Fidži (Fiji)

Fidžin tasavalta (fidžiksi Matanitu ko Viti, fidžinhindiksi फ़िजी, englanniksi Fiji) on saaristovaltio Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluu noin 330 saarta tai luotoa, joista noin kaksi kolmasosaa on asuttamattomia. Suurimmat saaret ovat Viti Levu ja Vanua Levu, joissa elää 87 % maan 900.000 asukkaasta. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levulla. Suvalla on 100.000 asukasta. Fidži itsenäistyi 1970. Maassa elää alkuperäisten fidžiläisten lisäksi merkittävä vähemmistö Intiasta tuotujen siirtolaisten jälkeläisiä, fidžinintialaisia. Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri ja turismi. (Osin Wikipedia).

7 tammikuuta 2016
Paulin 125. maa, hieno paikka, vaikka sataa koko ajan

Kone alkoi laskeutua Nadin kentälle ennen klo 20 illalla. Oli vielä valoisaa. Mitään niin kaunista en ole usein nähnyt. Kirkkaana hohtavia koralleja toinen toisensa jälkeen. Täällä on saaria yli 300. Kuvia en saanut, koska en oikein tajunnut kaikkea ennenkuin oltiin jo tulossa alas.

Lentokenttä oli tosi tasokas ja siisti. Vessojakin oli kolme, miehille, naisille ja suvakeille. Tämä on suvakkien paratiisi, miehilläkin on hameita ja naisilla housuja. Hyvä niin kun Saksan muslimit tulevat kourimaan, voivat kokea yllätyksiä.

Tuolla koneella piti mennä Nauruun. Nyt se on täällä Fijissä.

Lentokentällä odotti Nauru Airwaysin kone. Otin kuvan, mutta en saa siirrettyä puhelimen kuvia täällä iPadiin, koska maksullinen netti koskee vain yhtä konetta. Ja netti on vähän kallis. Myöhemmin sitten, kuten niin moni muukin kuva. IPhonen kamera on tosi hyvä versiossa 6. En ole käyttänyt digikameraa lainkaan, koska puhelin on niin paljon kätevämpi.

Lentokenttäpalvelu oli liian hyvää. Minut otettiin eroon omien kansalaisten joukosta ja sain mennä diplomaattilinjaa. Reppuani ei skannattu, kuten oman väen. En halua tällaisia etuoikeuksia.

Kentällä oli parinkymmenen hotellin pikkubussit odottamassa. Kun minulla ei ollut varauksia, menin ekaksi netistä katsomani auton luo. Soitti hotelliin ja se oli täynnä. Toinen vieressä soitti myös ja hän sanoi tervetuloa. Kohtuuhintainen hotellikompleksi. Jäin kahdeksi yöksi. Aamulla pitää katsoa miten jatkaa.

Lentokoneessa veti hirmuisesti ja kurkkukipuni muuttui flunssaksi. Olin kätellyt lukuisia Solomon saarten asukkaita, kun niin halusivat. Olisi pitänyt heittäytyä muslimiksi ja sanoa, etten kättele naisia. Tai olisi pitänyt olla joku desinfiointisuihke matkassa. Sieltä varmaan pöpön sain.

Yöllä olin surkea ja aamulla jatkoin surkuttelevaa oloani. Sitten puolen päivän jälkeen päätin, että nyt saa olla. Olen näin kaukana, eikä silloin pöpöt haittaa. Menin paikallisella bussilla Nadin keskustaan. Se antoi tuulahduksen oikeasta matkailusta ja alkoi mieli nousta ja olo parani silmissä. Pistin mieleen bussin linjan – Lautoka. Se oli helppo muistaa lautakasasta, jota Silminnäkijä-ohjelmaa olin tekemässä. Ja takaisin tullessa bussi löytyi.

Täällä bussimatkustaminen on kuin Meen Erkin aikaan. Ihmisiä odotettiin pysäkille. Yksi oli toisella puolen katua ja bussi jäi odottamaan. Yksi porukka otettiin pysäkkien ulkopuolelta matkaan ja saivat jäädä poiskin vaan tien viereen, vaikka se oli työmaa-aluetta.

Täällä ei ole kiire, ei minnekään. Kaikkialla on niin verkkaista. Ihmiset ovat erilaisen oloisia. Eivät mustia, eivät kiinalaisia, eivät oikeastaan intialaisiakaan. Ihon väri hieman kuin Thaimaassa, mutta enemmän harmaa. Vähän rotevia, jos vertaa thainaisiin. Mutta kauniita kuin kukat. Ovat melaneelaisia, ja heihin on vähän sekoittunut intialaista verta täällä olleiden siirtotyöläisten takia.

Sateeseen tottui äkkiä. Ostin suljettavia muovitaskuja, jonne laitan passin, rahat, luottokortit ja muun tärkeän. Puhelimenkin. Sitten vaan sateeseen. Kyllä sade on kivaa, se on lämmintä kuin kesäinen sateen ropina Suomessa, kestää vartin, keskeytyy 10 minuutiksi ja jatkaa taas vartin. Paita siinä kastuu, mutta sen kesä kuivaa, minkä se kastaa.

Piti mennä kahville. Kapeita portaita pääsin hienoon paikkaan. Pyysin ensin pienen annoksen kalakeittoa, jotta saisin kurkkuani hoidettua kuumalla. Vaan se pieni annos oli ämpärin kokoinen, en jaksanut syödä puoliakaan. Ei tarvitse illallista lainkaan. Kysyin, kuinka iso on listan iso annos. Tyttö nauroi.

Täällä asiakasta kohdellaan liiankin hyvin. Kysyin onko cappuccinoa, kun listalla on vain kahvia ja teetä. Tyttö sanoi, että ei ole, mutta kyllä he minulle tekevät. Ja niin hyvä mieli jatkui.

Parhaat kaupat tekee torilla niin täällä kuin Mikkelissäkin. Ostin illaksi huoneeseen pari papayaa ja maksoivat 40 eurosenttiä.

Asukkaita saarilla on 900.000. Turisteja toki on, mutta enpä ole montaa nähnyt.

Aikaero on 11 tuntia Suomeen. Eipä paljoa kauemmas enää voi mennä. Selvitän, jos tulisinkin pois Amerikan kautta. Tosin Hawaiilla olen jo ollut, joten en sen takia.

Aamulla pitäisi tehdä jotain uutta. En tiedä vielä mitä se on, mutta varmaan yön aikana selviää. Paikkaa ainakin vaihdan. Hyvä mieli karkotti pöpöt ja varmaan olen aamulla terve kuin, niin mikä.

Marita: Muutama vuosi sitten kuljin Nadin ja Lautokan väliä, tosin taksilla (missä ei jousia). Rantavyöhykkeellä oli autioilla rannoilla tosi hyviä oleiluhotelleja, missä saattoi makoilla riippukeinuissa, ottaa hierontaa, syödä erinomaisesti jne. Ja ihmisten ystävällisyys- parhaita matkakokemuksia. Sielä voisi pysähtyä ja vaikka jäädä. Hyvää oleilua!

Pauli: Olen paljon miettinyt matkoilla suomalaista elämän tahtia. Mihin meillä on kiire. Jotta voisimme ostaa enemmän krääsää? Jotta voisimme olla maailman sosiaalitoimisto? Jotta voisimme maksaa kreikkalaisten velat? Jotta voisimme antaa ilmaisen opiskelun kelle tahansa maailman ihmiselle? Ajatukset palasivat taas. Afrikassa opin. Afrikkalaisilla on aika, meillä suomalaisilla kello. Miettikääpä sitä.

Sirpa: Kiitos taas päivän lukuhetkestä.

Ninni: ai että, melkein tuli lämmin tätä lukiessa…täällä mittari näyttää -30 🙂

Sole: Ihanaa matkaa sinulle! Asuin vuoden Hawaiilla enkä käynyt Fijillä. Tyhmää.

Kaija: Pauli, jokos olet terve kuin pukki? 😊

Nadi, Fiji

9 tammikuuta 2016

Flunssa jatkuu. Aamuisin parempi, eikä tule lähdetyksi lääkärille. Iltaisin sitten tuskaa kurkun kanssa. Ei jaksa muuta kuin kävellä rannalla. Mitään syytä eikä intoa kirjoittamiseen ei ole.

Yritän vaihtaa aamulla lähemmäs keskustaa, josta lääkärille on helpompi mennä. Apteekin lääkkeet ilman reseptiä yhtä tyhjän kanssa.

Hyvä ystäväni oli joulua paossa lämpimässä maassa 3 viikkoa ja flunssassa joka päivä. Alkaa jo hirvittää, tuliko sama kohtalo. Nämä flunssat kuuluvat reppumatkailuun. Minulle tämä on ainakin kolmas kerta. Nämä haluaa unohtaa.

Ai se pitää sanoa ettei ole satanut kahteen päivään. Ehdin jo tottua sateeseen.

Tällainen matka, jossa on pakkasen kylmää (Nepal), hehkuvaa 35 asteen hellettä, lentokoneissa vetoa ja hotellihuoneissa pakko käyttää ilmalämpöpumppua jäähdytykseen, laittaa kropan koville. Täällä kylässä ruoka on heppoista ja ostin äsken ison pussin hedelmiä. Ei niitä saanut kaupasta, vaan tienposkesta. Mutustelin niitä ja kuuntelin meren ääniä. Ehkä elämä voittaa.

Sole: Pikaista paranemista Pauli! Minä tiedän miten flunssalta välttyy. Jokapäiväisellä ravinnolla on suuri merkitys.The news isn’t that fruits and vegetables are good for you. Its that they are so good for you that they could save your life.

Arja: Pikaista paranemista, tiedän millaista on olla kipeenä mulla itsellä kans flunssaa. kurkku pastilleja koko ajan mutustelen. Toivottavasti saat lääkäriltä jotain mikä helpottais sun oloa.

Pirkko: Pikaista paranemista, hienosti kuvailtuja matkakertomuksia jo ikävä, mutta toivu rauhassa älä stressaa.

Fijin rantaa noin 5 km Nadin kaupungista. Tyynen meren aallot kuin silkkiä vaan.

Ritva: Mä haluun tuonne. Täällä on niin kylmä

Anssi: Onpa Pauli ruskettunut tuolla etelän auringossa…

Fiji

10 tammikuuta 2016, sunnuntai

Aamulla pakkasin tavarat ja lähdin lääkärille Nadin keskustaan. Pakko tunnustaa, ettei tämä mene ohi kuten kotiflunssat. Suomalainen mies ei lääkärille mene ennenkuin on käsi tai jalka irti kehosta.

Taksi toi minut yksityiselle lääkäriasemalle. Sellaiselle pienelle, joita Suomessakin oli useita kaikissa kaupungeissa. En olisi halunnutkaan mennä tämän takia Suomessa jonkun monikansallisen veroparatiisiyhtiön lääkärille, joten hyvä täällä.

Lääkäri totesi hetkessä, missä mennään. Jouduin antibioottikuurille. Silmiin tuli tipatus ja vielä yövoide. Ja kurkkukipuun lisäksi jotain särkylääkettä. Toivottavasti otan opiksi, että olisi voinut mennä ainakin 2 päivää aiemmin. Nythän on vielä kärsittävä pari päivää ennenkuin lääkkeet alkavat purra. Minua vähän hämmensi se, että olen aina selvinnyt matkoillani helpolla. Flunssat on ollut Chilessä ja pohjois-Thaimaassa lähellä Laosin rajaa. Vatsatautia ei ole ollut koskaan matkoilla, ehken saa turistipöpöjä kun en kulje turistipaikoissa (hi!). Vaikka olen kaikenlaisissa maailman paikoissa kulkenut.

Täällä Fijissä on reilu meininki. Heti vastaanottohuoneen seinällä on hinnasto, jossa kaikki hinnat ovat kerrottu kahdella, jos potilas on ulkomaalainen. Tuplamaksusta huolimatta maksu oli vain 35 euroa.

Suomessa terveysasemien asiakkailta perittävä paperinpyöritysmaksu on samaa luokkaa kuin Fijin koko palkkio, jossa lääkäri, hoitaja ja vastaanottopalvelut. Vaikka maksoin kaksinkertaisen ulkomaalaishinnaston mukaan. Pitää mennä kauas, että näkee kuinka Suomi on pilannut ahneuksissaan kaiken. Luomme työttömyyttä ihan itse, kun kaikki maksaa niin paljon, ettei ihmisillä ole varaa ostaa mitään.

Suomessa vihervasemmisto on kadottanut lopullisesti talonpoikaisjärkensä. Hekin halusivat Suomeen kaksihintajärjestelmän, tosin siten, että ulkomaalaiset eivät maksa mitään, ja vain suomalaiset maksavat. Tuollainen kyllä lisäisi terveysmatkaturismia merkittävästi, mutta onko siinä järjen hiventäkään, se on toinen juttu.

Toivottavasti vihervasemmistoa hieman lohduttaa se, että syksyllä tuli kymmeniä tuhansia hoidettavia ja heillä on suora ilmainen kaista yksityiselle. Saatiin samalla paljon uusia HIV- jne tapauksia. Ja ihan ilman eduskunnan uusia lakeja. Kaikkea hulluutta ei tarvitse erikseen säätää. Riittää kun KELA laittaa kaikilla maailman kielillä nettiin tervetulotoivotuksen kaikesta siitä, mitä Suomesta ilmaiseksi saa.

Vaihdoin paikkaa. Otin lohduksi siistimmän hotellin, jossa hemmottelen itseäni, kunhan tämä tauti ensin helpottaa. Aloitan sormien kynsien kanssa. Turvatarkastajat veivät sakseni jo alkumatkasta, ja se näkyy. Joulupukki voi pian muuttua röllipeikoksi, jos en pääse hoitoon.

Paikanvaihtoon ajoi ensisijaisesti se, että majoitus oli kaukana kaikesta. Alueen ruoka olisi ollut hotdog-linjaa, sillä ainoa säällistä ruokaa tarjoava paikka on kiinni sunnuntaisin. Olen lopultakin pääsemässä isoäidin opetuksista irti. Kaikki on syötävä, mitään ei saa jättää. Yritän syödä aina hyvää ruokaa ja jätän kesken, ennenkuin on tultua syötyä liikaa. Hyvä ruoka on entistä enemmän kasvisruokaa, joskaan hyvää kasvisruokaa ei helposti saa. Tofua en pysty syömään. Se on sama kuin söisi vessapaperia kaikilla mausteilla.

Nadin keskustaan on viiden kilometrin kävelymatka, jonka teen heti aamusta, kunhan olo on riittävän hyvä. Bussia ei nyt tarvita. Parasta tässä on siisteys, joka tautipotilaalle on tärkeää ja se, että laivat lähtevät tuosta läheltä. Vähintään illallisristeilyn teen lähisaariin.

Kun tästä itsesääliltä alkaa taas palata mieheksi, on pakko hämmästellä Fijiä. Vauraus näkyy. Autot ovat isompia ja uudempia kuin Suomessa. Asuintalot isoja ja kauniita. Ihmiset pukeutuvat värikkäästi ja siististi, samalla rennosti.

Turismi ei näy silmiin pistävästi, vaikka toki sitä täällä paljon on. Fijin vesi on maailmankuulua, onkohan se myös tärkeä vientituloja tuova eliksiiri. Tuskin täällä mitään Suomessa hehkutettuun osaamiseen perustuvaa teollisuutta tai digipalveluja on. Fijin vauraus tulee paljon maataloudesta, mm. sokerista. Tosi mielenkiintoista. Suomi luulee pärjäävänsä ilman omaa maataloutta huippuosaamisella.

Suomi on Nokiansa vanki vielä pitkään. Romahdukseen saakka. Se loi kuvitelman, että vain osaaminen on jotain, eikä ihan tavalliseen yrittämiseen kannata panostaa. Se mahdollisti suuressa intoilussa perustuslain, joka teki Suomesta maailman tyhmimmän sosiaaliturvaa avokätisesti kaikille jakavan maan. Tyhmyys aletaan lopulta tunnustaa, mutta sitä ei voida poistaa, koska näitä maailmanhalaajia on riittävästi estämään kaiken maalaisjärjen käytön.

Kävin iltakävelyllä. Kun oloni parani, alkoivat sateet. Keljuimman olon aikana ei vettä tullut tippaakaan.

Tuli ilta ja sade, siispä nettiin. Täällä, niin kiva paikka kuin tämä onkin, on erikseen maksettava netti. Vaativat taas käteistä tai luottokorttimaksua. Korttiin menee 3 % lisämaksu, jossain oli 5%. Tämä on lisälaskutusta, jonka hyväksyn siihen saakka kun yritys itse maksaa korttiyhtiöille. Muu on liikaa. Paljon ne ottavat, mutta ei sentään noin paljon.

Pidin pienen läksytyksen respassa. Olinhan joutunut jo antamaan korttitiedot varauksen yhteydessä. Sain huoneen laskuun pienen inttämisen jälkeen. Heillä ei ole muka vakuutta, että maksan. Sanoin, että voisitte luottaa asiakkaisiinne enemmän. Olemme maksavia asiakkaita, ei mitään varkaita. Ja niinpä nimivakuus riitti.

Valtio armahtaa. Arvonlisävero Fijissä on vain 15 %.

Pirkko: Hienoa että tauti on selättymässä. Kiva lukea taas matkakertomuksia ja erittäin viisaita ajatuksiasi. Monta kertaa mietin, miksi päättäjät eivät kuuntele viisaita ja realistisia kansan ajatuksia ja neuvoja, onko kyse pelosta että tulee varpaille talletuksia, tai tyhmyys tulee esiin. 😑

Päivi: Kiitos Pauli taas kerran, jo odottelinkin matkakokemuksiasi, mutta onhan se harmi kun tulee kipeäksi. Itse sain yhdeltä matkaltani oikein ärhäkän salmonellan, onneksi se iski päälle vasta suomessa. Töihinkään en päässyt moneen viikkoon, ravintola-alalla kun olen. Tuli mieleen nämä mutujen ravintolat että mitenhän lienee hygienia hoidettu, osaakohan ne pestä käsiäänkään niinkuin meillä on totuttu. No paranemisia!

Nadi Town, Fiji

12 tammikuuta 2016, Paul Newman

Maanantai meni vielä flunssatokkurassa, mutta lähdin kuitenkin puolen päivän jälkeen kaupungille. Ja niin oli mielenkiintoista, että unohdin ottaa klo 15 antibiootin ja muistin sen vasta tultuani takaisin illalla ennen kahdeksaa. Hyvä vai huono, sitä voi miettiä.

Kävin syömässä rapulautasellisen. Sormet siinä sottaantui ja meni juuri pesty t-paitakin samalla uusintapesuun. Mutta hyvää oli. Jotenkin tämä Fiji on minun makuuni. Iltasade taas kummasti raikasti ilman, mutta helteeseenkin tottuu.

Tiistaina on alv-päivä. Ja samalla tajusin, että vuosi-ilmoitukseni ja TAS-ilmoitukset eivät täsmää. Pitää vielä illalla tehdä korjausilmoitus. Näin ne työasiat ovat alitajunnassa. Tein kaikki ilmoitukset valmiiksi 12.2.16 asti, joten ei ainakaan siitä jää kiinni, jos matkanteko maittaa.

Varasin keskiviikkoillaksi laivaristeilydinnerin Fijin auringonlaskuun. Lähtö on jo neljän jälkeen ja paluu joskus yhdeksän jälkeen.

Menin bussilla kaupunkiin. Ei se toisella kerralla enää tuntunut niin ihmeelliseltä. Vietin aikaa enimmäkseen torilla maailmaa ihmetellen. Ruokailu ei iltapäivän helteessä innostanut ja päätinkin lähteä kävellen takaisin. Olen Roope Ankkaakin säästeliäämpi, sillä näin säästin 35 eurosentin matkalippurahat. Niin halpaa täällä on.

Ostin vettä ja tulin katsoneeksi kuittia. Ruoan alv onkin vain 9 %. Sen 15 prossan alvin katsoin netistä jostain kataloogista, lienee siis yleinen. Kun piti varmistaa, että lähdin kävelemään oikeaan suuntaan, sain paljon päivittelyä. Mene nyt bussilla kun on niin pitkä matka Lautakasaan. Vaikka kysyin Lautakasan suuntaan.

Täällä on kaikki halvempaa kuin Nepalissa, Papualla ja Solomon saarilla. Hotellini on aika luksus ja täällä asuisi tällä 60 euron hinnalla isokin perhe, kun largedoublen lisäksi on myös kapea bed. Viereinen reppumatkailijoiden hotelli maksaa vain 20 euroa. Mutta pitää nyt hienostella kerran tällä matkalla.

Kävellen saa vielä enemmän irti kaikesta kuin bussilla. Piti vaan etsiä kaikki matkan varjoisat paikat, ja kävellä niillä kohdin hitaammin. Vettä meni toista litraa. Helle oli 33 astetta. Sitten tuli hauska pätkä, jossa 20-30 metrin välein oli kookospähkinäkauppiaita. He kuorivat pähkinät siten, että löivät maahan teräväpäisen tikun, jota vastaan muutamalla lyönnillä kuoret lähtivät pois. Olen kerran juonut tuota maitoa Rio de Janeiron rantahietikolla, eikä se niin ihmeelliseltä maistunut.

Mutta sitten Marian neito (Robin Hoodista varmaan) alkoi jututtaa Suomi poikaa. Minne matka. Löysin taskun pohjista 3 Fiji dollaria, eli alle 1,5 euroa ja tein kaupat. Pieni reikä pähkinän päähän ja sinne mehupilli. Marian kysyi suoraan, miksi olen niin fat. Sanoin, että olen joulupukki kun sattui punainen paitakin olemaan päällä. Siitäpä neito innostui. Oletko yksin, haluatko Fijistä vaimon. Sanoin, että voisinhan minä Sinut ottaa, mutta olet aivan liian nuori minulle. Sepä häntä imarteli. Haluatko, että joku Fiji-neito tulee hieromaan minut. Sanoin, että tulen 50 vuoden kuluttua takaisin ja silloin olet minulle sopivan ikäinen. Taustakuorolla oli hauskaa.

Kävelyn todellinen syy on se, että minullakin on unelma. Juosta kirsikankukkien aikaan maraton Japanissa. Ei vielä tänä vuonna. Siksi pitää saada itseni kuntoon. Ei se bussissa istumalla tapahdu. Kun minun kurkkuni tutkittiin, otettiin samalla verenpaineet. Ne ovat romahtaneet. Okei, yksi mittaus se oli, mutta silti, innostus lisääntyi muutamasataprosenttia. Tiedän, että unelma on hullu, mutta on se silti realistinen. Kahdeksan maratonin juoksijana tiedän, miten kunto nousee ja miten juoksu tehdään. En nyt sentään ennätystäni 3.59.55 aio parantaa. Saa mennä vaikka vuorokauden, mutta perille tulen.

Koko kävelymatka oli yhtä bula bulaa. Vastaantulleet kannustivat kuten Lontoon maratonin katsojat kadun varsilla. Aloin laulaa suomalaisia lauluja isoon ääneen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja muuta, mutta keksin omat sanat. Tuskin kukaan kuulija ymmärsi, miten sekoitin sanat.

Vaan paras oli vasta edessä. Perille tultuani otin smuuthien. Jotain ihmeellistä hedelmää, jonka nimi ei sano mitään, mutta hyvää oli.

Sitten minusta tehtiin Paul Newman. Aivan ihana moniosaaja hieroi selkäni ja aivan eri tavalla kuin Ristiinan hieroja. Hän jotenkin löysi kaikki selän kiemurat. Ja Ristiinan hierojani on todella taitava. Erilaisia. Sitten kynsien leikkaus, sormien hieronta, käsien kunnostus koko käsivarren matkalta. Nyt kelpaa naputella iPadin ulkoista näppistä. Kun käsiä hoidettiin ja olin selälläni, laitettiin silmieni päälle pieni pyyhe. Minusta se oli tyylikäs ele, koska se esti minua näkemästä kuinka kauniissa hoidossa olin.

Hiukset ja parta siistiksi. Piti oikein ihmetellä peilistä, kuka tuo mies on. Vähän parrasta lipsahti ylimääräinen pala, mutta se olkoon loppumatkan muistoni. Kummasti olen kuin uudesti syntynyt. Nautin niin olostani, että jätän illallisen väliin. Ei ainakaan heti ole currykastiketta naamassa.

*Kaunis Ihana Maureen, joka ei osannut leikata hiuksia. Mitä väliä.*

Suomalainen mies kaikista haukkumisista ja maahanmuuttajamiesten ihannoinnista huolimatta on herrasmies, myös maailmalla. Se meihin sisäänrakennettu naisten huomioiminen huomattiin myös täällä. Etenkin Maureenia lämmitti ne pienet kauniit kommentit, jotka tuunaustyön aikana sanoin. Ammattitaitoiset ihmiset arvostavat, että se huomataan.

Pyysinpä saada ottaa valokuvan, mutta se olkoon yksityinen kuvani. En laita sitä, koska Anssi saattaisi miettiä, että pitikin jättää Applen kehityskeskuksen etsiminen Hawaiille. Olisi pitänyt tulla Fijille asti. Ja yllätys yllätys, Maureen otti kädestäni iPadin, jolla kuvasin ja meidät on nyt yhdistetty Facebookissa.

Sain Suomesta neuvon yöyskään, joka tässä vielä kiusaa. Yritän nukkua puoliksi istuma-asennossa, koska yskä tulee juuri makuuasennossa ja yöunista tulee huonot. Jos tämä onnistuu, oli tiistai täydellinen päivä.

Vielä ennen unia pitää ostaa matkalippu Noumealle. Lähden torstaina Vanuatuun, joka on parin tunnin lennon päässä. On taas hankittava jatkolippu, ja Noumeaan (Uusi Kaledonia) on suora parin tunnin lento. Kuningaskunta Tongalle halusin, mutta se olisi vaatinut 28 tunnin lennon Uuden Seelannin kautta, enkä sellaiseen jaksa.

Noumealta lennän Uuteen Seelantiin, ja jos Tonga vielä vaivaa mieltä, voin tehdä sinne edestakaisen matkan, ja silloin lentoaika jää pariin tuntiin suuntaansa.

Päivi: Kiitos Pauli. Ehdinkin jo odotella matkajuttujasi.

Pirkko: Kiitos taas Pauli 🙂

Paula: On niin mukavaa saada lukea näistä sun seikkailuista!! Kiitos taas!! (y)

Elämän tarkoitus

13. tammikuuta 2016

Nukuin puoliksi istuen, puoliksi vaakatasossa, eikä yskittänyt lainkaan. Sain pitkästä aikaa yöunen, joka ei pätkinyt. Sitten katsoin peiliä. On se Maureen ihan hyvä parturi, mutta minullapa on koti-Suomessa oma vaki-parturi Suomeen Iranista Sari, joka on paaaljon parempi. Onneksi matka vielä kestää, enpä oikein kehtaisi mennä hänen luokseen ennenkuin parta ja tukka ovat kasvaneet.

Iltapäivähelle on tänään turhan paljon. Siksi istun laivan lähtöön Varjoon suojaan alta polttavan auringon, juon kylmää juotavaa ja kirjoitan pienen tarinan. Aiheen sain siitä, että huomasin tänään kävellessäni kuinka hirmuisen paljon täällä on pankkiautomaatteja. Pankkien seinissä monta, kahviloissa, kaupoissa, hotelleissa, McDonaldlsillakin omansa. Täällä ihmisen elämä tehdään helpoksi. Suomessa kaikki on niin matemaattisen kylmää ja laskelmoitua. Pankkiautomaatti pois, jos ei jonkun ekonomistin mielestä nostoja ole viikossa tarpeeksi. Mitä se sitten onkaan.

Ilta merellä, Fiji

13 tammikuuta 2016

Iltateen aikaan minut haettiin hotellilta ja vietiin pienempien laivojen/veneiden satamaan. Matka sinne oli tosi rikkaiden täyttämää, aivan kuten nämä kultahammasrannikot kaikkialla maailmassa. Suomessakin.

Risteilylaivaamme, siis paljon pienempi kuin Tallinnan katamaraanit, mutta isompi kuin Espoon kultarantojen isoimmat veneet, tuli vain 18 matkustajaa. Kaikki pareja, paitsi yhdellä perheellä oli poika mukana. Siitä pariluku, koska minähän kuljen yksin.

Henkilökuntaa oli enemmän. Niin pieninä palasina ihmisten on leipä maailmalla. Oli ukulelen ja kitaransoittaja, emäntiä ja venemiehiä. Tämä vene kulkee 5 iltana viikossa. Jotenkin olo oli epätodellinen. Tulen jostain kaukaa Suomesta, istun tässä ja kuuntelen ukulelen soittoa, syön pieniä leipiä ja tikun päässä olevia lihapullia. Vene laiva mikä tämä nyt on lipuu hyvin pienellä alueella merellä. Koko ajan jostain näkyy lentokenttä ja öljyntuontisatama.

Parit ovat keskenään. He ovat tulleet lähinnä kaukoidästä, Kiinasta ja Japanista. Yksi pari jenkeistä ja yksi Englannista. Kulttuurimuureja eivät kukaan riko. Yksin kulkevaa katsotaan vähän säälien ja henkilökuntaan kuuluva tuli juttelemaan, onko kaikki hyvin. Small talk on vaikeaa kaikille.

Hyvää tässä on ainakin se, ettei mitään kovaäänisiä käytetä. Nykypäivänä minnekään ei voi mennä, jos haluaa välttyä melulta ja liian suurella volyymillä pauhaavalta musiikilta. Meni tunti ja puolikas päälle. Ja sitten meidät kutsuttiin syömään, dinner is ready.

Illallinen on kyllä hyvä. Jätin kaikki lihat syömättä ja keskityin salaatteihin, kalaan ja vaaksan mittaisiin katkarapuihin. Jälkiruokana jäätelöä, jotain lämmintä kastiketta ja hedelmäsalaattia.

Sitten alkoi esitys, josta esitteessä ei ollut mitään mainintaa. Neljä fijimiestä kaislahameissa tanssi ukkabukka-tanssejaan, sitten laivan henkilökunta liittyi tanssiin ja lopuksi matkustajatkin. Letkajenkkaakin mentiin.

Fijissä on kaunis tapa, johon suomalaisen on vähän vaikeaa tottua. Täällä kosketellaan paljon, ihan vaan keskustellessakin. Naisen kosketus toki tuntuu miellyttävältä, mutta hieman vierastan miesten kosketusta. Onneksi se jää käsivarteen ja selkään tulevaan kevyeeseen kosketukseen.

Kaikki matkustajat kuljetettiin takaisin hotelleihinsa klo 21 jälkeen. Pimeys oli jo kaikkialla.

Maailma pyörii. Toiset tekevät hymyillen ja iloisena työtä elääkseen. Kun tämän veneen henkilökunta. Toiset tekevät paljon työtä säästääkseen sen verran palkastaan, että voivat kerran vuodessa hemmotella itseään laivaristeilyllä, joko Suomen rannikolla tai kauempana maailmalla.

Reppumatkailu ei ole parillisten hommaa, koska mitä tahansa voi sattua. Ensimmäisen kerran tällä matkalla tuli kuuta katsoessaan mieleen, että olisi ehkä kuitenkin ollut kivempi risteily, jos olisi joku, joka pulputtaisi omiaan tuossa vieressä.

Päivi: Voi että minä sitten RAKASTAN näitä matkakertomuksiasi…tahtoo lisää!