Guadeloupe
Guadeloupe (virallisesti Guadeloupen departementti) on saaristo. Saarista seitsemän on asuttua. Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue. Osana Ranskaa se on osa Euroopan unionia ja euroaluetta. Asukkaita on 400.000. Pääkaupunki on Basse-Terre, missä on 10.000 asukasta. Marie-Galanten saarella asukkaita on 97.000. Asuin suurimmassa kaupungissa Pointe-a-Pitre´ssä, siellä asukkaita on 16.000.
Marie-Galante, Guadeloupe
Lauantai 8 helmikuuta 2020 – jatkoa Dominicasta
Laivamatka oli mukava. Puolen välin jälkeen haettiin lisää väkeä Marie-Galanten pikkusaarelta. Sieltä tulikin enemmän väkeä kuin Dominicasta.
Marie-Galanten jälkeen meren tyrskyt voimistuivat, mutta ei mitään hätää.
Pointe-a-Pitre, Guadeloupe
Satamassa oli iltapäivä muuttunut pimeäksi illaksi. Takseja oli aivan liian vähän ja odotusajat pitkät. Menin tilataksiin, joka oli melkein täynnä kysymään viekö minut persiilleen. Pääsin etupenkille. Taksi huijasi minua niin, että huomasin vasta kun illalla maksoin illalliseni. Pyysi 15 euroa, minulla oli vain 50 ja 5 euron setelit. Ei muka onnistunut vaihto, mutta jos annan sen vitosen, onnistuu. Luulin saavani takaisin 40 euroa ja sainkin kaksi seteliä, mutta alempi oli 10 euron seteli. Paikalla oli pimeää. Oli miehellä otsaa antaa käyntikortti, jos tarvitsen taksia sunnuntaina. Toki se oli osa huijausta.
Onko niin, että taksinkuljettajat ovat maailman epärehellisin ammattikunta (poliittisten päättäjien jälkeen).
Seuraava vääntö tulee hotellista. Olin maksanut sen netissä, mutta ei muka näy tilillä. Ei päästänyt sisään ellen maksa. Tapellaan siitä sitten sunnuntaina, mutta nyt en jaksa. Oli nälkäkin.
Täällä osataan vain ranskaa. Siksi väittely huoneen maksun suorittamisesta on vaikeaa. En ole huolissani. Voin aina reklamoida pankille, jos hotelli ei suostu poistamaan tuplamaksua.
Hotellin nimi on Saint John Perse. En ole siirtynyt Li Anderssonin kielen käyttöön. Perse tarkoittaa persialaista. Outoa täällä Karibialla, jossa muslimeja ei ole näkynyt. Tullessa huomasin Saint John Persen museon viitan. Kai se on ollut suurmies. Tarkistin, ranskalainen runoilija, joka on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1960. Hän on syntynyt täällä Guadeloupissa.
Onneksi maksoin vain 2 yötä. On vähemmän tapeltavaa. Tajusin, että aina pitää varata vain kaksi tai ehkä yksi yö ja luottaa siihen, että sen jälkeen tilaa löytyy. Jos löytyy yksi, löytyy varmaan useampikin. Etenkin viikonlopun jälkeen. Jos ei löydy, ovat kaupungin muut keskustahotellit lähellä.
Hotellihuoneessa ei ole ilmastointia. Tulee helteinen yö. Varmaan pitää mennä kylmään suihkuun useampi kerta yön aikana. Ei ole jääkaappiakaan. Näin huonosti ei ole ennen tällä matkallani ollutkaan. Sinänsä hotelli on siisti. Huoneeni on vain niin pieni kattohuone, että kolmasosa huoneesta on liikkumiskelvoton. Löin jo kerran pääni. Muuten Karibian matkalla on kaikissa? paikoissa ollut jääkaappi, mutta yhdessäkään kaapissa ei ole ollut valoa.
Oli nälkä, eikä vettäkään ollut. Hotellin ympäristö oli aivan kuollut. Vain kaksi ulkona nukkuvaa miestä istui korttelin pihalla. Löysin heidän avullaan toisesta kerroksesta avoimena olevan ravintolan. Aivan yes paikka, otin merenhenkisen spaghetin. Ja sain simpukoita ja puolikkaan isosta ravusta.
Maksaessasi sain 4 euroa liian vähän takaisin. Kun aloin laskemaan saamiani rahoja kassan edessä, hän työnsi minulle nopeasti pastispaukun. Taisin jäädä voitolle.
Kun pankkiautomaatista Suomessa ottaa rahaa matkaa varten saa vain 50 euron seteleitä. Eihän niitä voi missään vaihtaa pienemmiksi. Seuraavalla kerralla yritän ottaa nipun 10 ja 20 euron seteleitä ja vain muutaman 50 euron. Onhan paikoissa ja takseilla vaihtorahaa, mutta sen varjolla voi huijata. Pitääpä tehdä matkakirjaan lista siitä, mitä ottaa mukaan ja yksi listalla tulee olemaan pienet dollarin ja euron setelit. Vaikka ne pullistavat kummasti taskussa. Guadeloupe kuuluu Ranskaan ja siksi täällä on eurot.
paikassa Place de la Victoire (Pointe-à-Pitre).
Pointe-a-Pitre, Guadeloupe
Sunnuntai 9 helmikuuta 2020
Tänään on ollut vähän alakuloinen päivä. On sunnuntai ja kaikki kaupat kiinni. Ravintoloita on auki vain pari tässä lähistöllä ja ne ovat meluisia hampurilaispaikkoja. Eilisillan spagettiravintolakin on kiinni. En ole muuttanut mielipidettäni Suomesta, isot kaupat saisivat olla kiinni sunnuntaisin ja palvelutarpeen tyydyttäisivät pienet kauppiaat.
Koko yön ja aamun satoi. Lähdin 10 jälkeen kaupungille, koska tylsää se on tässä hikisessä hotellihuoneessa olla ilman ilmastointia*). Aamupalalla kävin klo 8, vaatimaton, mutta ihan ravitseva. Victorian aukiolla on amerikkalaisturisteja lähellä olevasta risteilijästä. Aukiolla on enimmäkseen maustekauppiaita. Ämpäreissä mausteita, joita Suomessa myydään muutaman gramman pusseissa. Menin kahville, jota olen juonut matkalla tosi harvoin. Tuli ihan kiva olo siitä sekä lasillisesta puserrettua appelsiinimehua ja croissantista.
*) Myöhemmin huomasin, että ilmastointi oli. Laite oli oven yläpuolella katossa kummallinen musta häkkyrä. Olin laittanut avainkortin väärinpäin seinällä olevaan taskuun. Sähköt toimivat muutoin ihan ok, mutta ilmastointi ei käynnistynyt
Kävelin autiossa kaupungissa, alkoi sataa ja tulin aukiolle takaisin. Ja sade loppui. Ostin postikortteja ja Suomen ankea todellisuus rävähti silmille. Postimerkki Suomesta tänne maksaa 1,70 euroa. Sain turistikaupasta hienon kortin ja postimerkin Suomeen 1,50 eurolla. Ja laittoi vielä kynän kaupan päälle kirjoittamista varten. Kyniä ei matkalla ole koskaan liikaa. Itse asiassa niitä ei ole silloin kun pitää maihintulokaavaketta täyttää.
No, ei sade mitään. Mutta tossut ovat kastuneet sen verran paljon viime päivinä, että ne tuoksahtavat. Pesin ne illalla lavuaarissa. Kun aurinko nousee laitan tossut roikkumaan ikkunan ulkopuolelle kuivumaan. Yritän ostaa huomenna varvastossut, sellaiset joita ei tarvitse sotkea varpaiden väliin. Jos löydän. Ainakaan sunnuntaina sellaisia ei näkynyt torilla.
Nämä maat ovat toistensa kopioita. Kaikissa suuri enemmistö afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Alkuperäiskansat on tuhottu. Toki täällä olisi kaikkialla hienoja hiekkarantoja ja sukeltamiseen upeita paikkoja. Jos hiekkarantoja haluaa, ei kannata tulla näin kauas. Espanja ja Kreikka riittävät hyvin. Tai Albania, joka on toistaiseksi tosi kiva paikka, jota turistit eivät ole vielä tuhonneet.
Surullinen olo tulee siitä, että matkan loppu häämöttää. Täältä ei enää voi jatkaa laivalla pohjoiseen Antiguaan. Matka on alle 100 km, kuin Tallinnaan menisi Helsingistä. Joudun taas tappelemaan Liatin pikkumaisten naisvirkailijoiden kanssa jatkolipusta. No en tappele, vaan ostan suosiolla etukäteen jatkon Antiguasta St Kitts&Nevilsiin. Naiset nujersivat minut pikkutärkeydellään. Jokainen ymmärtää, että mies jolla on paluulippu Helsinkiin ei jää turvapaikan hakijaksi mihinkään maahan Karibialla. Paitsi Liatin naiset. Viimeisellä etapilla pyydän heidät Migriin töihin Suomeen.
Epäilyni korruptiosta lisääntyy. Kun vaaditaan lentokentällä jatkolippu, ei voi mennä halvemmalla laivalla. Olisi pitänyt heti lähteä laivalla, viimeistään Grenadasta. Liat sai pskamaisesta palvelustaan hyvän tilin.
Jatko St Kittsistä ei ole ihan helppo. Menisin Jamaikaan, koska tämä itäinen Karibia olisi nähty. Ja lännen maista osa nähty aiemmin. Pitäisi lentää Miamin kautta. Keksin, että menen St Martin-saarelle, joka kuuluu Hollannille. Sieltä on suora lento Jamaikaan. Sitten olisi edessä vaarallisin matkakohteeni Haiti. Sieltä Belizeen ja sitten Pariisiin. Lipun hinnat eivät ole ihan sikamaisia viimeiselle etapille. Ja Helsinkiin pääsen ilmaiseksi Finnairilla.
Mietin vielä vaihtoehtoja, sillä Bahamas jäisi kokematta, jos noin menen.
Nälkä alkoi vaivata. Lähdin vielä kierrokselle kaupungille. McDonalds, joka oli iltapäivällä kiinni, oli auki 17 jälkeen. Kun muuta ei ole, paitsi kanala KFC, ihminen syö vaikka heinää pakon edessä. Sen verran tökkäsi, että ostin kahvin jälkiruoaksi. Maistui tosi hyvältä. Kun tulin takaisin hotelliin oli jo pimeä ja täällä on aika vaisut katuvalot. Kaupunki oli tyhjä, joten mitään juoksujalkaa ei tarvinnut kiirehtiä.
Leena: Mene ihmeessä sinne Bahamalle! Terveisiä Leviltä. Tää paikka on muuttunut 20 vuodessa eikä välttämättä edukseen. Koko ajan rakennetaan lisää.
Päivi: Autionpa on näköstä. Mitä ihmettä ne amerikkalaiset siellä tekee kun kaupatkaan ei ole auki? Mitä nuo tolpat ovat?
Pauli: Lemmenlaivoilla on aikataulunsa. Tolpat kai estävät pysäköintiä. Amerikkalaiset eivät osta mitään, koska laivalla kaikki ylellisyys kuuluu matkan hintaan. T-paidan ostavat, jotta voivat naapurille kehua, missä ovat olleet
Päivi: Pääsisippäs joskus lemmenlaivalle. Oletko sinä koskaan ollut? Et varmaankaan kun olet eri sortin kulkija.
Pauli: No en ole ollut. Ja tuskin menen. Minulle lemmenlaivaksi riittää Saimaan soutuvene.
Pauli: FB laskurit ovat seonneet, ainakin minulle.
Pointe-a-Pitre, Guadeloupe
Maanantai-tiistai 10 ja 11 helmikuuta 2020
Jäin tänne, vaikka kaupunki onkin monella tavalla tylsä. Koska jäin, pääsen jatkamaan matkaa vasta torstaina. Keskiviikkona ei ole lentoja Antigua & Barbudaan.
Tiistai-iltana koneeni taas kaapattiin. Tämä hotellin suojaamaton verkko on kirottua. Menen keskiviikkoaamuna kahvilaan, jossa käytin suojatussa verkossa nettiä. Viimeksi tällainen auttoi. Kaappaus tehtiin niin ovelasti etten heti edes huomannut. Onneksi en tehnyt muuta kuin yritin julkaista FBssä tämän kirjoituksen. Netti on kovin turvaton. Apple on ollut turvallinen saareke, mutta ei enää. Minulla on laaja F-Securen turva, mutta en ole asentanut sitä tähän vanhaan iPadiin. Suomessa tämä on museoitava.
Tuo nettiyhteyden kaappaus on veikeä juttu. Ei auttanut asetusten kiristäminen, ei uudelleenkäynnistys, ei muistin tyhjennys. Ehti tulla mieleen, että tämä oli tässä. Ilman nettiä ei enää voi matkustaa. Esim. matkatoimistoja ei juurikaan enää ole.
Menin maanantaina parturiin, täälläkin miesparturit miehille. Selitin kuten aina ennenkin, että parta 5 mm:n terällä ja tasoitetaan hiusten latvat. Ei hän puhetta ymmärtänyt, mutta esitin kaiken pantomiinina. Mutta kävi köpelösti. Se kampasi hiukset leikattaviksi ja ottikin sellaisen sähkökäyttöisen ruohonleikkurin työkaluksi. Luulin että hän tasoittaa latvat, mutta se ottikin koko vasemmanpuoleisen pääni tyhjäksi yhdellä vetäisyllä. En ehtinyt kissaa sanoa. Sen jälkeen oli turha enää puhua mitään. Mies luuli, että kaikki 5 millin terällä. Nyt olen tosi tyhjän oloinen. Näin vähän tukkaa ei ole ollut sitten lapsuusvuosien kesien, kun tätini mies Jannu leikkasi kaikki pojat kesälomaa varten puliksi. Hän ei osannut muuta.
Tästä tuli monta ongelmaa. Kukaan ei tunne minua Suomessa. Ja pääsenkö tullista läpi kun passikuva ei vastaa lainkaan tositilannetta. Kestää monta kuukautta ennen kuin edes vähän on tullut uutta hiusta tilalle. No, on kevyempi olo. Tänäänkin oli +32 astetta ja pitkät hiukset eivät näin kuumaan sovi.
Jotain hyvääkin. Sain uudet shortsit 10 eurolla. Musteen tahrimat Cayennestä ostetut maksoivat 15 euroa. Nyt muistin, että ne edelliset kiristivät vatsaa ostettaessa, mutta valahtivat jalkoihin Dominican tullin tarkastuksessa. Siis paino on tipahtanut. Muutoinkin olo on parempi kuin aikoihin. Esimerkiksi verenpaine on laskenut (otin mittarin mukaan). Reppumatkailun tärkein juttu onkin kunnon kohentuminen. Nämä housut on valmistettu Kiinassa. Onkohan näissä koronavirusbakteeri.
Ostin myös varvastossut, sellaiset jotka eivät hierrä varpaita. Mutta ei näillä mitään tee. Kävely on laahustamista. Tiistai oli matkan toinen päivä, jolloin en kävellyt 10.000 askelta. Koska laahustin ja yritin säästää tossujani. Katselin tossuja, mutta kaikki ovat painavia kun niitä vertaa Sketchereihin.
Löysin myös taskukameran, en kuitenkaan Canonin, joka olisi kotona. Sekä herätyskellon 11 euroa. En ostanut vaan jatkoin kulkua ja löysin Apple kaupan, jossa olisi iPhone 6 vain vähän kalliimpi kuin Nikonin taskukamera. Sitten olisi selvitettävä, miten kamerasta siirretään kuvat iPadiin. Palasin kamerakauppaan, mutta se oli suljettu klo 13. Ehkä huomenna. iPhone olisi hyvä vaihtoehto ainakin kuvien siirron takia, mutta en sitä tarvitsisi mihinkään Suomessa. Kuka huolisi vanhan iPhone-mallin.
iPhoneni ei ole vielä lähtenyt Suomeen. Se huijariksi luulemani onkin Georgetownin hotellin joku pomo, joka asuu New Yorkissa. Eivät anna hotellin tilinumeroa, vaan minun pitäisi lähettää raha pomolle. Siis huijari, ainakin veronkiertäjä. Kannattaako tehdä 100 dollarin verohuijaus. Olin pakkoraossa ja lähetin rahan Western Unionin kautta. Se on paljon halvempi kuin olisi ollut Nordean ulkomaan maksu. Lupasin palkkion lähettää kun Juha poikani ilmoittaa kameran saapuneen. Saapa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu. Joka tapauksessa puhelin on käyttökelvoton kaikille muille paitsi minulle.
Nettimaksamisen turva on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. Kun tilaa lentolipun tai maksaa Western Unionin kautta luottokortilla, tulee Nordealta varmistuspakko tunnuslukulaitteella. Joka kerta vaadetta ei tule, enkä ole keksinyt mistä tämä johtuu.
Kohta siirrytään mobiilivarmentamiseen eli varmennus tehdään puhelimen kautta. Mutta miten ihmiset toimivat, jos puhelin on rikki, hukassa tai varastettu tai jos verkkoa ei ole. Tai akku on loppu. Insinöörit ovat liian viisaita. Ja uskovat itseensä niin vahvasti, etteivät tule tänne oikeaan elämään katsomaan kaikkia niitä tilanteita, joissa ihmiset elävät.
Tämä Guadeloupe on tylsä siinä mielessä, että täältä on melkein mahdoton löytää oikeaa ruokaa. Yhtään isompaa ruokakauppaa en ole löytänyt, pieniä Salattujen Elämien Ismon kauppoja muutaman. Ruoka on kaikkialla sitä hampurilaista eri variaatioina. Nyt keksin syyn. Karibialla ei ole oikeata ruokaa, koska Afrikassa ruokakulttuuri on mitä on. Perheet ovat isoja, eivätkä voi syödä ulkona. Vaikka orjien jälkeläiset ovat eläneet täällä vapaina pian 200 vuotta, he eivät ole kehittäneet mitään oikean ruoan kulttuuria.
Katsoin maps piste me-palvelusta tässä lähellä olevat kahvilat ja ravintolat. Useimmat olin jo nähnyt kävellessäni ja sanonut mielessäni ei. Näitä vielä tuntemattomia lähdin hakemaan klo 17, mutta kaikki olivat jo kiinni. Hotellin korttelissa oleva italialainen ravintola avattiin tänään klo 19. Sunnuntain ja maanantain se oli kiinni. Sinne tuli iso porukka turisteja syömään. Sama ongelma muillakin, ruokaa ei saa mistään.
No olin kyllä löytänyt libanonilaisen ravintolan iltapäivällä. Tilasin tomaatti-sipuli-salaatin ja jotain lähi-idän makkaroita. Vaan ei se helposti onnistunut. Ruokalistalta en saanut selvää muusta kuin salaatista ja noista makkaroista. Kun kysyin onko kalaa ja simsalabim minulle tuotiin hurjan näköinen mössö ja riisiä. Oli kuulemma kala-annos. En jaksa aina antaa periksi, koska vain kysyin onko kalaa. Työnsin ruoat sivuun ja tilasin nuo makkarat. No jaa, Kastenin tilintarkastajana opin, miltä hyvä lenkkimakkara ja maalaismaksamakkara maistuu. Ja meetvursti. Tuon lounasmakkaran tekijä olisi tuotava Suomeen Granlundin perheen oppiin. (Loviisassa vuosikymmenet toiminut 1930 perustettu A Kasten ei ole enää perheomisteinen).
Maanantaina meni pari tuntia postitalon etsintään. Olin kirjoittanut kortit ja laittanut 1 euron merkin jokaiseen (Suomessa siis 1,70 euroa). Mutta täällä ei ole postilaatikoita kaupungilla. Kysyin asiaa ja näin hassusti se on. Postitaloon oli matkaa. Lähetän kortteja 4 lastenlapselleni. Se on heille tärkeää, että farfar muistaa. Siinä samassa lähetän kortteja joillekin tutuille ja joillekin jotka toivovat kortin. Pohjois-Koreassa kaikki oli helppoa. Kortti- ja postimerkkikauppa oli hotellissa. Täällä Barbadoksen jälkeen en nähnyt kortteja myynnissä. Kun niitä oli nyt Guadeloupessa ostin. Jos näitä lapsosia ei olisi, en lähettäisi kortteja kenellekään.
Aamupäivän taas satoi. Selvitin loppumatkan vaiheet ja siihen meni useampi tunti. Bahamas on pakko jättää väliin, koska se vaatisi paljon ylimääräistä lentämistä. Saaret ovat Kuuban yläpuolella. Leena kehoitti sinne menemään, ja menenkin katsomaan Nassauta, jossa James Bond ja Ursula Andress kohtasivat. Sillä on vielä Alaska näkemättä ja Vancouverissa länsirannikolla on. uusi ystäväperheeni ja NHL-jääkiekkojoukkue. Kun sopivasti järjestää matkan, tulee kaikki rästit hoidettua samalla.
Lennän St Kitts´istä Hollannin St Martin-saarelle, josta pääsee Haitiin ja Haitista Jamaikalle. Jamaikasta tulen Pariisiin suoralla lennolla, tai tulen Belizen kautta. Saa nähdä jaksaako, koska siitä tulisi iso kiepaus. Ja ehtiihän sinne Bahamas-saarilta sitten joskus.
Päivi: Lähetähän kuva siitä sinun uudesta kampauksestasi.
Pauli: Päivi. Ei ole kampaus, ei ole mitään. Nyt minua ei kukaan luule joulupukiksi eikä viikingiksi.
Päivi: Lähetä kuitenkin, oli kampaus tai sitten ei.
Pauli: Tämän elämäntilanteen haluan unohtaa ikuisesti. Onneksi on iso Tansanian lippalakki
Päivi: Sorry, kampauksestasi.
Terhi: Meinasin tukahtua nauruun, kun luin tän juttusi. Sorry nyt vaan… Olisi todella kiva nähdä, tuntisinko sua ollenkaan laihana ja kaljuna – ja ilman shortseja, jotka jäivät karanteeniin koronavirusepäilyn vuoksi… Kyllä sulle näköjään saattuu ja tapahtuu. Koeta nyt selvitytyä sieltä tänne kotiin ehjänä. Täältä saa ainakin ruokaa, vaikkei muuten asiat ole niin mallillaan.. Jaksamista, heh, heh….
Matti: Terhi, Telkkarin täti sanoi että tulijat järjestää mukavia pelihetkiä, hauskoja ruuanlaitto iltoja ja kunnon naapuruutta. Niitä odotellessa 😋😉😜.
Eeva-Liisa: Moi, OP siirtyi mobiilivarmennukseen viime vuonna, onneksi olet Nordean asiakas.
Pauli: Täällä veroerittelyt lipussa. Veroja ja maksuja kaikilla kentillä yli 60%. Lentoyhtiön osuus loput. Lentovero nostaisi edelleen valtion osuutta.
Ari: Ota Pauli se osoite ylös, täältä vihervassareiden diktatuurista on päästävä pois, tullaan mielellään makkarakonsulteiksi sinne. Nyt on kai pormestarimmekin aivopesty vihervassariksi päätellen mielipiteestään persuista. Seura tekee kaltaiskseen pkle !
Matti: Hei Pauli, ajoin kans tukan puliksi. Jonkun aikaa kun sillä olet menny tottuu ja huomaa kuin helppoa. Ei tartte funteeraa onko tukka sekasi, (joskus siitä hualimati), kylmemmällä kyllä päätä paleltaa (ennen ei juurikaan😄).
Terhi: Myötätunnosta ajoit? Onneksi hiukset ovat kasvava luonnonvara… Oliko sulla tukan juuret sekaisin?
Matti: Ennakoin jo syksyn aikoihin lyhennyksen. Jos vielä siirtyis noitten tosimiesten joukkoon… Onneks juuret vain välil sekasi, tai ei sitä kuulema itte huomaa jos koko aja.😉.
Anssi: Perskeles Pauli, tuollaista rohkeutta matkustaa alkeellisissa oloissa saa kyllä hakea! Vähän nuorempana olisin kyllä uskautautunut mukaan – jos olisit huolinut!
Pauli: Anssi. Oltiinhan me Hawaiilla ja San Franciscossa. Hieno matka
Sole: Välillä nauran,välillä itken sun seikkailuja. 🙀
Pauli: Sole. Joo. Mikä olisi vaihtoehto. Ihmetellä Myyrmäessä kuinka kauppakeskus klo 20 jälkeen on muukalaisten miehittämä. Jos haluan nähdä afrikkalaisia, menen Afrikkaan. Jos mslm nuoria miehiä, teen kierroksen lähi-itään. Se on todellista monikulttuuria. Suomessa on sellainen meno, että järki-ihmisiä hirvittää. Ja pahemmaksi menee.
Sole: Pauli, viihdyn täällä🤩
Pauli: Sole. 20 vuotta sitten kerroin Sinulle laskeneeni, että tämän vuosisadan loppuun mennessä suomalaiset jäävät vähemmistöön omassa maassaan. Laskin väärin. Muutos tapahtuu yksi sukupolvi aikaisemmin. Tietenkin tykkään jokaisesta reppumatkoilla kohtaamistani ihmisistä. He ovat tosi sympaattisia. Mutta en halua, että he muuttavat Suomeen. Ja, ihmettelen toki afrikkalaistaustaista ruokaa, koska itse teen paljon parempaa. Silti syön täällä ja Afrikassa. Enkä kerro heille mitä ajattelen ruoasta.
Pauli: Sole. Et varmaan käy Itäkeskuksessa, etkä Helsingin rautatieasemalla. Minä viihdyn Ristiinassa. Asun siellä aina kun en ole matkoilla. Vantaalla voin nykyään tylsästi ja siksi olen siellä vain muutaman päivän vuodessa. On monta isoa eroa. Esimerkiksi melu ja hössötys, vastaan luonnonrauha.
Sole: Pauli, luen. mielenkiinnolla seikkailuistasi. Rohkeasti liikut eri puolilla maapalloa. Kaikkea hyvää💕
Pointe-a-Pitre: Ihanat ja raivostuttavat naiset
keskiviikkona 12 helmikuuta 2020
Olen viimeisen vuoden aikana toivonut, että olisi välillä kiva jakaa näitä matkakokemuksia jonkun naisoletetun synnyttäneen kanssa. Tänään tuli kantapään kautta oppia, ettei ehkei sentään.
Iltapäivällä taas satoi ja menin peruskahvilaani pitämään sadetta. Samalla kommentoin viimeisen matkakertomukseni reaktioita.
Katu lähellä postitaloa 
Keskustan … 
… puistoaluetta 
Hiljainen sunnuntai
Kun sade lakkasi, lähdin taas kävelylle. Tuossa vieressä on tori, jossa niitä mausteita myydään. Omaikäinen paikallinen, oikein viehättävä nainen tuli juttusille. Ilmeisesti tukan katoaminen ei ollutkaan ihan huono juttu. Meillä synkkasi ihan kivasti, ja hoettiin kahvisanoja. Kahvilaan, meille vai teille. Mutta ei siitä mitään tullut. Nainen ei osannut sanaakaan englantia, enkä minä ranskaa. Pitää hankkia sellainen netissä mainostettava laite, joka kääntää kaikista kielistä puheen.
Samanlaisen kiinnostuksen koin kerran Perun Arequipassa. Kielenä oli espanja, jota osasin huonosti, koska olin pikkupoikana opiskellut yksikseni espanjaa Hiiden kylässä. Onnistuin silloin tekemään treffit.
Mutta nyt ei päästy puusta pitemmälle. Naisella oli vasemman käden nimettömässä sormus, jota osoitin. Hän torjui vahvasti, ei ole miestä, ei ole. No ei siitä tullut mitään ja jatkettiin kumpikin matkaamme. Miten ihmeessä jotkut menevät naimisiin asti osaamatta sanaakaan toistensa kieltä.
Ranskan kieli on täällä vielä hallitsevampi kuin Ranskassa. Menin liikkeeseen kysymään apua kameran ja iPadin kytkemiseksi. Kieltäytyivät palvelemasta, koska en puhunut ranskaa. Hotellissa saan asioita hoidetuksi kun kirjoitan ne selkokielellä englanniksi ja samalla käytän viittomia. Vakikahvilassani kaikki tilaamani on osoitettava sormella. Cafe/coffee sana ymmärretään, mutta ottaako ison vai pienen kupin pitää osoittaa käsillä.
Tulin hotelliin tuomaan hedelmäostokseni. Täällä avain on annettava lähtiessä respalle. Respassa asioi joku mies, joka lähti ja vuoroaan odotti vanha ranskaa puhuva nainen. Yritin siinä välissä ottaa avaimen ja tuo nainen tuli vihaisena työntämään minut pois. On hänen vuoronsa. Siinä meni 20 minuuttia odottaessa ja oli välillä käytävä ulkona puistikossa, koska olisi pitänyt päästä vessaan. Naisella oli samanikäinen tossun alla oleva mies matkaseurana.
Mies ei saanut suunvuoroa, mutta hänet määrättiin maksamaan hotellihuone. Kun mentiin samaan hissiin, oma asiani kesti 10 sekuntia, en ottanut lippalakkia pois hississä tuollaisen naisen kanssa. Iski piru ja sanoin, että käy sääliksi tuota teidän miestä kun olette noin määräilevä. Nainen tiuskaisi, ettei olla naimisissa. Siis vielä pahempi. Vapaaehtoisesti on tossun alla. Nainen ajoi minut hissistä toisessa kerroksessa pois, vaikka olen 4. kerroksessa ja he itse toisessa. Kun en mennyt ulos, tajusi nainen että heidän pitää poistua. Sanoin, että hyvää päivän jatkoa ja hauskaa yhteistä lomaa.
Tuollaisen kanssa kun matkustaisi, hyppäisi 4 kerroksen parvekkeelta maahan jo ensimmäisenä iltana. Ja jäisi kokematta paikallisten naisten sympaattisuus.
Menen illalla syömään italialaiseen ravintolaan. Eilen oli tosi maukasta grillattua lihaa lisukkeineen. Eikä mitenkään liian kallista. Katsoin tänään useamman uuden ruokapaikan sisälle, eikä missään olisi halunnut aterioida. Ainoa intialainenkin oli aika sottaisen ja pimeän oloinen.
Täällä kaikissa paikoissa myös kiinalaisissa tehdään erilaiset sörsselit valmiiksi jo klo 11, riisi, kana curryssä, vihannekset keitettynä, liha-annokset, kalapalat ja katkaravut. Astioiden alla on tulta tai sähkövastukset vedessä. Siinä ne sitten muhivat klo 16 asti, jolloin paikat suljetaan. Jos noita ilkeäisi syödä, pitäisi syödä heti klo 11. Tänään olin niin tekemässä, mutta paikan ehtoinen emäntä syöksyi ulos siirtämään autoaan. En jäänyt odottamaan.
Toki ostin päivän aikana kahvit ja pientä suolaista purtavaa. Ja vettä. Sitä menee paljon. Martinquessa laskin yhden päivän vedet ja join 4 litraa. Täällä on mennyt vähemmän – 2-3 litraa, sateisen ilman takia.
En uskalla kokeilla, miten netti hotellissa tänään toimii eilisen kaappauksen jälkeen. Ei kannata ottaa riskiä. Siksi julkaisen tämän vasta torstaina täkäläistä aamupäivää tutussa kahvilassa. Se suljetaan jo klo 15.
Ostin herätyskellon, 11 euroa. Sompailin Apple-kaupan ja kamerakaupan väliä useampaan kertaan vertaillen kaapeleiden yhteensopivuutta. Ei onnistu. Sitten päätin, että ostan sen kameran joka tapauksessa. Kuvia voi siirtää nettikahvilassa sähköpostin kautta, jos sellaisen vielä jostain löytää. Tärkeintä on kuitenkin ottaa kuvia paljon ja käsitellä ne vasta Suomessa. Kotona saan kuvat siirrettyä, on sen verran paljon erilaista kaapelia tullut hankituksi. Tämä on kuitenkin ainutkertainen elämys elämässä, ja iPad kuvaus on liian hankalaa. Eikä jossain Haitissa voi iPadilla kuvata mitään.
Nikonin kamera on paljon halvempi ja pienempi kuin Suomesta ostamani Canonin ixukset. Kun tulin kamerakaupan kohdalle klo 12.30 oli kauppias jo vetämässä vetoseinää alas ja sulki kaupan. Ei halunnut enää myydä minulle mitään. Kun muuta kauppaa ei löytynyt, menen aamulla ostamaan sen. Pyydän laittamaan kuvauskuntoon ja ehdin napsia vielä kaupunkikuvia täältä. Lentokone lähtee klo 15 jälkeen.
Löysin myös hyvän hedelmä- ja vihanneskaupan. Ihmettelin, miksi yksikään hedelmistä ei ollut paikallista, vaan tuotu Ranskasta, Espanjasta ja Etelä-Afrikasta. Appelsiineja oli Hondurasista ja Espanjasta. Kaikki olivat paljon halvempia kuin Suomessa.
Tori 
Kamerakauppani 
Pelikaani 
Yrttejä keskustan torilla
Kun olin täällä liian pitkään, olen Antigua&Barbudassa liian lyhyen aikaa. Lähden jo lauantaina illalla, koska sunnuntain ainoa lento on aikaisin aamulla. Varasin edullisen hotellin. Ja ostin jatkolipun St Kittsiin. Liat lentää sinne 3 kertaa päivässä ja neljäs lento on British Airwaysin. Ostin lipun sinne, se oli halvempi, vaikka netissä varoitettiin lentojen olevan usein yli puoli tuntia myöhässä. Mutta mitä ei tekisi, ettei tarvitse noita Liatin koppavia naisia kohdata minuuttiakaan enempää kuin on pakko.
Huonon kohtelun takia yritykset menettävät liikevaihtoa paljon tai vähemmän paljon. Fazerilla oli joku kummallinen kampanja vuosi sitten, ja kammoksuin sitä. En edes muista tarkalleen mistä oli kyse, mutta se loukkasi omia käsityksiäni Suomesta. Sen jälkeen en ole ostanut Fazerin suklaata, enkä mitään muutakaan. Ainoa mitä kaipaan on Oululaisten jälkiuunileipä, mutta sen olen korvannut Vaasan tummalla revityllä leivällä. Tiedän, etten ole ainoa Fazerin boikottiin laittanut kampanjan takia.
En ole käynyt katsomassa, miten vihervasemmiston äänestys poistamisekseni Wikipediasta päättyi. Enkä halua matkan aikana nähdä, mitä muutoksia he ovat tehneet alkuperäiseen tekstiin. Tuskin ovat lisänneet harvinaista tunnustuspalkintoa Myötätuuli-patsasta, jonka sain toissa vuonna kiitokseksi merkittävistä ansioista suomalaisen taloushallinnon edistämiseksi. Minulla on esimerkiksi kaikista ulkomaisista luennoistani esitteet tallella, joten täytyy linkittää niitä Wikipediaan, jotteivät saa uutta innostusta väärinajattelijan poistamiseksi historiasta. Oikein vanhaan kunnon kommunistiseen tyyliin.
Vihervasemmisto on vallannut kaikki merkittävät paikat Suomessa. Virkamiehistön, Ylen ja Hesarin toimitukset, Facebookin ja Wikipedian. Vielä pahempaa, oikeuslaitoksen Demla-tyyliin. Suomi tuhotaan pala palalta kehitysmaaksi ja vain suuri katastrofi voi meidät pelastaa. Kaikki keinot ovat sallittuja, ml. valehtelu, täysin keksityt me too-kampanjat ja rikosilmoitukset. Media tekee kohun munattomista nillittäjistä, mutta kaikki vihervasemmiston asiattomat toimenpiteet käsitellään silkkihansikkain.
Muistan kun Yleen tuli uusi ajankohtaisohjelman toimittaja, jonka kanssa tehtiin yhteistyötä. Hän oli päivitellyt toimituksessa että miten noin fiksu mies voi olla perussuomalainen. Minä vastaavasti ihmettelen, kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, että lähtee valehtelemaan julkisesti ihmisistä, joita eivät tunne lainkaan.
Enhän minä Wikipediaa lue joka päivä ja ihaile, että ai minäkin olen siellä. Sain vinkin asiasta matkalle ja pakko sanoa, että pöyristyin.
Eilisellä illallisella tuli samanlainen seesteinen fiilis, jonka olen kokenut mm. Latinalaisessa Amerikassa iltaisin. Pimeä ilta, jotain lintujen? sirinää puissa. Sitä olen tälläkin matkalla odottanut tulevan ja odotan myös tänä iltana.
Suomeen tulo on tarkentunut. Tulen viikonloppuna 28.2./1.3, jos en mene Belizeen. Jos menen, tulen 4-5 päivää myöhemmin. Olin Suomessa miettinyt 100 vuorokauden matkaa, mutta tästä tulee paljon lyhyempi, noin 52-60 päivää. Syitä on monia. 100 oli vain pyöreä luku tavoitteeksi, eikä perustunut mihinkään laskelmaan. Jätin ei-itsenäiset pikkusaaret käymättä, se vaikutti 2-3 viikkoa. Tuo etukäteen jatkolipun hankinta lyhentää matkaa.
Eikä ole tullut eteen mitään erityistä syytä viipyä pitempään, koska kaikki maat ovat samanlaisia, eikä näissä ole erityistä nähtävää, jos ei mene koralleja ja meren pinnan alaista elämää katsomaan. Ja joku kunnon romanssi olisi luonnostaan pidentänyt matkaa, mutta kun on jatkolippupakko, ei voi antaa sydämen liikaa innostua.
Jo nyt voi sanoa, että muutama vuosi sitten tekemäni Oseanian saarten kierros oli monin verroin mielenkiintoisempi (oi Tonga, Vanuatu, Fiji, Uusi-Seelanti, Salomon saaret, Papua, Tahiti kuinka teitä jäin kaipaamaan). Tämä näin vinkiksi heille, jotka miettivät tällaista saarikierrosta.
Illallispaikassa oli nettiyhteys. Laitoin kirjoittamani julki siellä.
Leena: Voi Pauli, Pauli…..
Miksi matkustan vain ja ainoastaan yksin tai tyttärien kanssa. Tätä voisi analysoida pidempäänkin.
Mutta kun en jaksa kuunnella miehen jäkätystä miksei poiketa kaljalle tuonne tai miks pitää kävellä tai että on tyllllllsäääää😂😂😂
Teen pienemmän saarihyppelyn Kreikan saaristoon. Menolippu Aegeanilla Ateenaan, paluu Finskillä Haniasta Helsinkiin. Ei todellakaan ole valmis paketti matka.
Pauli: Pitää ottaa samanlainen nyhverö kuin tarinani mies. On hiljaa, tottelee käskyjä ja maksaa. No joo, ei kai sellaista kukaan halua seuraksi.
Leena: Pauli. Juu ei kiitos. Ikinä.
Matti: Silmä aukentus ku Pauli tuli paikal, voi ku Suomeski…
Pauli: No nyt on kamera. Ja kuvia niin maan perusteellisen paljon eka tunnin aikana.
