Jamaika
New Kingston, Jamaica
Lauantai 22.2.2020 ja sunnuntai 23.2.2020
Alkaa matkanteko väsyttää ja siksi olen tyytynyt kävelemään lähitienoilla. Eipä täällä mitään olekaan viikonloppuna, koska New Kingston on lähinnä isoja bisnestaloja. Ei täällä ole kahviloitakaan, saatikka ravintoloita, joten minkälainen elämä mahtaa olla työviikon alkaessa maanantaina. Heti sanon, että jos joku on matkustamassa Jamaikalle, ei missään nimessä kannata ottaa hotellia New Kingstonin alueelta. Taksimatka oikeaan Kingstoniin vie puoli tuntia.
Olin aika pettynyt tullessani lentokentälle, koska oli pakko ostaa lippu pois täältä, enkä kiireessä keksinyt muuta kuin lähteä Pariisiin. Tämä pakkolipun osto ei sovi reppumatkailijan elämään mitenkään. Se pilaa kaiken spontaanisuuden matkustamisesta. Mikä ihme tässä on takana. Ei kai ne tosissaan luule, että vanha ukko jää johonkin saarivaltioon loppuiäkseen, ja vaatii lopun elämänaikaista elatusta kuten Suomessa vierailla on tapana.
Lentokentällä oli ulkotiloissa kaksi ATM-rahannostolaitetta. Toinen rikki. 1000 Jamaikan dollaria vastaa 7 US dollaria. Siksi yritin saada 20.000 käteistä (140 USD). Ei onnistunut. Kokeilin 15.000 ei onnistunut, liian suuri nosto. 10.000 onnistui eli sain näiksi päiviksi reilut 60 euroa käyttörahaa.
Lentokentän (virallinen?) taksipalvelu vaati 30 USD:tä. Tiesin sen heti huijaukseksi. Menin varmistamaan sisätiloista ja kaikkihan on sovittu, 30 USD, on niin pitkä matka. Sanoin, että maksan 20 ja onnistui saman tien. Eikä matka niin pitkä ollut. Siis huijasivat kuitenkin, 15 dollaria olisi riittänyt.
Tämä hotelli on enemmänkin bisneshotelli, tosin viikonloppuna täällä on paljon paikallisia aikaa kuluttamassa. Tässä lähistöllä ei ole mitään, mutta hotellissa on iso ulkotilan uima-allas, kuntosali ja kaikenlaisia hieronta- ja pedikyyripalveluja. Suomalaiselle halpoja, joten menen maanantaina jalkojen hoitoon. Lisäksi aloitan aamu-uinnit kun uimaan saa mennä klo 7. Uikkareita ei ole, mutta menen kylmän rauhallisesti lyhyet kalsarit jalassa altaaseen. Vieressä on myös 37 asteinen allas, ihan kuin mökkimme kylpytynnyri, jonka katontekijä otti mukaansa 15 vuoden käytön jälkeen. Sanoi laittavansa järveen turpoamaan.
Hotellin varasin hotels piste com palvelusta yhdeksi yöksi. Näin varmistin, ettei tarvitse lähteä sompailemaan isossa kaupungissa hotellia etsien. Valintakriteerinä oli korkeatasoisuus, koska halusin viimeiset päivät turvallisen paikan. Hinta oli kallis, mutta varatessa tuli yllätys. Netissä ilmoitettuun hintaan tuli 50 dollaria lisää erilaisia veroja. Eli tästä tuli aivan liian kallis. No turvaton hotelli vanhassa Kingstonissa olisi voinut tulla vielä kalliimmaksi.
Ainakin maanantaina ja jos saan kivan olon vanhassa Kingstonissa menen sinne. Katsoin kartasta, että voisin kävellä sinne ja tulla taksilla takaisin. Kingstonissa on downtown ja Spanish town. Ja varmaan paljon taskuvarkaita, joita New Kingstonissa ei voi olla, kun täällä ei ole montakaan ihmistä kävellyt vastaan.
En haluaisi tulla huulipunahallituksen tekemisiä seuraamaan läheltä, joten katsoin minne voisin mennä Pariisista. Ystäväni asuvat St Laurent d´Oltissa, mutta siellä on vielä talven oloa +7 astetta. Paikka on Alppien juurilla ja lähellä Italian rajaa, ja corona-virus on jo tullut Pohjois-Italiaan. En siis sinne mene.
Karibialla oli koko ajan sama aika Suomi miinus 6 tuntia. Jamaikalla aikaero on 7 tuntia. En osaa siirtää uuden halparannekelloni aikaa, joten antaa olla. Yritän pitää mielessä, että vähennä tunti.
Jamaika on jollain lailla ollut pettymys. Maisemat lentokentältä tänne New Kingstoniin olivat jotenkin kuihtuneen tai kuivuneen oloiset. Tai sitten kasvit ovat jonkun pölyn peittämiä. Lentokoneen ikkunasta näytti vihreämmältä, mutta ikkunan kuvaajapaikalla oli toinen matkustaja ja minä käytävän puolella. Kuvia on tullut otetuksi muutoinkin tosi vähän. iPadin olen pitänyt tallelokerossa ja vähät kuvat olen ottanut digikameralla.
Kuljettuani Jamaikalla lauantaipäivän tajusin, ettei tämä mikään joka nurkan takana vaanivien rosvojen maa olekaan. Olisin voinut mennä Haitiin, vaikka se onkin turvattomampi. Tämä oli juuri se syy, miksi en halunnut ostaa jatkolippua. Halusin nähdä, miten toimin. Erityisesti alkoi harmittaa lentokoneessa kun katsoin lentoyhtiön lehden yhteyskarttaa. Olisin voinut mennä Cayman-saarille, joka on tässä kivenheiton päässä. Ei tullut mieleen, koska se on näitä pieniä ei-itsenäisiä saarimaita. Cayman olisi ollut näitä 100-150 dollarin lentoja.
Tällä matkalla olen käynyt 13 Karibian saarivaltiossa (+ mantereen kolme Gyayanaa). Aiemmin olen ollut Kuubassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Puerto Ricossa, Aruballa, Curacaolla (luennoimassa) ja Trinidadissa. Yhteensä 19 Karibian maata. Itsenäisiä valtioita jäi tulevaan elämään Haiti ja Bahamas, eikä yhtään yli 100.000 asukkaan alistettua saarimaata. Pieniä saaria jätin suosiolla väliin, koska ne kuitenkin olisivat olleet toistensa kopioita. Käymättä jätin Brittien ja USA:n Neitsytsaaret, sekä Britannian Cayman saaret, Anguilla ja Montserrat. Hollannin Bonairea kuuntelin nuorukaisena Hiidessä ja sinnekään en mennyt (20.000 asukasta). Bonairen radioasemalla oli värikäs flamingoja esittävä QSL-kortti. EU:sta poistuneella Britannialla on vielä merentakaisia alueita hallussaan enemmänkin.
Kello on nyt sunnuntai-illalla 18 ja ulkona pimeys. Tunnin päästä menen hotellin ravintolaan syömään. Ruokalista näytti hyvältä ja hinnat jopa edullisia. Aamiainen samoissa tiloissa oli runsas.
Huomenna pesetän muutaman t-paidan ja kalsarit, jotta saan loppumatkaksi ja lentokoneeseen puhtaat vaatteet päälle. Kaikki on tullut käytettyä ja osa pestykin matkan aikana. Lentokone lähtee täältä keskiviikkona klo 2 iltapäivällä. Välilasku Miamissa ja Pariisissa ollaan torstaiaamuna klo 9 C de Gaullen kentällä, josta myös Finnair lähtee. Mietin vielä jäänkö Pariisiin muutamaksi päiväksi. Tosin olen siellä ollut niin monta kertaa, ettei siellä mitään uutta ja ihmeellistä löytyisi.
Olipa aivan mahtavan maukas ja iso kalaruoka-annos. Creolilaiseen tyyliin valmistettuna. Oli niin hieno fiilis, että otin elämäni toisen Mai Tai-cocktailin. Edellisestä olikin kulunut 35 vuotta (Hawaiilla).
Kalaruokaa odottaessani kirjoitin päässäni satiirin hallituksen kokouksesta, jossa päätettiin 175 orpolapsen tuomisesta Suomeen. Koska minulla ei ole tällä hetkellä julkaisualustaa netissä, lähetin sen julkaistavaksi kaverin nettisivulla. Saa nähdä, ylittyikö julkaisukynnys. Vuosia sitten minulta toivottiin poliittista satiiria komediateatterissa esitettäväksi. Asia jäi silloin hoitamatta. Jos satiirini saa suosiota, olisi siinä mukava uusi kirjoitusura edessä.
Monica: 🤩ei sinusta vanhasta ukosta tiedä jospa olisitkin jäänyt.! 🤔💖 tervetuloa kotimaahan ja laskemaan norpan poikasia Saimaalle. Ne neljä lapsenlasta varmaan innoissaan paluustasi.
Tosiaan Pariisiin voi mennä vaikka viikonloppu retkelle, erikseen.
Anssi: Muistan tuon Mai Tain… — Pauli: Se MaiTai muki oli kuin taideteos. Otin sen talteen ja siellä se on kotona vieläkin. Anssi: Se Mai Tai maistui ihan erilaiselta siellä.
New Kingston, Jamaica
Maanantai 24, tiistai 25 helmikuuta 2020
Eipä tässä ole mitään tapahtunut, eikä juurikaan mitään nähty. Illalla alan pakkaamaan ja huomenna keskiviikkona alan matkan Suomeen.
Ostin hengityssuojaimia 20 kpl. Ostan aamulla lisää, koska monessa paikoin Eurooppaa ne ovat loppu. Suojaimet ovat kertakäyttöisiä käytännössä. Laitan ensimmäisen päälle Miamissa, jossa on välilasku. Sen jälkeen istun myös koneessa suojain päällä, vaikka kuinka ihmiset nauraisivat. Koronavirus ei ole vielä saavuttanut Karibiaa eikä Etelä-Amerikkaa, joten olen saanut olla turvassa luonnon vastaiskulta.
Maanantaina kävin jalkahoidossa. Viehättävä nuori nainen nauroi katketakseen kun hän harjasi jalanpohjia ja se aiheutti minulle samanlaiset sätkyt kuin edellisessäkin paikassa. Tiistaina kävin hieronnassa. Minulla oli loppuvuodesta selkävaivoja, jotka Ristiinan loistava hieroja Susanna sai poistettua hieronnalla. Taitavat kädet näillä huippuosaajilla on. Koko matkan aikana ei ole ollut mitään vaivaa selän kanssa.
Maanantaina läksin kävellen vanhaan kaupunkiin. 4,5 kilometrin (askelmittarilla) jälkeen tuli risteys, jossa oli lukema jäljellä 3,5 km. Täällä on vauhdikas ja metelinen liikenne, ja aika lailla turvaton. Etenkin kun ei aina muista, että liikenne on vasemmanpuoleinen. Tuli sadekuuro ja käännyin takaisin. Taksia lennosta ei pidä ottaa. Mietin, mitä minä siellä. IPad on tallelokerossa ja ottaisin digikameralla muutaman kuvan, kävisin kahvilla jossain ravintolassa ja lähtisin takaisin.
Jamaikalaiset ovat mustia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Valkoisia täällä ei juurikaan näe, olisikohan yhteensä kymmenkunta tullut vastaan. Siksi täällä ei ole myöskään mustien ja valkoisten yhteisiä jälkeläisiä juurikaan näkynyt. Jamaikalaisten kanssa kommunikointi ja asioiden hoitaminen on luontevaa ja rentoa.
Kaupungissa näkee jonkun verran kadulla nukkuvia ihmisiä, myös naisia, keskellä päivääkin. Koskahan Ohisalo alkaa tuoda heitä Suomeen kurjuudesta, sillä edes Kreikan leirin partalapset ole yhtä haavoittuvassa asemassa kuin nämä katuaikuiset. Leirillä sentään saa ilmaista ruokaa, nämä täällä etsivät jäteastioista ruokansa.
Mietin Suomessa käytävää vihapuhe- ja rasismikeskustelua ja vertasin sitä Karibian retkeni kokemuksiin. Ja jälleen kerran konkretisoitui se, että täällä Karibialla jokainen vastaantuleva elättää itsensä. Siksi kaikki on niin luontevaa.
Mutta Suomessa kun kohtaa vastaantulevan maahanmuuttajan, jokainen meistä tietää, että tilastojen mukaan valtaosa näistä ihmisistä elää sosiaaliturvalla. Tiedämme myös, että he huijaavat meitä. Esimerkiksi 2015 tulijat olivat suurelta osin sotilaskarkureita, eivätkä mitään vainottuja. Tunnistamme tämän enemmistön ihonväristä, geelitukasta ja vaatetuksesta. Jos joku katsoo heitä pitempään, hän katsoo juuri sen takia, että hänen on vaikeaa hyväksyä elinikäistä elatusta näille tulijoille. Ja siitä syntyy myös vihapuheeksi väitettyä kritiikkiä.
Muistakaamme kuinka kunnioitimme ja hyväksyimme Vietnamin venepakolaiset ja chileläiset. Koska he tekivät työtä ja etenkin chileläiset lähtivät kotiinsa sotilasjuntan kukistuttua. Vieläkin muistan El pueblo unido jamás será vencido. De pie, cantar. Que vamos a triunfar. Vinyylilevy on tallella ja joskus laulan sitä metsän linnuille omaksi ilokseni.
Aivan samalla tavalla olisimme ottaneet afgaanit, arabit ja somalit vastaan, jos he olisivat tulleet Suomeen kunniallisin aikein.
Toki joku heistä saa palkkaa ihan oikeasta työstä, mutta he ovat pieni vähemmistö. Tulkkia, koordinaattoria, kulttuurityötä ja sen sellaista en katso oikeaksi työksi, vaan laajennetuksi sosiaaliturvaksi.
Nämä petteri orvot ovat tuhonneet suomalaisen yhteiskunnan leväperäisyydellä ja syyttävät sen jälkeen suomalaisia, jotka eivät voi tuhoamista hyväksyä.
Tässä tämä matka. Torstaina alkuillasta olen Vantaalla. Puhelimen saan illalla DHL:n tuomana. Melkein kaksi kuukautta ilman puhelinta, enkä sitä juurikaan ole kaivannut.
Minne seuraavaksi? Nyt on otettava muuttolinnut vastaan Ristiinassa. Samalla on seurattava miten koronavirus leviää ympäri maailman. Jos saan tartunnan, on se mitä todennäköisimmin menoa. Ei siinä muuta, kuin että vielä on noin 70 DX-maata näkemättä. En lähde kulkemaan hengityssuojien kanssa maailmalle. Sillä tämä urakka on tehtävä loppuun asti.
26. helmikuuta 2020·
Tuhkakeskiviikko
Lähden kentälle noin klo 11, kone lähtee iltapäivällä muutama minuutti ennen kahta.
Tarkoitus oli hoitaa vielä asioita. Menin ostamaan lisää kasvosuojaimia, mutta kaikki kaupat olivat kiinni. Kello oli aamu-9 ja täällä kaikki avataan kahdeksalta. Kysyin taloa vartioivalta mieheltä, miksi kaikki on kiinni. Tänään on vapaapäivä.
Keskiviikkona kaikilla vapaata. Kiinnosti selvittää asia. Tänään on tuhkakeskiviikko ja se liittyy jotenkin pääsiäisen viettoon, ja päivä vaihtelee pääsiäisen ajankohdan mukaan.
Minulla ei ollut eilen käteistä rahaa tarpeeksi mukana ja luottokortti turvakaapissa. Päätin tulla uudestaan apteekkiin heti aamulla. Farmaseutti sanoi, että aamulla avataan klo 8. Ei tullut mieleenkään, että näin voisi käydä. Minulla on kyllä 20 suojainta, ja selviän niillä Suomeen, mutta olisin ostanut jemmaan.
Kun maksoin hotellin aamulla kiitin luojaa, että sain tietokoneen päähäni syntymässä. Näin heti laskun loppusummasta, ettei voi olla oikein. Laskuttavat viideltä yöltä, vaikka ensimmäinen oli jo maksettu. Vähän aikaa kinattiin, mihin aikaan olen tullut lauantaina ja että heillä varaus on torstaihin asti. Kun sanoin, että olen tilintarkastaja ja vieläpä auktorisoitu niin muuttui ääni kellossa. Kaksi päivää extraa pyyhittiin pois. Kyllä näiden kanssa saa olla tarkkana ja päässälaskutaito on kullan arvoinen kaikkialla kulkiessa.
Tatu Vanhasen tutkimusten mukaan joillakin kansoilla on pienempi ÄÖ. Sen huomasi tässäkin episodissa. Respatyttö ei selvinnyt asiasta lainkaan ja pyysi apuun jonkun miesmanagerin. Hänkään ei meinannut millään ymmärtää, mikä tässä nyt olisi väärin. Piirsin almanakan paperille ja osoitin päivä päivältä, missä mennään.
En sitten saanut myöskään käsisuihketta, mutta tutkailen onko lentokentillä apteekkia.
Tänä aamuna ei tuullut, mikä oli harvinaista. Täällä on tuullut joka päivä ja todella kovaa. Ehkei nyt myrskyä, mutta lujaa kuitenkin.
Mielenkiintoista oli se, että apteekkireissullani, että nyt kun minulla oli lompakko ja luottokortti mukana, yksi sanonpa neekeriksi tätä vihaista miestä, kävi iholle. Vanha konsti esittää viittomakieltä pelasti minut tälläkin kertaa.
USA:n viisumi puuttuu
Voi kirosanat. En tiennyt ettei USAhan pääse ilman viisumia tekemään välilaskua. Menin syrjään tekemään netissä visa-hakemusta, joka maksoi 14 USD. Nyt odotan hakemuksen hyväksymistä lentokentällä ja siihen voi mennä 72 tuntia. Koneen lähtöön 1,5 tuntia. Missään vaiheessa ei lippua ostaessani tullut tällaista varoitusta. Prkl sanon. Kaiken maailman turvapaikan hakijat kulkevat ilman papereita, mutta vhm ei pääse edes välilaskua tekemään ilman moninkertaista kontrollia.
Huh huh. Lentokentän neito muuttui enkeliksi ja taikoi 72 tuntia puoleksi tunniksi. Ehdin juuri ja juuri Miamin koneeseen. Kun itse tarkistin Visan tilan, sanoi palvelu ettei pikalinjaa enää ole. No ei taviksille, mutta hakemuksen tekikin kentän virkailija.
Lentokoneessa kentällä Miami, USA
Ja Pariisin de Gaullen kentällä, Ranska
Kun tultiin Miamiin, muistin että sama show oli kun tulin Tahitilta Los Angelesin kautta Eurooppaan. Silloinkin taioin jostain Visan välilaskua varten. Nyt meni 2 tuntia, jotta pääsi maahantulokontrollista uudelleen läpivalaisuun. Ihan sairas systeemi, jossa välilaskun tekevät joutuvat samaan valvontaan kuin jenkkeihin tulevat. Ja taas tuli kiire, koska koneen vaihtoaika oli 2,5 tuntia. Jäi kaikki käsisuihkeet ostamatta.
Nyt on istuttu koneessa 2,5 tuntia eikä lähdöstä ole tietoakaan. Mitään syytä ei ole kerrottu. Ulkona on satanut, mutta esim nyt ei sada. Kai koneet sateessa osaavat lentää?
USA on aika takapajula lentokenttäpalveluissa. Minä jouduin erityiskuulusteluun passini takia. Venäjän viisumi ja Pohjois-Korea. Miksi kuljen yksin. Onko minulla ystäviä Karibialla. Sanoin että tässä on lippu koti-Suomeen. Olen vain välilaskun tekemässä. Sen jälkeen sain mennä.
Lentokentät keksivät yhä uusia keinoja tarkastusten sujuvoittamiseen. Pariisissa piti seisoa yhdellä jalalla vuorotellen kummallakin. Miamissa piti matkustajan itse siirtää ruumaan menevät laukut toiselle koneelle, vaikka laukkutarrassa oli loppukentän tiedot. Ihmettelin, mitä mslm ovat kehittäneet viimeisen 500 vuoden aikana. Tämä turvatarkastusten inhottavuus on heidän innovaationsa. Onkohan muuta.
Nyt kone liikahti. Lähdettiin yli 3 tuntia myöhässä. Tulee ikävä matka.
Taksi hotellista kentälle sai sakot kun ei ollut turvavyö kiinni. Olin etupenkillä vyö kiinni. Tiesin, että nyt simputtaa minua. Pyysi 40 USD. Sama matka toisin päin 20 USD. Väittelyn jälkeen annoin 20 USD ja noin kympillä Jamaikan dollareita, jotka olivat nyt minulle arvottomia.
En päässyt koneessa nettiin. Nyt olen Pariisissa. Lippu on vaihdettu. Suomessa klo 19. Pariisissa sateinen ja kolea ilma. Kahden kuukauden paratiisi sai kolean lopun.
