Neuvostoliitto

Venäjä (Neuvostoliitto) on perheellemme tuttua aluetta. Isäni ainoa ulkomaan matka oli rajan ylittäminen jatkosodan aikaan. Matka kestikin monta vuotta.

Leningradissa kävimme Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton matkalla 1982 tutustumassa lasten päiväkotiin.

Moskovassa kävimme junalla 1980-luvun alussa Ullan kanssa. Siellä tapasimme Viljon, joka tuli Tallinnasta asti meitä tapaamaan. Kävimme kaikki kolme oopperassa Madame Butterfly ja nukahdin.

Tallinnassa kävimme vuosittain 1970-luvun loppupuolelta koko kommunismivallan aikana. Sitä käsittelen Viro (Eesti) osiossa.

Perestroikan aikaan kävin useita kertoja Moskovassa neuvottelemassa länsimaisen kirjanpidon viennistä Neuvostoliittoon.

Venäjällä olen käynyt useamminkin. Timon ja hänen ystäviensä kanssa Petroskoissa kaksi kertaa tutustuen samalla menetettyihin Suomen alueisiin.

2016 teimme ystävän kanssa keväällä junalla matkan Pietariin ja sen jälkeen kesällä autoretken Sortavala-Läskelä jne Petroskoi-Syväri-Aunus.

2018 oli ikimuistoinen matka autolla Viipuriin ja sieltä paikallisjunalla Pietariin jalkapallon MM-kisojen tunnelmiin.

Perestroikan aika

1986-88 kävin Moskovassa neuvottelemassa länsimaisen taloushallinnon käytäntöjen viemisestä ja yhteisyrityksen perustamisesta Neuvostoliittoon. Toisena suomalaisena yhteistyökumppanina olisi ollut Mec-Rastor, joka ehti sijoittaa miljoona markkaa yhteisyritykseen. Tilintarkastustoimistomme vetäytyi hankkeesta, koska rahoilla oli tarkoitus ostaa tietokoneita ja ohjelmistoja yhteisyrityksille. Venäläinen osapuoli osti rahoilla länsimaisia henkilöautoja.

Halusin nähdä yhteistyökumppanimme kirjanpidon. Sovittiin tapaaminen aamuksi klo 8. Kello 11 tuli kumppanin koko henkilökunta paikalle mukanaan tosi iso käsin pidettävä kirjanpitokirja, leveyttä sivuilla noin metri (vuosi oli 1987). Ei siitä mitään tullut, koska tilinpäätöksiä ei minulle näytetty.

Yhteistyökumppanina minulla oli turboryssäksi sanottu taloustieteiden tohtori Moskovan yliopistosta, Hannu. Hannu oli naimisissa venäläisen naisen kanssa ja sai hänen kanssaan kolmoset, kolme poikaa. Siitä hän sai lempinimensä. Hannu RIP.

Hannu toimi tulkkina ja järjestelijänä. Toimme mm. kolme Plehanov instituutin tohtoria Suomeen pitämään päivän seminaarin yhteisyrityksistä ja liiketoiminnasta Neuvostoliitossa. Käytiin monissa kohteissa neuvotteluja, mm. Inaudit-tilintarkastusyrityksessä. 

Pidin Moskovassa myös päivän taloushallintoseminaarin. Opetin suomeksi ja Hannu käänsi puhumiseni venäjäksi. Sekä minun että venäläisten englannin kielen taito ei siihen aikaan riittänyt englannin kieliseen opetukseen.

Kerran menin ensin Tallinnaan neuvottelemaan ja sieltä lentokoneella Moskovaan. Lento Tallinnasta lähti kello 4 aamulla. Moskovassa oli niin sumuinen sää, että kone kääntyi takaisin ja laskeutui Leningradin sotilaslentokentälle. Sieltä lähdettiin iltapäivällä uudestaan Moskovaan. Koko päivän aikana ainoa tarjoilu oli lasi vettä.

Venäläisten kanssa oli erilaiset meiningit kuin Suomessa oli tottunut. Olimme sopineet, että tulen aamulla tarkastamaan venäläisen osapuolen kirjanpitoa, jotta saataisiin käsitys, millainen vastapuoli on. Olin paikalla klo 8 ja venäläiset tulivat klo 11. Koko yhtiön väki, kymmenisen henkilöä, ahtautui tilaan, jonne kirjanpitoa oli kannettu. Pääkirjana oli kirja, jonka aukeama oli 1,5 metriä leveä. Käsin pidettyä kirjanpitoa, helmitaulua en nähnyt missään.

Aamuisin ja iltapäivisin juoksin Moskova-joen rantaa pitkin. Hienoa elämistä.

Kerran palasin Suomeen itsenäisyyspäivänä. Menin lähelle Finnairin koneiden sisäänmenoa, istuin penkille ja viikon valvomiset nukuttivat minut uneen. Onneksi heräsin juuri kun Finnairin koneen ovea oltiin laittamassa kiinni. Juoksin oven rakoon ja nippanappa ehdin. Olisi se kivaa ollut jäädä Neuvostoliittoon ja viisumikin vanheni samalla.

Iltaisin meillä oli hienot menot. Käytiin paikoissa, joissa ruokaa riitti ja laulu raikui. Kerran menin itse lavalle (maratonkunnossa) ja tanssin ripaskaa pitkän tovin. Venäläiset tulivat lavan eteen taputtamaan ja kannustamaan. He huusivat, että sinähän tanssit kuin nuori kasakka.

Yksi isännistä piirsi minusta kasvopotretin kuivamustekynällä.

Yhtenä iltana menimme jatkoille hotellihuoneeseeni. Mukana oli myös yliopiston naisprofessori. Juotiin samppanjaa ja juteltiin porukalla. Miliisi tuli ja ajoi venäläiset pois ja otti professorin kuulusteltavaksi. Minä lähdin hänen mukaansa. Hotellin kellarissa oli kuulusteluhuoneet, ja sain olla siinä käytävällä koko ajan. Professori vapautettiin, mutta hänen oli pakko lähteä suoraan kotiinsa. Tuli tutuksi nämä kommunismin kuulustelumenetelmätkin. Ei siellä sentään kidutettu ainakaan professoria.

Minut kutsuttiin moneen kotiin vieraaksi. Yhden professorin luona tarjoiltiin karhunlihaa aterialla. Olga vei minut ystävänsä kanssa kotiinsa ja vessassa jäi altaan hana käteen. Oli talvi ja ikkunoissa oli isot raot ulos. Karannut lämpö korvattiin sähkölämmittimillä. Tulin yöllä samppanjaa juoneena kolmen aikaan metrolla hotelliini jostain kaukaa, ja ihme kyllä osasin jäädä pois oikeassa paikassa. Mitään häiriöitä ei ollut koskaan, eikä pelon tunnetta.

Kerran unohdin passini hotellihuoneeseen. Huomasin sen vasta lentokentällä. En olisi ehtinyt hakea passia. Soitettiin hotelliin, mutta siellä ei kukaan vastannut. Soitettiin kadun toisella puolella olevaan hotelliin, josta passi haettiin ja laitettiin taksin mukana kentälle. Venäläiset ovat aina olleet minua kohtaan tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Isä varmaan oli eri mieltä Syvärillä taistellessaan.

Matkani perestroikan ihmemaahan loppuivat äkisti. Tilintarkastusalalla oli useita fuusioita 1980-luvun lopulla. Meihin yhdistyneellä toimistolla oli asiakkaana Teboilia ja muita venäläisiä yrityksiä. Uudessa hallituksessa oli joku alkanut väittää, että yritän saalistaa nämä venäläiset yhtiöt itselleni Moskovassa. Kukaan ei kysynyt minulta mitään. Kun menin tilaamaan lentolippuja sihteeriltämme, hän sanoi, että hän ei saa enää tilata minulle lippuja, hallitus on kieltänyt. Hallituksen jäsenenä oli mies, jonka kanssa käytiin koulut yhdessä Salossa ja oltiin yhdessä Ruotsissa pesulassa töissä. Fuusioiden jälkeen olimme samassa tilintarkastustoimistossa. Hänkään ei ottanut hallituksessa puheeksi, että kysytään nyt ensin Paulilta, mistä on kyse. Mutta ei. Tällaisia ne ovat ystävät ja työkaverit.