Australia

Australia eli Australian yhteisö (engl. The Commonwealth of Australia) on valtio eteläisellä pallonpuoliskolla. Australia on ainoa valtio, joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, ’eteläinen’. Australian väkiluku on 25 miljoonaa, ja se on keskittynyt suuriin rannikkokaupunkeihin: Sydneyyn, Melbourneen, Brisbaneen, Perthiin ja Adelaideen. Pääkaupunki on Canberra, jossa 450.000 asukasta. Alkuperäisasukkaita eli aboriginaaleja on koko väestöstä 2,2 prosenttia. (Osin Wikipedia)

Australia on aina ollut suosikkimaitani. Sain luentokutsun Melbourneen huhtikuussa 1995 olleeseen seminaariin. Lentomatkan tauko oli Singaporessa.

Melbournessa olin aamuyöstä. Lentokentältä otettua taksia ajoi kreikkalainen maahanmuuttaja.

Vuonna 1994 kulki vielä lentoposti. Sähköposteja lähetimme kutsun välittäneen melbournelaisen pankin Hughin kanssa. Hän oli kuuntelemassa minua Washingtonissa 1992 ja kutsui saman tien Australiaan.

Olin tehnyt multimediaesityksen seminaaria varten. Siinä esimerkiksi tositekasa alkoi palamaan. Minulla oli jokaista kuvaesitystä varten lunttilappu, mutta kolmannen kuvashown kohdalla menin niissä sekaisin ja heitin kaikki paperit roskakoriin. Sen jälkeen puhuin vapaasti. Ja sain jopa yleisön nauramaan, se oli aika hienoa kansakouluenglannillani. Esityksen lopussa esitin Sibeliuksen Finlandiaa siten, että Suomen lippu muuttui vähitellen Australian lipuksi ja musiikki australialaiseksi kansanmusiikiksi.

Iltajuhlassa yksi osanottaja tuli kiittämään esityksestä. Hän sanoi itkeneensä esityksen lopussa, koska hän oli ollut soittajana orkesterissa, joka esitti Sibeliuksen sävellyksiä.

Iltajuhlassa tilaisuuden järjestäjien puolesta tultiin kysymään, mitä haluan Australiassa nähdä. Sanoin kengurut. Järjestäjät nauroivat ja sanoivat, etteivät ne täällä kadulla hyppele. Viikonloppuna minut haettiin viinitilalle ja samalla vietiin katsomaan kengurujen elämää. Sen jälkeen olen juonut erityisesti Koonuga Hill- ja Jacob´s Greek-valkoviinejä.

Australiassa pitää nähdä Sydneyn oopperatalo. Siispä hyppäys aamujunaan ja matkaan kohti Sydneytä. Luulin, että matka on vähän sama kuin menisi junalla Helsingistä Mikkeliin. Mutta matka kesti 11 tuntia. Eikä ihme, sillä matkan pituus oli melkein tuhat kilometriä. Juna pysähtyi pienillä paikkakunnilla ja jossain uskaltauduin ulos katsomaan paikkoja. Ja usein tuli kiire juosta lähtevään junaan.

Tuhannen kilometrin junamatka on vain pieni pyrähdys Australiassa.

Sydneyn oopperatalon oopperat oli loppuunmyyty. Mutta pienessä salissa esitettiin eroottinen baletti. Se oli tosi hieno näytös. 

Australiassa oli huhti-toukokuussa syksyn alkua, Suomessa kevät kauneimmillaan. Toukokuun alun Australia News-sanomalehdessä oli iso kuvallinen uutinen suomalaisesta sähköisen taloushallinnon gurusta ja parin rivin uutinen siitä, että Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden.

Matkamuistoksi ostin CD-levyjä, joissa on Australian lintujen ääniä. Tosi rauhoittavaa ja kaunista sointua.

Ostin myös kengurumallisen (eli etutaskuisen) pitkähihaisen puseron. Se on vieläkin (2020) käytössä aika hyväkuntoisena. Kun haluan diivailla, laitan sen päälleni, koska rinnassa lukee isoin kirjaimin Australia.

Sydney Opera House Kuva: Sydney Australia Tourist Guide

Kotimatka tuli tehtyä Hongkongin ja Bangkokin kautta. Hongkong oli vielä silloin itsenäinen osa Brittien kansainyhteisöä.

Kaksi ukkoa Islannissa. Toisella 20 vuotias Australian kengurupusero.

Australiaan ei mennä noin vaan, ei laivoilla, mutta ei myöskään lentokoneilla. Olisin mennyt 2015-kiertueellani Australiaan, mutta viisumi olisi pitänyt hankkia jo Suomessa. Olin kivenheiton matkan päässä Papualla ja Indonesiassa.

Matkalippu oli ostettu Solomon saarilta Nauru-saarille, jonne Australia kuljettaa turvapaikan hakijat. En uskaltanut mennä, kun katsoin että siellä on vain kaksi hotellia, joista toinen täynnä, toisesta ei ollut mitään tietoa. Saarilla odotti turvapaikkaa yli tuhat somalia ja muuta matkaajaa ja alkoi tuntua, että joudun siskonpetille heidän kanssaan viikoksi, koska lentoja ei ollut useammin. Jäi menemättä.

Luin Solomon saarten lehdestä, että Naurulla olisi ollut 5000 turvapaikanhakijaa. Kantaväestöä on vain 11.000, joten ei ihme että säikähdin.