Lääkkeistä ja matkavakuutuksesta

Lääkitykseen varautuminen on tärkeä osa reppumatkailua. Tässä muutama oma kokemus.

Tämä (Guayana) on myös malaria-aluetta. Afrikassa malaria on todellinen ongelma. Sen varalta otan Lariam-lääkettä kerran viikossa matkan aikana ja kaksi viikkoa matkan jälkeen. Pitkäaikainen Lariamin käyttö voi aiheuttaa sekavuutta tai muita ongelmia. Omat pisimmät jaksot ovat olleet yli 3 kk, enkä ole havainnut mitään ongelmia.

Malariaa levittävät hyttyset kulkevat pimeässä. Siksi iltaisin kannattaa pitää pitkähihaisia paitoja ja housuja t-paidan ja shortsien sijasta. Isoa Tansanian lippalakkiani pidän aina ulkona ollessani, myös iltaisin. Hotellihuoneessa kannattaa aina tarkistaa, että kaikki ikkunat ja muut raot ovat kiinni.

Hepatiitti-, jäykkäkouristus- ja muut vastaavat rokotukset pitää olla kunnossa kaikessa matkailussa. 

Minulla ei ole koskaan ollut edes ripulia matkoilla. Sen välttää katsomalla mitä syö ja jatkuvalla käsien pesulla. Muutama flunssa on ollut. 

Kampituksesta sain avohaavan polveen Etiopiassa. Sen kokisin uudestaan, jos hoitajana olisi sama kaunis ja upea farmaseutti Ruth. Haava parani istumalla Seychelles´issä kaksi kertaa jalka suoraan auringossa terassin aamukahvilla noin tunnin ajan. Haava ei parantunut Ruthin hoidolla ja hänen antamillaan lääkkeillä ja tulehtui.

Ensimmäisen kerran lentokoneen gatella (2020 Pariisin Orlyssä matkalla Ranskan Guayanaan) haluttiin nähdä keltakuumeen rokotustodistus. Minun oli mennyt vanhaksi, mutta olin juuri ottanut uuden ennen matkaa. Lääkäri sanoi, että tämä toinen keltakuumerokotukseni on ikuisesti voimassa. Sanoin että 10 v riittää hyvin, jotta ehdin kiertää loput maat.

Keltakuumetta on paljon Afrikassa ja täällä pohjoisessa Etelä-Amerikassa. Rokotus toimii, muuten se on kuolemaksi.

Etenkin Afrikassa kulkijalle ehdotetaan kaikenlaisia asioita. Paikallisten naisten kanssa keskustelut, kahvihetket ja yhteiset lounaat ovat kivoja ja mielenkiintoisia, mutta siihen se tutustuminen kannattaa jättää. Afrikkalaisilla on monenlaisia tarttuvia tauteja, joita kannattaa varoa huolellisesti. Kättelen kyllä (ennen koronaa) kaikkia tapaamiani ihmisiä, ja usein heitä (naisia) halaankin. Varovaisuutta liioittelemalla menettää paljon hienoja matkakokemuksia.

Tavanomaisia lääkkeitä ei kannata kuljettaa matkalla, koska niitä saa apteekista ilman reseptiä. Apteekki-/rohdoskauppoja on kaikkialla. Koska apteekin löytäminen voi olla hankalaa juuri silloin kun sitä tarvitsee, kuljetan aina mukana disperin/aspirinia, jotain flunssalääkettä, haavoihin laastaria ja vähän sidetarpeita. Jotain haavalääkettä (Bepanthen, Bacibact tms) kannattaa ottaa mukaan. Silmät joskus tulehtuvat helteessä hikoillessa. Karibialla menin apteekkiin ja näytin silmiäni ja sain ilman reseptiä tippoja, jotka paransivat tulehduksen parissa päivässä.

Voidemuodossa olevia lääkkeitä en laita käsimatkatavaroihin. Hammastahnatuubikin on silloin tällöin otettu pois turvatarkastuksessa. 

Jamaikalla ostin koronan takia kotimatkaa varten kasvosuojuksia. Olin Pariisi-Helsinki-lennolla ainoa, joka suojusta käytti.

Pienet sakset ovat aina tarpeen. Niitä ei pidä laittaa käsimatkatavaroihin, koska niin lento- kuin laivan turvatarkastuksissa sakset ja hedelmäveitset otetaan pois.

Matkavakuutus

Käsittelen myöhemmin