Filippiinit
4-5.12.2008 Manila, Filippiinit (to-pe)
Manila
Tulin keskiviikkoiltana Manilaan klo 22 jälkeen. Kuntoni on noussut silmissä ja kävelin ripeästi ensimmäisenä passijonoon. Repun kanssa meni pitempään matkatavarapaikalla. Olin varannut matkatoimiston kautta netistä löytyneen hotellin. Tämä taisi olla reppumatkojeni ensimmäinen hotellivaraus. Syynä oli se, etten halunnut tulla yöllä Manilaan tietämättä minne mennä. Maan hankaluus matkailijalle näkyy jo lentokentällä. Taksikin pitää ottaa viranomaisten takaamasta taksijonosta.
Hotelli oli ankea. Miten netissä onkaan helppo huijata. Hotelli sijaitsi myös hyvin epämääräisen oloisella kadulla, En uskaltanut edes lähteä katsomaan, missä ollaan. Olin varannut ja maksanutkin onneksi vain yhdestä yöstä. Aamulla satoi, mutta en iljennyt syödä edes aamiaista hotellissa vaan lähdin etsimään uutta paikkaa. Eihän täällä ole edes nettiä kun pelkää huoneessa pimeän tultua.
Hotelleja oli paljon ja ne paranivat kun lähestyin ihmisten ilmoja. Hotelli Palm Plazassa oli kiva respahenkilö. Valitsin paikan ihan kivan vastaanoton takia. Vuorokauden hinta 50 euroa. Räkälähotellissa 36 euroa. Täälläkin huone oli ankeampi kuin esitteen valokuvissa, mutta ihan ok.
Sade lakkasi ja lähdin kaupungille. Olenkin aika keskustassa. Meren rantakin tuli pian vastaan. Isot jenkkihotellit tietenkin siellä. Toki tämä on jättikaupunki, jossa on monta keskustan oloista paikkaa. Vanha kaupunki on kuulemma huorapaikkoja täynnä, joten hyvä tuuri tässä kävi.
Filippiinit muodostuu 7107 saaresta. Maassa asuu yli 80 miljoonaa ihmistä. Manilan metropolitanalueella on yli 10 miljoonaa ihmistä. Espanjalaiset pitivät täällä valtaa satoja vuosia ja USA 50 vuotta. Siksi täällä on kristittyjä 80 %, muslimeja vain 15 %.
Maailmassa on paljon epätoivoa. Se näkyy mm hotellialueen kaduilla pyörivistä huorista. Juttelin paikallisten kanssa ja he sanoivat naisten työttömyyden olevan yli 60 % ja siksi moni sortuu huoraksi. Kaksi (toinen jo iltapäivällä) osoittautui varsinaisiksi takiaisiksi ja molempia heistä pidin miehinä. Ääni oli liian matala ja muutoinkin olemus oli liian maskuliininen. Vaikka kävelin pois, ne seurasivat höpötyksineen kunnes jäin poliisin viereen. Poliiseja täällä on paljon. Ja vartijoita. Jopa tavaratalon ovella tarkastetaan kaikki asiakkaiden laukut. Siis sisään mennessä.
Illalla yksi vanha mies, ihan ystävällinen, halusi näyttää minulle kaupunkia. Vähän hirvitti kun mentiin katuja ristin rastiin. Vaikka olin moneen kertaan sanonut, etten mitään naisia tarvitse, enkä etenkään nuoria neitoja, hän vei minut johonkin tyttöpaikkaan. Voi niin kauniita ja niin nuoria. Minulla sattui olemaan punainen paita ja tytöt huusivat yhteen ääneen: joulupukki on tullut kaupunkiin. Paikan madam tuli kehumaan tyttöjään. Sanoin, että itse madam (noin 40-45 v) olisi minun makuuni enemmän ja näin pääsin pälkähästä. Vanha mieskin antoi periksi. Hän vei minut suositun filippiinäisravintolan eteen, siellä oli buffe. Mies näköjään kerää provisioita. Kävin siellä myöhemmin yksin syömässä, mutta jotenkin petyin. Osa ruoista oli jäähtynyttä.
Huomenna on Suomen itsenäisyyspäivä. Isämme sotivat maahanmuuttohaluisia vastaan ja miehet pelastivat itsenäisyytemme. Iso osa siitä on annettu Brysselille, mutta pahempaa on tulossa. Matti Vanhanen jää historiaan miehenä, jonka aikana muslimien hakemista Suomeen on merkittävästi lisätty. Maanpetturihallitus on lähtenyt tielle, jonka päässä on suomalaisten jääminen vähemmistöön omassa maassaan. Ensimmäinen lapsenlapseni Niilo tulee sen päivän näkemään. Hänen sukupolvensa tulee kiroamaan tämän päivän päättäjät. Etenkin naiset tulevat menettämään paljon. Kovalla työllä saatu tasa-arvo menetetään.
Olen paljon tällä matkalla miettinyt Suomen päättäjien intoa monikulttuurisuuteen. Suomalaisuutta on ollut helppo verrata eri maissa. Väen paljous on yksi iso asia, joka minua ahdistaa. Miksi Suomikin pitäisi asuttaa Helsingin alueella täyteen erilaisella väestöllä. Ihmispaljoudessa ei ole mitään kivaa. Ja kun monikulttuurius on muslimien, etenkin somalien, suosimista, olemme tuhoamassa menneitten sukupolvien raadannan tulokset. Tarvitaan uusi sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja nyt meillä olisi syytettäväksi ihan oikeita maanpettureita.
On hirmuista, että ministeri Thors heti jyrää Helsingin kaupunginjohtajan toiveen maahanmuuttovirran pysäyttämisestä. Miten joku voi olla pihalla arkielämästä. Eikö Thors tosiaankaan tajua kuinka monta miljardia ihmistä on tulossa Eurooppaan lähivuosikymmeninä? Pakkoruotsin sijasta tarvitaan pakkomatematiikka – ainakin ministereille.
Manilan pikkubusseissa on väriä ja tunnelmaa
Itsenäisyyspäivä kirvoitti tunteilemaan. Minunkin mielestäni monikulttuurius on ihanaa, juuri siksi matkuustan näitä reppumatkoja. Mutta ihanuus on hienointa kun se jätetään kukin omaan maahansa. Emme tarvitse edes näitä kauniita filippiiniläisnaisia vanhustenhoitajiksi. Jos joku tulee töihin, se on ok, mutta mitään valtion värväystoimistoa tänne ei pidä perustaa.
Nyt on perjantaiaamu. Otan repun ja lähden kierrokselle.
Manila
lauantai 6.12.2008 Suomen itsenäisyyspäivänä
sunnuntai 7.12.2008 ja maanantai 8.12.2008
Suomi poika menee helposti halpaan kaukomailla. Koko ajan pitäisi kontrolloida itseään.
Näin kahvilan viereisessä pöydässä kaksi naista, jotka keskustelivat viittomalla. Menin tekemään tervehdyksen ja kerroin koti-Suomen asioista. Nuorempi naisista oli kuuro ja toinen noin 45 v oli kuuleva. Minut pyydettiin jäämään kahviseuraksi. Kuuro nainen poistui ja huomasin olevani jutuissa ihan hyvää englantia puhuvan naisen kanssa. Naisen aviomies oli kuollut, eikä ihme, koska eka lapsi oli tehty maan tapaan 15 vuotiaana ja mies oli ollut 25 v vanhempi. Abortit ovat täällä kiellettyjä.
Noh. Ehdotin että hän näyttäisi minulle paikkoja ja vaikka syötäisiin yhdessä illallinen. Ja kuinka ovelasti puhe jossain vaiheessa kääntyi siihen kuinka hän huolehtii äidistään ja kaikki on niin tiukkaa. Puhelin näytti olevan jotain nokian vanhaa mallia, joka pysyi koossa teippien avulla. Eikä sen kanssa soittaminen näyttänyt oikein toimivan. Sanoin että oikeastaan voisin ostaa itsenäisyyspäivän kunniaksi uuden nokialaisen, joita täällä saa alle 100 eurolla.
Sepä oli hullu kokemus. Oston maksoin kortilla, ja maksulaitteessa oli sirunlukija. Sen jälkeen kauppa otti kopion passista ja kortin molemmista puolista. Minun piti kirjoittaa nimeni kopioon ja sitten verrattiin nimeä passin allekirjoitukseen. Sitten tulostettiin 3 eri kuittia, joista kahteen piti kirjoittaa nimi. Koska kirjoitukset olivat eri paria, tehtiin uudet kuittikopiot ja taas nimiä kirjoittamaan. Vielä nimi itse ostokuittiin. Näin hyvän kontrollijärjestelmän voi kehittää vain tilintarkastaja.
Rouva meni hoitamaan sairasta äitiä kotiinsa ja tuli seuraavana päivänä uudestaan. Hän toivoi, että veisin hänet Mall of Asiaan, joka on Aasian suurin ostosparatiisi. No, meninpä sitten. Taksimatka kesti kauan, koska matkan keskeytti homoparaati, jonka ympärillä pyöri uskovaisten mielenosoitus. Ostosparatiisi oli hirmuinen kokemus. Ihmisiä oli aivan hirmuisesti ja hirveä meteli kaikkialla. Ei näy lama näillä markkinoilla.
Ja kuinka ollakaan, minua kosittiin sunnuntaina. Voisin siis tuoda mukanani filippiiniläisen vaimon. Ikäisekseen vielä hyvän näköisen. Sanoin, että olen jo vanha mies, joka ei edes muista, mitä naisten kanssa tehdään. Tuskin se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Täällä on paljon lapsiäitejä kadulla kerjäämässä. Aborttikielto toimii hyvin. Naisten asema on huono ja työttömyys suurta. Siksi naiset haaveilevat Euroopan työmarkkinoista, jolloin he voisivat lähettää rahaa kotiinsa. Eivät tiedä alipalkatuista ulkomaalaisista, eikä Suomen hintatasosta. Perheet hajotetaan eurooppalaisten ahneuden takia vuosiksi. On kerta kaikkiaan edesvastuutonta suunnitella työvoimapulaan, siihen kuviteltuun, filippiiniläisiä sairaanhoitajia.
Sunnuntaina näin Cebu Pacific-lentoyhtiön toimiston ja ajattelin varmistaa matkani Saigoniin. Lippuni oli hylätty, koska matkatoimisto ei ole maksanut lippua heille. Tuli Töölön matkatoimisto mieleen. Kummassakaan ei kelvannut luottokortti. Soitin skypestä Singaporen matkatoimistoon ja uhkasin ilmoittaa asian Singaporen poliisille. Ja puolen tunnin kuluttua sain sähköpostin, jossa oli uusi varausnumero.
Vaikka lento oli vasta klo 23, lähdin kentälle maanantaina jo klo 14. Neljän tunnin sohlaamisen jälkeen minulla oli paikka koneessa. Terminaali oli aivan liian iso, joten siellä oli hirmuisesti tyhjää tilaa. Menin nukkumaan 3 tuolin päälle. Uni tuli helposti.
