Molodechno, Valko-Venäjä, 30 toukokuuta, 2016
133. maa.

Ukmergestä Vilnan kautta Valko-Venäjän rajalle on oma seikkailunsa. Tankki oli tyhjä, mutta bensa-asemia ei näkynyt. Liettua ei pröystäile autoilla ja siksi asemia on harvassa. Toki Vilna on niitä tulvillaan.

Valko-Venäjä on vielä kunnon neukkula. Vaikka autoja ei rajalla montaa näy ja päästiin suoraan syyniin, meni 2,5 tuntia. Kirjoitin nimeni 14 paperiin, enkä tiennyt mihin nimeni laitoin.

Ensimmäinen stop – ohjaus eteenpäin. Toinen stop passien tarkastus. Kolmas tulliselvityspaperit. Neljäs autopapereiden täyttö ja sen jälkeen taas tarkistus. Viides rahan vaihto. Kuudes seurantalaitteen vuokraus. Takaluukku avattiin kolme kertaa.

Seurantalaite piti hankkia kilometrin päästä tullista huoltoasemalta, jossa on erillinen urkintapiste. Muodollisesti myytiin 20 eurolla tietullia ja 45 eurolla seurantalaitepantti. Laite piti kiinnittää tuulilasiin. Muutaman kilometrin välein laite piippasi kertoen, että olen rekisteröity. Näin kun ajettiin puomin alta. Isoveli seuraa koko matkan, missä auto on. Navigaattori sekosi täysin 60 km ajon jälkeen. Täällä ei poiketa päätieltä, jos ei tiedä mitä tekee. Kaikki opasteet ja paikannimet ovat vain kyrillisin kirjaimin.

Maassa maan tavalla.

Ennen yöpuun hakemista käytiin pikkukylässä. Siellä elämänmeno oli verkkaista. Yksi mies tuli polkupyörällä juttelemaan. Hän toivoi, että mentäisiin hänelle vieraaksi ja yöksi hänen kotiinsa jatkamaan jutteluja. Kodin vieressä olisi kalaisa paikka juhla-aterian luomiseksi.

Maladzetsna (kaupungin toinen nimi) on 100.000 asukkaan kaupunki alle 100 km Minskistä. Kaunis ja avara kaupunki. Koulut päättyivät ja kaupoissa ei sen takia myyty kaljaa. Täällä on kaikkialla rauhallista, joten ehkä kielto on liioittelua.

Maladzetsna

Hotelli on neuvostoliittolainen, mutta täällä viihtyy hyvin toisenkin yön.

Valko-Venäjää moititaan ankarasti politiikkojen toimesta. Mutta ihmisiä täällä kaikki ovat. Kaupoista saa kaikkea ja se varmaan riittää useimmille. Presidentin valta ei arjessa näy. Ei täällä ole presidentin patsaita eikä julisteita.

Vähän sulkeutunuthan tämä maa on. Turisteja ei juurikaan näe. Itse asiassa ei yhtään muuta. Mitään turisteille tarjottavia palveluja ei ole. Siksi täällä viihtyy.

Näppis unohtui Suomeen. Sormella ei jaksa tökkiä kaikesta mitä Baltiassa kokee.

Aamiainen kuin Neuvostoliitossa. Teetä, tattaripuuroa, kaalia, blinejä, smetanaa, punajuuria. Ei kuitenkaan nakkeja. 

Rappukäytävät tuoksuvat kuin Neuvostoliitossa. Puhdistusaineita valmistettu vuosikymmeniksi. Mutta ihan hyvä hotelli kun vertaa missä kaikissa olen maailmalla nukkunut.

Franziska FB:ssä ”oh wow! so cool! I really like your travelling and mission to see all countries of the world! We are also travelling over summer. Do you plan a visit in Poland sometime as we are going there in June! 🙂” Franziska on nuori nainen Saksasta. Tapasimme Afrikassa.

Pauli ”Poland is almost here. But I drive to Kaliningrad because it is new country for me. I calculate countries like DX listeners do. When I was young boy 12-17 years old I listened to radio stations all around the world – some 300 in 86 countries. It was my internet then. We calculate all separate areas to different countries. I have to see Alaska for instance later. We were in East Europe tournee in 1984. Starting from Poland by car to Turkey. All countries DDR etc. All except Albania, because it was denied.

1. kesäkuuta 2016 · Maladzetšna, Valko-Venäjä

Belarus – kiva tulla tänne

Emme Suomessa tiedä maasta juuri mitään. Täällä on sosialismi voimassaan niin maataloudessa kuin teollisuudessa. Täällä kokeiltiin markkinataloutta Neuvostoliiton romahdettua, mutta se epäonnistui pahasti. Syynä hirmuinen byrokratia. Maatalous perustuu kolhooseihin.

Palvelu on vähän neukkumaista eli tylyä ja hidasta.

Täällä on miljonääri pikku rahalla. Yksi euro on 25.000 ruplaa. Siksi on vaikea hahmottaa kuinka halpaa kaikki on. 5 eurolla syö hyvin, jos löytää ravintolan.

Kesällä täällä on rahauudistus. Seteleistä leikataan pois 4 nollaa.

Minulla on ruoan kanssa muutama periaate. Pizzaa en syö. Hampurilaisen syön kerran vuodessa. Ja kiinalaiseen en mene sen jälkeen kun olin syönyt Kiinassa. Suomessa kiinalaiset on mitä on.

Hotellissa on hieno ravintola. Ainakin ruokalista. Eka iltana ravintola oli suljettu jostain syystä. Toisena iltana ei ollut kokkia. Täällä on keskustassa vain muutama kahvila ja ne ovat iltaisin kiinni. On nuorten suosima pizzapaikka ja sinne oli pakko mennä. Pizza oli vaisua. Toisena iltana oli vaihtoehtoruokana sienikeitto ja sushi. Sushi oli aivan mautonta. Jopa wasabi ja soijakastike olivat mauttomia. Sienikeitossa sieni etsi vedestä kaveriaan. Oli pakko ostaa kaupasta picnic ruokaa, mikä olikin hyvä vaihtoehto.

Valko-Venäjä ei halua turisteja. Viisumi voitiin anoa 30 päiväksi, mutta sen sai vain kolmeksi. Siksi tänään edessä rajan ylitys.

Ehdottomasti tämä oli hyvä matka. Tätä maata syrjitään väärin perustein. Maa on varmaan jonkinasteinen diktatuuri, mutta elämä täällä on kuin muuallakin Euroopassa. Ravintoloita ei ole, mutta täällä syödään kotona ihan hyvin. Pikku kylässä lomalla kotikylässään ollut mies halusi kovasti kotiinsa kalastamaan ja syömään itse pyydystettyä villisikaa.

Onhan täällä verkkaista. Monet kaupat ja posti ovat kiinni kaksi kertaa 15 min ja kerran tunnin päivässä. Lyhyt tauko on tekninen. Postimerkkien ostossa menee aikaa. Mutta mihin meillä Suomessa on kiire – katsomaan telkkaria?

Pähkähullu EU – ja Suomi

Toinen jono jonotti pois Belaruksesta, toinen pitempi sisään Belarukseen. Kohdalle sattui virolainen, jonka suomalaisessa rekassa oli lihaa Säkylästä Valko-Venäjälle. Mies nauroi, että lihat lastataan Venäjälle uusilla papereilla. Hän sanoi, että kaikkien rekkojen lastit menevät Venäjälle. Mm autorekat. Kun ei saa viedä suoraan, kaikki kierrätetään Valko-Venäjän kautta.

Tullessa ohitin 3 km rekkajonon. Paljon tyhjiä rekkoja. Mies nauroi, että hän koukkaa Puolan kautta ja tuo lihaa Suomeen.

Siis. Suomesta lihaa Venäjälle Suomen maataloustuella. Ja Puolasta lihaa EU-tuella Suomeen. Kuskit virolaisia. Suomalaiset kuskit työttöminä. Ja Viroon lapsilisät Suomesta.

Matka takaisin sivuteitä. Jättimäinen kirkko kylässä, jossa oli vain muutama asukas. Uskonto on hullua touhua.

Belaruksen pantin sai takaisin miltei kokonaan. Ehkä se ei ollutkaan urkintalaite. Koska se toimi vain pääteillä. Tietulliksi tuli pari euroa.

Tullissa meni puoli tuntia. Takaluukku tarkastettiin 4 kertaa. Sen jälkeen puoli tuntia puomin takana. Puomin nostajalla oli tekninen tauko. Viron mies sanoi että hän on joskus tullut lihalastin kanssa aamulla klo kuusi. Kun on jonossa vielä klo 21 EU kieltää ajamasta ja hänen pitää mennä pakkovapaalle. Näin jonotus vain pitenee.

Liettuaan

Liettuan tullissa meni tunti. Suurin osa ajasta jonossa Belarus autojen kanssa. EU- kansalaisten jono tuli apuun vasta loppupätkällä.

Nyt Marijampolen parhaassa ravintolassa Ketassa (Liettuassa). Hyvää ja suomalaiselle halpaa. Gin tonicin saa huippumestassa 3 eurolla.

Suomen hintakilpailukyky on paljon enemmän pielessä kuin 15%. Baltian maat ovat puolet halvempia kuin Suomi. Meillä pitäisi olla jotain eritystä osaamista pärjätäksemme. Mutta meillä ei ole. Parhaat suomalaiset nuoret lähtevät ulkomaille. Tilalle saamme luku- ja kirjoitustaidottomia ulkomailta. Suomi uppoaa monelta suunnalta.

Huomenna Kaliningradiin.

EU ja vapaa liikkuvuus. Päästä rajatarkastuksesta Liettuasta Kaliningradiin vei yli tunnin, vaikkei menijöitä ollut kuin pari. Mitä helvettiä EU syynää omien kansalaistensa tavarat ja autopaperit pieteetillä. Ikäänkuin jokainen olisi potentiaalinen saartolistan rikkoja. Venäjän tulli oli vapaamielisempi, vaikka vastaanottajamaan pitäisi syynätä, jos epäilyä on.