Madeira (port. Região Autónoma da Madeira) on Portugalille kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Pohjois-Atlantilla noin 580 kilometriä Pohjois-Afrikan rannikolta luoteeseen. Madeira kuuluu maantieteellisesti Makaronesiaan ja koostuu seitsemästä tuliperäisestä saaresta, joista suurimmat ja ainoat asutetut ovat Madeira ja Porto Santo. Pääsaaresta noin 40 kilometriä kaakkoon sijaitsevat kolme saarta käsittävät Desertassaaret. Hallinnollisesti Madeiraan kuuluu vielä 280 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevat kaksi saarta käsittävät Selvagenssaaret.

Madeiran historian varhaisimmat luotettavat tiedot eurooppalaistoiminnasta ulottuvat 1400-luvun alkupuolelle. Madeirasta on myös huomattavasti vanhempia, mutta epävarmoja viittauksia heti ajanlaskun alusta lähtien. Madeiran virallinen kirjoitettu historia alkoi portugalilaisten saapumisen myötä vuodesta 1418. Madeira on ollut autonominen osa Portugalia vuodesta 1976.

Madeiran saarten väkiluku on 254.000, joista valtaosa asuu Madeiran saarella. Madeiran pääkaupunki on pääsaaren eteläosassa sijaitseva Funchal, jonka asukasluku 106.000. vuonna 2011. Kuten muuallakin Portugalissa, saarilla puhutaan portugalia, valtauskonto on katolilaisuus ja rahayksikkö euro. (tiedot osin Wikipedia)

Tenerife (Sur-Etelä) – Madeira

15.3.2022

Monen viivästyksen jälkeen olen Madeiralla. Miksi? Olin  Pohjois-Koreassa 3 vuotta sitten Mandalan matkalla. Opas oli kiva ja kun hän kertoi olevansa myös Bhutanin oppaana, eikä sinnekään pääse kuin järjestetyllä matkalla, päätin jo silloin aikana ennen Yli-Viikaria, että sinne. Korona sekoitti kaiken matkustamisen ja tarkoitus oli mennä sinne, lähtö olisi 15.  huhtikuuta. Viime viikolla tuli tieto, ettei Bhutan päästä turisteja maahan keväällä, koska korona. Seuraava yritys olisi lokakuussa.

Ajattelin tehdä harjoittelumatkan ennen sitä kolmeen uuteen DX-maahan, jotka ovat sivistyneitä paikkoja. Madeira on näistä harjoittelumaista ensimmäinen. Se kuuluu Portugaliin, vaikka onkin kaukana Afrikan puoleisella Atlantin valtamerellä. Kaukaisuus tarkoittaisi, ettei täällä ole häiritseviä turvapaikan hakijoita. No, olen heti nähnyt muutaman afrikkalaisen ja geelitukan Lähi-Idästä. Kaikkialle ne tulevatkin turvaan.

Hyvä kirjoitus lennosta Madeiraan. Juuri tuolla lennolla olin mukana, ”Tervetuloa taas tälle Finnairin kiertolennolle!” – Näin taitava ammattilainen käänsi katastrofin voitoksi

Tiistai-päivä meni odotellessa. Pika-aamiaisen jälkeen bussi lähti lentokentälle 7.30. Alunperin lähdön piti olla klo 10, sitten klo 12, sitten 13 ja lopulta lähdettiin klo 15. Perillä oltiin klo 16. Ja sieltä 5 euron bussilla Funchaliin. Selvitin, että pitää jäädä pois pysäkillä 4. Matka oli 15 km.

Ensimmäisellä jäi paljon pois väkeä ja kysyin, mikä pysäkki. Se oli kaksi. Missään ei ollut numeroita, ei pysäkeillä eikä bussissa. Sitten laskin kolmas ja neljäs. Yritin kysyä, onko tämä Market (pysäkin nimi), Quattro (4 espanjaksi), Four – kukaan ei ymmärtänyt minua, eikä etenkään kuljettaja. Jäin pois. Ilman karttaa. Ja lähdin kävelemään. Olin jäänyt pois väärällä pysäkillä.

Näin turisti-officen, josta sain osviittaa. Kaupunki on mäkinen ja korttelit pieniä, kadut kapeita. Monen tuskan ja kyselyn jälkeen pääsin Hotel do Centroon. Koska oli maksettu huone. Ekapäivän maksu meni harakoille.

Kun kulkee ilman hotellivarauksia, voi vain hypätä lentokenttäbussiin ja jäädä pois, missä näyttää kivalta. Ja etsiä hotelli. Se on oikeaa reppumatkailua, eikä tällainen etukäteen varaaminen. Kaikkea voi sattua.

Oli rähjäinen ja nuhjuinen olo. Siksi suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen jaksoi mennä vain lähellä olevaan ravintolaan, joka oli surkea pettymys. Kalaa tuli syötyä melkein kokonaan, muuta annokseen kuuluvaa ei.

Matkan kaksi ensimmäistä päivää olivat surkeita loppuun asti.

Hotellin vieressä on iso supermarket. Ostin sieltä vettä ja kevään ensimmäiset mansikat. Arvonlisäveroa oli joka lähtöön. Vesi 5 %, mansikat 12 % ja turha syöminen 22 %. Hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin Suomessa.

Jos selviän ilman koronaa, olen onnekas. Kaikkialla on 2 tai 2,5 metrin turvaväliopastusta. Kauppoihin ei pääse ilman maskia. Sitten ovat nämä lentokoneet, joissa istutaan vierekkäin. Lentokentältä on joka toinen penkki irrotettu, mutta lentokenttäbussi täytetään tupaten täyteen. Jonoissa on se sitten BurgerKing tai koneeseen nousu, kaikki ovat kuin sillit suolassa. Nyt sitten katsotaan, miten onnekas olen. Koskahan ne oireet tulevat, jos tulevat. Muuten rokotustodistusta ei ole kysytty missään vaiheessa. Mikähän senkin tarkoitus alunperin oli.

Madeiralle oli matkaa Tenerifeltä 487 km. Asukkaita täällä on alle 300.000. Afrikan rannikolle on usein tyrskyistä matkaa lähes 600 km, minkä vuoksi tänne ei lähdetä Afrikasta veneillä.

Muuten suurin syy tänne tuloon on halpa 95 euron välietappi Azoreille. Huomasin vasta viime kesänä, että Azorit kuuluukin Eurooppaan ja halusin uudestaan kokea käyneeni kaikissa Euroopan DX-maissa. No Putin laittaa kartan uusiksi, joten tämäkin tavoite karkaa taas käsistä.

Välilasku

16.3.2022

Olin kuusi tuntia kaupungilla. Säätila olikin pilvetön ja lämmin 20 asteessa. Tulin hotellihuoneeseen pitämään siestan, jotta saan voimia illalliseen ja iltamenoihin.

Karibialla huomasin, että pienet muutaman sadan tuhannen asukkaan valtiot pärjäävät paremmin kuin suuremmat kuten Suomi. Niillä ei juurikaan ole velkaa, koska päättäjät ymmärtävät pienet rahat eli miljoonat. Suomessa tyttöhallitus ei ymmärrä miljardeja ja siksi kaikki on niin holtitonta. Siispä pitäisi tavoitella 3 miljoonan asukkaan Suomea eikä haalia työvoimaa kehitysmaista elämään sosiaaliturvalla.

Myös Madeiraa voi pitää itsenäisenä ja vielä Antigua&Barbudaa onnekkaampana. Raha on euro ja Portugali hoitaa armeijan ja EU-hössötyksen.

Istuin kahvilassa ja mietin koronan tuhlaamaa kahta vuotta elämästäni. Jos olisi kaksikymppinen, ei kaksi vuotta hukkaan olisi maailmanloppu. Mutta kun aktiiviset vuodet ovat kortilla, on kaksi vuotta iso asia. Huomasin myös kuinka mies on rapistunut kahdessa vuodessa.  Kävelyt mökkimäkeä ylös ja alas ei riitä elämän pitkospuiksi. Pitkän lentomatkailun jälkeen tuntui, että elämä oli ja meni koronassa. Käteen jäivät seurustelu oravien, tinttien ja tänä vuonna punatulkkujen kanssa.

Tänään kaikki oli toisin. Huomasin nuortuvani silmissä. Näin kuinka ihanan kauniita naiset ovat, etenkin elämää nähneet naiset.  Muistin Karibian matkan aikana tapaamiani naisia, ja huomasin, ettei maskin takaa kaikki olekaan samanlaista. Kun sekä naiset että itse on maskin takana, on melko mahdotonta tehdä tuttavuutta puolin ja toisin. Ja kävely on koko ajan hauskempaa.

Mokat ovat hyviä sattumia. Mokia on vähemmän kun opettelee, mitä on kala portugaliksi. Menin cappucinolle ja yritin ostaa samalla pienen merellisen välipalan. Selitin ja näytin mikä on kala. Vaan sieltä tuli lihavälipala. Join kahvin ja ajattelin, hyvä voin mennä hyvällä omatunnolla toiseen paikkaan juomaan kahvit ja sormella osoittamaan, mitä haluan. Ja se onnistui.

Kun tulin hotelliin menin supermarkettiin ostamaan saksia ja veistä, jotka olivat jääneet Suomeen. Sakset olisin saanut viittomalla sakset mutta ne olivat naisten kauneussakset ja jätin väliin. Huomasin pienestä hedelmämyymälästä, että siellä mansikat olivat paljon paremmat kuin supermarketissa. Kävelin takaisin ja ostin kassillisen hedelmiä. Riittävät pariksi päivää.

No niin,  nyt taas ulos ja toivottavasti löydän suositellun kalaravintolan, joka aukeaa klo 19. Jos menee paikalle puoli tuntia myöhemmin, jää illan kalat syömättä. Niin suosittu se on.

Ostin Lahden Kärkkäiseltä kympillä laitteen, jolla saan siirrettyä kamerasta kuvat iPadiin. Siirrän päivän kuvia illalla myöhemmin. Täällä puut ja pensaat ovat jho silmuilla ja kevät pitkällä. Aiempi kuvatuskailu liittyy puhelimeen, johon tämä adapteri ei sovi. Koska liitin on pienempi kuin uudemman IPadin. Kaikki pitää muistaa ja testata matkalle lähtiessä.

Muuten näin tänään kaksi kerjäläistä. Olivat kirkon porstuan edessä kerjäämässä. Kun nousivat ja ottivat maskin naamastaan huomasin, että geelitukkia olivat Lähi-Idästä.  On nuorilla miehillä uudet konstit.

Tosi tuskaista siirtää kuvia kamerasta Facebookiin, vaikka on se Kärkkäisen kortinlukija. En taida jaksaa nyhrätä. Palattuani Suomeen pienennän kuvat ja siirrän matkakirjaan. Tässä kuitenkin yksi. Maailman paras jalkapalloilija Ronaldo on syntynyt Madeiralla.

Taloustietoa Madeiralta

Suurin osa Madeiralle tulevista matkailijoista ihailee luontoa, nauttii ruoasta ja iloitsee halvoista hinnoista. Okei.

Olin tänään parturissa siistimässä partani. Jouduin miesparturille, josta en ole koskaan iloissani. Hän teki kyllä huolellista työtä ja käytti aikaa enemmän kuin Etelä-Savon kauniit ja ihanat parturit. Veloitus oli 10 euroa. Mikkelissä maksan 15-20 euroa. Aika varma olen, että Funchalin parturi ansaitsi enemmän ostovoimaa kuin Savon parturit samasta työstä.

Olemmeko ajatelleet, että jos molemmat parturit merkitsevät veloituksen kirjanpitoon, suomalaiset maksavat samasta työstä enemmän EU-jäsenmaksua, joka määräytyy verottomasta alv-pohjasta. Ja lisäksi maksamme Suomessa tuplasti BKT-pohjaista jäsenmaksua ja erilaisia tukirahastomaksuja. No ei elvytys- jne rahastoon tuplasti, koska Suomi maksaa ja Portugali saa rahaa. Ei niitä voi matematiittisesti vertailla.

Suomen tyttöhallitus pitäisi maksaa opintomatkalle Madeiralle. Omilla rahoilla, jotta ymmärtäisivät seuraavia tukineuvotteluja varten, mistä on kyse.

No, säästin taas rahaa kun puhelin putosi lentokoneessa lattialle särkien suojalasin. Menin puhelinkauppaan, jossa aivan ihastuttava nuori nainen korjasi lasin sujuvasti ja taidolla. Kun kehuin hänen osaamistaan, sain takaisin kauniin hymyn. Korjaus maksoi 15 euroa, Suomessa se olisi ollut noin tuplahintainen. Maksoin mielelläni, koska ajattelin, että näitä rahoja ei Sanna Marin pääse tuhlaamaan, eikä jäsenmaksu- ja muut EU-maksut tule Suomen maksettavaksi.

Olen iän myötä muuttanut ajatuksiani. Nykyisin maksan parturin aina käteisellä myös Suomessa. Minun tehtäväni ei ole vahtia yrittäjän kirjanpitoa ja verotusta. Jokainen ilmoittaa mitä ilmoittaa. Koska hallitus kuitenkin haaskaa rahat kaikenlaiseen jonninjoutavaan. Pidän tällaista ”haluatteko kuitin” diibadaabana, koska minun ei tarvitse vahtia ketään. Jokainen vastaa omasta elämästään. Sitä paitsi yrittäjä on eniten valvottu ja verotettu kansanryhmä Suomessa. Suurin osa maksuista tehdään nykyisin korteilla, joten emme tarvitse mitään viranomaisten hyväksymiä kassakoneita lisävalvontaa varten. Jos yksi parranleikkuu menee pimeään kassaan, niin voi voi. Jokainen laitonkin Suomessa oleva on paremmassa asemassa kuin yrittäjä.

Iltajuttu 16.3.2022 – Funchal

Loppupäivässä oli jännityksen poikasta.

Lähdin kävelemään hotellin respan antamaan suuntaan etsiessäni pientä kalaravintolaa. Sitten aloin epäillä ja pistin kartan meren suuntaan ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Ja löytyihän se. Vähän rähjäisen oloinen ulkokuori. Ja taas ongelma kielen kanssa. Englanti oli ihan turha kieli. Siksi käytin google-kääntäjää portugaliksi ja sain asiani hoidettua.

Klo 19 tulisi kokki ja tekisi illan kalaruoat. Ja tuli ajallaan. Söin ensin tavallisen salaatin ja opin, että olen aivan turhaan epäonnistunut salaattikastikkeiden valmistuksessa. Minulle tuotiin purkki, jota luulin oliiviöljyksi, mutta ilmeisesti se oli valkoviinietikkaa. Salaatista tuli niin maukasta ja raikasta, etten ole koskaan ennen sellaista makunautintoa salaatista saanut.

Mitään ruokalistaa paikassa ei ollut. Googlekääntäjällä kerroin haluavani paistettua kalaa ja isoja katkarapuja. Olivat aivan loistavan makuiset. Eilisillan onneton kala oli muisto vain. Lähtiessäni menin keittiöön katsomaan. Siellä oli iso parimetrinen mies kuulantyöntäjän oloinen. Hän oli iloinen kun joku oli kiinnostunut hänen ruoanlaitostaan. En kehdannut pyytää valokuvan ottoa, mikä nyt harmittaa.

Maittava kala-ateria salaatteineen ja juomaveden kera maksoi 9 euroa. Paikan nimi Bela 5 ja katuosoite Rua Bela de San Tiego, 5. Paikasta kertoi poikani Miikka, joka kävi Madeiralla työmatkalla talvella.

Lähtiessäni oli pilkkopimeä. Täällä on aika vähäiset katuvalot, katujen nimiä ei juurikaan ole taloissa ja kaikki näytti pimeässä niin erilaiselta. Tiesin, että pitää ylittää puro, mutta ei toista. Mutta lähdinkin ennen toista puroa väärään suuntaan. Nousin aika korkealle ja tuli epäilys, että mitäs nyt. Ihmisiä ei ollut, kaupat olivat kiinni, eikä siellä ollut ravintoloitakaan.

Vanha mies tuli vastaan ja katulampun hämyssä karttaa katsottiin ja sanoi olevani väärässä suunnassa. Ja laittoi maskin päälle ennenkuin auttoi minua, onneksi minulla olikin omani.

Sitten loikkien mäkeä alas. Ennakkoluuloni ovat niin juurtuneet, että kun hämärässä kapean jalkakäytävän reunassa istua jalat käytävälle roikottaen afrikkalainen nuori mies. Onneksi olen aika köyhän oloinen ukko, joten sain kulkea ohi vapaasti. Onneksi ei ollut jengiä, joka varmasti olisi tullut vaatimaan rahaa.

Eri mieltä kanssani olevat naiset sanovat tietysti, että rasisti-Pauli se taas liioittelee. Ja jos tutustuisin afrikkalaisiin, muuttaisin mieleni. Heille kerron, että menin kerran bussilla Dar-es-Salamista masaimaahan. Bussimatka kesti monta tuntia liikaa ja pimeän tultua jäin pois Moshin kaupungissa. Oli hirmuinen nälkä ja näin supermarketin muutaman sadan metrin päässä ja lähdin sinne. Hotellin afrikkalainen vartija juoksi perääni ja pyysi takaisin, koska minut tapettaisiin matkalla. Hullun rohkeana menin kauppaan ja lähdin takaisin. Ja silloin kaikki valot sammuivat, myös hotellista. Ainoan suunnan näin hotellin pihalla grillattavista ruoista, koska hiilet hehkuivat minulle määränpään. Selvisin hengissä.

Kaikki hyvin. Paitsi kuvien siirtäminen kamerasta Facebookiin on sen verran takkuista, että taidan jättää tekemättä. Ellen sitten keksi jotain helpompaa tapaa. Askelmittari kertoi 15.290. Ihan ok ekaksi päiväksi.

Etätöihin Madeiralle?

Torstai 17.3.2022

Päivä kului kävellessä ja cappuccinoa juoden eri paikoissa. Hotelliin ei ole tullut peruutuksia ja myös kivenheiton päässä oleva saman omistajan hotelli on täynnä viikonloppuna. Huomenna on siksi muuttopäivä.

Tapasin Funchalissa etätöissä olevan suomalaisen ja istuttiin ulkona torin kuppilan edessä muutama tunti. Minäkin join joka maassa juomani yhden paikallisen oluen, joka oli ihan ok.

Mietittiin maailman menoa käytännössä samanlaisin ajatuksin. Mies oli ollut töissä Ukrainassa 10 vuotta ja nähnyt sisältä päin Krimin valtaamisen. Niin mielenkiintoista tietoa paikan päältä, ettei mistään mediasta olisi saanut. Kerron vain yhden esimerkin. Krimin jälkeen hajallaan ollut kansa yhdistyi Venäjää vastaan. Venäjän inho osoitettiin monin eri tavoin. Esimerkiksi julkisiin vessoihin miesten pisuaareihin laitettiin Putinin kuva.

Mies tekee töitä suomalaisille yrityksille ja kaikki on etätyötä. Yrittäjä voi valita vähentääkö kaikki menot kuitti kuitilta verotuksessa vai hyväksyykö 20 prosentin kuluvähennyksen ilman menoista pidettävää kirjanpitoa. Hieno idea. Esitin 10 vuotta sitten puuhayrittäjän mallin, jossa saisi ansaita parituhatta euroa kuukaudessa ilman verotusta ja kirjanpitoa, mutta vain mikäli sitoutuu olla käyttämättä sosiaaliturvaa. Työvaltaisessa yksinyrittämisessä esimerkiksi tuo 20 % olisi minulle tilintarkastajana sopinut mainiosti, vai olisiko. Tilintarkastajan lupa, valvontamaksu, vakuutusmaksu, tarkastajien jäsenmaksu jne maksamiseksi piti tarkastaa monta pientä yritystä ennenkuin pääsi nollille.

Tuollainen etätyö sopisi minulle kuin nappi silmään. Nyt teen etätöitä kesämökiltä käsin tapaamatta asiakasta. Yhtä hyvin voisin tehdä työt Madeiralla. Seniori-iässä on tärkeää tehdä töitä, vaikka toki vähemmän kuin nuorempana. Jos siirtyy kokopäiväiseksi golfin pelaajaksi, tipahtaa kärryiltä alta aika yksikön. Ei pelkästään oma ammattitaito katoa, vaan myös kaikenlainen kiinnostus yhteiskunnan tilasta.

Madeiralla Suomeen tehtävä etätyö olisi monin tavoin fiksua. Ilmastonmuutos osoitti tänä talvena Suomessa kuinka lumista ja kylmää Suomessa on. Madeiralla olisi lempeä talvi. Palkan saisi Suomen hintatasolla Suomesta ja eläminen täällä on halpaa.

Tuli tästäkin mieleen Suomen EU-maksujen kohtuuttomuus. Suomessa rakennetaan talven takia kalliisti ja myös lämmittäminen maksaa. Ja lisäksi maksamme näistä olosuhteista korkeammat EU-maksut. Miksei yksikään Suomen MEP ole koskaan puuttunut tähän epäkohtaan.

Varasin äsken kaksi seuraavaa yötä lähellä olevasta apartementosta 36 euron yöhintaan. Hotellista maksoin 45 euroa. Uusi paikka on kävelymatkan päässä tässä keskusta-alueella. Hotellien arvonlisävero täällä 5%. Suomessa 10.

Tänään söin illallisen jännässä paikassa, jossa ei ollut pöytiä lainkaan. Baaritiskille mahtui neljä paikallista miestä kaljalle ja aterian sai syödä seinän vierustalla, jossa syömistilaa oli lautasen leveyden verran. Otin äijäruokaa, joka maksoi viisi euroa. Ihan ok ja täyttävää.

Lentolippua Azoreille en ole vielä ostanut. Maanantaina kone ei lennä ja tiistaina olisi lähtö jo aamuyhdeksältä. Sunnuntailento on puolelta päivin. Siis lähdenkö sunnuntaina vai keskiviikkona.

On tämä hieno paikka. Mutta matkoihin kuuluvaa jännitystä ei koe. Tuskin Azoreillakaan. On se jotenkin outoa kulkea illalla kaupungilla klo 21 kaiken ollessa niin hiljaista ja rauhallista. This is Africa. Jossa olen tottunut erityisjärjestelyihin uskaltautuakseen iltakuuden pimeässä illalliselle.

Lauantaina menen bussilla tai kolmen hengen autolla saaren toiselle puolelle. Lentolippu maksaa 65 euroa. Karibian pakkolipuista suivaantuneena on mielekkäämpää jättää lippu käyttämättä kuin väen väkisin lähteä.

***Kuva äijäruokapaikasta

Varasin 2 hotelliyötä Azoreille, 40 euroa yö. Olisi ollut 5 euroa halvempi, mutta se oli varustettu lapsiperheelle, joten jätin sellaiselle. Oli kuulemma ainoa jäljellä. Nyt ainoa ”tällä hinnalla 40 eur”. Booking. Mentiin Niilon kanssa Färsaarille ja tuli ilmoitus, että vain kaksi huonetta jäljellä. Varasin kiireellä, koska silloin lapsi mukana. Kun mentiin hotelliin, se kumisi tyhjyyttään.

Perjantai 18. maaliskuuta 2022

Muuttopäivä

Jouduin vaihtamaan majapaikkaa. Hotel do Centrossa ei voinut maksaa luottokortilla. Olisi saanut mennä sisarhotelliin maksamaan. Maksoin käteisellä ja ajattelin, että onpa ovela tapa olla harmaassa taloudessa. Hotellilaskut kun maksetaan käytännössä aina kortilla, joten niitä ei voi jättää pois verotuksesta. Onkohan sisarhotellissa Windsdorissa sama systeemi, korttimaksut tehtävä Centrossa.

Yösijan vaihto pilaa suuren osan päivästä. Bussimatkat saaren toiselle puolelle lähtevät noin aamuyhdeksältä, joten tänään ei pääse minnekään. Sisääntulo täällä on hotelleilla klo 15, mutta tein toivomuksen klo 12 ja se hyväksyttiin. Olisi pitänyt toivoa klo kymmentä.

Mitään majapaikkaa ei kadulla näkynyt ja siksi kävelin liian korkealle. Täällä kadut usein loppuvat ja jatkuvat poikittaiskadun jälkeen toisella nimellä. Sain ovikoodin vasta minuuttia vaille 10 ja ihmettelin onko minua huijattu. Mistään ei näkynyt, että kyse on Suomen omenahotellien kaltainen systeemi. Ei yhtään nimeä. Pääsin ovesta sisään, mutta sen jälkeen oli vain muutama lukittu ovi, ei mitään nimiä, ei ovikelloa.  Menin kadulle ja siellä oli nuori matkapari, jonka luulin tulevan samaan paikkaan. Mutta he olivat vain avuliaita nuoria. Ihmeteltiin sen verran, että jostain ovesta tuli ihanan kaunis tumma nainen, joka oli kuullut keskustelumme. Hän onkin tämän omenahotellin hyvä hengetär Beatriz. Sain häneltä avaimen, jonka avulla voi kulkea sisään ja ulos toiselta kadulta. En olisi ikinä päässyt sisälle ilman tätä keskustelun ääntä. Tai joo, oli minulla Beatrizin puhelinnumero.

Heritage Apartments, Rua da Conceicao, 88, Santa Luzia.

Harmitus meni samantien ohi. Huone on todella siisti, kätevä ja isokin. Kirjoitin illalla Beatrizille viestin, että olen iloinen ollessani täällä ja tulen kertomaan netissä suomalaisille, että tänne kannattaa tulla Madeiralla kortteeriin. Aamupalaa ei ole, mutta kahvi- ja teetarpeet valmiina odottamassa. Centron aamiainen oli vaatimaton, joten oikeastaan menen mielelläni aamiaiselle johonkin kahvilaan aamulla.

Huolimatta muutosta päivän askelmääräksi tuli yli 12.000. Suurin osa niistä up and down. Mukulakivisillä kaduilla.

Ajatus etätöistä Madeiralla helpotti päätöstä lähteä Azoreille jo sunnuntaina. Vaihtoehto olisi ollut keskiviikko ja se on turhan kaukana. Lipun ostaminen oli outo kokemus. Olin katsonut alkuviikosta, että Azorien lentoyhtiön lippu maksaa 69 euroa. Sain lennot näkyviin yhdellä näytöllä, mutta millään konstilla en päässyt tekemään varausta ja lipun ostoa. Sellaista nappia ei kertakaikkiaan ollut. Yritin eri tavoilla sen löytää ja tunnin jälkeen luovutin. Menin Portugalin lentoyhtiön sivuille ja siellä myytiin samaan koneeseen lippuja, mutta melkein tuplahintaisena. Varmaan Azorinkin lippu olisi nyt ollut paljon kalliimpi kuin alkuviikosta.

Hintaerosta tuli osa jo säästettyä. Kävin kalaa syömässä, 6 euroa. Rannan kymmenissä ja kymmenissä turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa ateria maksoi 15 eurosta ylöspäin.

Raha tulee ja raha menee minulle opasti Raid-kirjailija Harri Nykänen. En katsonut, olisiko ensi viikolla liput halvempia. Vaikka hintaerolla olisi ollut kaksi päivää pitempään Beatrizin vieraana, painoin enteriä.

Olen reppumatkailija, joka haluaa aistia paikallista elämää. En ole kovinkaan kiinnostunut mistään nähtävyyksistä, joihin matkailijat yleensä isolla joukolla menevät. Pohjois-Koreassa piti kulkea tiukasti oppaan kaitsemassa joukossa ja se oli yhden matkan kera ok, mutta tavaksi se ei saa tulla. Silloinkin sen verran vierastin, että karkasin tanssimaan korealaisen naisen kanssa iltapäivätanssiin. Viiden minuutin tanssihetken jälkeen opas tuli hakemaan karkulaisen. En joutunut koulutukseen työleirille.

Enkä voi olla yhdessä paikassa viittä päivää enempää. Koronan aiheuttaman katkon takia tulee kiire, jos yrittää ehtiä kaikkiin maailman maihin.

Madeira on matkailijan paratiisi. Täällä ei ole hiekkarantoja, joten aurinkolomalaisia ei tänne tule. Ei ole afrikkalaisia myymässä rihkamaa. Ei lähi-itäläisiä vokottelemassa ulkomaalaisia naisia. Ei katujengejä. Oikeita kerjäläisiä on, mutta ei häiritsevästi. Tänään näin yhden.

Vauras melko itsenäinen saari, jossa asukkaita noin 260.000. Juuri sopiva itsenäisen valtion asukasmääräksi. Naiset aivan suurenmoisen kauniita. Pukeutuvat kauniisti, mutta ei houkuttelevasti, mikä vähän kaikissa lomakohteissa on ongelma. On ihanaa istua kahvilassa ulkona ja katsoa paikallisia naisia, jotka eivät tyrkytä kauneuttaan esille. Eivätkä peitä kauneuttaan kuten muslimivaltioissa tehdään.

Madeira voisi olla etätyöpaikka ja lisäksi kirjailijan koti. Kaksi kertaa olen kirjoittanut noin 100 sivua romaania ja jättänyt kesken. Sanoisiko kolmas kerta totuuden. Mökillä on niin paljon häiritsevää tekemistä: puiden hakkuuta, majavasotaa, saunan lämmitystä, kukkien ja pensaiden hoitoa, pienen yrttipuutarhan hoitoa, talvella lumityötä joka päivä, sienten keräämistä, linnun pönttöjen tekemistä ja talviruokintaa, ruoan laittoa. Kauppamatka Mikkeliin vie noin 6-7 tuntia. Lapset ja lastenlapset mökillä. Ei siinä jää yhtenäistä aikaa kirjan tekoon. Tietokirjan tekee pienissä pätkissä, mutta fiktiokirja vie koko sielun kokopäiväisesti.

Seuraavaksi alan kirjoittamaan postikortteja. Mukana ei ole osoitelistaa, joten vain he, joiden osoitteen jostain löydän, saa kortin. Ainakin Teijolla korttia odotetaan.

Kuvat ylärivi Funchalin asuntoja, mistä koko kaupunkiin on löydetty näin paljon pieniä kiviä,

Alarivi: kaupunkimaisemaa, Heritagen huone alakerrassa, huone kahdella vuoteella,

+3 kuvaa: yösijakadun ylämäki, Tenerifen kaupunkikuva

Rankka lauantai 19.3.2022 Funchal – kävely vuorelta alas

Aamulla heräsin ennen kuutta. Tarkoitus oli lähteä saaren pohjoispuolelle Sao Vicenteen. Bussit lähtisivät noin klo 9 olin saanut tietää. Ennen kahdeksaa kuljin rantabulevardia oikealle ja sitten vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Koska noudatin ohjeita, jotka kaikki kumosivat edellisen neuvon. Sitten herrasmies näki epätoivoisen etsintäni ja vei minut oikealle paikalle.  Ja katsoi, että bussi lähtisi 13.30. En ollut tajunnut, että on lauantaiaikataulut. Aamun bussi oli lähtenyt 7.30. Pitäisi odottaa yli viisi tuntia, matka kestäisi 1,5 tuntia suuntaansa ja pimeys tulee klo 19.

En mennyt. Menin aamupalalle, kahvi ja sämpylä. Menin takaisin pysäkille ja päätin meneväni ekaksi tulevaan bussiin, menee se minne tahansa, ja ajaisin päättärille. Bussi meni korkealle vuorelle, jossa oli pieni kylä. Yksi kahvila ja ruokakauppa. Jardim da Serra – vuoristopuutarha. Kai siellä jossain olisi puutarha, mutta missä, ei selvinnyt. Join taas cappucinon ja otin päivän toisen sämpylän.

Madeiran keskellä on vuoristo, etelässä Funchal. Pohjoisessa on sateisempaa, koska sateet pysähtyvät vuoriin. Tänään iltapäivällä satoi etelässä, mutta olin juuri silloin sattumalta sisätiloissa. Korkein vuori on 1862 metrinen eli 500 m korkeampi kuin Suomen Halti. Hyvä, minusta taitaa tulla vuoristokiipeilijä.

En keksinyt mitä tehdä pikku kylässä, josta joka suuntaan on kävelyä korkeammalle, paitsi takaisin olisi mutkikasta alamäkeä. Hullua olisi lähteä samalla bussilla takaisin. Siksi läksin kävelemään alas. Mikä ei ole ihan helppoa jyrkkää tietä alaspäin. 10.000 askeleen jälkeen olisi vielä ainakin 100.000 jäljellä. Olihan tulomatka kestänyt bussilla 1,5 tuntia. Olin hylännyt matkalla taksin, joka halusi viedä minut pois. Varmaan sääli alamäkikävelytyyliäni. Mikä onni. Tuli risteys, ja jouduin pohtimaan, mihin suuntaan lähteä. Siinä ihmetellessäni alkoi kerääntyä paikalle ihmisiä. Tämä onkin bussipysäkki. Täällä tullaan aikaisin päivän ainoan bussin pysäkille kuten 1950-luvun Suomessa. Ja niinpä jostain kolosta tuli bussi ja sinne mukaan. Täällä busseissa on vasemmalla puolen 2 penkkiriviä, oikealla 3.

Nyt on iltapimeä. Askeleita tuli tänään yli 20.000. Kävely teki niin nälkäiseksi, että kävin turistipaikassa syömässä merenelävät ilman kaloja. Nämä kansanpaikat avautuvat myöhemmin, enkä jaksanut odottaa.

Beatriz on järjestänyt shuttlebussin klo 8.50 aamulla viemään minut kentälle. Ei tarvitse etsiä bussipysäkkiä ja kuljettaa tavaroita rantaan asti.

Moni palanen on lonksahtanut kohdilleen. Tämä on etenkin yli viisikymppisten naisten lomapaikka ja vielä elossa olevien miestensä. Nuoria turistiksi katsomiani on vähän.

Portugali valtasi Brasilian ja sen takia siellä puhutaan portugalia. Brasiliassa on paljon afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Ihmettelen kuinka vähän täällä on mustia ja lähi-itäläisiä. Tänään näin neljä mustaa miestä myymässä rihkamaa, mutta aiemmat kaksi naista pitävät näköjään viikonloppuvapaata. Uusia geelitukkia ei ole tullut vastaan. Eli jokaisessa kyläpahasessa, jopa Mikkelissä, on enemmän afrikkalaisia kuin täällä.

Matkatavarani painoi ruumaan mennessä 5,9 kg. Vähemmän kuin koskaan.  Matkustaminen on muuttunut vuosi vuodelta. Kun tein ensimmäisiä ulkomaisia työmatkoja, käytin hirmuisesti aikaa löytääkseni Ullalle jotain tuliaisia. Siitä tuskasta pääsin kun ostin hienon mekon ja Ulla sanoi, tämä on hieno, mutta miten tätä voin missään käyttää.

Sitten alkoi lasten tuliaiset. Se oli yhtä vaikeaa, etenkin kun kaikki muovilelut ovat joka puolella maailmaa samanlaiset. Ostin lelukauden jälkeen karkkia ja viime vuosina en enää mitään. En osaa, en ehdi, en jaksa.

Viinaa ja tupakkaa piti rahdata, koska hinnat olivat alhaiset muualla kuin Suomessa. Tupakkaa en ole maistanut, mutta aina on joku tuttavapiirissä, joka haluaa säästää rahaa: hei toisitko tupakkaa kartongin, minä kyllä maksan. Senkin kuriirihomman olen lopettanut.

Matkamuistoja tuli ostettua paljonkin kun kuljettiin autolla kaikissa Euroopan maissa, paitsi Islannissa ja Albaniassa (jonne ei 1984 päässyt). Autossa oli helppo kuljettaa. Toista se on reppumatkalaiselle, kun pitäisi saada reppuun mahtumaan jopa 3 kuukauden muistot. Siksi en enää osta mitään, mutta heikkona hetkenä on tullut ostettua kuubalainen sikari, equadorilainen bambuinen huulisoitin radioasemalta saadun rikkoutuneen tilalle, malawilainen pahanpoistajanaamio, japanilainen eroottinen sakekuppisarja, australialainen cd-levy kookaburran soitinmenoja, islantilainen viikinkikaulakoru ja siinä se taitaa olla. Maratonmitalit toki on tallella. Ai kun oltiin Jukan ja Juhan kanssa 50-v juhlissani Riossa, tuotiin pieni muovipussillinen Copacabanan hiekkaa (kiellettyä se toki oli).

Vielä on jäljellä postikorttien lähettäminen. Koen sen lapsenikäisille perheenjäsenille tärkeäksi. Kun harrastin matkailua radion kautta, sain sadan päivän aikana joka postipäivä yhden tai useamman kortin tai kirjeen ulkomailta. Silloin posti kulki myös lauantaina. Posti-Armi jaksoi ihmetellä, miten voit saada noin paljon postia. Lasten korttien mukana tulee lähetettyä kortteja myös lapsenmielisille aikuisille. Erityisen tärkeää minulle oli lähettää kortit Pohjois-Koreasta, mistä lähetinkin ison pinon. Viranomaiset tarkastivat jokaisen kortin tekstin ennen postisäkkiin laittoa, vaikka teksti olikin suomea. Siksi kirjoitin vain lyhyesti, ”hei täällä on kivaa”.

Kivaa on ollut Madeirallakin. Kunto noussut ja usko palanut, että maailma on avoin reppumatkoihin. Huomenna olen Azoreilla. Toinen uusi maa. Talven aikana Putin on tunnustanut kaksi uutta maata Eurooppaan. Olen utelias, enkä mieti mitä nämä maat ovat. On puutelistallani Turkin valtaama Pohjois-Kyproskin. Se harmittaa, koska olen nojannut Nicosian kahteen valtioon jakamaa korkeaa seinää. Olisi pitänyt jostain päästä yli edes askeleen verran, enkä edes yrittänyt.

No, huomenna olen taas käynyt kaikissa Euroopan DX-maissa (mm DDR:ssä) ja nämä uudet Putin-valtiot saavat odottaa. Azorit kuuluu Eurooppaan, mitä en ollut edellisen juhlapäivän aikana tajunnut.

Neljä ekaa kuvaa patikkaretkeltä, viides Funchalin keskustaa.

Sunnuntai 20.3.2022

Madeiralta Azoreille

Aamulla tuli Beatrizin tilaama shuttlebus ajallaan klo 6.50. Auto oli iso ja siihen olisi mahtanut monta kulkijaa, mutta olin ainoa. Bussi olisi ollut 5 euroa, ja luulin tällaisen taksin olevan kympin, korkeintaan 15. Mutta kun olin ainoa, laskutti 27. En viitsinyt kinata, koska en ollut tarkistanut hintaa Beatrizilta. Matkamies joutuu jatkuvasti yllättävien menojen eteen, vaikka kuinka yrittää olla tarkka.