Azorit [asorit] (port. Açores) on Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä. Se sijaitsee noin 1500 kilometrin päässä Lissabonista ja noin 3900 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikolta. Azorien yhdeksän tuliperäistä saarta levittäytyvät yli 600 kilometrin matkalle. Azoreilla, Picon saarella, sijaitsee Portugalin korkein vuori Pico, jonka huippu kohoaa 2351 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Saarten asukasluku on 250.000. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 67.000 ihmistä. Osana Portugalia Azorit kuuluvat Euroopan unioniin.

Azorit ovat 1300 km päässä Portugalin rannikolta. Tulivuoriperäiset saaret ovat Atlantilla 600 km etäisyydellä toisistaan. Asukkaita on 250.000, joista täällä Ponta Delgadassa noin 70.000.

Korkein vuori täällä on 2350 metrin korkeudella merenpinnasta. Yksi vuorista on heräämässä, joten sitä saa miettiä kumpi on turvallisempaa tulivuorenpurkaus Azoreilla tai Putinin pommikoneet Suomessa.

Matkapäiväkirja Azorit

Ponta Delgada. 21.3.2022 maanantai

Olen yrittänyt olla noteeraamatta tyttöhallituksemme tekoja matkan aikana. Mutta kokonaan niiltä ei voi välttyä. Tänään joka tuutista on työnnetty hallituksen päätöstä jakaa rahaa lisää pysyvästi kehittymättömille maille. Sitä on verrattu valtiovarainministerin tylyyn sanomaan, että nyt sitten kiristetään vöitä, (jotta voimme jakaa rahaa entistä enemmän Afrikkaan ja EU:n etelän maille). 

Kävellessä tuli bensa-asema vastaan. Täällä Azoreilla bensan hinta on tänään 1,65 (95E). Ristiinassa bensa maksoi eilen 2,24 euroa litra.

Portugalilla ei ole mitään öljylähteitä, joten saman hinnan maksavat öljystä kuin suomalaisetkin. Kuka vetää Suomessa välistä? Koska hinnat ovat pilvissä, on myös arvonlisävero pilvissä. Suomalainen ensin-maassa arvonlisäveroa alennettaisiin reilusti ja valtio saisi samat (jopa enemmän) tuloja kuin talousarviota tehtäessä päätettiin.

Mutta kun suomalaiset eivät tyttöhallitusta kiinnosta. Vain koko maailman syleily. 

Eikä tämä naisia vaihtamalla parane. Kokoomuksen naiset ovat tukeneet spice-tyttöhallitusta kaikessa: tukipaketissa, maahanmuutossa ja ilmastonmuutoshaihattelussa.

Maanantai-ilta 21.3.2022 Ponta Delgada

Bensan hinnan höyryt ovat laantuneet ja mietin tätä päivää.

Ei tullut vastaan hupparikauppaa, mutta ei ollut kylmäkään, joten ostin vain sukkia. Maps.meen mukaan tässä on lähellä pesula, jonne yritän viedä huomenna tähän astisen pyykin.

Minulla on ainakin 100 sukkaa, mutta kaikki eri paria. Kun uskoin shortsikeleihin, ajattelin ostaa sukat täältä.

Päivällä aurinko oli kaverina osan aikaa. Lämpötila +18. Illan pimennyttyä lämpötila laski +15:sta.

Kävin useammankin kerran kahvilla päivän aikana. Tavallinen kahvi maksaa 75 senttiä oikeista kupeista tarjottuna, tosin aika pieniä kupit ovat. Cappuccinon saa 2 eurolla. Täällä on paljon kahviloita ja sen ymmärtää kun kahvi on seurustelujuoma ja voi noin vaan pysähtyä ulos kahville rupattelemaan. Hinta ei rasita, toisin kuin Suomessa.

Päivällä söin kalakeiton ulkona. Iso lautasellinen ja hinta 3 euroa. Mieli jaksaa jauhaa sitä, miksi maksamme apurahaa etelän EU-maille kun tosiasiassa hintatason ja korkeat verot huomioiden Suomen tulisi olla saaja, ei maksaja.

Katsoin myös valmiiksi, miten pääsee lentokentälle silloin kun aika on. Bussi maksaa 4,50 euroa, enkä löytänyt pysäkkiä enkä aikataulua. Lähellä majataloa on taksiasema, josta pääsee 10 eurolla lentokentälle matkatavaroiden kera. Ei ole mieltä ottaa bussia. Ja toki tuli mieleen, että Madeiran taksi laskutti reilusti ylihintaa. Nenästä vetäminen harmittaa enemmän kuin se raha.

Ja tämä Madeiran taksi on pikkujuttu sen rinnalla, mitä Spice-ministerit Suomessa rokottavat Suomen kansalaisia jakaakseen rahat taivaan tuuliin. Taksikuskin ylihinta sentään menee perheen elättämiseen.

Tänään tuli vastaan kaksi afrikkalaista. Ja kaksi noin kaksikymppistä paikallista kerjäläistä. Toinen pyöri jotenkin ympärilläni, koska törmäsin häneen kolme kertaa. Nuoret kerjäläiset saavat raivoihin. Suomessa sossu antaa rahaa enemmän kuin kerjäämällä saa, mutta silti Helsingissä on enemmän kerjäläisiä kuin täällä Azoreilla.

Kirjoitin ajatuksiani Suomen kohtalosta Venäjän uhan alla. Ajatukset vievät yöuneni, joten en julkaise niitä, jotta en levittäisi unettomia öitä sinne Suomeen.

Hieno päivä. Ponta Delgada, 22.3.2022

Aamulla pistin tavaroita järjestykseen majatalossa (ei tämä hotellikaan ole). Aloin katsomaan tarkemmin kuitteja, jotka olen ottanut talteen bussista, ravintoloista ja erilaisista kaupoista sekä nettivarauksista. Kirjoitin FB-postauksen arvonlisäveroprosenteista Azoreilla.

Samalla varmistuin siitä, että olen ollut vuosia oikeassa esittäessäni, että korkea arvonlisävero heikentää yhteiskunnan toimivuutta ja lisää työttömyyttä. Olen pitänyt tavoiteltavana tasona 15 %ia Suomessa. Siihen pääsisi neljän vuoden vaalikauden aikana, kun laittaisi menot tärkeysjärjestykseen ja jättäisi turhat hömpät pois. Samalla vapautuisi työvoimaa kymmenin tuhansin kun hömppätekemisen valtionrahoitukset lopetetaan. Myös julkisissa viroissa voidaan tehdä suursiivous.

Lähdin tanssien kadulla aamiaiselle. Oli kuin iso taakka olisi pudonnut selästä. Taakan mukana meni myös kahden vuoden hiljaiselo kesämökillä eläen juurikaan ketään tavaten.

Aurinkokin paistoi koko päivän auringonlaskuun asti. Oli jopa kuuma iltapäivällä. Olin etsinyt hupparia saadakseni lämpöä tuuliseen ja osin sateiseen elämänmenoon. Löysin kyllä, mutta samanlaisia nimettömiä, joita saa Suomestakin. Olin ostanut 1995 luentomatkalla Melbournesta punaisen hupparin, jossa luki isoin kirjaimin Australia. Heitin sen pois vasta muutama viikko sitten täysin palvelleena. Olisin halunnut hupparin tekstillä Azorit. Se kestäisi loppuelämäni.

Ero Madeiraan on paitsi muutaman asteen kylmempi ilmasto, myös se, että täällä on vähän mereneläväravintoloita. Vaikka merta on äärettömiin kalastaa.

Päivällä menin hypermarket-taloon. Siellä oli 15 ruokapaikkaa vierekkäin. Pizza Hutit, Mäkkäri jne. Vain yhdessä oli katkarapuja, ei sielläkään kalaa. Se oli wokkipaikka. Yritin ostaa vain reilusti rapuja ja siihen sekaan vahvoja mausteita sekä sieniä ja punasipulia. Wokin tilausten vastaanottaja ei ymmärtänyt ja halusi minun valitsevan joko riisiä tai nuudelia pohjalle. Emme tulleet juttuun ja lähdin pois.

Kestikin aika kauan että sain ruokaa. Tuli supermarket, ja halusin ostaa vesipullon. Kaupassa oli kaksi kassaa, mutta vain toinen käytössä. Jono oli pitkä, eikä edennyt mihinkään. Ajattelin ettei ole kiire minnekään ja katsotaan. Kassaneiti otti ostokset pois kassasta lyöden jokaisen miinuksena kuittiin ja sitten kaikki taas plussana takaisin. Ja taas pois. Sitten tuli mies tekemään samaa. Hän meni tyhjälle kassalle jatkamaan operaatiota. Sen jälkeen takanani yksi jonottajarouva räjähti ja alkoi pitämään meteliä. Ihmiset lähtivät pois ja menin minäkin jättäen pulloni tavarahyllylle. Puoli litraa olisi maksanut 20 senttiä. 

Tuli pian toinen pienempi market, josta sain saman pullon 30 sentillä. Olisi kannattanut odottaa vielä tunti, ehkä ensimmäisen ostajan tavarat olisi lopultakin saatu maksettua.

Söin kolmelta miekkakalaa ja jätin lisukkeet syömättä, paitsi salaattiannoksen, johon laitoin valkoviinietikalla? makua reippaasti. Siksi olin iltakuudelta, tuntia ennen pimeää, vähän nälkäinen ja söin ulkona simpukoita ja katkarapuja reippaasti maustettuna.

Iltapäivällä meni tovi huomisen bussia selvitellessä. Täällä ei bussipysäkeillä ole mitään numeroita, vaan pitää tietää mihin bussiin astuu. Turistitoimistossa maskin takaa englantia puhuen esitin asiani niin huonosti, että opas antoi neuvon länteen kun halusin itään. Menin istumaan ja kirjoitin asiani googlekääntäjällä portugaliksi.

Menen Leenan vihjaamaan keltaisen veden järvelle. Väri tulee maassa ja kalliossa olevasta raudasta. En niinkään ole kiinnostunut keltaisesta vedestä vaan 32 km bussimatkasta. Bussimatkat ovat kivoja missä päin maailmaa tahansa.

Istuin bussipysäkillä puoli tuntia katsoen, mikä systeemi täällä oikein on. Lopulta sain siitä varmuuden. Huomenna on aikainen lähtö. 9.00 1,5 tunnin matkalle. Jos siitä jää pois, päivän toinen bussi lähtee varttia vaille 14. Eli taas jäisi menemättä. Siksi olen paikalla jo kahdeksan jälkeen aamulla.

En ole nähnyt Madeiralla enkä täällä yhtään kaapunaista. Täällä näin kaksi yli kuusikymppistä miestä, jotka tuskin ovat turvapaikanhakijoita Afrikasta. Yhtään geelitukkaa ei ole näkynyt.

Nyt ymmärrän konkreettisesti sen, että lähi-itäläiset ja afrikkalaiset tekevät kaikki paikat levottomiksi. On kyse bussista, torista, kahvilasta, liikenneasemista tai terveysasemasta. Mistä tahansa. Levotonta, kovaäänistä puhetta, kadun levyisiä jengejä, kaikkea ei-toivottavaa. Samanlaista se on Afrikassa, mutta siellä sitä pitää asiaan kuuluvana maan tapana, eikä se häiritse samalla tavalla kuin esimerkiksi Länsi-Vantaalla.

Ilta on vielä nuori (klo 20), mutta kaupunki tyhjä, enkä halua mennä juomaan irish coffeeta lähikuppilaan. Alan siksi katsoa, miten pääsee Cabo Verdelle. Suomeksi Kap Verde. Pitää mennä Lissabonin kautta, missä olen ainakin pari yötä. Lisäksi katson, pääseekö Cabo Verdeltä lentokoneella muualle kuin takaisin Lissaboniin. Lippu Cabo Verdeltä Helsinkiin on kalliimpi kuin erillisliput Cabo Verde-Lissabon, Lissabon-Helsinki.

Jos ei vielä tällä harjoittelumatkalla lennä mustaan Afrikkaan, on tässä Afrikan mantereella Länsi-Sahara, Melilla ja Ceuta ainakin käymättä. Tarkoitus on olla mökillä pääsiäisenä Suomessa.

Azorien bkt on hieman alle Portugalin keskiarvon. Ja Portugali on EU:n nettosaajia. Ei täällä mitään köyhyyttä näe. Autot ovat parempia kuin Suomessa. Ihmiset pukeutuvat siististi. Talot kaipaisivat maalia, mutta muutoin täällä on siistiä kaikkialla.

23.3.2022 Keskiviikko, Parque Terra Nostra ja kaikenlaista ihmettelyä

Keskiviikkoaamuna lähdin bussilla Furnakseen, jossa on mm. puisto Parque Terra Nostra. Matkaa oli 32 km ja kesti bussilla 1,5 tuntia. Hinta oli noin 4 euroa. Suomessa taitaa 10 km junamatka maksaa enemmän.

Offline-tilassa oleva Maps.me oli jotenkin niin sekaisin, ettei siitä ollut apua. En saanut sitä mitenkään tolkulle. Pitää ladata uudestaan.

Sen takia muut paikat kuin itse puistoalue jäi ihmeeksi, vaikka kuljin alueella noin 10 km. Sopii minulle hyvin, koska en ole niin kiinnostunut kauniista paikoista. Puistossa oli kukkia ihan tarpeeksi. Ruosteista vettä oli isossa ulkoilmauima-altaassa riittämiin, jotta monet saivat uida keltaisessa vedessä.

Se itse keltainen järvi olisi vaatinut kai hyvän kartan ja nuoren retkeilijän kunnon.

Hienointa minulle onkin nähdä ne kaikki pienet kylät bussin ikkunasta. Myös mustavalkoisia lehmiä oli niityillä runsaasti, mikä selittää ravintoloissa tarjottavan oman kylän maidon. Se maksaa enemmän kuin tuontimaito.

Ensimmäisen 10 päivän aikana olen kävellyt 120.000 askelta. Vaikka matkapäivien takia on muutama pienempi päiväaskelmäärä. Sen kunniaksi söin tämän kantakahvilani mukaan nimetyn jäätelöannoksen.

Illalla olin takaisin kaupungissa klo noin puoli kahdeksan. Aika uupuneena en oikein jaksanut etsiä ruokapaikkaa ja olen jo luovuttanut kala-aterioista Azoreilla. Näin thairavintolan ja otin thai keiton. Paikan rouva varoitteli, että oletko varma, koska se on niin tulista. Sanoin, että juuri siksi. Ja tosiaan loistavaa ja tulista. Huomasin, että keittiössä työskenteli thainainen, tilaukset otti vastaan paikallinen rehevä nainen. Ilmankos 4 poliisia tuli paikalle juomaan kahvia ja olivat koko syömiseni ajan thairouvan tiskin edessä. Täällä on aika paljon kadulla partioivia poliiseja, paitsi ne jotka kilvan yrittävät iskeä kahvilanpitäjää.

Torstai 24.3.2022 Ponta Delgada

Kun yö meni matkavarauksen kanssa, olen aika poikki. Siksi tulin siestalle ja lähden pian takaisin etsimään illallista. Thaikeiton voisin syödä uudestaan, mutta tuskin paikkaa enää löydän.

Tänään tuli korkealla paikalla vastaan neljän tähden hotelli. Yksi yö siellä maksaisi 230 euroa. Viisi yötä yksinäisessä majapaikassani maksoi 200 euroa. Ja täällähän vain nukutaan. Unessa ei tiedä, että nukkuu hienossa paikassa. No, täällä ei ole lämmintä vettä, mutta ei haittaa. Kun Saimaan jäät sulavat, olen saanut karaistusta ensi uintia varten.

Nämä neuleeni osta 3, maksa 2, joista mukana on yksi on vähän rähjääntynyt. Tänään olisi ollut t-paita ja shortsikeli, mutta tein aamulla väärän arvion. Housuja ei voinut vaihtaa, mutta neuleesta kyllä pääsi eroon.

Ostin halpakaupasta uuden neuleen 7,50 eurolla. Kun heittää tämän ruokatahroissa olevan pois, voittaa kun ei tarvitse pestä. En ole nähnyt Madeiralla enkä täälläkään yhtään turistipaitamyyjää.

Lissabonissa olen vain 2 yötä. Illalla pitää ostaa lippu Kap Verdeen.

Aamulla pitää kävellä taksiasemalle ennen kuutta lentoa varten.

Jaksan ihmetellä täkäläisten ihmisten ystävällisyyttä. Kun tiet ja kadut ovat kapeita ja mutkaisia, sain eilen paraatipaikalta nähdä kuinka hyvin liikenne toimii kun kaikki huomioivat toinen toisensa.

Suomen suvakit vannovat monikulttuurisuuden nimeen. Täällä Azoreilla on sen takia niin helppo olla, kun täällä ei ole monikulttuurisuutta eikä turistejakaan. Yhtään geelitukkaa en ole nähnyt, enkä yhtään moskeijaakaan. Todellista monikulttuurisuutta on kulkea tutustumassa ihmisten elämään eri maissa. Joskus saa ”huonoa puuroa”, toki harvoin, mutta koskaan en sano pahaa sanaa mistään.

Suomen kannattaisi maksaa ilmainen matka suvakeille kerran vuodessa, jotta saisivat kokea sitä monikulttuurisuutta paikan päällä. Tulisi halvemmaksi Suomelle kuin elättää geelitukkia ja afrikkalaisia koko elämänsä ajan.

Huh. Piti olla tunnin siestalla, mutta tämän kirjoittamiseen meni vain vartti. No laitan muutaman kuvan mukaan ja lähden takaisin aurinkoon.

Azoreilla on viikonloppuna 56. Azoreitten ralli. Kaikki autot olivat rannalla parkissa kuin MM-rallissa ikään. Olisi varmaan hienoa nähdä, miten Kalle Rovanperä selviäisi näistä kapeista kaduista ja teistä. Mutta ei ollut Kalle paikalla.

Näin ihan vakikahvipaikkani lähellä turistimyymälän, josta sai t-paitoja ja huppareita.

Olisin ostanut Azorit-hupparin, mutta niissä oli teksti pienillä kirjaimilla ja lisäksi jotain kylien nimiä. Jätin ostamatta.

Sitten löytyi kalaravintola rantakadun kellarista. Söin, en tiedä mitä, mutta oli kuin suomalaiset paistetut silakat tai muikut. Kalat olivat pitempiä ja laihempia kuin muikut. Päät oli jätetty, mutta sisälmykset poistettu. Sitten kalat oli jauhotettu valkoisella jauholla ja paistettu. Näitä kaloja oli ainakin kaksi tusinaa, ehkä 30. 12 euroa oli ihan ok hinta. Oli siinä haaleita paistettuja perunoita ja porkkanoitakin. Porkkanat jätin syömättä.

Kun kesällä paistan tai savustan mökkinaapurin muikkusaalista, josta saan aina osan, jätän minäkin päät siivotessa. Jos on paikalla muita syöjiä, saavat ottaa päät pois. Minä syön ne jatkossa. Sen verran maukas kala-ateriani oli. 

25. maaliskuu 2022 Teltta vai neljän (5) tähden hotelli

1980-luvulla kuljimme koko perheen kanssa autolla Eurooppaa ristiin rastiin. Ensin harjoiteltiin Tanskassa ja viimeinen matka tehtiin Norjan kautta Skotlantiin ja Irlantiin. Unohtumattomin matka oli 1984 Itä-Euroopan kommunistimaiden kautta Turkkiin asti. Kaksi vuotta myöhemmin oltiin Gibraltarilla ja laivalla mentiin Tangeriin.

Asuimme enimmäkseen teltassa camping-alueilla. Työkaverit ihmettelivät, miten KHT-perhe voi asua teltassa. No se oli halpaa ja lapsiperheelle mitä paras tapa nähdä maailmaa. Vrt. pikkulasten kanssa leirintäalueella (usein meren, järven tai joen rannalla) tai hotellissa.

Sitten aloin elämäni uudestaan Procountor-katastrofin jälkeen. Olen matkoillani nukkunut paikallisten kotona, teltassa, yhden yön bordellissa (kaatosateessa muun yösijan puuttuessa) ja kaikenlaisissa majataloissa. Myös savimajassa. Vain yksi niistä oli neljän tähden hotelli. Halvin yö on maksanut Perun ja Chilen rajalla 5 dollaria. Ai niin, kerran jouduin yöllä Bruneihin, jossa katoissakin on kultaa. Oli pakko mennä hienoon hotelliin. Se oli silti halvempi kuin suomalaiset hotellit (160 dollaria).

Tärkeimmän asiakkaani hallituksen puheenjohtaja sanoi, ettei hän ikinä asuisi tuollaisissa paikoissa. Hän menee viiden tähden hotelliin matkoillaan, myös lomilla.

Kun varasin lentolipun Azoreilta Lissaboniin, matkanjärjestäjä netissä ehdotti edullisia neljän tähden hotelleja tarjoushintaan. Mikäpä siinä, 70 euroa tuntui kohtuullliselta. Olinhan elänyt 5 yötä ilman lämpimää vettä.

No, kun varasin huonetta, hinta nousi yli 90 euron ilman aamiaista. Prkl. Katsoin halvinta ehdotettua ja 60 euroa muuttui varatessa 80 euroksi. Takaisin kalleimpaan. Nyt huone maksoi jo yli 100 euroa.

Mitäpä jos ruokakauppias esittäisi hyllyrivillä maidon litrahinnaksi euron litralta, mutta kun menee kassalle, hinta olisikin 2 euroa. Petosta huutaisivat kaikki.

Miksi hyväksymme lentojen ja hotellihuoneiden välittäjiltä tällaisen kusetuksen. Miksi EU ei kiellä?

Olen nyt tässä alunperin 64 euron huoneessa ja maksoin 88 euroa + vielä tiskillä 4 euroa kaupunkiveroa. Saan sentään aamiaisen tuohon hintaan. Tunnen itseni kusetetuksi oikein kunnolla.

Kun pyysin aamiaiskorttia, sanoi respa, että sinne vaan syömään, ei mitään kortteja kysellä. Tämäkin vielä. Maksoin aamiaisesta ihan turhaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Tämä neljän tähden hotelli on kuin vanhasta peltikattoisesta työkoneiden säilytyshallista tehty. Steriili ja nuhjuisen käytävän päässä on pieni huoneeni.

Virkailijat ovat kuin virastotyöntekijöitä.

Oi kuinka kauniilta nyt tuntui olla Azorien majatalossa. Parina yönä ainoa talon asukas, viimeisenä yönä oli kaksi muuta. Catarina tuli torstai-iltana veloittamaan lisäöistä. Halusi antaa minulle 10 % alennuksen. Enkä ollut puhunut mitään kylmästä vedestä. Jutteli kanssani puoli tuntia, kunnes huomasi, että ilta on jo pitkällä ja hänellä on vielä muutama tapaaminen illan aikana.

Kolmen tähden (myös kahden) perhehotellit ovat parhaat. Niissä joskus jopa ystävystyy henkilökunnan kanssa. Aina ystävällinen sana. Aina auttamassa, jos kulkee ohi kysymysmerkin näköisenä. Aamiainen joskus vaatimatonta, mutta aina niissä maistuu hotellin emännän käden ja sydämen jälki.

En enää ikinä mene neljän **** tähden enkä viiden ***** tähden hotelliin, jos ei ole joku äärimmäinen pakkotilanne.

Catarina veloitti 36 euroa yöstä. Siisti iso huone, 4 metrin korkeus. Casa de Matriz, Ponta Delgada.

Ja aina pitää muistaa, että paras matka on se, jossa hotellihuoneessa vain yövytään.

1. huhtikuu 2022  · Ponta Delgada, Azorit, Portugali  · — Aeroporto João Paulo II

Digitalisaation riemuja

Olen nyt Ponta Delgadan lentokentällä. Tullut pari tuntia sitten Kap Verdestä, minkä ei pitänyt olla mahdollista.

Tein siis kaksi isoa virhettä matkalla: lensin Kap Verdeen Lissabonin kautta ja ostin lipun Gambiaan ilman käsitystä malariariskistä.

Tämä välilasku oli kammottava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun kaikki on digitalisoitu. Olemmeko ajatelleet, että maailmanlaajuisesti on varmaan menetetty miljoonia työpaikkoja pelkästään matkustamisen digitalisoinnissa. Ei ole enää matkatoimistoja, ei ole rahanvaihtajia lentokentillä, ei henkilökuntaa joka antaa liput ja ottaa matkatavarat vastaan. Kaikki on itsepalvelua, eikä tilalle ole tullut yhtään työpaikkaa koodaajien lisäksi. Eikä koodaajia tarvita montaa.

Kone laskeutui 16.45 ja ensimmäinen tunti meni vihreän rannekkeen saamiseen. Olin hävittänyt vanhan kun se oli suihkujen, uimisen jne takia rähjääntynyt. Puhelimessa oli QR-koodi, jolla luulin pärjääväni.

Ja taas kuulustelu, koska jatkan Portugalin mantereelle. Yritin ottaa QR koodin Safarin valikosta, mutta sivun avaaminen veikin portugalin kieliselle lomakkeelle ja kaikki alkoi uudestaan. Kentän netti oli mitä oli ja pätki koko ajan. Eikä ollut mitään paikkaa vaihtaa kieltä. Avustajan avulla sain lomakkeen ja jopa täytettyä kaikenlaisilla kyselyillä. Neuvostoliiton tulli oli lastenleikkiä Portugalin rajavartijoihin verrattuna. Kun sain lomakkeen täytettyä, ja painoin enteriä alkoi kaikki vaan pyöriä, koska nettiyhteys katkesi.

Siinä vaiheessa en keksinyt muuta kuin kovaäänisen prkl. Kaikki alusta. Syntymäajan ilmoittaminen oli niin ufo tehtävä, etten selvinnyt siitä ilman apua. Ihmettelin, miksi piti ilmoittaa kotiosoite ja lähiomaisen henkilötiedot. Kuulemma, jos saan koronan.

Ilmoittaminen oli niin takkuista, että vasta tunnin kuluttua sain vihreän rannekkeen. Vieressä oli 4-henkinen perhe, jolla meni sama tunti neljälle. Kun päästiin pois, tuli perheen noin 15-v tyttö lyömään kättä. Kaunis ele, joka rauhoitti mielen.

Muuten, missä on EU:n vapaa liikkuvuus. Kun sitä ei ole edes Portugalin sisällä. Kaikki säännöt koskevat kantaväestöä. Nytkin ukrainalaisten mukana on tullut iso määrä arabeja ja afrikkalaisia, joilla ei ole mitään asiaa Suomeen. Kukaan ei kysele, eikä vaadi QR-koodia

Sitten varaamaan lippua Helsinkiin. Oli se kummallista. Kun löysi edullisen lipun, ei voinut puhelinnumeroksi ilmoittaa Suomen maatunnusta. Ja kaikkea sellaista. Jotenkin toimivista Finnairin sivustolla pääsin pisimmälle. Mutta kun tuli maksun aika, en saanut puhelinnumeron maatunnusta vaihdettua. Palvelu antoi Angolan, jota ei voinut vaihtaa ja ajattelin, että olkoon. Ei minulle kuitenkaan kukaan soita. Mutta luottokortin kohdalla ehdotti maaksi Portugal, jota en saanut vaihdettua.

Oli pakko yrittää puhelimella, joka ei ole maailman paras väline pikkutarkkojen tietojen näpyttelyyn. Lipun sain sitä kautta.

Tunti vierähti siinäkin. Oikeastaan ok, koska on tässä aikaa odottaa koneen lähtöä.

Kahvia nautiskellessa sammutin iPadin ja tyhjensin evästeet. Nyt kone toimii paremmin. Ei tullut mieleen kun ilmoitin puhelinnumeroni maakoodiksi Angolan. Hyökkäykset olivat sekoittaneet koneen niin maan perusteellisesti.

Karibialla puhelin jäi taksiin ja olin 2 kk iPadin varassa. Jos olisi käynyt sama jumitus, sinne olisin jäänyt.

Miten me voimme selvitä, kun kaikki digitalisoidaan. Miten ilman älypuhelinta elävät voivat saada kansalaisoikeudet. Verotuksessakin on asioita, joita ei voi sakon uhalla enää ilmoittaa paperilla.

Olen koko elämäni 20-vuotiaasta asti elänyt tietokoneista. Ja keksinyt miljardien eurojen innovaatioita. Mutta en enää selviydy digimaailmassa. Mikä tässä oikein on takana. Eihän tämä mitenkään paranna työllisyyttä, vaan päinvastoin onnistunut digi vie loputkin työpaikat. Millä kansakunta elää? Ja elättää Suomeen tulevat pysyvästi kehittymättömien maiden väestöylijäämät.

Tietokonemuistelmasarjani seuraava osa käsittelee digitalisaatiota. Ainakin omakohtaista aineistoa riittää.

Mitä ihmettä meille käy kun kaikki työt muuttuvat itsepalveluiksi ja maapallon väestöräjähdys pahenee. Mitä näille ylimääräisille ihmisille oikein pitäisi tehdä? Tuoda Eurooppaan?

***

Mutta muuten olen oikein tyytyväinen matkaani. Se antoi uskoa, että ainakin aika lähelle kaikki maailman DX-maat ehdin nähdä. Senegal ja Gambia on pistetty takaisin lokeroon, jossa niihin mennään Beninistä Länsi-Afrikan rannikkoa kulkien. Ja malaria- ja muutkin pöpöt on huolellisesti otettu huomioon jo Suomessa.