Oseanian saarivaltiot ovat kaikki ihania. Uuteen Seelantiin voisin muuttaa, jos ikää olisi vähemmän. Mutta sydämeni jäi Tongaan ja sinne haluan uudestaan. Tonga on leppoisin valtio, jossa olen käynyt.

Oseania on Tyynellämerellä sijaitseva saaristojen ryhmä, johon kuuluvat suurimpina saarina Uusi-Guinea ja Uuden-Seelannin pääsaaret. Tässä matkakirjassa käytetään laajempaa tulkintaa Oseaniasta maanosana, johon kuuluu myös Australia. (Wikipedia)

Niin paljon nähty, niin paljon näkemättä jäänyt. Etäisyydet pitkät. Esimerkiksi Wellington Uusi Seelanti – Honiara, Solomon saaret suoraan 3800 km. Naurulle oli lippu, joka jäi käyttämättä.

Tyyni valtameri on Pacific Ocean. Siksi osaa alueen maista kutsutaan Pacificín alueella asuviksi. Näitä maita ovat Commonwealth of the Northern Mariana Islands, the Federated States of Micronesia, Fiji, French Polynesia, Kiribati, the Marshall Islands, Nauru, New Caledonia, New Zealand, Palau, Solomon Islands, Tonga, Tuvalu, Vanuatu, and Wallis and Futuna.

Paljon nähty isoja maita, pieniä saarivaltioita paljon näkemättä

EDIT (5.4.2020): Suomeen palattuani 2016 olen kaikki nämä vuodet harmitellut sitä, miksen mennyt Naurulle, koska minulla oli valmiiksi ostettu ja maksettu lentolippu (ks. kertomus Solomon saaret). Jos koronasta päästään hengissä ja lentokoneet taas kulkevat, teen uuden matkan Polynesiaan ja käyn silloin väliin jääneet Itä-Timor (Indonesian itäisellä saarella – 1,1 miljoonaa asukasta), Cook saaret (17.000), Guam (170.000), Kiribati (120.000), Marshall Islands (50.000), Micronesia (100.000), Nauru (10.700), Niue (alle 2.000), Palau (22.000), Samoa (200.000), Tuvalu (11.000). Ainakin osassa näitä pieniä saarivaltioita. Tahiti on Ranskan Polyneesiaan kuuluva saari, joten siellä on jo oltu.

Mitä mieltä? Tuvalu on itsenäinen, samoin Nauru. Niue on itsenäinen paitsi puolustusyhteistyö Uuden Seelannin kanssa. Karibialla jätin isojen maiden hallitsemia saarivaltioita käymättä, jos asukasluku oli alle 100.000. Sama sääntö vie Oseaniassa pieniin maihin, koska ovat itsenäisiä.