Sri Lanka
Sri Lankan demokraattinen sosialistinen tasavalta eli Sri Lanka (”ylevä maa”) on saarivaltio Intian valtameressä Intian eteläpuolella. Vuosina 1948–1972 Sri Lanka tunnettiin nimellä Ceylon. Maan 22 miljoonasta asukkaasta (2020) suurin osa kuuluu ryhmiltään joko buddhalaisiin singaleeseihin tai hindulaisiin tamileihin. Näiden välille kehittynyt jännite kiristyi pitkittyneeksi maan sisällissodaksi vuosiksi 1983–2009. Colombo on Sri Lankan suurin kaupunki ja maan kulttuurin ja talouden tärkein kaupunki. Maan virallinen pääkaupunki on Colombon eteläpuolella sijaitseva Sri Jayewardenepura, vaikka Colomboa voidaan pitää käytännössä pääkaupunkina. Colombossa asukkaita on 600.000.
15. MARRASKUUTA 2007
Torstai-iltapäivällä lepäsin Colombon hotellissa ja katsoin tunnin koosteen formulakaudesta, koska en kisoja Suomessa voinut katsoa, koska maksuteeveeta en ota. Sitten lähdin kaupungille. Koko ajan oli sotilaita määräämässä oikealle, vasemmalle, sinne et mene. Hotellista sai kulkea vasemmalle, mutta ei oikealle. Kunnes keksin, että keskellä tietä kun kulki, kukaan ei määräillyt. Laukkuni tarkastettiin muutaman kerran. Sotilailla oli hirmuisesti hiekkasäkkejä turvanaan ja isot pyssyt. Ja heitä oli 100 metrin välein.
Kalaa kuivumassa 
Kalaa rannalla kuivumassa 
Poikia kannustamassa kun valokuvasin kauniita naisia
Hyväksyn nämä määräykset, koska joku turvallisuussyy siellä on takana. Tamili-sisseista puhutaan. He muuten ovat hinduja, jonka pitäisi olla rauhan uskonto.
Mutta en voi hyväksyä sitä, että virallinen Suomi alkaa ajatuspoliisiksi ja kieltää minua ja muita ajattelemasta, että ei ole hyväksi Suomelle tuoda kymmenia/satoja tuhansia eri uskovia Suomeen elätettäväksi ja omaa ehdotonta uskontoaan tyrkyttämään.
Saan siis sanoa ja ajatella, että ovat ihania mukavia ja tuovat globalisaation hedelmiä Suomeen, mutta en saa ajatella kustannuksia, en työttömyyttä, en raiskauksia, en naisten alistamista, tässä yhteydessä.
Kun olemme vähemmistönä Suomessa, on Suomessa varmaan samanlaisia sotilaspartioita kuin täällä Sri Lankassa. Vai jatkammeko Vanhasen hallituksen linjaa ja alistumme ajan mittaan sharia lain alle ja vielä syyllistämme itsemme siitä, että kaikki eivät ole yksimielisiä alistumaan. No heidäthän voidaan laittaa vankilaan. Varmaan Venäjä vuokraisi meille kolkan Siperiasta, jonne mielipidevangit voidaan viedä. Ja tietenkin ilman nettiyhteyksiä, kirjekyyhkyjä ja muita tiedon välineitä.
No on sotilaspartioista se ilo, että uskaltaa kulkea pimeässäkin. Illalla menin kalaravintolaan, jonne tie vei sillan ali hämyisten kujien kautta. Olin huomannut sen päivällä kulkiessani. Ruoka oli todella hyvää. Varmuuden vuoksi olin kuitenkin jättänyt passit ja muut turvakaappiin hotellihuoneessa.
1 
2 
3 
4 
5 
6 
7
1 2 3 Kuljin Colombon sivukatuja. Kadulle tuli tämä ihana nainen, joka kutsui minut kotiinsa. Pieni ja ahdas, mutta kaksi telkkaria oli. Ei hän puhunut englantia, mutta kumman hyvin pärjäsimme. Viittomia käytettiin paljon.
4 Nainen flirttaili minulle monta kuvaa. Mentiin aurinkoon ottamaan kuvia kadulle. Ja siitäpä alkoi naisten kilpailu siitä kenestä otan kauneimman kuvan. Tässä yksi kapean kadun rouvista.
5 Ja tässä iloinen kaunotar. – Sri Lanka on ihan toista maata kuin Intia. Naisten asut eivät ole yhtä värikkäitä ja kauniita, mutta flirtti on avointa, joten täällä viihtyy hyvin. Täällä pukeudutaan avoimemmin, monien naisten navat ja vatsat ovat paljaana, mutta shari päällä, eikä mikään napapaita.
6 Elämää kokeneet naiset ovat kauniita. Vaan häneen iloni loppui, sillä jostain ilmestyi korsto, joka oli vihainen. Mitä minä täällä oikein teen. Olikohan kotiinsa kutsuneen aviomies, joka oli hälytetty paikalle, koska eka rouvani livahti heti sisälle miehen nähdessään. En uskaltanut jääda jatkamaan kilpailua ja luikin pois. Mutta iloisella mielellä. Ja sitten loppuvat kuvat, sillä tämä on Facebookin 60. ja enempää ei hyväksytä. Ehkä poistan joitain kuvia saadakseni tilaa uusille.
7 Tämä sivukatu on yksi matkojeni kivoimmista hetkistä. Ei tämä voi olla totta.
Päivällä kuvaamani naiset ovat mielessäni. Sellaisia me olemme kaikkialla. Olemme uteliaita toisistamme, flirttiä kaivataan, mutta toisaalta kiellämme läheisiämme edes juttelemasta muiden kanssa. Se on sellaista mustasukkaisuuden ja toisten tapaamisen halun sekamelskaa ihmiselämä niin täällä kuin Suomessakin.
Hotellissa olisi ulkouima-allaskin, mutta sormi ei ole vielä ihan ok, joten en uskalla mennä kokeilemaan onneani veteen. Ehkä sitten Saimaan jäitten sekaan. Jos jää ei ole liian paksua rikottavaksi. Tosin Kaitsun sahalla jään sahaa kuin kuumalla veitsellä voin.
Yhtä asiaa ihmettelen. Intiassa puhuttiin paljon diabeteksesta. Sanoivat että Intia on tulossa maailman pahimmaksi diabetes-maaksi. Muta hehän ovat solakoita ja syövät paljon vihanneksia. Liha on lähinnä kanaa. Eikö lihavuus ja diabetes olekaan kavereita? Hauska huomata ja siksi otinkin illalla ensimmäisen olueni koko matkalla. Tosin 0,5 litran pullo oli liikaa, ja siihen se saa jäädä. Ei maistu alkoholi enää.
Sat 11/17/2007 11:21 AM
Maailman hullutuksia on se, että täälläkin tuli vastaan samoilla piirustuksilla tehty temppeli, jota jo ihmettelin Maduraissa. Eikä siinä vielä kaikki. Kun sitä siinä tarkastelin ja ihmettelin, syöksyi temppelista 12 miestä, jotka kantoivat kahta pitkää parrua olkapäillään. Parrujen päällä oli isokokoinen nukke, joka heilutti isoa viidakkoveitseä puolelta toiselle. Nuken vieressä oli raavas mies. Miehet juoksivat parrujensa kanssa edestakaisin. Ja sitten tuli toinenkin parrunkantajaporukka, mutta heillä ei ollut nukkea, vain jotain härveleitä. Varmaan jumala oli tyytyväinen tämän esityksen jälkeen ja antoi kansalle rauhan sieluun. Mekin voitaisiin Ristiinan mökillä alkaa riehua mäntyjen kanssa edestakaisin. Viidakkoveitsestä minulla on vieläkin muistutuksena sormi, joka paranee päivä päivältä. Mutta kuka tekisi meille grillikodan, jossa olisi hienoja veistoksia sadoittain. Pitää kysyä Ultimaten Essiltä.
Sri Lanka on toista maata. Täällä on siistiä, taivas on nyt lauantaina kirkas. Muutama huituvapilvi näkyy taivaalla. Tämä on jonkun verran kalliimpi maa kuin Intia. Myös vanha brittivalta näkyy vielä katukuvassa. Aamiaisellakin on pekonia ja makkaraa, tosin kanasta, brittityyliin.
Eilen tein sitten tempun. Olin ollut rantalomalla kerran elämässäni, vuonna 1972 Kanarialla Ullan kanssa. En viihdy tuollaisissa paikoissa. Mutta koska Malediivit on tuossa nurkan takana, päätin mennä sinne muutamaksi päiväksi. Suomen kaiken nähneet rantalomailijat ovat sen jo löytäneet, mutta varmaan saan siellä olla suomalaisilta rauhassa.
Ostin matkatoimistosta menopaluulipun vähän yli 100 eurolla. Piti maksaa käteisellä, joten ensin automaatin hakuun. Kun laitoin rahat pöytään, meni kaupan tehnyt mies rahojen kanssa hakemaan minulle lippua. Toimistoon jäänyt nuori nainen yllätti minut kysymällä, kuinka vanha olen. Vastasin ihan rehellisesti.
Hän puhui englantia sillä tavalla, että osaa ilmaista itsensä vain suoraan kiertelemättä ja hienostelematta. Silti meni jauhot suuhun, kun hän pyysi puhelinnumeroani ja lupasi soittaa. Kotiin on tosin kahden tunnin matka, mutta toivoi käymään. Ei tämä nyt ole totta. Afrikassa tällaisia ehdotuksia sai, mutta hehän haluavat Eurooppaan msungun siivellä, mutta eihän täältä mitään pakolaisvyöryä ole.
Vaihdoimme sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot, mutta silti tämä kaikki on epätodellista. Kun mies palasi lippujen kanssa, Nilun (nimi muutettu) suu sulkeutui saman tien. Vaan kun olin aamiaisella tänään klo 9, puhelin soi ja toden totta, Nilu-neitohan se siellä. Hän pääsee tänään töistä klo 3.30 iltapäivällä ja pyysi minua tulemaan toimiston eteen odottamaan. No, olisi epäkohteliasta olla menemättä. Lentohan on vasta maanantaina. Ja ei tämä ole unta. Päinvastoin yritin estellä. Sanoin, että noin kauniilla nuorella naisella täytyy olla sulhasehdokkaita jonoksi asti. Vastauksena oli punastuminen.
Nämä minun treffini ovat laidasta laitaan. Ensin yli 70 v britti ja nyt, aika paljon häntä nuorempi srilankalainen. No hyvä, Räikkönen on saanut pitää mestaruutensa ja minä luen tässä loka-laitisen ja lähden kävelylle. Kaupunki on tullut jotenkin kotoisaksi ja osaan suunnistaa mereltä puhaltavan tuulen mukaan takaisin hotellille. Ei tässä mitään karttoja tarvitse. Hieman tosin sotilaiden kiellot sekoittavat suuntia, mutta mitään ongelmia ei ole.
Onneksi kuvagalleria tuli täyteen. Ei tule kiusausta laittaa Nilun kuvaa esille, koska nuorihan hän on. Minä erehdyin arvauksessa vuodella alaspain. Mieluummin menisin treffeille niiden kuvaamieni kokeneitten naisten kanssa, mutta valinnanvaraa ei nyt ole. Mutta olen herrasmies, joten kyllä tästä selvitään.
Mon 11/19/2007 1:06 PM
Kyynisiä ajatuksia. Monet maailmaa kiertävät puhuvat siitä kuinka ihmiset siellä ja siellä olivat erityisen ystävällisiä. Enpä nyt tiedä. Latinalaisen Amerikan jälkeen minusta on tuntunut siltä, että ystävällisyyden takana on aina hyväksikayttö. Enkä nyt puhu Nilusta. Hän on ainoa, joka ei ole vaatinut minulta mitään. Paitsi että tulen takaisin lauantaina Sri Lankaan.
Puun juuret 
Päivälepakot 
Lepakot 
Viikon saalista Sri Lankassa. Kävelin kanelipuistossa, Cinnamon Garden. Oikeastaan pusupuisto, sillä jokaisen puun alla oli kuherteleva nuoripari. Oli kumipuuta, fiikusta, jakarandaa, apashia, juuriaan 4 metrin korkeudesta kasvattava puu. Orkideapuu. Seitsemän erilaisen kukan puu. Kanelipuu. Ja jostain ilmestyy ystävällinen mies, joka aloittaa sen tutun virren. In which country are you from. Normaalisti ohitan tuon virren, mutta puisto oli niin kaunis, etten tohtinut olla tyly. Jaaha lepakko hän sanoi suomeksi. Kaneli. Varmaan osasi kaikilla maalman kielilla nuo sanat.
Ja näytti minulle keskellä päivää puissa roikkuvia lepakoita. Kun sitten halusin lähteä pois, ja kaivoin taskustani kaikki pienet setelit, tuli haukut. Etkö tajua kuinka vähän rahaa tässä on. Sanoin etten ole pyytänyt mitään, olen kävellyt täällä yksin, sinä olet näyttänyt minulle lepakkopuun ja muuta, mutta mistään ei ole sovittu. Haukut oli niin kovat, että kaivoin taskusta viela 3 euroa vastaavan setelin hänelle ja lähdin pikaisesti pois.
Jokaisen ystävällisen ihmisen takaa löytyy ennemmin tai myöhemmin joku joka haluaa rahasi. Joku myy hierontapalveluja, siis oikeita. Joku myisi nuoria poikia. Se oli sen verran kuvottavaa, että pidin saarnan kolmesta pojastani ja menin katukahvilaan pois limsalle. Ja hän oli tulkinnut, että tykkäänkin tytöistä, jolloin kahvilan eteen ajoi piehehkö musta auto, jonka edessä oli 2 kaunista naista ja takana 4. Minua pyydettiin kyytiin. Olisi 19, 17 v. Huusin hehän ovat lapsia.
3 Jolloin kuskiemo nousi näyttelemään reisiään, hän oli tuskin 30 v. Kun tämä kauppa estyi, luuli viereinen tuk tuk kauppias, että oli liian kallista. Hän tuk tuk tukkasi minulle jostain noin 25 v naisen. Sanoin, en ole pyytänyt, en ole halunnut mitään, menkää pois. Minä juon vain kahvia. Ja kaikki tämä tapahtui sotilaita vilisevän alueen luksushotellien edessä. Pah.
Jos haluaa tehdä vaikutuksen itseensä ja seuralaiselleen, kannattaa mennä Hiltoniin asumaan. Siellä pelkkä palveluprosentti on enemman kuin muualla koko illallisen hinta. Mutta onhan se komeaa. Colombon Hilton on mielettömän hieno päikka, ja kallis. Olin Nairobissa Hiltonissa, ja se oli ihan sokoshotellin hintatasoa. Siis halpa.
Kaikki keltaiset tuktukit ovat Intiassa. Jätemaaleista on tänne Sri Lankan Colomboon saatu hienot moniväriset mopotaksit. Tämä on siisti kaupunki. Hirmuisesti sotilaita vartioimassa katuja. Katusulkujakin on paljon. Kävelin aamun helteessä 3,5 tuntia ja olen ihan puhki
Tuk tuk alkaa olla kirosana. Kuvitelkaa, että taksiluvista luovutaan Hgissa. Sen jälkeen kaikenlaiset hiipparit hankkivat taksin, mopon, ladan tai mikä nyt ylipäätään kulkee. Takseja olisi 10 kertaa liikaa, jolloin jokainen huutaisi perääsi tuk tuk, sight seeing kun kuljet rautatieasemalta Forumille. Eikä vaan huutaisi, vaan ajaisi sillä saastuttavalla pelillään perässäsi ja huutaisi tuk tuk tuk. Olisi se aika kamalaa. Ja sellaista oli elämä Intiassa ja sellaista se oli Sri Lankassa.
Kulutin aikaani jotain elokuvaa katsoessa. Siina 007 Brosnan tuprutteli sikareitaan ja otti napanteria tuhka tiheään. Ja aina oli sikarin ja viinilasin kohdalla peitetty koko ruutu ikäänkuin pornon pahimmat paikat vilkkuvalla kuvalla ja kaikkein päällimmäisenä teksti tupakka- ja viinalaki kieltävät näyttämästä. Yes. Osataan sitä holhota muuallakin kuin Suomessa.
Syntymäpäiväpannukakku
Malediiveilla ajatuksia Sri Lankaan
21.11.2007
Olen ihmeessä Nilun kanssa. Hän soittelee monta kertaa päivässä, haluaa tulla lentokentälle vastaan, pitää lauantain töistä vapaana päästäkseen tekemään minulle synttärikakun. Siis omien synttäreidensä. Jotain kummallista tässä on. Ihan herttainen nuori nainen, mutta jotenkin pelottaa. Ei tässä pelättävää ole, koska minulla on hänen työpaikkansa tiedot ja puhelinnumero, joka on toiminut.
No, päätin katsoa hänen synttärikakkunsa. Käytän paluulipun, ja menen emiraatteihin Sri Lankasta. Lisäkustannuksia tästä harharetkestä ei tule ja molemmat lennot ovat suoria.
22.11.2007
Torstai on toivoa täynna. Aamulla tosin heräsin paniikkiin. En minä voi mennä synttärikakkua syömään, ties mihin koukkuun sitä jää. Vaan eipä ollut emirates lipunmyyjät tulleet, joten asia jäi toteuttamatta. Lähdin kävelylle ja alkoi sataa
Sri Lankassa 25.11.2007
No, taisi käydä niin, että syntymäpäiväkakusta tuli pannukakku. Piirakkaa ei siitä ainakaan tullut. Tulin sitten kovin innoissani takaisin Sri Lankaan, jossa Nilu puhelujen mukaan minua kovasti odotti. Vaan oli tullut sellainen mutka matkaan, että minun pitäisi ensin mennä johonkin perhejuhlaan, jossa isä (siis varmaan nuorempi kuin minä) minut ottaa vastaan. Sitten voisimme sunnuntaina syödä kahdestaan sitä kakkua. Jotenkin tässä iässä ei enää jaksa juosta naisten oikkujen perässä. Huomasin, että olin enemmänkin ihastunut siihen että juuri 22 vuotta täyttänyt ihan soma nainen on minuun ihastunut, kuin itse naiseen. Ajattelin, että antaa olla. Pistin FC-lippiksen päähäni ja sanoin kauniit kiitokset kivasta yhteisestä ajasta Sri Lankassa ja laitoin repun selkään. Vähän se Nilu oli hämmentynyt asiasta, mutta ihan sovussa erottiin.
