Unkari

Unkari (unk. Magyarország). Unkarin pääkaupunki on Budapest (asukkaita 1,8 miljoonaa). Unkarin asukasluku 9,8 miljoonaa (2019). Unkarin itä- ja eteläosa on alavaa tasankoa, lännessä on kukkuloita ja pohjoisessa vuoria. Unkari ehti olla itsenäinen ruhtinaskunta noin vuodesta 895 vuoteen 1000 ja sitten itsenäinen kuningaskunta 1500-luvulle asti. Kun maa oli kärsinyt vakavia tappioita sodissa turkkilaisia valloittajia vastaan, Unkarin kruunu siirtyi Habsburgien mahtisuvulle. Vuonna 1867 Habsburgien imperiumista muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jonka osana Unkarilla oli laaja itsehallinto. Maailmansotien välisenä aikana maa oli jälleen itsenäinen kuningaskunta. Neuvostoliiton miehittämänä Unkarista muodostui Varsovan liittoon kuuluva kansandemokratia. Länsimaiseen demokratiaan siirryttiin vuonna 1989 (Wikipedia).

Unkarissa oltiin kolmena vuotena peräkkäin, 1982-1984. Unkarissa oli hienoa olla perheen kanssa kommunismin aikana, koska unkarilaiset Suomen veljeskansana pitivät suomalaisista erityisen paljon. He kokivat olevansa ystävien seurassa suomalaisten kanssa.

Unkarissa olin luennoimassa sähköisestä taloushallinnosta Helmikuu 1995: Budapest, Unkari, EDI and EFT in Accounting

1984 tehtiin ikimuistoinen itäblokin matka

1982

Hakusessa

1983

UNKARI

Tultiin kello 16.30 Unkarin tulliin. Meitä tutkittiin vain 20 minuuttia, mutta kun rahanvaihto unohtui ja palattiin takaisin, jouduttiin uuteen syyniin. Shekit olivat öljyssä ja tyttö ei niitä vaihtanut, joten annoin 10 Suomen markkaa, 10 puntaa, 20 Tanskan kruunua ja 600 Jugoslavian rahaa.

Haettiin teltanpaikkaa 10Campingilta. Ei ollut, joten oli pakko mennä hotelliin. Hullu paikka – kukaan ei osannut englantia, pumakoita täytettiin. Avain ei kelvannut, vaikka oli kaksi samanumeroista huonetta. Kun painoi hississä 6, meni se 7. kerrokseen.

18.7.1983 maanantai Unkari

Hotellissa herätys kun tytöt tulivat laskemaan lakanoita. Aamuruoka oli yhtä hullunmyllyä, toisten jämiä, makeata teetä, selittelyä ja huitomista. Sitten telttapaikan hakuun, neljäs paikka tärppäsi klo 10. Rahanvaihdossa pumakaa, pumakaa, öljysetelit kelpasivat.

19.7.1983 tiistai

Juha herätti koko porukan 7.30. Sitä ennen lentokone ja helikopteriherätys yöllä.

Aamukauppa: 15 sämpylää, 8 sulatejuustoa, 2 jugurttia, pullapitko, 33,20 forinttia eli 4 markkaa.

Ostettiin parit laivat, uimarenkaat ja pallo. Kuumaa on. Jukka ja Miikka olivat koko ajan vedessä, Juhakin lopulta keksi ettei vedessä kaadu ja teki sen jälkeen kaikki temput.

Mentiin laivalla yli Balatonin ja syömään Tihanyn kaupunkiin. Parkkipaikan setä otti Jukan mukaan rahastamaan. Syötiin gulassit ja juotiin limut. Koko huvi maksoi 40 markkaa.

20.7.1983 keskiviikko

Yöllä tuuli aika kovaa, mutta aamu oli kuten ennenkin helteinen. Noin klo 15 alkoi tulla pilviä taivaalle ja tuli kiire telttaan. Alkoi hirmumyrsky, joka heitteli telttaa sinne tänne. Pojat oli autossa ja pidettiin Ulla ja Pauli telttaa pystyssä. Vettäkin tuli jonkin verran. Yhden saksalaisen teltta romahti ja se istui räystään alla ja sanoi ettei mene tästä minnekään. Kello 16 kaikki oli ohi.

Lähdettiin Veszprém´in kaupunkiin viemään Kuittisten lahjaa. Kun Egri-katu ei löytynyt, kysyttiin ohjeita muutamilta paikallisilta. Lähellä osoitetta yksi täti tuli pyörällä viemään meidät perille. Kun ketään ei ollut kotona, hän lähti viemään meidät isovanhempien luo. Matkalla haukkui itäsaksalaiset, jotka tulevat ilman rahaa ja hokevat Ich liebe dich. Perillä oli hieno vastaanotto. Saatiin viiniä ja mehua ja pullaa ja osviittaa ja matkaan lahjat ja viinipullo. Oli kolme tyttöä, jotka leikki poikiemme kanssa ja antoivat suklaata. Miikkakin sai oman paketin. Neuvottiin pustat ja muut ja siinä se ilta vierähti. Vähän ennen kymmentä lähdettiin laivalla takaisin Zamardiin. Täytyy muistaa laittaa Suomesta paketti tytöille.

21.7.1983 torstai. Ei muistiinpanoja.

22.7.1983 perjantai

Mentiin Budapestiin. Ei muistiinpanoja. Asuttiin Pestin puolella bungalowissa.

23.7.1983 lauantai

Pikkupojat heräsivät bungalowissa jo puoli kahdeksalta. Mentiin aamupalalle ja syötiin 5 munahöttelöt (60 forinttia).

Junalla vuorta alas kohti Budaa – ei maksettu mitään, kun ei löydetty maksupaikkaa. Käveltiin Moskovan torin halki Vazin linna-alueeseen. Tosi hieno paikka, kuin satulinnoja seassa. Tosin Hiltonin hotelli oli päässyt sekaan pilaamaan kuvaa.

Ostettiin Egrit ja limut ja pullat ja mentiin puistoon syömään. Loput ruoasta syötettiin linnuille.

Etsittiin tavarataloa, mutta oli vaan vaatetta ja vaatetta. Siksi lähdettiin laivaristeilylle Tonavalle. Juotiin coket, kahvit ja konjakit. Juha + Pauli nukahtivat matkalla.

24.7.1983 sunnuntai

Aamulla herättiin kello 8. Kahvin jälkeen lähdettiin tippukiviluoliin klo 9.45. Baradla-Domican luolastoon, joka on kilometrin päässä Aggletekin kaupungista. Yli tunti ihasteltiin veden 2.000.000 vuotta kaivertamia koloja. Todella hieno kalliokäytävä se olikin. Vettä tippui vieläkin, pikku järviä oli siellä täällä ja niin päin pois. Yritettiin poliisin ja sanakirjan avulla tulkita saako rahaa vaihtaa.

Aggtelek (suom. Vanha maapalsta) on kylä Borsod-Abaúj-Zemplénin maakunnassa Unkarissa. Kylä on tunnettu laajoista tippukiviluolista, jotka sijaitsevat sen lähellä, Baradla-Domican luolastossa. Tämä on osa Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvia Aggtelekin ja Slovakian karstimaan luolia. Luolasto on nykyisin Aggtelekin kansallispuisto.

Aggletekin tullista yritettiin Tsekkoslovakiaan, mutta käännytettiin pois, koska se oli varattu itäblokille, eikä sieltä suomalainen päässyt yli. Sitä ennen tuhlattiin forintteja porsliiniin ja siihen sun tähän krääsään.

Jouduttiin ajamaan mutkan kautta Salgotarjanin raja-asemalle ja sitä ennen ensimmäisen kerran. meitä huijattiin kaljatankkauksessa. Baarin kylmät ranskalaiset jäi syömättä muilta paitsi Ullalta.

Tankattiin

1984 Tsekkoslovakiasta –> Unkariin

Torstai 28.6.1984

Vaihdoimme matkashekkejä 400 DM:lla forinteiksi ja aloimme etsiä yöpaikkaa. Eräästä csardasta neuvottiin yksityiskoti Vac´in kaupungissa, 35 km CS-H-rajalta. Viittomalla uimista, vaatteet pois, ristiä, käymällä rendorzeg´issa (poliisi) ja ajamalla kiellettyä ajosuuntaa, osoite löytyi.

Lupasivat 300 forintilla (35 mk) yösijan koko perheelle. Ok, mutta ensin syömään. Ensimmäinen kunnon ateria viikkoon! Valkosipuliperunat, sienellä täytetyt lihat, kaljat ja coket maksoivat 670 F (eli 80 mk), mutta annettiin rempseästi 800 F. Ja kun mentiin nukkumaan, toi setä vielä pojille kirsikoita korillisen.

Perjantai 29.6.1984

Siellä herättiin: koko suku isovanhempineen, kaksi-kolme muuta perhettä, koira, kaksi kissaa ja me. Toivat aamupalankin: teetä, leipää, paprikaa, makkaraa. Ystävällisyys oli aitoa, mutta annoimme silti tuplarahat eli 600 F.

Tunti tuskailua Budapestin ruuhkissa ja päästiin lopulta Balatonin tielle. Ja kaatosade alkoi, eli oli pakko unohtaa telttailu ja mentiin Siotouriin Balatonszapadi´n pikkukaupungissa kysymään bungaloweja. Osoite saatiinkiin, mutta ulkona oli vanha setä polkupyörällä odottamassa turisteja ja löysi sopivan kohteen. Lähdimme katsomaan hänen tarjoustaan: 1200 F (150 mk, 54 euroa 2020) päivä, oma talo, 2 kerrosta, keittiö, WC, 2 makuuhuonetta jne. Tarjous miellytti ja tultiin pihalle, mutta samalla meni Opelin takaovi lyttyyn kun portti oli kapea. Ja siitä alkoi ylitsevuotava ystävällisyys, josta Ulla saksankielisenä kärsi eniten ja siksi saakoon jatkaa.

Palinka-pullo avattiin ensimmäiseksi ja siitä kaadettiin Paulille, ettei auto niin paljoa harmittaisi. Kun palinkasta selvittiin nouti pappa omasta mökistään viiniä, jota halusi tarjota. Lapsien syömisestä kysyttiin ja kun kauppa oli 12-15 välillä kiinni, halusivat he välttämättä tarjota meille syömistä. Pappa jätettiin kulassin keittoon ja mamman kanssa menimme vihanneskojusta paprikaa ostamaan käsikynkkää sateenvarjon alla. Lapsille piti ostaa kirsikoita kun maksoivat 35 (ABC kaupassa 22) haukkui mamma myyjän pataluhaksi. Paluumatkalla puitiin autoille nyrkkiä kun ajoivat vesisateessa kapealla tiellä liian liian lujaa. Pauli torkkui sängyssä ja Ulla meni kysymään, jos apua tarvitaan ruoanlaittoon; kaikki oli jo valmiina, ainoastaan lettuja pappa vielä paistoi hikihelmet otsallaan.

Keittiön pöydän ääressä syötiin koko joukko. Jukka kauhoi vauhdilla kaksi lautasellista makarooni-lihapullakeittoa ja keiton jälkeen siirryttiin gulassiin. Lautaset virutettiin luontevasti välillä vesihanan alla. Gulassi ja perunat + kurkkusalaatti maistuivat kaikille, pojat viittoivat hyvää ja Juha ahmi sormin kurkkuja suuhunsa. Jälkiruokalettuja Jukka ei halunnut enää syödä, mutta toiset onneksi vielä jaksoivat. Lettujen täytteenä oli jotain mietoa rahkaa ja rusinoita ja päälle ripoteltiin sokeria. Pappa pyysi vielä yhden koko ajan syömään, koska hän oli ne lapsia varten valmistanut. Kun pojillekaan ei enää mahtunut, hän sanoi lasten voivan syödä niitä myös myöhemmin. Lopuksi juotiin omaa viiniä ja mamma keitti kahvit. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta meidän piti ajaa Siófok´iin kauppaan.

Kaupasta ostettiin yksi iso limupullo, 3 pientä traubisoodaa, iso pötkö salamia, sulatejuustopakkaus, 2 karkkipussia, 2 paprikaa, 3 kaljaa, 200 g toista makkaraa, iso keksipaketti, 6 valkoista sarvea, paketti suokakeksikaloja. Ullan äidille (mummille) soitettiin ja kuultiin myös Suomessa satavan. Viimekesäinen camping paikka käytiin katsastamassa, jonka jälkeen ajettiin talolle. Eipä kauaa tarvinnut odottaa kun mamma ja pappa tulivat toivottamaan tervetulleiksi uudestaan. Pojat majoittuivat junaradan puolelle, Juha kerran kolahti lattialle, Miikka auttoi takaisin. Isotyynyiseen sänkyyn nukahtaminen onnistui viinin juonnin jälkeen helposti.

Lauantai 30.6.1984

Aamulla nukuttiin yhdeksään. Miikka ja Juha kävivät aamukaupassa Ullan kanssa – enää ei satanut. 10 sämpylää, juustopakkaus, paritsadat grammat makkaraa, Traubisoodaa, 5 tomaattia, 2 suolakurkkua saatiin reilulla kympillä. Paulilla kahvi valmiina – ulkoterassilla syötiin aamupala. Budapestiin lähdettiin junalla. Pappa tuli mukaan lippujen ostoon ja rahaa meni 210 forinttia (26 markkaa).

Juna saapui asemalle 11.40 tupaten täynnä ihmisiä. Juha potki nirppanokan valkoiset housut mustiksi ja sakemannin lainasivat lehtiä. Pari tuntia kesti matka ja taksilla ajettiin pioneerirautatielle ylös vuorelle. Matkasta maksettiin 7 markkaa ja pojat muistivat Vörös-hotellin – vattuja, mansikoita ja kirsikoita syötiin viereisessä vanhassa puistossa. Lapset hoitivat pioneerirautatietä sinisissä univormuissaan ja tekivät kunniaa junan tullessa asemalle. Toisella junalla ajettiin takaisin ja käytiin Vöröshotellissa syömässä ulkoterassilla. Pojille wienerleikkeet (2 per mies), meille sianlihaa unkarilaisittain, alkuruokana gulassisopat, salaatit, coket ja litra viiniä yhteensä palvelurahoineen 150 markkaa – lastenannoksia ei siellä tunnettu. Vuoristoratikassa unkarilainen vanha mies viuluineen kännissä. Jukka matki loppupäivänäijää silmät ristissä.

Margit-saarelle ajettiin parilla ratikalla. Väsymys jo jaloissa – pikkumiehet piristyivät leikkipaikat nähtyään. Penkillä kolme poikaa viittoo. Pojille näytettiin, että tuolla kuuroja ja kuin näkivät meidän viittovan, vinkkasivat luokseen. Jukka ihmeissään viittoi yhden kuuron mustaa, kiharaa tukkaa. Suomet selvitettiin, ajoreitit, auton merkit ja Balatonit. Ystävä-toivotuksin erottiin. Lennosta saatiin taksi eteläiselle rautatieasemalle, missä totesimme joutuvamme odottamaan junan lähtöä kaksi tuntia. Jukka ja Juha juoksivat ympäri Budapestin asemaa ihmisiä ja heidän laukkujaan laskemassa. Kääretortut ja limut syötiin, jonka jälkeen junaan odottamaan.

Juna oli kansainvälinen Adriatica-juna, joka jatkoi Jugoslavian Rijekaan ja lähtöaika 23.25. Konduktööriltä yritettiin selvittää junan ensimmäistä pysähdyspaikkaa – ei ymmärtänyt. Junassa nuori unkarilainen poika puhui englantia – selvisi, että juna pysähtyy tunnin ennen Siofokia ja saapuu sinne kahdelta yöllä. Pikajunaliput ostettiin ja matkaa tehtiin 2,5 tuntia. Normaalisti pikajuna 1,5 tuntia, tavallinen 2. Näinkin voi käydä. Istuttiin omaan osastoon – juna oli jaettu pieniin osiin, joissa lasiovet käytävään. Matkaliput tultiin katsomaan ja samalla näytettiin kirjasta tuloaika Siofokiin 1.44. Pikkumiehet nukahtivat penkeille, muut vahtivat toinen toisiaan, ettei nukuta ja ajeta Adrian meren rannalle. Juna seisahtuu asemalle, kuten poika kertoi. Ihmeteltiin kuinka kukaan voi junassa nukkua kun jatkuvasti menee junia ohi ja kaikkien tulot kuulutetaan.

Sysipimeydessä jatketaan matkaa – uusi pysähdys, joko Siofokin asema? Pauli katsoo kelloa 1.35 ja ulkona näkyy pelkkää peltoa. Juna seisoo tovin ja jatkaa matkaa. Pojille puetaan takit ylle, Jukka herää. Kello jo 1.50 ja juna vaan kulkee. Hirvittää, mentiinkö sittenkin ohi. Yritetään tihuttaa silmät ristissä ulos ja vihdoin junan vauhti alkaa hiljetä. Kello on kaksi ja saavutaan lopultakin Siofokin asemalle; edessä viiden kilometrin kävely. Pimeälle asemalle kaartaa kuitenkin taksi ja helpottuneina astumme siihen.

Sunnuntai 1.7.1984

ABC-kauppa sunnuntaina auki vain yhteentoista, joten on noustava. Aurinko paistaa – koko kööri rannalle. Jukka on vesipeto – Juha itkee kiuin pieni eläin ja viittoo ”paljon vettä, ei halua uida”. Pojille ostettu vitosen uimarenkaat, mutta jäävät käyttämättä. Tippaleivän makuisia isoja munkkeja syödään (suht kalliita 1,20 kappale). Päivä kuluu rannalla; ensimmäisen kerran Pauli nauttii auringon otosta. Seurauksena illalla punainen iho ja paleleminen – kömpii peiton alle.

Unkarin kirjan mainostamaa RévCsárda´a lähdetään etsimään. Löytyy, mutta ei ole mitään kattilakalakeittoa. Mustalaismusiikki soi ja talon isäntä tunnistaa meidät puheesta suomalaisiksi. Tuntee Mesimarjan ja Koskenkorvan, käynyt kolme vuotta sitten Saksassa ja työskennellyt jossain agentuuriliikkeessä. Rosvopaisti syödään (viime vuonna mentiin samaan halpaan) – kruunuiksi leikataan paprikalla maustettuja silavasiivuja jänteisen lihan päällä. Huonoin ateria täällä. Pauli, Jukka ja Juha syövät ekat jädet täällä; hyvältä maistuivat, eikä vatsa tullut kipeäksi. Jukka joi aikaisemmin mehua, johon laskettiin keittiöstä vettä – maha pysyi kunnossa.

Vuokraisäntä ja -emäntä Budapestin kodissaan. Pojat nukkuvat; istun parvekkeella. Jostain pimeydestä kuuluu unkarilaista musiikkia, lapset mekastavat, jopa huono Balatonin olutkin maistuu siedettävältä.

Maanantai 2.7.1984

Aamukauppaan sämpylöiden ja makkaran ostoon, Pauli tiputtaa kahvia. Rannalle – Balaton myrskyää – Jukka ja Miikka nauttivat aalloista; Jukka yrittää renkailla koiranuintia, potkii jaloilla ja kädet käy – Juha kieltäytyy uimasta. Kolmelta lähdetään kauppaan ja tehdään liharuokaa viinin kera. Illalla istutaan alhaalla olohuoneessa, mietitään matkareittiä cacaoliköörin ja cherry brandyn voimalla.

Balatonin mökissä ajettiin Paulin parta, koska mummo siitä koko ajan marmatti. Jukka ja Juhakin halusivat vähän leikata, loput kyni Pauli itse vessassa. Pikkumiehet tuijottivat silmät suurina uutta isää ja Juha kieltäytyi olemasta Paulin näköinen. Jukka keksi, että pian kasvaa uusi parta ja sitä toiveikkaana viittoi jatkuvasti. Seuraavana aamuna tutki Jukka Paulin leukaa ja oli pettynyt, kun ei se parta ollutkaan yön aikana kasvanut. Toisena aamuna ilmestyi ensimmäinen partakarva ja Jukan naama loisti. Ensimmäiset päivät parrankasvua laskettiin tarkkaan, kunnes tasainen sänki teki Paulista uudestaan isin näköinen. (2020: Sen jälkeen en ole koko partaa ajanut kertaakaan)

Tiistai 3.7.1984

Hieman pilvinen aamu, aurinko pilkistelee. Pauli käy Miikan ja Jukan kanssa kaupassa. Rantakamppeet saatu kuntoon kun isäntäväki palaa. Lapsille on pappa poiminut puutarhastaan pienen ämpärin kirsikoita ja karviaisia. Mamma on käynyt Budapestissa ostamassa meille kuivattuja paprikoita – pitää kuulemma muistaa, että ne ovat voimakkaita. Mamma häviää omaan pikku mökkiinsä ja pappa haluaa tarjota meille omaa viiniään. Miikka kitisee rannalle menoa. Mamma pyörähtää pihalle, ei taida tykätä meidän viinin juomisesta. Lähdetään rannalle – komeimmat tyrskyt täällä oloaikana. Miikka ja Jukka haluavat veteen, Paulin uhrauduttava mukaan. Kylpytakit päällä syödään tuulessa munkkeja.

Kortit kirjoitetaan, Jukka Petra-tytölle, ja lähdetään pois. Pappa tulee juttusille. Haluaa tietää, mitä sellainen mies kuin Pauli Suomessa ansaitsee. Kerrotaan ja lyö käsillään päähänsä ja toistaa lukua; on jo muuttanut forinteiksi sen. Kerrotaan myös, että puolet menee veroihin ja kerrotaan tavallisen tehdastyöläisen palkka. Ruokien hintoja vertaillaan, asumiskustannuksia jne. Välillä piirretään lukuja hiekkaan – puhe käy nopeammin näin. Skodastaan on pakka maksanut 15.000 Suomen markkaa.

Kerron papalle, että meidän on lähdettävä etsimään ystäväperhettä Csopakin ”kaupungista” – meillä on heille lahja mukana. Tihanyn lautalla ajetaan. On vain Emil Vörösin nimi, osoite puuttuu. Kysellään ja kysellään. Rautatieasemalla vihdoin eräs mies tuntee ja saadaan ajo-ohjeet. Etteremistä käännytään väärin ja yhteen taloon kysymään. Nainen piirtää karttaan ravintolan kuvan ja siitä vierestä löytyy Vörösin talo. Mäyräkoira pihalla, pojat pelkäävät. Emil Vörös ei puhu saksaa, plaisu lahjanjättö. Ilta-auringossa ajetaan rantatietä lautalle. Menomatkalla käytiin Panorama-Weinstubessa syömässä: pihvit, viinit, cocet ja täytetyt letut = 80 Smk. Isäntä tulee kysymään, mihin aikaan aamulla olemme ajatelleet lähteä, haluaa nousta saattamaan. Aikaisin nukkumaan, kello soimaan kahdeksaksi.

Keskiviikko 4.7.1984

Paulin kanssa ylös pakkaamaan. Lontoon kassiin yhden päivän vaatetarve. Pakkaukset hoidettu ja taloa lakaisen papan herätessä. Ei antaisi millään siivota. Kysyy vielä kolmannen kerran, halutaanko vaihtaa rahaa. Ei tarvita. Luvataan seuraavalla kerralla vaihtaa rajalla vähemmän. Saavat vaihtaa ulkomaan matkaa varten vain 60-70 US dollaria, sen takia valuutta on tarpeen. Annetaan papalle tsekkoslovakialainen viinipullo ja hän haluaa antaa meille omaa viiniään mukaan (itse tehnyt oman puutarhan viinirypäleistä). Pyydetään saada ottaa valokuva muistoksi ja mamma haetaan mukaan. Poskisuukot vaihdetaan ja pappa suutelee vielä kädelle ja muistuttaa, että varaamme bungalowin kahta kuukautta aikaisemmin (parhaat kuukaudet heinä- ja elokuu). Lähtöseremoniat vievät tunnin ja puolelta päivin suuntaamme ABC-kaupan kautta Budapestin tielle.https://paulivahtera.fi/wp-admin/tools.php

Moottoritie täynnä pöhköjä Trabanteja ja Skodia, jotka koukkaavat miten sattuu ohituskaistalle. Paulilla töötti ahkerasti käytössä. Budapestista yritetään löytää pojille piirustuspaperia – tunti tuhraantuu eikä mitään löytynyt. Kaljajano + limujano yllätti, eipä löydy ravintolaakaan. Auto sentään löytyy Tonavan rannalta Kalastajalinnaketta vastapäätä. Yritetään ulos kaupungista Egerin tielle. Ihmeellinen kaupunki – ei viitan viittaa näy. Pauli yrittää kartan avulla luovia pois – siltoja piti välttää ja yht´äkkiä ollaan sellaisella: U-käännös ja takaisin päin. Vihdoin ilmestyy viitoitus ja valitaan pienempi tie (ei moottoritietä). Aruhuz nähdään Shellin asemalta ja lähdetään ostoksille – ulos tullaan teltan lukon kanssa. Ukkoskuurossa kaatosateessa ajetaan tovi ja pojat tappelevat takapenkillä. Jukka työntää Juhan puuta päin että kolahtaa – hetken kuluttua Jukka ja Juha nauravat takapenkillä. Mamma antoi korvatulpat, jotta Juhan meteli ei kuuluisi – nyt niille olisi käyttöä.

Ajetaan pientä vuoristotietä Egeriin. Ihmettelivät, kuinka mahdutaan kolmen sängyn huoneeseen, piti oikein ensin käydä katsomassa. Huone meistä ok, poika kohautti hartioitaan ja sinne jäätiin – huone maksoi 1304 forinttia (noin 160 mk) aamiaisineen. Kaupunkikierrokselle – turkkilainen menneisyys näkyy – julmia patsaita ja sipulikirkkoja. Linnan portit lukossa – kävellään kapeilla kujilla ja otetaan taksi Kauniin rouvan laaksoon. Vuoren seinämät täynnä viinikellareita. Hiprakassa oleva mamma yrittää houkutella meitä sisään lorauttamalla viinisarvesta viiniä lasiin. Etsitään syömäpaikkaa. Viinikellarissa soiton säestyksellä syödään lammaspörköltit, wienerleikkeet, salaatit, leivät, limut ja puoli litraa viiniä – viisikymppiä juomarahoineen (lasku oli 40 mk). Taksilla ajettiin hotelliin, pieni lenkki kaupungilla ja nukkumaan.

Torstai 5.7.1984

Hortobagyn pustaa katsomaan. Vesitihkussa katsastetaan museo (sisäänpääsy markan), mustalaiset yrittää myydä matkamuistojaan huikeaan hintaa. Czardassa, missä haikaranpesä katolla, käydään syömässä. Halvat hinnat; viinit, limut, liharuoat, salaatin = 600 F. Parkkipaikalla Ulla tappeli vanhan rahastajaäijän kanssa. Parkkipaikalla oli syvä oja, johon auto raappasi kiinni ja äijä väitti, ettei mitään probleemaa ole. Pustalla paljon ankka-, lehmä- ja lammaslaumoja paimenineen, mutta hevosia oli vähemmän. Vinttikaivoja ja haikaroita oli aukeilla tasangoilla.

Ajettiin Gyulan kaupunkiin, missä yritettiin löytää leirintäalue. Ajettiin, haettiin ja kysyttiin ja lopulta moottoripyöräpoika tuli näyttämään tien. Teltta pystyyn muhkean päärynäpuun alle ja kalliin kaljanhakuun: itävaltalainen olut 8,50 Smk. Kynttilänvalossa teltan kupeessa valkoviiniä ja sämpylöitä ja sitten homesienitelttaan nukkumaan.

Perjantai 6.7.1984

Aamukahvit keitettiin ja telttapaikasta maksettiin 114 forinttia (14 mk). Gyulassa oli vaikeuksia vaihtaa viimeiset bensamarkat. Miikka ei vieläkään uskaltanut syödä jätskiä, vaikka Ulla jo uskalsi. Viimeiset forintit piti tuplakauppakierroksella tuhlata ja sitten rajalle. Unkarin tulliin tultiin 11.35 ja helpolla päästiin kun takakontista löytyi Unkarin viintä.

Unkarista —> Romaniaan