joka loihti mm. Lasnamäen kerrostalohuoneiston viihtyisäksi puulla eri muodoissaan. 

Viljon auton kanssa tutustuttiin Eestiin enemmänkin. Käytiin mm. Keilassa, vaikka se oli ulkomaalaisille kielletty kaupunki. Emme voineet puhua mitään, ettei käry olisi käynyt. Keilan matkalla kävimme myös maalla häätalossa hiljaisina kuokkavieraina. Vuonna 1987 kävimme Riston ja vaimojen kanssa Viljon autolla Latviassa. Ajoimme Pärnun kautta Riikaan.

1983 kävimme Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton perheiden (ilman lapsia) kanssa tutustumassa Tallinnan kuurojen kouluun sekä päiväkotiin. Tutuksi tuli samalla myös Hotel Viru.

Kun Viro valmistautui EU-jäseneksi olin pienellä porukalla noin vuosituhannen vaihteessa neuvottelevan virkamiehen kotona Tallinnan vanhassa kaupungissa. Upea ja valtava lukaali ylimmässä kerroksessa. EU:ssa on aina osattu nauttia nettomaksajien rahoista.

Tallinnassa kävin myös työasioissa. Perestroikan aikaan kävin usein Moskovassa, jossa käytiin neuvonpitoa siitä, miten Neuvostoliitto siirtyisi länsimaiseen kirjanpitoon tietokoneiden avulla. Sitä varten kävin myös Tallinnassa. Ja kerran klo 4 lentokoneella Tallinnasta Moskovaan. Silloin lentoliikenteessä koko Neuvostoliitossa oli sama aika. Siksi yölento, kun Moskovassa oli jo aamu.

Viljo ja Urve eivät olisi halunneet asua kommunistisessa vankilassa. Viljo kertoi, että hänellä on Brezhneville vain yksi kysymys: milloin Eesti saa irtautua Neuvostoliitosta, kuten maan perustuslaki sallii. Menimme Ullan kanssa Helsingissä Vanhan kirkon puistoon mielenosoitukseen Viro vapaaksi noin vuonna 1980. Sinne uskaltatui vain Georg Ehrnrooth ja muutamia muita. Olimme ylpeitä huutaessamme Viro vapaaks, Viro vapaaks!

Vapaa Eesti 20.8.1991

Viljon perhe hankki Tallinnan esikaupungista vanhan omakotitalon, jonka on remontoinut uuteen uskoon. He muuttivat sinne asumaan 2016.  Länsiauton Opelin hän oli hankkinut vuonna 2000.

Neuvostovallan romahdettua kaikki muuttui. Eesti hävitti kaiken vanhan. Sain ilon olla mukana uudistustyössä ja pidin vuosina 1996 ja 1999 Tallinnassa kaksi seminaaria suomalaisesta maksuliikenteestä, sähköisestä taloushallinnosta ja tiliote tositteena-järjestelmästä. Eesti onkin mennyt monessa Suomen ohi ja paljon pienemmällä rahalla kuin Suomessa uudistuksiin käytetään.

Vuonna 2014 Tallinnassa hoidatin myös pienen leikkauksen, jota olisin Suomessa joutunut odottamaan vuosia. Yksityisellä Helsingissä leikkaus olisi maksanut yli 4000 euroa, ja siihen olisi saanut Kela-korvausta sata euroa. Tallinnassa leikkaus maksoi 1000 euroa. Hieno yksityissairaala, jossa vanhemmat hoitajat puhuivat suomea, nuoremmat englantia. Palveluun kuului myös yksi yö sairaalassa, jotta varmistetaan leikkauksen onnistuminen.

Vuonna 2016 lähdin autolla Tallinnan laivalla automatkalle Valko-Venäjälle asti. Oltiin pari yötä Viljon vieraana ja sen jälkeen Tarton kautta Latviaan. Sattuma on joskus oikullinen. Kun olin tullut takaisin Suomeen, hajosi autoni Megane muutaman kymmenen kilometrin jälkeen niin, että se joutui useammaksi päiväksi korjattavaksi. Jos vika olisi tullut matkalla, esimerkiksi Valko-Venäjällä, olisin ollut pulassa.

Tallinnan hinnoista innostuneena kävin 2017 silmälääkärillä Eestissä ja ostin uudet yleislasit, lukulasit ja aurinkolasit autolla ajoa varten. Vaikka Suomessa on jatkuvasti superalennuksia silmälaseista, silmälasini tulivat Tallinnassa puolet Suomen hintoja edullisimmiksi.