Kap Verden tasavalta eli Kap Verde (port. Cabo Verde, ’vihreä niemi’) on Afrikan saarivaltio. Se sijaitsee Atlantin valtamerellä, noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Se on Makaronesiaan kuuluva tasavalta. Alun perin nimi Kap Verde tarkoitti Afrikan mantereen läntisintä niemeä, joka sijaitsee nykyisessä Senegalissa lähellä Dakaria. Niemen edustalla sijaitsevalle saariryhmälle annettiin sen mukaan myöhemmin nimi Kap Verden saaret, maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975 lyhyesti Kap Verde. Kap Verde oli asumaton portugalilaisten saapuessa sinne 1400-luvulla. Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista imperiumia, jolloin saarista tuli Portugalin siirtomaa. Kap Verdestä tuli pian orjakaupan keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista onkin afrikkalaisten orjien ja portugalilaisten siirtolaisten jälkeläisiä.

Asukkaita on 500.000. Pääkaupungissa Praia´ssa asukkaita on 159.000.

Kap Verde – This is Africa

Praia 28.3.2022

Tuli kulttuurishokki, koska Suomesta lähtiessäni odotin Portugalin autonomista saarialuetta. 60-luvun DX-kuuntelija tiesi Kap Verden, mutta itsenäisyys vuonna 1975 oli mennyt ohi.

Oli taas aikainen nousu viiden jälkeen. Menin metrolla lentokentälle. Pääsin ilmaiseksi, koska kortissa oli riittävästi euroja jäljellä. Yhden metromatkan hinta jäi arvoitukseksi.

Seitsemältä lentokentällä oli ne tavanomaiset rutiinit. Lissabonin kenttä on valtavan suuri. Pitkälle itsepalveluun perustuva, mikä tekee kenttäpalvelut nopeiksi.

Sitten 5 tunnin lennon jälkeen Kap Verden Nelson Mandelan kenttä. Hiki tuli heti, lämpötila oli 26 astetta. Shortsit jalassa riitti hellettä. Dar-es-Salaamin basaarista ostettu lippalakki oli jäänyt Suomeen. Nyt sitä olisi tarvittu. On turha yrittää löytää tarpeeksi isoa täältä, kun en ole mistään muualtakaan löytänyt. Tuo lakki on langoista virkattu ja Tansanian lipun väreissä. Ihmiset ovat luulleet, että olen Etelä-Afrikasta.

Kenttärutiinit olivat afrikkalaisen verkkaiset. Passi katsottiin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran matkan aikana piti näyttää koronarokotustodistus.

Olin yrittänyt ostaa QR-koodin lukijaa AppleStoresta. Piti olla ilmainen, mutta vain koekäyttö 3 päivälle ilman maksua. Sen jälkeen 2 euroa/kk. Turha ostaa, koska en sitä ole ennenkään tarvinnut. Pankkiviivakoodinlukijalaite minulla oli jo 2000-luvun alussa. Nykyisin tarpeeton.

Sitten paikallisen rahan nosto. Eka ATM ei toiminut, kuten Afrikassa on tapana. Toisen kanssa olin ihmeessä. Ruudussa oli näppäimistö, mutta se ei reagoinut mitenkään kuten Ristiinan Shellin uudet tankkauslaitteet. Ystävällinen eurooppalainen nainen oli jälkeeni ja tuli auttamaan. Laitteessa oli vanhanajan jo kulunut näppäimistö ja sillä sain rahat. Koko jono hurrasi.

Menin taas halpaan. Taksijonon ulkopuolella oli nuori mies, jota luulin taksimieheksi. Mutta hän oli vain välirahastaja, jolle en halunnut antaa suurista seteleistäni mitään. Suuttui tietenkin. 

Taksinkuljettaja taisi olla Suomessa ajokortin saanut afrikkalainen, koska selvästikään hän ei osannut lukea kirjoittamaani majapaikan nimeä ja katuosoitetta. Moneen kertaan hokemalla päästiin perille ja tietenkin ajettiin kaupungilla ympyrää paikkaa hakien.

Kulttuurishokki tuli silmille kun nousin taksista. Tämähän on Afrikka. Vain muutamia valkoisia kadulla ja selvästikin turisteja. Ei tämä likainen paikka ole, mutta kovin välinpitämättömän oloinen. 

Huoneeni on 8 neliön kanakoppi, siisti kyllä ja noin 35 euron arvoinen yöltä. Olin jotenkin lamaantunut. Mitä ihmettä minä täällä teen. Huonetta ei voi maksaa kortilla, vaan käteisellä. Jäi velaksi, eikä paikan ainoaa henkilökunnan edustajaa, nuorta neitoa, ole enää näkynyt.

Keskusta-alueella en nähnyt yhtään kahvilaa, en ravintolaa, enkä edes hampurilaispaikkaa. Ei Afrikassa ole sellaisia ylellisyyksiä.

Sitten tuli vastaan kaksi turistiseuruetta. Lähinnä valkoisia naisikäihmisiä. Opas kulkee edellä ja rouvat kiltisti perässä.

20 vuotta sitten tulin työmatkalta Porista autolla ja pysähdyin Huittisissa lihapoikien tehtaan myymälään. Olin ensimmäinen ja mietin, mitä herkkuja veisi kotiin tuliaisiksi. Sitten pysähtyi turistibussi pihalle ja sieltä säntäsi lastillinen ikänaisia. He suorastaan kävelivät ylitseni ja jättivät minut viimeiseksi. Silloin päätin, etten ikinä, en koskaan lähde millekään eläkeläisten matkalle.

Nämä rouvat varmaan asuvat meren rannalla olevissa luksushotelleissa. Välillä pitää tutustua paikalliseen kulttuuriin oppaan avulla. Kissan viikset.

Lähellä majapaikkaa on maalaistori, jossa myydään myös paikallisia kalasaalita. Mutta mitään syötävää ei sieltä voinut ostaa huoneeseen iltapalaksi, koska torilla myytiin vain kauden paikallisia vihanneksia: porkkanoita (isoja), tomaattia, ja sen sellaista.

Keskustan minimarketit ovat Ismon kauppaakin (Salatut elämät) pienempiä. Niistä sain vain vettä. Löysin vähän isomman, josta ostin pientä purtavaa. Kadulla tytöt myivät pieniä mansikkarovioita. Isommat mansikat kuin Suomen metsämansikat ja pienemmät kuin Suomen torilla myytävät. Ostan varmaan huomenna.

Löysin hotellin, jonka ulkoterassilla sai kahvia. Menin illalla syömään sinne, koska tämä oli taas ollut vesipäivä. Tilasin chorizo-pizzan. Tunnin päästä kävin kysymässä saanko sen tänään. Kului vartti ja sanoin, että jos 5 minuutin kuluessa ei tule pizza pöytään, lähden. Tuli 6 minuutin, enkä viitsinyt osoittaa enempää mieltä, koska oli nälkä. Ei minulla ole kiirettä, mutta odotusaikana tuli pimeä ilta, enkä halua paikkoja vielä tuntematta kulkea pimeässä. 

Ilta menee selvitellessä, kauanko täällä olen, onko jotain merimatkaa, vaihdanko kortteeria, miten täältä pääsee Suomeen ja millaisten mutkien kautta.

Heti ensimmäisenä päivänä vakuutuin vanhasta ajatuksestani, ettei Afrikkaa voi muuttaa. Eikä pidäkään, edes yrittää. Kaikki kehitysapurahat menevät hukkaan ja enimmäkseen gepardihattujen veroparatiisitileille.

Oletteko noteeranneet, että somalirouvat Suomessa laahustavat. Se on afrikkalaisuuden näkyvin piirre. Laahustus. Verkkainen eläminen. Hidas työnteko. Mikään kotouttaminen ei muuta tätä vuosisatoja vanhaa afrikkalaista kulttuuriperimää. Vaikka jollain kummallisella tavalla viihdyn Afrikassa, en haluaisi että yksikään heistä muuttaisi Eurooppaan. Kulttuuriero on liian suuri, eikä sitä kurota yhteen koskaan.

Asukkaita saarilla yhteensä puoli miljoonaa. Saaret olivat asumattomia kun Portugali ne valloitti. Saarista tuli orjakaupan keskus. Se selittää miksi melkein kaikki ovat afrikkalaisen oloisia.

Praia, 29. maaliskuuta 2022

Aamulla heräsin epäuskoisena. Mitä pitäisi tehdä. Palata etuajassa Suomeen?

Praian lentokentältä pääsee suorina lentoina Lissaboniin, Senegaliin, Guinea-Bissauhin ja Casablancaan. Ja Ponta Delgadaan eli Azoreille. Turha mutka Lissaboniin, mutta oli se kiva viikonloppu.

Afrikkaan olisi pitänyt varautua etukäteen. Rokotustodistukset ovat Suomessa, joten en voi varmistaa olisinko ok. Myös malarialääkkeet ovat Suomessa. Rahatkin olisi pitänyt suunnitella paremmin. Monissa maissa on rajalla maksettava maahantulovero, usein käteisellä. Niin vaati Kap Verdekin 3400 escudon veroa, sen sai maksaa kortilla. Pääsisikö ilmaiseksi, jos sanoisi asylum. Varmaan ei pääsisi lainkaan.

Tuli mieleen Lissabonin metron taksat. Latasin kaksi kertaa 3 euroa ja kuljin kolmena päivänä, kahtena enemmänkin. Jotain jäi varmaan käyttämättä. Taas Suomi häviää hinnoissa kirkkaasti, tai siis voittaa ylihinnoittelussa.

Kun suurin hämmennys on ohi, näin jo aamiaispaikkojakin. Ei tosin aamiaisia, mutta kahvia sai ja leivonnaisia. Otin viisi erilaista pientä sambusaa, joista viimeinen jäi katukoiralle.

Iltapäivällä on kuuma ja lippalakin puute tuntuu kropassa. Löysin kivan varjoisan siestapaikan, jossa otin kiwijuoman jäillä. Paikan ruokalista näytti hyvältä ja menen varmaan päivän lopuksi sinne syömään.

Nyt oli pakko tulla hotelliin huilaamaan ja kirjoitan vähän muisteluksia. Huoneessa ei ole pöytää eikä jakkaraa, joten istun nyt vierastilassa. Viereisellä pöydällä on noin 35 v turistimies. Tuntuu kivalta etten ole ainoa, jota helle ottaa koville.

Matkoilla ei pidä katsoa ketään pitempään. Seksikäs nelikymppinen nainen myi jotain huiveja. Katsoin hieman liian pitkään ja olipa vaikeaa päästä hänestä eroon. Mitä minä huivilla teen. Seurasi kauppaankin perässä. Piti lähteä ripeästi ulos keskusta-alueelta.

Taiteilija Sirpa (matkakommentoija) maalasi esityksiäni varten oranssiin sopivan silkkisen kaulaliinan ja vaahtera-kravatin. Ovat tallella, tosin en ole enää vuosiin esiintynyt missään. Euroviisujen 100 miljoonan katsojan jälkeen alkoi alamäki, joka pysähtyi nollaan.

Olen pulassa. Kun olen kulkenut busseilla eri puolilla maailmaa ja pysähtynyt väärään paikkaan, olen jatkanut seuraavana aamuna uuteen paikkaan. Täällä on kaikki kaukana, joten joutuu selvittämään, mitä oikein pitää tehdä.

Casablanca (ihana Ingrid Bergman & Humphrey Bogart) olisi mielenkiintoinen paikka, mutta Marokossa on tullut jo käytyä. Ja mihin sieltä. Enkä juuri nyt ole valmis kohtaamaan arabimaiden meluisaa ja levotonta elämää. 

Listalla se on Tunisia-Algeria-Libya-Egypti sekä Ceuta ja Melilla. Hyvää syödessäni jätän parhaat palat viimeiseksi. Matkoilla olen mennyt ensin kivoihin paikkoihin ja jäljellä on enimmäkseen vain ongelmallisia maita.

Yksittäisiä kivoja paikkoja on jäänyt väliin, mutta niissä käynti vaatii erityistä suunnittelua. Alaska. Grönlanti. Kiribati. Bhutan.

No nyt pitäisi kehittää, mitä tehdä tilanteelle juuri nyt. Se ei kirjoittamalla avaudu. Siispä lopetan tämän.

—

Uusin yksityisraportti iPadiin: ”Viimeisen 7 vuorokauden aikana Safari on estänyt 112 seurainta profiloimasta sinua ja kätkenyt IP-osoitteesi tunnetuilta seuraimilta.”. Selkeästi enemmän kuin Suomessa. — Seuraavalla matkalla otan VPN-palvelun käyttööni. Se sekoittaa ip-osoitteen. Lisäksi suomalaiset palvelut kuten YLE joutuu näyttämään Bottaksen auton hajoamisen, koska se ei tunnista käyttäjän olevan ulkomailla.

Tarkistin F-Securen tilaukseni. Olen maksanut Freedomista (sis. VPN), mutta olen aktivoinut sen vain pöytäkoneelle. Tilauksella voi suojata useita koneita. En nyt keksi, miten sen aktivoisin iPadille matkoilla.

Praia, Kap Verde, 30. maaliskuuta 2022, kello 10 aamulla (Suomessa 14)

Afrikkalaisilla on aika, eurooppalaisilla kello.

Tämä vanha totuus tuli aamukahvilla mieleeni. Istuin ulkona, lämmintä 23 astetta, mutta aurinko ei vielä kuumottanut, kiva tuulenhenki raikasti ilmaa.

Nyt kolmantena Afrikka-päivänä tuli hyvä olo, juuri sellainen miksi Afrikassa olen viihtynyt. Tämä on tärkeää, koska puolet Afrikan maista on vielä käymättä.

Menin samaan pastelariaan kuin eilen aamuna. Vakioasiakas on tärkeämpi kuin uusi asiakas. Sen tiesi myös nuori mies, joka tiskin takana palveli asiakkaita. Hän oli kovin ystävällinen, jopa lämmitti sambusat (toisin kuin eilen) ja tuli vielä erikseen tarjoamaan kahviin sokeria.

Portugalin kieli on matkan ongelma. Illallinen kivassa paikassa oli kieliongelma. Halusin syödä jotain erityistä liha- tai kalaruokaa, mutta menu oli kielellä, josta erotin kyllä kalat ja lihat, mutta en tarkemmin. Tilasin siksi japanilaista ruokaa, koska ne oli nimetty alkuperäiskielellä, toki länsimaisittain litteroiden. Alkuruoka oli hyvää, mutta sushipalat jotenkin mauttomia. Suomesta saa paljon parempia. Jopa itse osaan tehdä maukkaampia (kiitos eka sushin teossa mukana olleelle).

Tämä majapaikka on mielenkiintoinen. Casa Sozadi. Tykkäyksiä Bookingissa ja kiittäviä arvosteluja 317. Mutta ei näitä voi ottaa vakavissaan. Paikan aamupalan arvio on 8,5, vaikkei täällä edes ole mitään aamupalaa. Teevettä kyllä voi keittää.

En saanut kuittia, vaikka kaksi kertaa olen pyytänyt. Neiti lupasi sen tehdä, mutta ei häntä tänään ole näkynyt. Kuitti olisi tärkeä siksi, että Booking laskuttaa 2 yötä, vaikken olisi paikalla. Siis varauksesta. Jos neiti ei ilmoita minun olleen täällä, voi veloitus tulla. Siitä on sitten oma riesansa.

En jää tänne. Menen parin mailin päähän rantahotelliin, jossa voin käydä uimassa paikan altaassa tai meressä. Jos saan arvotavarat turvakaappiin.

Edessä on pitkä matka, jopa vuorokauden mittainen pysähdyksineen. Olen vain seuraavat kaksi päivää voimia keräten. Casablanca alkoi kiinnostaa. Se olisi hyvä välilaskun paikka. Pitää vaan selvittää, pääseekö sieltä jotenkin mielekkäästi Suomeen.

2 vuotta sitten menomatkalla Karibialle nukuin Pariisin lentokentän lattialla yhden yön. Kyllä sen varmaan vieläkin kestää, mutta silti yritän etsiä jotain välipaikkaa kotimatkalle.

Tämä taitaa olla ainoa maa, jossa en ole nähnyt puluja. Enkä erottavasti muslimeja. Täällä on paljon yksijalkaisia ja kampurajalkaisia. He eivät kerjää. Terveet nuoret miehet kerjäävät. Eivät sentään puukkoa näyttäen.

Seuraava matka on suunniteltava kunnolla. Kun aloitin yksin reppumatkailun 2003, menin Töölön Matkatoimistoon ja sanoin halpa lippu mahdollisimman kauas. Kaksi päivää myöhemmin olin Meksikossa. Silloin menopaluu oli halvempi kuin menolippu, joten tiesin jo lähtiessä että käyttämättä jää. Takaisin tulin kolmisen kuukautta myöhemmin Uruguaysta. Tämä huolettomuuden ja viattomuuden aika on ohi. Se oli tämän matkan suurin opetus. 

31. maaliskuu 2022, Praia, oleilua

Maaliskuun viimeisen päivän matkakertomusta en löytänyt Facebookista. iPad, jolla jutut on kirjoitettu, meni viime vuonna (2024) rikki, eikä sitä saa enää avattua. Kaksi valokuvaa kertoo olennaisen päivän tekemisistä. Juon kaikissa maissa ainakin yhden pullon paikallista olutta. Lisäksi uida polskuttelin hotellin katolla olevassa uima-altaassa.

1. huhtikuu 2022  ·  Tilityksiä aprillipäivänä Praiassa

Matkoilla omat harminsa tuovat huijaavat taksikuskit, väärin rahasta takaisin antavat kauppiaat ja hintavedettäjät. Suurimmat menetykset kuitenkin tekee omista virheistään.

Innostuminen Gambiasta meni överiksi. Soitin illalla pikkuveljelle ja puhuin tästä Afrikan mutkasta, jonka liput olin jo ostanut. Puhelun aikana tajusin, että Gambia on pahaa malaria-aluetta. Siellä se ministerin vokottelun kohdekin sai pahan taudin hyttysistä, kun oli mennyt ilman lääkitystä maahan.

Minulla olisi ollut kotona edellisestä matkasta ylijääneet voimassa olevat lääkkeet ja resepti uudelle erälle. Mutta kun olin tekemässä vain harjoittelumatkan sivistysmaihin, en ottanut mukaan. Toki olisin saattanut ehtiä saada täältä lääkkeet, mutta kuuri pitää alkaa viikkoa ennen menoa malaria-alueelle, jotta se tehoaisi. Afrikassa olen aina kulkenut malarialääkityksessä, myös Aasiassa.

Levottoman yön jälkeen päätin, etten mene Afrikan mantereen puolelle. (Täällä Kap Verdessä on kaikkialla kova tuuli, joten tuskin hyttyset näin kauas ovat edes päässeet.)

Ja taas meni aamun ensi tunnit matkaselvitykseen. Opin, että GoToGate-palvelu on tarkoitettu ilman matkatavaroita kulkeville. Ryanairilla olisi ollut halvin lippu, mutta matkatavarat olisi pitänyt erikseen ostaa lentokentällä. Muistaen siihen liittyvät tuskat, jätin väliin.

Kuin rangaistuksen saaneena tulen Azorien kautta Lissaboniin. Olinhan muka selvittänyt, ettei Azoreilta pääse suoraan Kap Verdelle. Lissabonissa olen yöllä ja aamulla lähtee Finnairin kone Suomeen. Se on ilmeisesti halvin, mutta jätin lipun varaamatta, koska siihenkin liittyy erillinen matkatavaramaksu. Lentokentillä on aikaa tutkia asia uudestaan.

Jos sillä Finskillä tulen, olen iltapäivällä Helsinki-Vantaan kentällä.

Koronasta ei matkalla ollut ongelmia. Vain Kap Verde kysyi koronapassia. Mutta kaksi vuotta koronan takia mökillä asuneena tylsistytti aivot. Tällaisia alkeellisia mokia en olisi tehnyt normaalioloissa.

Kesällä en mene minnekään. Kun muuttolinnut lähtevät Suomesta, lähden niiden mukana. Ja silloin paremmin valmistautuneena.

Kuva. Vuorovesi on aina yhtä ihmeellistä. Klo 8 aamulla olivat kaikki eiliset merenpohjan särmät veden alla. Tyrskyt olivat jo laantumassa katsoen vesirajasta.

Olenko vielä Kap Verdessä? 2.4.2022

Lentokone mielestäni laskeutui Helsinki-Vantaan kentälle lauantai-iltapäivänä 13.30. Olin aloittanut pakkaamisen perjantaiaamuna viideltä ja kentälle lähdin puolikymmenen.

Yritin nukkua lentokentällä. Olen siinä aika hyvä. Mutta Lissabonin kentällä klo 3 yöllä on kerjäläisiä, noin 30 v miehiä ja naisia. Eivät he oikeesti kerjää, vaan katsovat nukkuuko matkamies ja vievät matkatavarat mukanaan. En siksi uskaltanut nukkua.

Helsinki-Vantaan lentokenttä alkaa olla Euroopan suurin. Koneesta parkkipaikalle pääsy oli kuin maraton, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa oli 4 kotkaa vaatimassa koronapassia. Edelläni ollut nainen käveli noin vain naisten ohi ja yritin perässä. Mutta minut ottivat kiinni. Mietin, että sanon että eipä ole. Mitähän sitä olisi seurannut. Poliisi nyt ainakin paikalle.

Kaikki säännöt on tehty kantaväestölle EU:ssa. Suomeen voi tulla kuka tahansa musulmaani tai afrikkalainen ilman papereita, passeja ja koronapasseja. Sanovat iäkseen mitä on opetettu valehtelemaan ja lähtömaa esitetään mahdollisimman sotkuisena. Ja viranomaiset sanovat: Tervetuloa. Paitsi sille yhdelle afrikkalaiselle, joka on 10 vuotta saanut hylsyn hylsyn perään ja YLE tekee hänestä marttyyrin kun kukaan ei toivota tervetulleeksi.

Mutta pahin oli edessä. Menin Myyrmäen Lidliin ostamaan pientä aamupalaa huomiseksi. Se oli melkein kuin Kap Verde pienoiskoossa. Molemmissa on vain muutama valkoinen. Kap Verdessä enemmistö on orjien jälkeläisiä Afrikasta. Lidlissä joukko on sekalaista seurakuntaa. Somalit toki edelleen ykkönen, mutta paljon uutta 25-30 vuotiasta miestä ja muutama samanikäinen nainenkin. Joillakin jopa valkoinen lakana päällään. Mistä nämä tulevat. Mistä saavat rahaa ruokaostoksiin. Jokaisella kukkurallinen ostoksia.

Asuinpaikka selvisi. Myyrmäkeen on poissaollessani rakennettu tuhansia? uusia kerrostaloasuntoja, 8-10-kerroksisia taloja vieri viereen. Pitääpä alkaa tutkimaan kenen rahoilla. Viime kädessä toki veronmaksajien asumistukirahoilla. Mutta kuka vie voitot? Ennakkoaavistukseni on, että sama joukko kuin aina ennenkin: ay-liike eläkeyhtiöiden tukemana ensimmäisenä.

Mutta kuka niihin muuttaa asumaan? Suomalaisia ei riitä jokaiseen uuteen kerrostaloon. Mutta rakentajien iloksi maailmassa on miljardeja tulijoita ja uusia syntyy joka päivä.  Loistava bisnesidea, uusi Nokia. Tehdään Suomesta Yhdistynyt Afrikan ja Lähi-Idän asuinalue.

Ei tätä jaksa. Nyt odotetaan Putinia tulevaksi ryöstöretkelle. Emmekä ole 30 vuoden aikana nähneet, että meitä on ryöstetty joka päivä. Sen ehdin jo nähdä, että Oulun pikkutyttöjen raiskaukset jatkuvat. Ei ollut tiktok-estotanssista mitään apua. Pitänee hallituksen laittaa toinen miljoona ja tehdä uusi toktik-tanssi.

Suuruuden hulluus on suomalaisten suurin ongelma. Pitää rakentaa valtava lentokenttä tyhjän pantiksi, pitää rakentaa Uralin taakse isot sähkövoimalat, pitää ostaa Uniper Saksasta kivihiilivoimaloineen, pitää olla maailman suureellisin ilmastonmuutoksen torjuntaohjelma, pitää rakentaa tuhansia uusia asuntoja ulkomaalaisille, jotka eivät koskaan maksa asumisestaan mitään, pitää antaa rahaa Välimeren luikurimaille miljardeittain vaikka tosiasiassa oikein laskettuna meidän pitäisi olla saajana.

Kuinka helvetin tyhmä kansa Suomessa oikein asuu. Eikö kellään ole enää sen vertaa järkeä, että sanoisi että nyt loppuu asuntojen rakentaminen ulkomaalaisille.