Brunei
1.-3.12.2008
Bandar Seri Begawan
Tiistaiyöllä tulin Bruneiniin. Alunperin tänne piti tulla jo sunnuntaina puolelta päivin, mutta jo ostamaani lippua ei saatu vahvistetuksi. Iltakone Bruneihin myöhästyi 2 tuntia lähdössä. Minulla on tällaisia tilanteita varten matkassa Suomen Ristikkosammon ristikko-kärpäsiä. Olen oppinut vuosi vuodelta paremmin ottamaan näitä yllätyksiä. Jos puhisee niistä, tulee vain paha olo. Kun vaan on ja katselee maailman piiriin, saa aina uutta väriä elämään.
Brunein kentälle tultiin klo 1.05. Tulin vietnamilaisen urheiluporukan jälkeen passintarkastukseen melkein viimeisenä. Homma meni nopeasti, koska tarkastajia oli monta ja kone enemmän kuin puolityhjä. Automaatista rahaa. Ja hakemaan kuljetusta. Puoli kaksi ei ollut mitään, ei takseja, ei busseja. Vietnamilaisilla oli oma kuljetus.
Kenttärakennuksen ulkopuolella oli 2 miestä ja minä. Menin juttelemaan. Toinen oli joku jenkkireppuilija, joka halusi Sheratoniin. Toisella oli iso lappu, jossa luki Stefan Wallin. Mies kysyi, olenko Wallin. En, mutta Suomesta olen, enkä ole rkp ministeri. Koska ministerin oloista miestä ei ollut, nuori mies sanoi vievänsä meidät Sheratoniin, jos kumpikin maksamme 10 dollaria. Matka on 8 km.
Kello tuli 2. Mitä silloin voi tehdä muuta kuin mennä Sheraton hotelliin. Jokainen tietää, että siihen se matkakassa hupenee. No, ei tämä ihan kauheaa ole, Porin Sokoshotelli on samanhintainen, mutta täällä on hienommat huoneet ja palvelu.
Kun seuraavana iltapäivänä kuljin hotellista ulospäin, oli seuraava talo 30 m päässä myös hotelli ja hintataso paremmin minulle sopiva. No, hyvä se on Hiiden kylän pojan kerran nukkua Sheratonissakin.
Tämä maa näytti yöllä satumaalta. Hienoja isoja palatseja ja rakennuksia oli valaistu koko öisen matkamme ajan. Kun aamulla lähdin hakemaan sateenkaaren toista päätä, ei siellä ollut mitään. Ja menin cityyn. Illalla tein uuden citykierroksen. Ristiinassa on illalla talvisin enemmän elämää kirkonkylässä kun täällä on pääkaupungin cityssä. Veli Pentti epäili, että olen jossain tuppukylässä, enkä pääkaupungissa ollenkaan. Siksi netin kautta asia selväksi. Brunein valtiossa on 363.000 asukasta. Pääkaupuki Bandar Seri Begawan ainoa kaupunkimainen yhteisö, jossa on 61.000 asukasta. Jopa matkailuesite sanoo, ettei täällä ole 21 jälkeen mitään. Jos haluat säpinää, olet väärässä paikassa.
Singaporen jälkeen tämä on minulle hyvä paikka. Flunssa jatkuu jo kolmatta päivää ja vie voimat. Siksi tulen iltapäivällä hotelliin nukkumaan. Olihan yöuni jäänyt 3 tunnin mittaiseksi. Ja onneni jatkuu. Kun tulen huoneeseen ja katson ikkunasta, on alkanut kaatosade. Kun herään, on sade poissa. Siis takaisin kulkemaan.
Bruneissa kaikki on niin verkkaista. Ruokakaupan kassajonossakin menee pitkä tovi, kun kaikki ottavat niin lungisti. Syy on varmaan se, että tämä pieni maa on rikas öljystä ja maakaasusta. Työllä ei siis hankita elantoa, josta sulttaani huolehtii. Työn tarkoitus on saada yhteiskunta toimimaan ilman vierastyövoimaa. Jos Helsinki nyt laittaa portinvartijat maahanmuutolle, ei somalien virta tännekään voi tulla. Ehkä heidän pitäisi jäädä kotiin ja laittaa oman maansa asiat kuntoon.
Torstaina lähden yökoneella hakemaan Armia Manilasta koti-Suomeen. Sitä ennen, jos flunssa suo, lähden tutustumaan vesiyhteiskuntiin. Täällä kymmenet tuhannet ihmiset asuvat veden päälle kyhätyissä taloissa, jonne kuljetaan veneillä. Keskikaupungilla ei näy autotakseja, mutta vesitaksit pyörivät edes takaisin. 80 hevosvoiman moottorit huomaan. Mitään turvaliivejä ei ole kellään.
