Dominica

Roseau, Dominica

Keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Laivalla matkustaminen Karibialla on paljon halvempaa kuin lentäminen. Rahan säästön lisäksi säästyy aikaa. Lippujen hintaeron lisäksi myös taksimatkat ovat laivalla kulkiessa halvemmat, koska laivat tulevat keskustaan, jossa hotellit ovat lähellä. Lentokentille on aina pitkät matkat. Laivalla on tilaa enemmän ja matkustaminen viihtyisämpää. No ei nämä oikeita laivoja ole, katamariineja.

Läksin aamulla Fort-de-Francesta Roseauhin. Katamariini pysähtyi matkalla St. Pierreen, josta tuli muutama matkustaja. Matkaan kului 2 tuntia 45 minuuttia. Sen päälle toki tullimuodollisuudet kummassakin päässä, kuten lentokentilläkin on. Nyt turvatarkastus lähtiessä oli muodollinen – minulta vain kysyttiin ranskaksi onko käsimatkatavaroissa jotain, jota ei saa olla. Sanoin ei ja sain mennä. Mitään valaisuja ei ollut.

Ainoa mitä moitin ovat taksinkuljettajat. Ne ovat tulleet vuosi vuodelta röyhkeämmiksi. Fort-de-Francessa taksi pyysi 10 euroa. Kun minulla ei ollut 20 euroa pienempää, hän etsi vaihtorahaa ja antoi takaisin 5 euroa. Roseaussa matka hotelliin olisi ollut helppo kävellä, jos olisin 10 vuotta nuorempi ja/tai jos hellettä olisi 10 astetta vähemmän. Taksi pyysi 25 dollaria. Minulla ei ollut 50 dollaria pienempää ja hän alkoi väittää, että tarkoitti USA:n dollaria. Sanoin että älä puhu pötyä, matkaan ei ollut kivenheittoa pitempi. Sitten sanoi, että tuo 50 Itä-Karibian dollaria on OK. Siis 17 US dollaria. Oikea hinta olisi ollut 8 USD:ta. Mitä noille voi tehdä? Ei millään jaksaisi alkaa todella tappelemaan asiasta. Kuljettajat luottavat siihen ja kehittelevät huijaustarinoita.

Suomessa on perinteisesti ollut luotettavat taksit, mutta nyt kuljettajina on väkeä, jotka eivät osaa suomea, saatikka edes kirjoittaa navigaattoriin osoitteita. Huijaaminen on yleistynyt taksiuudistuksen jälkeen. Miten pidät puoliasi, jos kuljettaja ei ymmärrä mitä puhut, eikä osaa puhua suomea.

• 

• 

• 

• 

• 

Heti täällä Dominicassa tuli olo, että nyt olen väärässä paikassa. Tämä on aika ränsistynyt yhteiskunta. Talot ovat huonossa kunnossa. Kadut kapeat. Molemmilla puolilla on syvät ja leveät valetut ojat. Jalkakäytävät ovat paikoin niin kapeat, että kuljin autokaistalla. Täällä sataa paljon, ehkä ojat siksi, mutta nyt ojissa oli tiski- ja muuta likavettä. Eikö täällä ole kaikkialla viemäreitä?

Paljon on nuorta väkeä, nuoria miehiä, jotka kuluttavat aikaansa. Paljon ja paljon. Koko itsenäisessä maassa on 72.000 asukasta, pääkaupungissa Roseaussa 15.000. Saaren koko on viisi kertaa Salon kaupungin kokoinen. Liian vähän, jotta tulisi toimiva yhteiskunta. Islannissa on 330.000 ja hieno yhteiskunta. Martinique, 400.000, ja tosi hyvin toimiva. Hyvän pienen valtion tarvittava asukasmäärä on siis jossain 200-300.000 välillä.

Täällä puhutaan englantia. Alkuperäiskansat arawakit ja karibit on tuhottu espanjalaisten, ranskalaisten ja viimeksi englantilaisten toimesta. Britit olivat varmaan iloisia 1978 kun maasta tuli itsenäinen.

Keskikaupungin pääkatu on lyhyempi kuin Salon Turuntie. En löytänyt ruokapaikkaa, enkä edes ruokakauppaa. Kun kohdalle tuli kansanpaikka 2. kerroksessa menin sinne. Tilasin kalaa ja salaattia. Ei ollut menulistaa, mutta ehtoinen emäntä selitti, mitä heillä on. Ja näytti salaattivaihtoehtoa, jonka tyrmäsin heti.

• 

• 

Kala oli niin suolainen, ettei varmasti ollut aamun saalista. Jätin kesken. Nälkä jäi. Maksoi 6 euroa. Löysin kiinalaisen paikan, sekin 2. kerroksessa. Tilasin paikan ainoan kevätkääryleen ja mausteisen katkarapuannoksen. Kokki tuli sanomaan, että oletko tosissasi, se on cayennepaprikalla maustettu. Sanoin kyllä. Ihmettelivät kun söin aterian, tosin osan paprikoista jätin syömättä. Kokeilen aina pullon paikallista olutta ja sain sellaisen täältäkin. (Cayenne pippuri on tulisen makuisen paprikan hedelmästä jauhettu.)

Tulin tänne Karibialle syömään kreolilaista ruokaa. Eipä ole juurikaan näkynyt. Täällä ei sentään ole hampurilaispaikkoja.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

No olihan täällä satamaa lähellä kaksikin isoa ruokakauppaa. Paljon isommat kuin Perttelin Kaivolan osuuskauppa voimiensa vuosina. Näin muslimikaupan, vaikka vain joka tuhannes täällä asuva on muslimi. Menin uteliaisuuttani katsomaan. Se oli kodinkonekauppa. Minua katsottiin pahalla silmällä, siksipä keksin kysyä onko taskukameroita. Ja näin pääsin kätevästi pois.

Olen pulassa. Seuraava lippu on maanantaille. Ei täällä ole mitään järkevää tekemistä näin monta päivää. Yritän aamulla päästä päiväretkelle luonnonpuistoon, niin saisi yhden päivän pois. Menetettyä rahaa 69 euroa voi miettiä siten, että jos ostan aiemmaksi lipun, säästän loppupäästä hotellipäiviä ja siten siis voitan rahassa. Silti harmittaa tämä lippujen ennalta ostaminen. Seuraavaksi en osta etukäteen jatkolippua Guadeloupesta eteenpäin ja katson pääsenkö jatkamaan. Pääsen, jos lipputiskillä ei ole naisia. Nyt kun kysyin erikseen, pitääkö olla jatkolippu, minulle nainen vastasi kyllä, mutta kukaan ei tarkistanut asiaa mitenkään.

Jos lippuja on pakko ostaa, kannattaa maksaa muutama euro lisää ja ottaa lippu, jonka päivän voi vaihtaa. Tajusin sen vasta tänään tätä kirjoittaessani.

Majapaikkaani ei ole hotelli. Tämä on kerrostalon 3. kerroksessa oleva guest housen tapainen majoitus. Samapa se. Turvallisuutta tuo se, että paikan pitäjä asuu viereisessä huoneessa seinän takana. Jos joku yrittää sisään, kiroan niin lujaa kuin hengestä lähtee.

Roseau, Dominica

Torstaina 6 helmikuuta 2020

Aamulla satoi. Ne ihmettelemäni valetut ojat molemmin puolin katua olivat täyttyneet vedestä, joten ojille tosiaan on tarve. Olisi pitänyt lähteä viimeistään kahdeksalta tapaamispaikalle, mutta sen verran väsytti, että käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumista. Kymmeneltä sade loppui ja aurinko paistoi sen jälkeen täydeltä terältä koko päivän.

Tapaamispaikka on risteilylaivojen sillan kohdalla. Sieltä lähtevät kaikki avoikkunaiset pikkubussit täynnä Amerikan vieraita katselemaan paikkoja. Sekä kuljetukset maan nähtävyyksiin kauemmas pääkaupungista. Juttelin yhden matkatarjoajan kanssa ja lupasin tulla huomenaamuna 8.45 paikalle.

Syynä oli se, että tämä pieni pääkaupunki tuli kahlattua päästä päähän päivän aikana. Ylös rinteille ei kannata mennä, koska siellä asuu ns parempi väestö, eikä siellä ole mitään katsottavaa.

Kävelin päivän aikana yli 17.000 askelta. Ihan sopiva määrä.

Viimeisen hotellille vievän kadun pätkän varrella on koulu. Lapset olivat välitunnilla vai olivatko odottamassa kotiin hakuja, koska kello oli jo lähemmäs puolta viittä. Pienimmät tulivat uteliaana kysymään, olenko joulupukki. Ja mistä maasta. Sanoin, että olen Suomesta. Jeee, joulupukki asuu Suomessa. Hän tietää. Sitten tuli joku näsäviisas paikalle. Ei tuo mikään joulupukki ole, se on viikinki. Hotellissa piti katsoa peilistä. Joo, olen Harald Hirmuisen näköinen, vain kypärä puuttuu. Mutta Tansanian lakki korvaa sen hyvin. Lakki sai tänäänkin huomiota. Yksi juoksi perään kehumaan, että onpa hieno lakki.

• 

• 

• 

• 

• 

Menin pienestä raosta koulun pihalle ja lauloin Maamme laulun ensimmäisen säkeistön suomeksi. Ei tullut muutakaan mieleen.

Suurin osa paikallisista asukkaista ei ole minusta mitenkään kiinnostunut. Jotkut yrittävät myydä jotain ja jotkut kerjätä rahaa. Sitten ovat nämä lapset, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita ulkomaan elävästä. Ikävämpiä ovat mustat elämän potkimat miehet, jotka ovat aggressiivisia ja pelottavan näköisiäkin. Tänään heitä oli kolme. Kun kävelen ohi mitenkään noteeraamatta heitä, eivät lähde perään, vaikka huutavat kaikenlaista ja ovat vihaisen oloisia. Tuli mieleen kuinka Suomessa kaikki maahanmuuttokriittiset saavat rasistin leiman kun jotkut elämän kolhimat huutavat ikäviä tulijoille. Samanlaista se on kaikkialla maailmassa.

Tapasin kaupungilla sen eilisen taksikuskin, joka oli hakemassa uusia höynäytettäviä. Afrikan matkoillani olen huomannut, että Tatu Vanhasen tutkimukset kansojen älykkyysosamääristä pitävät kutinsa. Se tuli mieleen kun tämä mies pokkana tuli esittämään, että joo hän huijasi minua eilen, mutta tänään hän kuljettaa minut halvalla maaseudulle katsomaan paikkoja, koska ei täällä kaupungilla ole mitään katsomista. Sanoin, ettei sama mies minua kahdesti huijaa, mutta silti se tuli loppupäivästä vielä uudestaan tyrkylle.

Somessa oli keskustelua torstai-illan Ylen A-talk-ohjelmassa L Anderssonin, J Halla-ahon, K Kulmunin ja P Orpon kesken. Katsoin sen illan ratoksi Areenasta. Yksi asia minua on koko matkan aikana vaivannut: kaikkialla soiva jumputtava kovaääninen musiikki. Busseissa, kaduilla, kaupoissa, laivasataman kohtaamispaikalla. Korviin sattuu. Ja nyt nämä ministerit, nimenomaan naisministerit puhuivat kilpaa miesten puheenvuorojen päälle ja Li jopa tiuski paskapuheesta. Korvia raastoi se päällepuhuminen, jolloin kenenkään puheesta ei saanut selvää. Surullista kuinka sivistymättömiä ihmiset nykyään ovat. Muuallakin kuin somessa.

• 

• 

• 

• 

Tämä maa on huomisen jälkeen nähty. Hotelli on maksettu lauantain puoleen päivään asti. Iltapäivällä lähtee katamariini Guadeloupeen. Huomasin, ettei lipun päivälle myydäkään kuin vaihdettavia matkalippuja. Olisin mennyt vaihtamaan sen, mutta koko pikavenesatama oli suljettu, koska keskiviikkoisin ei kulje lainkaan laivoja. Vaikka tulen Pointe-a-Pitreen juuri pimeän jo tultua, otan riskin. Ei täällä olisi mitään mieltä olla viikonlopun yli. Samalla matkani lyhenee kaksi päivää.

USA:n Neitsytsaarille en kuitenkaan lähde yrittämään. Se on myös tällainen piskuinen paikka kuin tämä itsenäinen Dominica on, joten ei olisi mieltä sinne mennä. Siis ainakin yksi uuden määrittelyn mukainen maa jää väliin. Siellä on 107.000 asukasta.

Terhi: Eikö tuo jatkuva stressi ala käydä mielen päälle, kun ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu – ja näköjään pitää myös koko ajan pelätä turvallisuuden vuoksi…

Pauli: Terhi Elämä on ihanaa kun se on yllätyksiä täynnä. Olen mieleltäni ikuinen utelias pikkupoika. Kaikkeen tottuu. Enemmän ahdistaa Suomen tulevaisuus. Se huoli on jatkuvaa.

Terhi: Tiesitkö että huulipunahallitus on perustanut ilmastorahaston (satoja miljoonia), josta jaetaan teollisuudelle ilmastotekojen kustantamiseksi ja digitalisaation kehittämiseksi. Tiedät varmaan miltä musta tuntuu….

Pauli: Terhi Eikös väitetty, että ilmastonmuutos on mahdollisuus suomalaisille yrityksille tehdä hyvää liiketoimintaa. Rahaa piti tulla muualta kuin verorahoista. Digitalisaatio vie työpaikat. Sellaista ei pidä tukea.

Päivi: Mistä erottaa muslimi kaupan tavallisesta kaupasta? Ja miksi ne katsoi pahalla silmällä?

Pauli: Päivi Kaupan nimi Muslim Store. Toki voi tarkoittaa muutakin. Minusta näkee päältä etten ole muslimi. Kohtelu oli tylyä.

Päivi: Noniin varmasti näkee ettet ole muslimi mutta luulisi niillekin olevan tärkeää että rahaa tulee oli mikä oli. Ja turistia joka ei ole muslimi voi huijata mielin määrin paitsi tässä tapauksessa kun niillä ei ollut sitä kameraa ei sekään onnistunut. Jos olisi ollut ne olisi pyytäneet hirmu hintaa. Mutta miten se kamera voi olla noin tiukassa saada?

Roseau ja Trafalgar Falls, Dominica

Perjantai 7 helmikuuta 2020

Aamulla heräsin ajoissa. Taas satoi, mutta olin puoli tuntia etuajassa kohtaamispaikalla. Laiva oli lähtenyt yön aikana pois satamasta. Ja samalla amerikkalaiset/saksalaiset maksavat turistit. Klo 9 olin paikalla aivan yksin. Ei ollut takseja, ei pikkubusseja, ei turistitavaroiden myyjiä, ei ketään. Jos risteilijät joutuvat enemmänkin saarroksiin koronaviruksen takia, tämä maa ja kaupunki on nopeasti polvillaan. Yksi japanilainen risteilyalus on tartuntojen takia saarroksissa.

Suomipoika ei vähästä säikähdä. Menin aamiaiselle paikalliseen pikku ravintolaan. Ei ollut ruokalistaa, mutta emäntä luetteli minulle, mitä voin saada. Teetä/kahvia, makkaraa, kananmunaa scrambled sanoin kun se on niin hauska sana, paahtoleipää.

Sitten lähdin hakemaan paikallisbussia, jolla pääsisi kehuttuun paikkaan Trafalgar Falls. Löytyihän se. Kun pikkubussi oli täynnä, lähdettiin. Matkan pituudesta en tiedä, koska se oli taas up and down, enemmän up ja todella mutkikas. Ajan katsoin, puoli tuntia.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

No. Dominicalaiset ovat ylpeitä vesiputouksistaan. En oikein jaksanut innostua, koska on tullut nähtyä Niagaran, Victorian ja Iguassun vesiputoukset. Koin olevani epäreilu ja vertasin sitä Hiidenkylän Illinkoskeen. Olipahan isot, kaksi vierekkäin pitempi ja vähemmän pitkä. Olin paikalla pisimpään, koska ei ole minnekään kiire. Jopa lennokilla koskia kuvannut mies lähti nopeammin pois. Osin viivyin siksi, että paikalle tuli valokuvaaja ja tosi pitkäsäärinen valokuvamalli, jota kuvattiin kosket taustalla.

Paikallisbussi oli tuonut matkustajat kääntöpaikalle, joten odottelin siellä bussia tulevaksi. Tunnin jälkeen tuli korjaustöitä tekevä mies kysymään, mitä täällä odotan. Sanoi, etteivät bussit käänny täällä, ja minun pitäisi kävellä pitkä matka bussipysäkille. Lähdin kävelemään. Tuli risteys ilman viitoituksia. Pysäytin henkilöauton, joka sanoi mene alaspäin – itse hän kääntyi oikealle ylöspäin.

Kävelin ja tuli mies vastaan. Sanoi, että kävelen väärään suuntaan. Miten ihmeessä se olisi mahdollista. Alkumatka oli tosi jyrkkää alamäkeä ja piti varoa, ettei mene jalat alta. Paikka on noin 1400 metrin korkeudessa eli ylempänä kuin Haltiatunturi. Miltähän tuntuisi kävellä Haltialta alas, olisiko yhtä jyrkkää kuin täällä.

Yhdessä paikassa oli puoli tusinaa taksimiestä kerääntynyt maitolaiturille? ja yksi heistä sanoi kuskaavansa minut kaupunkiin 25 paikallisella dollarilla. Minulla ei ole minnekään kiire ja jatkoin kävelyä. Rahasta ei se olisi kiinni. Bussilippu oli maksanut 4 dollaria, eli 1,30 euroa ja hän pyysi 8 euroa. (Miksi ihmeessä Suomessa puolen tunnin juna- tai bussimatka maksaa melkein 10 euroa.)

Sitten alkoi kaatosade. Olin hetkessä likomärkä. Passi, iPad, luottokortit ja Nordean tunnuslukulaitteen olin käärinyt jo hotellissa muovipusseihin. Mäkeen pysähtyi tilataksi, jolla oli ulkomaalainen pariskunta asiakkaana. Kiersivät aluetta. Kysyin, pääsenkö kyytiin. Asiakkaana ollut rouva sääli minua ja sanoi, että otetaan tuo märkä mies mukaan. Taksi sanoi, että se on 50 dollaria eli 17 euroa. Niin se euro muuttui kahdeksikympiksi. Se on vielä paremmin kuin OP Heinosella, joka lupasi Soneran markan muuttuvan euroksi kun se lahjoitettiin ruotsalaiselle Telialle.

Kävipä tuuri. Maksoin saman kuin kivenheiton matkan laivaterminaalista hotelliin. Ja taksi kiersi kaikenlaisissa paikoissa ja kertoi samalla missä ollaan ja mitä ihmeellistä paikoissa on. Pysähtyi myös rinteen kohdalle mäkeen. Sieltä tuli korkealta rinteeltä kolmesta putkesta vettä, jolla hän täytti niin omat kuin asiakkaiden vesipullot. Harmi, että minulla ei ollut tyhjää pulloa matkassa. Tunti aiemmin oli ollut. Vesi oli varmasti puhdasta, koska alue on sademetsää, eikä täällä rinteissä ole mitään ihmisen rakentamaa (paitsi nuo putket).

Tultiin kaupunkiin ja kävin syömässä. Hotellin viehättävä nuori hoitaja tuli juttelemaan. Tunti vierähti nopeasti.

• 

• 

• 

• 

• 

Tänään askelmittari näytti 21.000. Ilman rankkasadetta olisi tullut lähemmäs 30.000.

Kävin aamulla vaihtamassa lippua lauantaiksi. Sanoivat, että pääsen kyllä vaihtamatta tuolla lipulla, koska katamariineissa tyhjää tilaa riittää. Tykkään kerta kerran jälkeen laivaliikenteestä enemmän ja manaan etenkin Liat-lentoyhtiön pikkumaiset naisvirkailijat niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Dominica, Marie-Galante, Guadeloupe

Lauantai 8 helmikuuta 2020

Koko yön ja aamun satoi Dominicassa. Joen vesi oli noussut reippaasti. Kaupungin katujen isot ojat tulvivat. Luovutin ja lähdin puolelta päivin kaupungille syömään aamiaista. Hotellin hyvä hengetär antoi minulle sateenvarjonsa.

Tulin takaisin ja sitten oli jäähyväisten aika. Naiset huomaavat pienet kohteliaisuudet. Kun sanottiin hyvästit otin lippalakkini pois päästä. Se johti halaukseen. En tullut kysyneeksi hänen nimeään, koska hän halusi minun FB-kaveriksi. Ainakaan lauantai-iltaan mennessä ei kaveripyyntöä ole tullut.

Tarkoitus oli kävellä hotellilta laivasatamaan, mutta koko iltapäivänkin satoi. Oli pakko ottaa taksi ja sepä olikin naistaksi eikä huijannut minua. Pitääpä alkaa etsimään naistaksia. Helsingissä jotkut hakevat suomalaista taksinkuljettajaa. Hakunsa kullakin.

Laivaan meno oli jotenkin sekavaa. Ensin vaihdettiin lippu maihinnousukorttiin. Sitten maksettiin maastapoistumismaksu (onneksi hallituksen naiset eivät lue kirjoituksiani, tästä saisi uuden veron). Ulkomaalaiset maksavat enemmän kuin Karibian maiden asukkaat. Suomessa on päinvastoin. Omat maksavat täyden hinnan ja ulkomaalaiset saavat kaiken ilmaiseksi. Huomasin, että virkailija huijasi Dominicaa. Sain rahasta oikein takaisin, mutta kuitissa oli pienempi summa.

Sitten uusi passintarkastus. Ja kaikkien reppujen tarkastus. Minun piti tyhjentää taskut ja sitten tuli määräys ottaa henkselit pois. Ensimmäisen kerran tällä kiertueella. No housut tipahtivat maahan ja kun kumarruin ottamaan ne maasta, tulin pyllistäneeksi naisvalvojalle. Hän tuli määräämään minut laittamaan henkselit takaisin. Sitten vääntöä isosta repusta. Olisivat tarkastaneet sen, koska sakset, mutta sanoin laittakaa ruumaan ja pääsin pälkähästä.

Laivamatka oli mukava. Puolen välin jälkeen haettiin lisää väkeä Maria-Galanten pikkusaarelta. Sieltä tulikin enemmän väkeä kuin Dominicasta.

Maria-Galanten jälkeen meren tyrskyt voimistuivat, mutta ei mitään hätää.

Jatkuu Guadeloupe