Monaco
Monacon ruhtinaskunta (ranskaksi Principauté de Monaco, monegassiksi Principatu de Múnegu) on valtio Euroopassa. Se on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio Vatikaanin jälkeen. Valtion pinta-ala on 1,95 neliökilometriä. Asukkaita on noin 39.000. Monaco on kaupunkivaltio, joten se on samalla pääkaupunki. Monte-Carlo on alue Monacossa. (osin Wikipedia)
Monte-Carlossa on tullut käytyä kolme kertaa. 1986 olimme siellä perheen kanssa päivän kotimatkalla autolla Gibraltarilta kohti Suomea.
Monaco 22.7.1986:
Arles – Monte-Carlo – Torino
Matkamme oli loppusuoralla. Viimeinen uusi maa olisi tänään. Lähdimme jo klo 9.30 pitkään ja pitkästyttävään ajoon kohti Monacoa. Ohitimme Marseillen, jota edelsivät kauniit merimaisemat. Ajoimme yhdestä tienristeyksestä väärin ja huomaamatta olimme taas menossa Nizzan päätielle. Cannes ja St Tropez jäivät näin vain tienviitoiksi.
Komea oli Monacoon tulo, mutta itse kaupunki oli sinne klo 14 laskeutuessamme pettymys. Pieni uimaranta, Keken asunto, Monte-Carlon F1-mitka ja tunneli. Kasino nähtiin. Kaikki oli kallista. Koko hommasta jäi paskan maku, kun kaikki pihvipaikat menivät kiinni klo 17. Söimme pizzat ja Miikan pizza oli taikinan raakaa. Maksoimme kostoksi pienillä kolikoilla.
1987 työmatka
1987 olin tilintarkastusyhteisöni Touche Ross´in kansainvälisessä IT-kongressissa ja esittelin omia tietokoneavusteisia työmenetelmiäni. Se ei kiinnostanut ketään, koska koneeni oli Macintosh ja kaikki muut vannoivat PC:n nimiin. Kun huomautin asiasta tilaisuuden puheenjohtajalle, tuli muutama katsomaan ja ihmetteli kuinka pitkällä Suomessa ollaankaan tietokoneiden kanssa tilintarkastuksessa. Kongressi oli loka-marraskuun vaihteessa ja kävin uimassa Välimeressä Monte-Carlon rannassa.
Kuten aina kansainvälisyyteen liittyy firman (tai valtion) rahojen tuhlaaminen. Yhden kongressipäivän iltana mentiin hienoon ravintolaan jonnekin korkealle vuorelle bussilla. Oli pimeä niin lähtiessä kuin tullessa, joten matkasta ei jäänyt mieleen kuin kiertävät serpentiinit. Ruoka oli aivan loistavaa. Ravintolan on täytynyt olla Ranskan puolella.
2017 ryöstömatka junalla
Menimme huhtikuussa 2017 junalla Ranskan Rivieran Antibesista Monte-Carloon. Ennen pysähtymistä taakseni tuli joku vanha ukko, joka höpisi mitä höpisi ranskaksi. En huomannut mitään, mutta heti laiturille noustuani tajusin, että lompakkoni on varastettu. Juna ehti sulkea ovensa ja siinä sitä sitten oltiin. Lompakko oli ollut farkkujen etutaskussa.
Ensimmäiseksi soitin luottikorttipalveluun peruuttaakseni kortit. Sen verran olin hämmennyksissäni, että peruutin molemmat kortit, vaikka toinen oli turvapussissa paidan alla. Soitin heti peruuttaakseni tämän kortin peruutuksen ja se muka hyväksyttiin, mutta nostaessani rahaa automaatista, laite nielaisi kortin.
1,5 vuotta myöhemmin Suomen suurlähetystöstä Pariisista soitettiin, että lompakko on tullut heille ja kysyivät palautetaanko. Kun lompakko tuli, oli siellä tallella KELA-kortti, ajokortti, kanvainvälinen terveyskortti ja muuta pientä. Rahat ja luottokortit toki olivat menneet. Eikä lompakkokaan ollut minun, se oli paljon pienempi, toki samanvärinen eli musta. Palautuksella ei ollut mitään merkitystä, koska olin hankkinut kaikki kortit uusiksi.
