Tšekkoslovakia

Tšekkoslovakia (tšekiksi ja aiemmin myös slovakiksi Československo; vuodesta 1990 slovakinkielinen kirjoitusasu oli Česko-Slovensko) oli valtio Keski-Euroopassa vuosina 1918–1992. Tšekkoslovakia itsenäistyi Itävalta-Unkarista, jonka kaksoismonarkia hajosi ensimmäisen maailmansodan myötä. Vuoden 1938 Münchenin sopimuksessa Tšekkoslovakian saksalais- eli sudeettialueet luovutettiin Saksalle. Vuonna 1939 Saksa miehitti loputkin Tšekkoslovakiasta ja maa pilkottiin Saksan, Unkarin ja Puolan kesken. Tšekkialueista tuli Saksaan kuulunut Böömin-Määrin protektoraatti ja Slovakiasta akselivaltoihin kuulunut nukkevaltio. Sodan loppuvaiheessa 1944–1945 neuvostojoukot valtasivat Tšekkoslovakian alueen, jonka itsenäisyys palautettiin, tosin ilman Karpaatto-Ukrainaa, jonka Neuvostoliitto painosti luovuttamaan 1945 Ukrainan SNT:lle. Kommunistit kaappasivat vallan 1948. Kommunistivalta kaatui vuonna 1989 ja vuodenvaihteessa 1992–1993 Tšekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tšekin ja Slovakian valtioiksi. (Wikipedia) Maan jakautuessa asukkaita oli 15,6 miljoonaa. Pääkaupunki oli Praha.

Unkarista pikatrippi Tsekkoslovakiaan 1983

Unkarin ja Tsekkoslovakian rajalla meitä syynättiin reilu tunti. Oli vaan pitkitystä, sillä mitään ei pengottu.

Kaupungissa yritettiin vaihtaa rahaa, mutta tyttö osasi kolme sanaa englantia: ”Banks no open”. Ja tomorrow näytettiin almanakasta. Alussa oli vuoristoista ja meitä seurasi valkoinen Lada pitkän aikaa. Ulla pisti kaasun pohjaan ja Lada jäi kuin seisomaan. Oli joko miliisi tai rahanvaihtaja. Oli vain sottaisia kolhooseja siellä täällä. Tultiin Bratislavaan ja oli kuin aavekaupunki. Pimeää, mutta yksi hotelli löydettiin. Olisi myynyt 500:lla kaksi huonetta, mutta mentiin B-luokan Tatran hotelliin, joka oli vähän sottainen. Camping-tavarat sisään, sulat ja antenni pois ja nukkumaan. Pakkomyivät ylimääräisen huoneen, jonne olisi Jukka ja Juha pitänyt laittaa. Hullu paikka.

25.7.1983 maanantai

Jouduttiin Visalla maksamaan 340 mk. Suomessa ollaan nukuttu 200:lla koko sakki 10 kertaa hienommassa paikassa. Ei ihme, ettei yhtään ulkomaalaista DDR:läisiä lukuunottamatta näkynyt.

Rahan vaihdossa meni tunti! Aina vaan jonoa, jonoa. Kun saatiin rahaa, jonotettiin 15 minuuttia ostoskärryjä ja päästiin ruokaostoksille.

Parkkipaikalla tuli vanha mamma, jonka poika asui Tampereella. Oli unkarilainen ja lupasi tarjota hyvät kahvit, mutta ensin piti mennä postiin. Tunti odotettiin, eikä mummo tullut. Olisiko miliisi korjannut.

Päätettiin lähteä pois. Huonojen viitotusten jälkeen päästiin raja-alueelle. Ensin katsoivat, ettei kukaan ole takaluukussa. Sitten mentiin pyssymiesten läpi ja lopulta päästiin tulliin. Pistivät purkamaan koko auton. Kirottiin ja purettiin. Oma väkikin päivitteli tullijonossa lapsiperheen kohtelua.

Lopulta päästiin pois. Yhteenveto Tsekkoslovakiasta: – kallis, epäystävällinen, sottainen, pimeä.

Puolasta –> Tsekkoslovakiaan 1984

1984 tehtiin ikimuistoinen itäblokin matka, jolloin matkaa tehtiin nykyisen Slovakian alueen kautta.

Tiistai 26.6.1984

Tšekkoslovakian naistulli käy saksaksi sanomassa, että älkää levitelkö noin vapaasti rahoja, nenäkäs kysyy ”kuinka paljon paluumatkalla voitte Suomeen viedä?”. Epäilee meillä liikaa rahaa olevan. Selitetään, että enemmän mahtuisi, sen jälkeen toteaa OK, hyvää matkaa.

Aletaan lapata tavaroita takaisin. Tšekkoslovakian naistulli sanoo, että vielä olisi heidän tulli. Mitään ei kuitenkaan halua nähdä, vaan auttaa karttoineen valuutanvaihto- ja campingpaikan löytämisessä. Näillä eväillä pääsemme tunnin kuluttua rajalle saapumisesta matkaan. Yritetään löytää valuutanvaihto. Ei onnistu – päätetään lähteä campingpaikan etsintään. Samassa naistulli näkee meidät ja tulee kysymään, onko vaikeuksia. Neuvoo uudelleen tien Oravische Meerille ja kiitämme kauniisti.

Nyt löytyy oikea tie helposti ja campingalueen tyttö puhuu hyvää saksaa. Kerromme olevamme ilman paikallista rahaa ja hän toteaa meidän voivan maksaa aamulla ja antaa kartankin mukaan luotolla. Pyytää tulemaan aamulla ja lupaa selvittää, jos lähellä olevassa Weckselstubessa voimme vaihtaa. Paulilla on ongelmia teltan pystyttämisen kanssa, ei muista kehikkokeppien paikkoja. Pojat autoon, vettä sataa. Pimeys pamahtaa yhdeksältä ja taskulampun valossa jatkamme teltan kokoamista. Onnistuu lopulta ja kellahdamme kaikki yöpuulle.

Itäisen reitin pituus, jota ajoimme, oli kaiken kaikkiaan 744 kilometriä.

Keskiviikko 27.6.1984

Aamulla piti mennä kahdeksaksi tytön luokse vaihtoa miettimään (vaihtotupa auki 8-10). Soittokierroksen tulos – Tvrdošín´ssa (kuulimme Tverdosini) voi vaihtaa; ajo sinne ja hotellissa vaihdettiin 30 dollaria ja samalla tyhjennettiin koko paikan kassa korunoista. Kauppaan syöksyttiin makkaranostoon, 50,60 korunaa meni (noin 25 mk) ja sillä saatiin pullo viiniä, 5 jättinakkia (=lenkkiä), salamia, vaniljakeksipaketti, parit limut, tulitikkuja. Lähikauppa löydettiin vanhasta, punaisesta parakista. 5 pullaa, 7 sämpylää ja pitkä valkoinen leipä + 5 kananmunaa maksoivat 14 korunaa eli 7 markkaa. Retkeilyalueella paikalliset pultsarit pitävät kestonuotiota; pystyssä oleva puu kaadetaan kaljan voimalla ja lämpöä riittää. Pauli käy keittämässä makaronit näiden nuotiolla ja makkaratkin paistuvat siellä. Illalla ajettiin ympäristössä – naposteltavaa ei löytynyt ja tivolikin oli kiinni.

Torstai 28.6.1984

Telttamme on kuusen alla ja tuulessa kuusen oksat heiluvat katon päällä. Ulla väitti, että joku tulee ja valvotti koko porukan. Juuri kuin Pauli oli saanut unesta kiinni, Ulla taas sanoi ”Pauli, vetoketju avattiin”, vastaus oli Krmmh. Vasta kun aurinko nousi neljän paikkeilla, saatiin nukkua. Ja mitäänhän ei tapahtunut.

Aamulla käytiin palelemassa järvessä, vesi oli todella kylmää. Teltta purettiin ja ajettiin Tvrdošín´in kautta (siellä ruokatäydennys) Dolný Kubín´in kaupunkiin. Siellä vielä rahanvaihtoa 20$ ja ostettiin ruokakaupasta syömistä 50 kcs:llä (viiniä ym). Hotellista löytyi lopulta myös Itä-Euroopan tiekartta.

Ajettiin läpi Tatra-vuoriston Unkariin. Pissapotta lensi katolta Karpaateille. Maisemat olivat jylhät, mutta kuollutta metsää oli aika paljon, eikä ihme: omat tehtaat olivat hirveitä saastuttajia ja Saksan myrkyt tulevat vielä omien päälle. Unkarin tytöt vilkuttivat bussissa, mutta matka erkani, kun loput korunat tuhlattiin bensiiniin.

CS-H-rajalle tultiin klo 17.10. Mitään ei pengottu, mutta pumakat täytettiin kahteen kertaan ja tunti siinä odotellessa vierähti. Ja samassa loppui koko päivän jatkunut auringonpaiste: taas alkoi sataa.

Tsekkoslovakiasta –> Unkariin