Tansania 2013

Kehitysapu on monella tavalla tehnyt afrikkalaiset avuttomiksi. Esimerkiksi kaivojen teko ei ole mitään rakettitiedettä ja Suomessa kaivot on vuosisatoja tehty lapioilla. Kun olen kysynyt, miksette tee kaivoja itse, on vastaus, mitä sitä kun valkoinen mies tulee ja tekee ne. Afrikkalainen lapio on pitkävartinen ja sen lapio-osa kolmiomainen ja pieni. Vähän kuin lasten hiekkalaatikoiden lapiot. Hyvät nojaamiseen. Todellista kehitysapua olisi antaa Fiskarsin lapion valokuva täkäläisille lapioiden tekijöille. Toki porakaivojen tekemisessä tarvitaan traktorivoimaa ja poraa, mutta yksi traktori tekisi 200 kaivoa vuodessa.

Malawissa eka Afrikan matkalla törmäsin tilanteeseen, jossa vilja tuleentui pilalle ja miehet istuivat puun alla juttelemassa. Mitä sitä turhaan viljaa korjaa, kun ensi viikolla tulee YK:n ilmaista viljaa. Näin apu tuhoaa koko maatalouden mahdollisuudet. Saharaa lukuunottamatta musta Afrikka on rehevää ja viljavaa maata. Täällä maanviljelyksen puitteet ovat paljon Suomea paremmat.

Täällä työ tehdään eri tavalla. Yksi syy on varmaan jatkuva helle. Toinen syy on, että pärjää vähemmälläkin. Kun asuintaloni (Burundissa) pihaan vedettiin sähkökaapelia kahden pylvään välille, oli työtä tekemässä 11 miestä. Ja varmaan pari sai palkkansa korruptiosta. Suomessa 2-3 miestä riittää. Olemme liian tehokkaita ja siksi meillä on paljon työttömiä.

Työttömiä on täälläkin ja lisää tulee vauvojen myötä hirmuista vauhtia. Juuri siksi paine Eurooppaan on niin suuri. Emmekä osaa laittaa ovia kiinni. Siksi myös Euroopasta tulee vuosikymmenien kuluessa samanlainen kuin Afrikka on nyt. Hyvää esimerkkiä voimme jo nyt nähdä Helsingin rautatieasemalta. Toimettomia nuoria miehiä.

Vaan missä ovat tytöt ja nuoret naiset? He eivät luuhaa täällä, eivätkä Helsingissäkään. Tytöt myyvät hedelmiä, vihanneksia, kampoja, vaatteita, puhelimen chippejä. Ovat töissä pelloilla ja pikku puutarhoissaan äitiensä kanssa. Miehiä ei näe koskaan afrikkalaisella pellolla.

Jotenkin en ymmärrä, miten tämä toimii. Kännykät on kaikilla. On autoja paljon. Hyväkuntoisia ja melko uusia. Vaatteet siistejä ja etenkin naisten vaatteet kauniita ja värikkäitä. 1400 dollarin bkt:llako tämä tehdään? Veroja nämä kyllä maksavat, tosin suurituloisimpien katto on 30 %. Arvonlisävero on 18 %. Ei täällä ole mitään auktorisoituja kassakoneita, ei kassakoneita lainkaan. Ehkä veroja jää maksamatta. Pitäisi lähettää kehitysapuna pari suomalaista verovirkailijaa tänne. Jos he käyttäytyvät täällä kuten Suomessa, tuskin tulevat koskaan takaisin.

Afrikkalainen nuori mies on joko yksinkertainen tai positiivinen maailmankatsomuksessaan. Jokaisella bussiasemalla tällä matkalla on ollut sama show. Nuoret miehet tulevat mopoineen tyrkyttämään taksikyytiä reppumiehelle. Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että luulee tosissaan tämän ikäisen miehen istuvan mopon taakse 10 kg reppu selässä ja olkalaukku käsivarsilla. Siksi tällä kertaa otin käyttöön kunnon konstit. Huusin, että PERKELE ja häädin kaikki ympäriltäni. Kummasti lakosivat. Mutisivat kyllä mzungu, mzungu. Jotkut huusivat papparaiseksi, jotkut lihavaksi. Olisipa Eva Biaudet ja Mika Illman kuulleet. Ehkä he eivät sen jälkeen melttoisi niin paljon jokaisesta neekeri-sanan käytöstä Suomessa.

Joskus tekisi päättäjillemme hyvää kulkea itsenäisesti Afrikkaa. Muuttuisi moni käsitys. Ja kohkaaminen 0,7 %:n avusta loppuisi alkuunsa. Nyt niin politiikot, virkamiehet kuin nämä nenäpäivä-yk-lähettiläät kulkevat YK:n aseistetuissa turva-autoissa paikasta toiseen. He eivät tiedä Afrikasta yhtikäs mitään. Lukisivat edes Pekka Peltolan kirjan, vasemmistolaiseksi tunnustautuneen miehen, jolle Afrikka on ollut elämäntyö ja elämäntapa yli 40 vuotta.

Lauantaina satoi monta tuntia rankasti. Oli aika kirjoittaa muistiinpanoja. Aamulla yritän lähteä kirkkoon katsomaan uskonnollista hurmaa ja maanantaiksi yritän saada lentolipun Arushaan Dar-es-Salamin kautta. Junamatka kestäisi 3 vuorokautta. Ja bussimatka olisi yli tuhat kilometriä. Tansania on valtava maa. Paljon ihmisiä, paljon korruptiota, paljon eliitin varastamia kehitysapurahoja ja valtion omia rahoja. Peltola kirjoitti Tansaniasta. Täällä joku oli pyytänyt pankista 3 miljoonaa lainaa. Viranhaltija oli sanonut, että saat 4, jos annat yhden hänelle. Kun yrittäjä oli sanonut, ettei hän pysty maksamaan niin suurta lainaa. Mitä turhaan, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin lainkaan. Suomi antaa juuri tällaisia lainoja anteeksi. Rosvoille ja varkaille.

Tällä kertaa pääkohteeni piti olla Madagaskar. Poikani Jukka lähetti minulle uutisen Suomesta. Madagaskarilla on ruttoepidemia, jota rotat levittävät. Tuo rutto olisi kuolemaksi. Pitää miettiä asiaa uudestaan. Reunion, Seychelles ja mitä niitä muita saaria siinä onkaan. Vaan lähdenkö ihan muualle. Sen aika näyttää. On ihanaa kulkea ilman paluulippua. Olla vapaa jäämään, jos on kivaa tai jatkamaan matkaa, jos on tylsempää.

Kigoma, sunnuntai
Kigoma > Dar, maanantai
Dar es Salaam, tiistai, 

17. joulukuuta 2013

Kigoma

Kigoman kirkko oli täpötäynnä. Menin eturiviin, jossa oli pari tyhjää paikkaa. Vartin jälkeen joku natiivi tuli vaatimaan olkalaukkuani. Kun kieltäydyin, minut poistettiin kirkosta turvallisuusriskinä. Naisilla oli laukkunsa. Varmaan olisivat ottaneet laukustani kolehtia. Olisi Biaudetilla täällä töitä. Jos Suomessa afrikkalainen vääräuskoinen poistettaisiin kirkosta, voi sitä mölyä jota Hesari, Yle, poliisi ja oikeuslaitos pitäisivät.

Tässä ihan vieressä on minareetti ja moskeija. Yritin siinä lähistöllä saada selvää, mitä se ukko oikein joikaa. Ei siitä saa mitään selvää, toisin kuin Aslakilla sentään on jotain sanottavaa joikuissaan. Sen verran suurta volyymiä ukko piti, että minusta tuli lopullisesti minareettien kieltäjä Suomeen. Rakentakoot, mutta ympärivuotinen huutokielto pitää olla luvan ehtona. Kirkosta poistaminen otti sen verran koville, etten lähtenyt yrittämään, olisiko moskeijassa sama kohtalo.

Kigoma alkoi tuntua ikävältä paikalta kirkosta poistamisen jälkeen. Kaupunki oli muutoinkin tyhjä, siellä ei ollut hotellin ravintolan lisäksi paikkaa missä syödä, ja kahviloista ei voi puhuakaan. Tapasin sattumalta minut kirkkoon kutsuneen rouvan keskustassa, kun olin menossa ostamaan lentolippua päästäkseni tästä in-the-middle-of-nowhere-kaupungista pois. Asukkaita muuten täällä on yli 100.000.

Rouva oli kuulemma lähtenyt perääni kirkosta, koska hän oli paheksunut minun poistamistani. Ei ainakaan tosissaan juossut minua kiinni, sillä en minä vielä missään maraton-kunnossa ole. Joka päivä tosin meno on kevyempää ja hississä ihmettelin, kuka tuo hoikentunut mies oikein on. Sunnuntaina tuli Kigomassa käveltyä 25.000 askelta. Riku, täältä tullaan.

Kirkossa käynti antaa oikeuden valehdella ummet ja lammet. Puolen tunnin juttelun jälkeen hän alkoi esittämään miljoonan shillingin avustusta, jotta hän voisi avata maanantaiaamuna lentokentällä myymälän. Kun haukoin henkeäni, toive laski 200.000 shillinkiin eli 120 US dollariin. Naispuolinen Auervaara varmaankin. Pidin naiselle esitelmän kulttuurieroista. Suomalainen mies on romanttinen, eikä hän puhu rahasta tapaamansa uuden tuttavan kanssa. Jos haluaa tutustua suomalaiseen mieheen, ei kannata rahasta puhua lainkaan. Aluksi niin sympaattinen rouva meni hiljaiseksi. Esitelmäni jälkeen lähdin omille teilleni.

Kun maanantaiaamuna olin lentokentällä, se oli vaatimattomampi kuin Suomen harrastepurjelentäjien kentät. Ei siellä mitään kioskeja ollut.

Minua alkoi ottaa päähän koko Afrikka. Kaikki ovat varastamassa ja huijaamassa valkoista miestä. Sehän on heille kävelevä pankki. Kun hotellissa maksaa luottokortilla, valuuttakerroin on 1700, vaikka 1500-1600 olisi oikeampi. Kun ottaa taksin ja hotelli sanoo, että 10.000 on oikea hinta, vaaditaan 15.000. Olisin sanonut, että painu suolle, mutta varaamani taksi ei koskaan tullut. Silloin ei ole enää valinnan varaa.

Lentolipun kanssa meni huonommin. Olin matkalla Arushaan, enkä olisi halunnut istua bussissa surkeilla teillä yli 1000 kilometriä. Netti ei ollut toiminut, joten oli pakko mennä matkatoimistoon. Minulle oli sanottu aikaisemmin, että 200 dollaria olisi oikea hinta. Kun mopomies toi lipun hotelliin, oli siinä vain lento Darista Kilimanjaroon, koska en olisi ehtinyt Arushan koneeseen. Suutuin asiasta silmittömästi ja sanoin hotellin respassa, että menen ja tapan sen matkatoimistomiehen. Olin jo varma, ettei sellaista olekaan, kaikki olisi ollut lavastusta. Löin nyrkin pöytään, ja kysyin, miten hän kuvitteli minun pääsevän Dariin. Hän sanoi, ettei hän myy lainkaan Dariin lippuja, se pitää ostaa muualta. Säikähti niin, että antoi rahat takaisin, lippu kun piti maksaa käteisellä.

Menin toiseen toimistoon ja ostin Dariin lipun, se kun ei myynyt muita lippuja. Ja täällä nyt tiistai-iltana kirjoitan muistiinpanoja. Ja Darin lentokentällä on kartelli, taksi maksaa 30 USD, joka on aivan liikaa. En löytänyt busseja, enkä dala-dalaa, joten pakko oli taas suostua.

Täällä sisäiset lippujen hinnat ovat sikahintoja, vähän kuin Finnairin monopoliaikoina Suomessa. Ehkä neuvot ovat tulleetkin kehitysapuna Suomesta. Edellisellä matkalla pääsin 200 dollarilla Kilimanjarosta Ghanaan, nyt olisin päässyt 500 dollarilla maan sisällä puolimatkaan.

Kun halusin ostaa pähkinöitä, olisi pussi maksanut 20.000 TSH eli 12 dollaria. Kun käännyin kannoillani, hinta tipahti puoleen. En ostanut. Tarkkailin toisen myyjän luona tehtyjä kauppoja, ja alkuperäiskansa maksoi pähkinäpussista 1500 TSH. Toki nuo tappiot on pyöristyseroja matkabudjetissa, mutta jatkuva huijatuksi tuleminen ottaa luonnolle, ehkä muitakin kuin tilintarkastajaa.

Dar es Salaam

Tulin Darissa Peacock hotelliin, jossa olen ollut joka kerta kolmella käynnilläni. Ja niinpä minut muistettiin. Olo parani heti. Täällä on aivan loistava aamiainen, uima-allas, toimiva netti ja hyvä palvelu. Katsoin Yle Areenasta maanantai-illan ohjelman MOT verovajeesta ja kirjoitin siitä saman tien jutun Facebookiin. Libera halusi julkaista sen omilla sivuillaan. Yrittäjien syyllistäminen saisi jo loppua. Ilman yrittäjiä tässä maassa ei olisi työntekijöitä, eikä siis myöskään julkista sektoria.

Kigoman lentokentällä oli taulu, josta otin kuvan. Se oli asemaksi sanotun suomalaisen maalaismakasiinin tapaisen edessä oleva pysäköintikielto. Jos siihen pysäköi, sakko olisi 20.000 shillinkiä tai kolme vuotta vankeutta tai molemmat.

Tiistaiaamuna katsoin kuluneita shortsejani ja päätin ostaa uudet. Otin sellaisen mopotaksin, jonka takapenkille mahtuisi 2 henkilöä. Se oli jännittävää matkailua. Halusin kauppaan, josta saa shortseja. Nuori mies kuljetti minua ympyrää, eikä mitään kauppaa löytynyt koskaan. Sanoin, että vie takaisin hotelliin. Vähän ihmettelin, että mikä tämä juttu oli. Mies sanoi, että hänellä on monta suuta ruokittavana kotona, eikä ole rahaa, joten ajatteli, että huijaa ruokarahat mzungulta. Se oli niin rehellistä puhetta, että meistä tuli loppujen lopuksi ihan kaverit. Matka Darin kapeilla kujilla ja vähän leveämmillä autojen seassa avomopolla oli ikimuistoinen. Kolinaa riitti, koska aina johonkin osuttiin.

Dar kuhisee elämää ja ihan vauraan oloista sellaista. Autot ovat jopa parempia kuin Suomessa. Ruuhkia kaikkialla. Ei köyhässä kehitysmaassa ole sellaista vaurautta. Kerjäläisiä ei ole näkynyt paria lukuunottamatta lainkaan. Kauppatorit ovat vähän sotkuisen oloisia, mutta kun hedelmät kuorii, ei mitään ongelmia ole.

Iltapäivällä söin välipalaksi vain yhden sambusan hedelmien lisäksi. Se tehtiin minulle keittiössä pienessä kuppilassa ja oli chilineen valtavan hyvän makuinen. Mausteeksi laitettiin kookossiruja ja sitruunaa. Siitä tuli niin hyvä maku suuhun ja hyvä mieli palvelusta, että kadulle palatessani koko Afrikka alkoi näyttää juuri siltä, mihin olen jäänyt koukkuun. Kun ei osta mitään, hyvän mielen voi säilyttää jatkossakin.

Illalla söin tulisen kala-aterian ja nyt on hyvä olo. Chilin ja kalan lisäksi söin vain suikaloitua raakaa kaalia. Tosi hyvä ateria, joka maksoi vain 6 euroa. Nyt minua ei huijattu, joten kaikilla tarinoilla on hyvä loppunsa, jos haluaa maailman niin kokea.

Anna: Onpas hienoa seikkailla itsekin juttujesi kautta siellä.

Sarianne: Koska äitini puhuu swahilia, hän sai ainakin Sanzibarissa ostokset paikalliseen hintaan. Hyvä hänelle. Emme pitäneet tuota ulkomaalaisten ryöstämistä tasa-arvoisena toimintana vaan jopa rasistisena. Mitä jos Suomessa olisi eri hinnat ulkomaalaisille? Sehän olisi ennenkuulumatonta.

Pauli: Sarianne. Jos Suomessa olisi ulkomaalaisille eri hinnat, ne olisivat alemmat. Varmaan kohta paperittomille annetaan oikeus ostaa kaikki ilman arvonlisäveroa. Tosin moni heistä ei nytkään maksa veroa, eikä muutakaan kun otetaan vaan mukaan kaupasta.

Rauno: Eikö siellä vatsataudit lainkaan kiusaa valkoista miestä?

Pauli: Rauno. Minulla on varmaan kivestä tehdyt sisuskalut. Siksi en diggaa humanitääristä maahanmuuttoakaan. Afrikka on hieno kulttuuri, mutta en missään nimessä halua sitä Suomeen. Ei minulla ole koskaan ollut ulkomailla vatsatautia. Jonkun piikin uusin vuosi sitten, en nyt muista mikä se oli, mutta se varnaan auttaa. Lisäksi pitää katsoa mitä suuhun laittaa. Äsken söin katugrillistä, koska oli pimeä kun lähdin hakemaan ruokapaikkaa. Ja kaikki valot kadulla sammuivat. Hotellin respakin varoitti, että joulun alla varkaat ovat aktiivisia kerätessään jouluksi rahaa. Sanoi, että älä kulje pimeällä ulkona. Siksi piti syödä grillihiilien loimussa hotellin vieressä.

Osmo: Mukavasti kerrot Afrikan asioista! Eikö edes rutto tartu?

Pauli: Osmo. Minulla on näillä kirjoituksilla kaksi tarkoitusta. Haluan kertoa läheisille ja perheelleni, että kaikki on hyvin, siis ainakin toistaiseksi. Toiseksi haluaisin rohkaista meitä elämää kokeneita kansalaisia katsomaan maailmaa hiekkarantojen ulkopuoleltakin. Kirjoittaminen on alkanut sujua. Kirjoitan nämä tarinat nopeammin kuin puhuisin ne. Siksi kirjoittamisesta oikein nauttii ja se varmaan näkyy sitten jutussakin. –> Kyyninen ajatus eilisillan päättäneestä hyvästä ruokapaikasta, jossa ei huijattu. Se oli intialaisten pitämä ravintola. Tämä päivä oli matkan tähän astisista rankin, pitää istahtaa, jos jaksaisi sen jälkeen kirjoittaa miksi.

Pauli: Ai niin rutosta. Sitä on Madagaskarilla, jonka piti olla päämatkakohteeni tällä kertaa. En ole vielä selvittänyt, missä sitä tarkemmin on. En tieten tahtoen lähde kokeilemaan onneani, mutta kyllä sinne vielä mieli tekisi. Sen olen saanut selville, että Seychelleillä ollut kirjekaverini nuoruuden ajoilta on kirjoittajien taivaassa, joten ainakaan vanhaa ystävää sieltä ei löytäisi.

Osmo: Saat tehtyä tästä matkasta oivan opaskirjan Afrikkaan matkaileville ja mukavasti kerrottuna!

NOTE: Tämä netin matkakirja toteuttaa opaskirjan tarkoitusta 7 vuotta myöhemmin.

Dar, Moshi, Arusha, Monduli 

keskiviikosta lauantaihin 21. joulukuuta 2013

Aika vähän kirjoitettavaa viime päivistä. Olen ollut karmean flunssan kourissa. Sain sellaisen varmaan kun bussimatkustaminen on aika hurjaa ja vetoista ja sitten täällä suunnalla ollaan korkeammalla ja yöt ovat viileitä. Torstaiaamuna katsoin yläkerran terassilta suoraan Kilimanjaron lumihuippua. 

Afrikka on monella tavalla kummallinen ja mielenkiintoinen maanosa. Ei tätä kehitysavulla saada länsimaiseksi kulutusyhteiskunnaksi ja hyvä kysymys on, olisiko siinä mitään järkeä. Keskiviikkoaamuna kesti Darin bussiasemalta lähteä 1 tunti ja 10 minuuttia matkan päätielle. Matka oli noin yhtä pitkä kuin Kampin linja-autoasemalta Arkadiankadulle. Syynä oli se, että aseman lähestyvillä on rakennustöitä, mutta bussiasemalta ei ole tehty edes luiskaa, josta voisi päästä vetoketjumaisesti päätielle. Liikennevaloista puhumattakaan. Siksi kaikki bussit kärvistelivät. Aloin pitää ääneen kilpailua etanan (snail) ja Expressbussin välillä. Matkustajilla, jotka ymmärsivät englantia, oli hauskaa. Lämpötila nousi tunnin aikana 37 asteeseen ulkona, bussissa oltiin kuin saunassa.

Sitten loppupäivästä bussi yritti tankkaukseen vasemmalta puolelta tietä oikealla olevalle bensa-asemalle. Aivan järjetöntä. Se vähä tila, mikä oli, meni oikealta tuleville. Oltiin poikittain kahden kaistan välissä. Menin ohjaamaan liikennettä siten, että estin oikealta tulevia kaartamasta bensa-asemalle. Sitten kuskikin tajusi toivottoman tilanteen ja puolen tunnin odottamisen jälkeen hän jatkoi matkaa ilman tankkausta. Viiveiden takia alkoi tulla pimeä ja pimeällä Afrikassa bussiasemalle tulo on vähän kuin kokeilisi onneaan venäläisessä ruletissa. Jäin siksi pois Moshissa. Kun pääsin hotelliin tulikin heti pimeys.

Moshi

Respa varoitti menemästä ulos. Rosvot keräävät joulurahaa ja valkoisen miehen kohtalo olisi saada puukko mahaan. Jos ei heti anna kaikkea rosvoille, lyövät puukon armotta ihoon. Oli pakko saada edes vettä, enkä ollut syönyt aamiaisen jälkeen mitään. Otin onnestani kiinni ja lähdin näkemääni kauppaa kohti. Ja silloin menivät kaikki valot. Taskulamppu oli repussa, eihän tällaista osannut kuvitella. Eihän afrikkalaisia enää edes nähnyt, niin pimeää oli. Kompuroin hotelliin takaisin. Hotellin edessä oli hiilloksista valo, kun joku teki lihavartaita. Ostin kaksi ja menin pelkäämään huoneeseen.

Arushassa minua odottivat masai-ystäväni ja kulkeminen tuli helpommaksi.

Olen tällä matkalla saanut kokea paljon huutelua ja suoranaista vittuilua. Elämää kokeneen valkoisen miehen ei kai haluta tulevan Afrikkaan. On aika irvokasta, että afrikkalaiset valittavat Suomessa kuinka heitä katsotaan metrossa pitkään ja jotkut jopa sanovat neekeri-sanan. Olisivat hiljaa, sillä pahempia rasisteja kuin mustat ovat valkoisia kohtaan, ei Suomesta löydy, tuskin mistään maailmasta. Eva Biaudetille pitäisi antaa siirto todellisen rasismin syntysijoille.

Arushan lentokentän ohi ajaessa näin kun liian iso lentokone oli tehnyt pakkolaskun liian pienelle kentälle. Kuolonuhreilta vältyttiin. Koneen piti mennä Kilimanjaroon, jossa on kansainvälinen kenttä. Itse asiassa minun piti olla joko tuossa tai eilisessä koneessa, jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä.

Afrikassa ei mikään oikein toimi. Enkä oikein osaa kuvitella, voiko tälle edes mitään tehdä. Otan nyt esimerkiksi lihakauppiaan, johon tutustuin. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi, kolme vaimoa ja 18 lasta. Ensimmäisen vaimon kanssa 8 lasta, toisen 6 ja kolmannen nyt 18-vuotiaan vaimon kanssa 4 lasta. He ovat asuneet kaikki kahden huoneen omakotitalon tapaisessa ilman sähköä, ilman vettä ja kaikkea muutakin sellaista, mitä suomalaiset pitävät itsestään selvyytenä. Sanoisin tuota touhua niin kuvottavaksi, ettei sanat riittäisi. Mutta olen hiljaa, sillä maassa maan tavalla.

Tänne on kaadettu rahaa Suomesta ja muista maista säkkitolkulla 50 vuoden ajan. Eikä edes moniavioisuutta saada tolkkuun. Saatikka syntyvyyttä. Kun pitää olla niin suvaitsevainen ja kaikki kulttuurit ovat niin hienoja, paitsi suomalainen. Itse asiassa me kannustamme moniavioisuuteen. Suomen somalinaisista puolet on yksinhuoltajia. Eivät he mitään yksinhuoltajia ole, Suomen valtio heidät elättää. He ovat moniavioisia. Jokaisella on niin isot asunnot, että he vuokraavat osan virolaisille repputyöntekijöille pimeästi. Ja haaremin omistajan oma asunto varmasti on pimeästi vuokrattu. Eikä tästäkään kukaan pysty ääneen sanomaan mitään. Minä pistäisin tällaisen Suomen lain rikkomisen kuriin tarkastamalla kaikki sosiaaliperustaiset asunnot kerran vuodessa.

Mutta ajatelkaa. Tuolla lihamiehellä on ollut kaksi huonetta 18 lapselle, 3 vaimolle ja itselle Tansaniassa. Tosin tänä vuonna he ovat saaneet rakennetuksi 2 lisää, joten uusia vaimoja on varmaan tulossa. Jos tuo mies tulisi Suomeen turvapaikkaan hän saisi ilmaiseksi neljä erillistä asuntoa, joissa huoneita olisi yhteensä parikymmentä. Tämä on niin hirmuista, ettei tätä itsekään uskoisi, jos ei olisi itse omilla silmillä nähnyt. Onko tällaisen elämäntavan kannattaminen suomalaisten verovaroin mitenkään hyväksyttävissä, ei siellä Suomessa, eikä täällä kehitysavun Afrikassa.

Tyttö, jonka pelastin samanlaiselta kohtalolta, on nyt 18 vuotias, ja opiskelee opettajaksi. Jos hän olisi kuusi vuotta sitten naitettu yhdelle pska-miehelle, olisi hänelläkin nyt 4 lasta. Ja koko elämä tuhottuna. Opiskelu ei ole helppoa, sillä se maksaa vuodessa 800 USD. Osan hän maksaa olemalla orjan oloisessa työssä puolalaiselle opettajalle perhehoitajana. Hän kertoi eniten inhoavansa likapyykkien pesemistä. Kun sanoin, että minäkin keräsin opiskelurahat paskapyykkien kanssa, hän lupasi jaksaa.

Suomikin antaa Tansaniaan paljon koulurahaa. Eliitti varastaa ne, ja laittaa rahoilla omat lapsensa ulkomaisiin eliittikouluihin. Köyhät lapset eivät opiskelemaan pääse, ellei perheellä ole suurta omaa tahtoa.

Afrikkaan tulee maailmaa parantamaan Euroopasta ihmisiä, jotka ovat lapsellisen naiveja nuoruuden ihanteissaan. Sitten tulee ihmisiä, jotka eivät pärjää Suomen työmarkkinoilla, joten tällainen lepsu afrikkalainen meininki on heille hyväksi. Sitten tulee paskiaisia, jotka eivät ole ihmisenä mitään, mutta he tulevat tänne orjuuttamaan paikallisia. Puolalainen opettaja on näitä jälkimmäisiä. Hän antoi tytön tulla minua tapaamaan pariksi tunniksi, mutta sen jälkeen on stoppi. Lupasin joululahjaksi kännykän, ja hän haluaisi itse olla sitä ostamassa. Naisille esim värit ovat tärkeitä. Ja Facebook. Opettajalla on kolme lasta, joista nuorin vauvaikäinen. Miestä ei ole matkassa, jos on ollenkaan. Hän valittaa puhelimessa, että kuka häntä auttaa, jos hän päästää tytön edes hetkeksi pois työn äärestä.

No, tässä ensimmäisiä ajatuksia. Jos verkko toimii, vähän lisää.

This is Africa

22. joulukuuta 2013

Mondulista Arushaan on 20 km. Matka dala-dalalla kestää tunnin ja vartin. Tie on aivan surkeassa kunnossa ja selkä on kovilla. Kunniaksi, että tästä päätien osuutta ollaan kunnostamassa.

Mondulissa söin eilen illalla katukeittiöstä kalaa tulessa loimutettuna. Uskalsin syödä, vaikka tiedän kyllä, miten kalankäsittely Afrikassa tehdään yli 30 asteen helteessä. Ei täällä mitään kylmäketjuja ole. Oikein naurattaa suomalainen pikkutarkkuus kalan matkasta kalastajan veneestä lähimpään ravintolaan. Ei siinä hyvistä teistä huolimatta ole mitään järkeä.

Monduli on masaikylä enemmänkin kuin pieni kaupunki. Siksi minut tunnetaan täällä hyvin. Aamulla iso auto pysäytti viereeni kylän raitilta ja noin 40 vuotias nainen kysyi olenko suomalainen mies. Hän innostui myöntävästä vastauksesta. Kuulin hänen elämän tarinansa, mikä selittää hänen ystävällisyytensä suomalaiselle. Hän oli luku- ja kirjoitustaidoton masaineito, joka ehti tehdä masaiukolle 2 lasta. Sitten hän oli tavannut kuusikymppisen tanskalaismiehen, joka vei hänet Tanskaan ja vihille. Koulutti siellä. Mies kuoli jo vuoden jälkeen syöpään. Hän sanoi, että valkoinen mies oli hänelle niin suurenmoinen kokemus, että hän otti uuden, valkoisen miehen. Tämän kanssa tuli ero, ja hän otti kolmannen. Kolmas muutti Tansaniaan masainaisen kanssa. Euroopasta tulevat rahat riittävät täällä luksuselämään. Hän oli ostanut tuon hienon auton naiselle. Ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoitti. Jokainen joka on lukenut kirjan ”Valkoinen masai”, joka kertoo sveitsiläisestä nuoresta naisesta tositarinan masaivaimona. Etenkin ensi seksikokemus miehen kanssa oli ollut karmea. Masaimiehet eivät hellyydestä tiedä mitään, nainen otetaan väkivaltaisesti ja nopeasti ja sitten on kaikki ohi.

Vihreät nuoret niin Suomessa kuin Ruotsissa haluavat moniavioisuuden omiin maihinsa. Kannustaisin tekemään opintomatkan Afrikkaan moniavioisuuden arkeen tutustumiseksi. Loppuisivat haihattelut ihmisten vapaudesta. Moniavioisuus mielestäni selittää paljon afrikkalaista raiskauskulttuuria. Kun yhdellä miehellä voi olla kuusikin vaimoa, jää moni mies ilman naista. Siksi jää jäljelle raiskaukset. Ruotsin raiskaustilastot ovat muuten Afrikan tasolla, parempi kun en sano epäilyäni, miksi.

Otsikko vääristelee.

Sanotaan mitä sanotaan, niin tällä kulttuuriperinteellä on selityksensä myös Suomen raiskaustilastoihin, joissa maahanmuuttajilla on yliedustus. Ei siis kyse ole geeneistä, vaan kulttuuriperimästä, jossa naisen arvo on mitä on. On turha kuvitella, että pahat miehet jäävät Afrikkaan ja Suomeen tulevat vain suomalaismiehiin verrattuna ylivertaisen hienot monikulttuurimiehet. Burundissa kuulemani mukaan sanoisin, että pikemminkin päinvastoin.

On suomalaisnaisilla opettamista kun ottavat aviomiehen Suomeen tulleista afrikkalaisista.

Täällä ei toimi liikenne, ei vessat, ei hellyys, eivät tietokoneet eivätkä verkot, mutta lapsia tehtaillaan kuin viimeistä päivää. Ja hyvät länsimaiset ihmiset puhuvat eläketurvasta. Kuka tarvitsee 18 lasta eläketurvakseen. Tai 170 (viittaan Iltalehden kirjoitukseeni 2012 alussa, ks yllä linkki). Se se vasta on eläkkeiden pyramidihuijaus.

Yksi syy Afrikan tilanteeseen on uskonto. Ihmiset uskovat siihen, että jumala pitää heistä huolta. Vaikka heillä on vaikeaa, taivaassa ainakin on kivaa. Lähetystyöntekijät tekivät paljon hyvääkin Afrikassa, mutta olisiko kannattanut jättää uskonto väliin. Sain kirkosta poistamisesta sen verran uhmaa, että kokeilen uudestaan sunnuntaiaamuna. Ehkä jumala palkitsee sinnikkyyteni ja antaa minun nähdä spektaakkelin kokonaan.

Kehitysapuna tehdään kaivoja ja vessoja, asioita, joita on osattu tehdä vuosituhansia. Joko afrikkalainen on nero (antaa valkoisen miehen tehdä työt) tai välinpitämätön sovinisti (antaa naisten kantaa vesi 10 km päästä).

Olen ihmetellyt afrikkalaista lapiota. Nyt ihmettelen kirvestä. Kerran yritin auttaa yhtä äitiä hakkaamalla hänelle puita, mutta sillä ei saanut valkoinen mies mitään aikaan. Matkalla olen nähnyt kuinka naiset kovertavat apinan leipäpuista lastun kerrallaan noilla karmeilla työkaluillaan. Ja sitten puu jossain vaiheessa kaatuu ja kovertaminen jatkuu puun yläosasta. Naapurisaaressani majavilla on paremmat työkalut puun kaatoon.

Miksi afrikkalaiset miehet eivät ole pelloilla, mikseivät he hakkaa puita. Heitä näkee bussin ikkunoista jokaisen isomman puun alla varjossa pohtimassa maailman menoa. Naiset eivät puun alla ehdi olemaan. Totta kai olen nähnyt paljon afrikkalaisia miehiä töissä ravintoloissa, tien rakentamisessa, partureissa, kauppiaina. Virkamiehiä täällä on aivan liikaa. Bussikin tarkastetaan 100 km välein, joten aika monta poliisia sekin turhaan työllistää. Mutta näitä lorvivia nuoria miehiä täällä on aivan liikaa. Ja juuri siksi romulaivat ovat tulvillaan Välimerellä. On kivempaa olla mitään tekemättä kun saa elannon veronmaksajilta.

En syyllistäisi siirtomaa-aikaa niin paljon Afrikasta. Siirtomaaherrat sentään toivat jonkinlaisen hallinnon, rakensivat teitä ja kouluja. Viro sai asiansa kuntoon paljon pahemmasta siirtomaaherruudesta 10 vuodessa. Kyllä kyse on muusta, siitä minkä afrikkalainen on sanonut minulle kymmeniä kertoja kun asiat eivät toimi. This is Africa.

Sen sijaan tämän päivän kansainväliset yhtiöt veroparatiisijärjestelyineen riistävät Afrikkaa monin verroin enemmän kuin siirtomaaherrat omana aikanaan. Olen nähnyt kilometritolkulla katani-peltoja, jotka olisi voitu käyttää ruoan viljelyyn. Nyt katanit ovat jonkun italialaisen bisnes ja kasvi on raaka-aineena monenlaiseen tavaraan Euroopassa.

Afrikkalaiset pellot tuottavat ruokaa Kiinalle ja myös Euroopalle. Afrikkaan jää siitä tuskin mitään. Victoria järven runsas kalakanta tuhottiin istuttamalla Niilin ahven. Nyt ahven kulkee lentorahtina eurooppalaisiin ruokapöytiin. Länsimainen elintarvikeapu tuhoaa paikallisen maanviljelyksen. Afrikan vieraat tekevät täällä enemmän pahaa kuin hyvää, vaikka kaikenlaisia nenäpäiviä koristeeksi vietetäänkin.

Monikansallisten yritysten Afrikan riisto ei onnistui ilman korruptiota. Siksi hyväksymme 9 miljardin dollarin pankkitalletuksen Sudanin presidentille, koska se kuitenkin on pikkuraha voitoista, joita riistolla kerätään.

Olen ollut tässä viestissä kova afrikkalaismiehiä kohtaan. Mutta niin moni on täällä minulle vuosien mittaan sanonut, että Afrikan suurin ongelma on afrikkalainen mies, joten ei se ihan valkoisen miehen imarteluakaan voi olla. Omat kokemukset vaikuttavat sikälikin, että on turhauttavaa koko ajan olla varuillaan ryöstön varalle. Kun kadut ovat mitä ovat, pitäisi katsoa sekä jalkoihin mihin astua ja ympärille, ettei nuoret miehet tule iholle. Afrikkalaiset, jotka valittavat joistakin skineistä Suomessa voisivat ensin laittaa omat rosvonsa järjestykseen ja sen jälkeen heillä on oikeus tulla neuvomaan suomalaisia.

Jos Afrikasta Eurooppaan tulee parhaat nuoret, on se tuhoksi Afrikalle. He tarvitsevat oman väkensä. Jos tulee huonoimmat nuoret, on se tuhoksi Euroopalle. Maahanmuutto ei todellakaan ole rikkaus.

Sarianne: Teksti vahvistaa aiemmin kuulemiani tarinoita ja aikaisempia kirjoituksiasi. Nykypäivänä voimme nähdä reaaliajassa mikä menee vikaan. Jos vain osaisimme kuulla ja katsoa ja vaikuttaa oikein. Aiemmin näitä juttuja luettiin (lähi) historiankirjoista.

29. joulukuuta 2013 · 

Joulu Tanzaniassa – vertailua Etiopiaan

Viivyin Tansaniassa pitempään. Flunssa vei menohalut neljäksi päiväksi. Sitten tuli joulu.

Kun heittäytyy elämän vietäväksi, tapahtuu ihmeellisiä asioita. Lähdin pois halvemmasta hotellista, jossa nettikin toimi miten sattui. Otin taksin ja halusin, johonkin hyvään hotelliin jouluksi, mutta pienellä rahalla. Taksikuski sanoi, että hänen veljensä on töissä yhdessä Arushan hienoimmista hotelleista. Olin katsonut, että hinnat siellä ovat 300 usd yö. Taksimies sanoi, että hän menee kertomaan veljelle, että tuo muzungu on englannin kielen opettajana Mondulissa ja hän on siten oikeutettu paikallisten hintaan. Ja näin sain kokea luksuselämää 100 dollarilla per yö.

Missä on vilppi. En nyt ala itseäni soimaamaan. Joka tapauksessa on väärin, että Tansaniassa valkoinen maksaa kaikesta enemmän kuin oman maan kansalainen. Onko menettely rasistista vai kehitysapua? Jos minulta olisi pyydetty 300 usd, en olisi mennyt, joten hotelli sai yhden tyhjäksi muuten jäävän huoneen neljäksi yöksi tuomaan tuloa. Söin myös jouluillallisen, joka maksoi erikseen. Jos Suomessa ulkomaalaisilla olisi eri hinta, olisi se alempi. Varmaan suvaitsevaisuus menee vielä siihen, että ulkomaalaiset saavat ostaa kaiken ilman arvonlisäveroa, myös Suomessa asuvat.

Hotellissa oli uima-allas, jossa kävin aamuisin ja olin ainoa. Iltapäivän päätteeksi uiminen oli ihmisten seassa selviytymistä. Etenkin lapset hyppivät arvaamattomasti altaaseen.

Tansania on kallis maa myös oman maan kansalaisille. Rahan arvo on huono. Kun Addiksessa saa 1 eurolla kahvin ja leivoksen, jouduin Arushassa maksamaan pelkästä kahvista 2 euroa. Tuo hinta on kahvilan menusta, en tiedä onko heillä eri menut valkoisille.

Molemmat maat hukkuvat väestönkasvuun, Tansaniassa oli 40 vuotta sitten Suomen kehitysavun alkuvuosina 13 miljoonaa, nyt 47 M, vuonna 2030 ennustetaan 82 miljoonaa. Etiopiassa oli 1950 18 miljoonaa asukasta. Nyt 94 M, vuonna 2050 siellä on 173 miljoonaa asukasta. Afrikassa oli 1960 maiden itsenäistyessä 300 miljoonaa asukasta, nyt 1,3 miljardia. Ennusteiden mukaan 2050 2,5 miljardia ja 2100 4,3 miljardia.

Vaikka kehitysapu ei saa mitään hyvää aikaan, se saa kuitenkin pahaa. Väestönkasvu johtuu eliniän pitenemisestä ja lapsikuolemien poistumisesta. Perhesuunnittelu on liian arka aihe kehitysapukeskusteluun. Minä lopettaisin kehitysavun kokonaan lukuunottamatta tyttöjen koulutusta. Mutta jos sitä on pakko jakaa eliitin varastettavaksi, olisi ehtona miesten johtojen katkaisu kolmannen lapsen jälkeen. Koska miehille on kyse vain napsauksesta. Ukot jonoon ja naps naps. Ja Afrikka pelastuu.

Suomessa monet laskevat hiilijalanjälkeä, mutta eivät tajua että 5 miljoonaa jättää pienen jäljen, 200 miljoonaa enemmän. Ja 200 miljoonasta osa siirretään Eurooppaan, riittää taas töitä hiilijalanjäljen leikkauksille.

No nämä cityvihreät ovat kyllä pilattu elämältä. Moniavioisuuden tavoittelu on yksi hulluus, teollisuuden hävittäminen Suomesta toinen. Afrikkalaisuuteen kuuluvan suurten raiskausten määränkin nämä taikaseinäuskovaiset selittävät niin, että maailmasta paha vähenee, kun raiskaajat tulevat Suomeen, jossa raiskauksia ei voi tehdä yhtä paljon kuin Afrikassa. Siinä korkeammassa matematiikassa ei huomioida, että väestö täällä kasvaa sodista ja maastamuutosta huolimatta. Noteerasin kuinka Sini Saarelasta on Suomessa tehty sankari. Muistan myös sen metelin, jonka Päivi Räsänen sai aikaan kun kertoi että jumalan laki joskus ohittaa maallisen lain.

Juhana Vartiainen haluaa Suomeen paljon lisää maahanmuuttajia, koska se kasvattaa kansantaloutta. Kasvaahan se kun otetaan velkaa, jotta voidaan elättää enemmän sosiaaliturvalla. Voi olla jotain kasvua lyhyellä tähtäimellä, mutta työperäisetkin maahanmuuttajat saavat lapsia ja vanhenevat. Ehkä hän haluaa afrikkalaisen palkkatason, jota voi vain ihmetellä. Siis sitä, miten nämä ylipäätään pärjäävät palkallaan. Tansaniassa tavallisen työntekijän kk-palkka voi olla 100 dollaria. Ostin shortsit 8 dollarilla. Ne olivat pitkän malliset. Räätäli leikkasi ne lyhyiksi ja siirsi osan vyötärön suurentamiseksi. Työhön meni tunti ja maksoin siitä 3 dollaria. Alv täällä on 15 %. Räätälin tila ja tarpeet maksavat nekin.

Väestön paljous ei näy joulupäivinä, jolloin suurin osa väestä on kotioloissa. Suurin osa kaupoista on kiinni. Torit ovat hiljaisia. Mutta kun arki tulee, kaikkialla on ihmisiä niin maan pirusti. En voi mitenkään kuvitella, että kaupunkien suuri väkimäärä olisi joku siunaus ja tavoiteltava asia. Siitä ei ole mitään iloa kenellekään.

Marita: Elämän vietävänähän me olemme, usein vain tiedostamatta- kiitokset matkaraporteistasi!

Tapio: Tuo mulle joku oiva T-paita Aafrikasta. Maksan, kun tulet. Saat itte valita. Pohjaväri mielellään musta ja joku hauska teksti eli kuva. Koko on XL.