Romaratona juostiin sunnuntaina 25.4.1988. Juoksusta ei jäänyt suuria muistoja, paitsi että maali oli Rooman olympiastadionilla, jonne etiopialainen Abebe Bikila juoksi olympiavoittajana vuonna 1960 paljain jaloin. Myös lähtö oli Stadio Olimpico´lla.

Viikkoa ennen juoksua juoksutossuni hajosivat niin pahoin, että oli pakko ostaa uudet. Viikossa tossuja ei saanut juostua sopivaksi, minkä vuoksi jouduin matkaan uusilla tossuilla, mitä ei koskaan pitäisi maratonilla tehdä. Tossut alkoivat vaivaa jalkojani jo 15 km jälkeen ja loppumatka oli yhtä tuskaa. Aikamerkintää en arkistoistani löydä, mutta se on ollut reilusti yli neljän tunnin.

Juoksun reitti kulki halki historian. Harmillisesti jalat olivat niin kipeät, ettei paikkoja pystynyt liiemmin katsomaan. Hyvä kun sai vettä juoduksi matkalla.

Olimme juoksun jälkeen viikon Ullan kanssa Roomassa ja tutustuttiin antiikin ajan paikkoihin. Kävimme myös Pompeiji´ssa bussilla päivän matkalla. Koko viikko oli yhtä tuskaa kävellä ja jokainen metri sattui. Ulospäin kävelyni näytti akuankka-kävelyltä.

Romaratonan tuloksia on netissä myös vuodelta 1988. Vaikea uskoa, että osallistujina olisi ollut vain 830 miestä ja 36 naista. Tuloslista on julkaistu vain 10 parhaasta mies- ja 6 parhaasta naisjuoksijasta. Muistan kyllä juokseeni paikoittain ihan yksin muita näkemättä. Joten ehkä meitä oli noin vähän.

Järjestäjät eivät lähettäneet jälkikäteen mitään tuloslistaa eikä valokuvia, toisin kuin kaikkien muiden maratonien järjestäjät.

Vuonna 2012 maratonilla oli 15.500 osallistujaa, joista 7000 ulkomailta.

Il numero di iscritti, come ogni anno, è davvero strabiliante: 15.500 atleti, di cui circa 7.000 podisti stranieri

Stadio Olimpicolla olin seuraavan kerran vuonna 2018 pojanpoikani Niilon kanssa katsomassa Eurooppa-liigan jalkapallo-ottelua Roma vs. Villarreal (ESP).