Saint Barthélemy -Saint Barth

Saint-Barthélemy (Saint Barths tai Saint Barth) on saari Karibianmerellä. Se on hallinnollisesti Ranskan merentakainen yhteisö (COM collectivité d’outre-mer). Saari sijaitsee noin 200 kilometriä Guadeloupesta pohjoiseen. Se on 17,5 km pitkä ja 4 km leveä. Asukkaita on 9900. Syyskuussa 2017 hurrikaani Irma tuhosi saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lähes kokonaan. (Wikipedia)

—

Mielenkiintoinen historiallinen päivä Ruotsin siirtomaa-aikaa selvittäen paikan päällä

Gustavia

Perjantai 21 helmikuuta 2020

Olin selvittänyt torstaina, että myös täältä Philipsburgista on laivayhteys Gustaviaan. Se helpotti matkantekoa olennaisesti. Kävelin aamulla 9.35 lähteneen laivan laiturille. Liput ostin jo torstaina, koska ne olivat parikymppiä halvemmat kuin lähtöpäivänä ostetut. Poikkeus siitä, ettei mitään saa matkalla ostaa etukäteen. Olin niin varma lähdöstä, että uskalsin ostaa. Takaisin katamariini lähti klo 16.00, joten paikalla jäi kuusi tuntia ihmettelyyn.

Ei ihme, että ruotsalaiset halusivat tämän kauniin saaren

Aivan fantastinen päätös tulla tänne. Tämä on matkani siistein ja hoidetun kaupunki. Kaikki talot ovat vastamaalatun näköiset. Mutta kallis tämä on, kallein matkani maista. Maksetaan euroilla tai luottokortilla. Kalleus on suunniteltua. Vettä voi ostaa vain Fiji-saarten vettä tai Eviania. 1/3-osalitran pullo maksaa 3-5 euroa paikasta riippuen. Vettä menee paljon. Ostin lounaalla olutpullon, joka oli halvempaa kuin vesi. Kauhulla mietin, miten suomalaisten käy sen jälkeen kun herrat ja huulipunahallitukset myyvät suomalaisten veden ulkomaisille pelureille.

Talojen hyväkuntoisuus selvisi. Hurrikaani tuhosi 2017 syksyllä miltei kokonaan saaren rakennukset. Nämä siis ovat uudelleen rakennettuja. Vain kahdessa vuodessa. Jos tämä olisi afrikkalaistaustaisten asuttama, tilanne olisi yhtä rempallaan kuin Haiti on maanjäristysten jäljiltä.

Syynkin selvitin mielessäni. Tämä on eurooppalaisten hallitsema saarivaltio, joka on Ranskan merentakainen yhteisö. Näin koko päivänä vain kaksi afrikkalaistaustaista, toinen nainen, toinen mies. Eivät olleet yhdessä.

Afrikkalaisuus Karibialla johtuu tänne tuoduista orjista, jotka ovat 200 vuodessa lisääntyneet niin paljon, että ovat suuri enemmistö kaikissa muissa valtioissa, osassa jopa yli 90 %:ia asukkaista. Satamassa ja laivalla tutustuin Etelä-Afrikasta Englantiin muuttaneen miehen, joka kertoi kuinka helvetillistä valkoisen on nykyään asua maassa. Jokainen kynnellekykenevä lähtee pois. Mikään ei maassa enää toimi.

Satama-aluetta ylhäältä ja alhaalta kuvattuna

Taas koko elämänsä Etelä-Afrikassa asuneen puheenvuoro siitä, ettei afrikkalaisia saa päästää Eurooppaan. He eivät muutu eurooppalaisiksi, mutta muuttavat Euroopan hollituvaksi Kari Suomalaista mukaellen.

Miehellä oli nainen mukanaan. Nainen oli jäänyt vuosi sitten leskeksi ja sattumalta tämä mies oli ottanut yhteyttä Englannissa asuvaan naiseen, koska heillä oli ollut ystävyyssuhde 55 vuotta sitten. He olivat tavanneet sovitusti kaksi viikkoa sitten täällä Karibialla.

55 vuotta reilusti on kulunut kauppakouluni aloittamisesta. Pitäisikö ottaa yhteyttä kaikkiin tyttöihin, joihin ihastuin. Heitä oli kymmenkunta kun kauppaopiston naiset lasketaan mukaan. No jaa, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Gustaviassa selvitin Ruotsin vallan ajan tapahtumia. Vuonna 1784 Ruotsi vaihtoi Göteborgissa olevan varaston Saint Barthélemyn saareen Ranskan kanssa. Gustaf, Karl ja Oscar aloittivat kaupungin perustamisen ja sille annettiin nimeksi Gustavia. Kuninkaita tuohon aikaan olivat Kustaa III ja Kustaa IV Adolf.

Kaupungissa monet kadun nimet ovat sekä Ranskan että Ruotsin ajalta. Molemmat nimet on katukylteissä. Esimerkiksi Östra Strandgatan on toiselta nimeltään Rue du Général Charles de Gaulle.

Ruotsi myi saaren takaisin Ranskalle 1878.

Ja taas amatöörihistorioitsija Pauli pohtii. Ruotsi on halunnut kokonaan unohtaa sen, että maa toimi orjien kauppapaikkana. Esimerkiksi Ranska lopetti orjakaupan 1818. Ruotsi toimi vain kauppiaana ja orjien välittäjänä, siksi tänne ei jäänyt orjia kuten kaikkialle muualle Karibialle. Siksi tämä saari on edelleen eurooppalaistaustaisten hallussa.

Kun kukoistava orjien välitys loppui, ei Ruotsi keksinyt saarelle muuta käyttöä ja sysäsi sen takaisin Ranskalle.

Kun Ruotsissa ollaan ateriana köttbullar. Paljon vettä ja välipaloja, lasi oluttakin.

Yhdellä muistomerkillä tapasin tanskalaisen pariskunnan. Syntyi pitkä keskustelu pohjoismaiden historiasta, joka ei Tanskallekaan ole niin kaunis. Mutta historian uudelleen kirjoittaminen siten, ettei Ruotsilla ole tätä häpeällistä vaihetta, on – häpeällistä. Mietin sitä kuinka meille valehdeltiin 1960-luvulla kansakoulussa Ruotsi-Suomen valtakunnasta. Ei sellaista ollut. Suomi oli alistettu siirtomaa, jonka miehet pakotettiin sotimaan Ruotsin puolesta niitä jatkuvia valloitussotia, joita Ruotsi kävi. Emme siis ole penniäkään velkaa kenellekään, ja Ruotsin pitäisi maksaa korvaukset Suomen orjuuttamisesta.

Monet naiset täällä ovat ilmiselvästi kuin vaaleat ruotsalaiset. Kun lähdin lounaalta sanoin kauniisti Tack så mycket, mutta ei sitä kukaan ymmärtänyt.