Korean Demokraattinen Tasavalta

Pohjois-Korean sijainti on mielenkiintoinen mm. Japanille, jonne on ohjuksille lyhyt matka. Käytiin Kaesongissa, joka on raja-aluetta. Muut vierailukaupungit Nampo ja Sariwon. Karttapohja Worldmap.net

Korean demokraattinen kansantasavalta (kor. 조선민주주의인민공화국, Josŏn minjujuŭi inmin konghwaguk), epävirallisesti Pohjois-Korea (Puk-Chosŏn, Etelä-Koreassa käytetään myös nimeä Puk-Han), on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan pohjoisosassa. Valtio on sosialistinen yksipuoluejärjestelmä, ja sitä johtaa länsimaissa tavallisesti kommunistisena pidetty Korean työväenpuolue. Maan perustuslaista poistettiin vuonna 2009 kuitenkin kaikki viittaukset kommunismiin. Pohjois-Korean ideologia perustuu juche-aatteeseen; maan ulkopuolella sitä on luonnehdittu stalinistiseksi diktatuuriksi, joskin maalla on myös absoluuttisen monarkian piirteitä sillä maata on hallinnut sen perustamisesta asti Kim-suku ja hallitusta ja kansan käyttäytymistä säätelevän Kymmenen Periaatteen mukaan Kim-suvun tulee ikuisesti hallita sitä. Pohjois-Koreassa on asukkaita 26 miljoonaa. Pääkaupunki Pyongyang, jossa asukkaita 3 miljoonaa. (pääosin Wikipedia).

5. toukokuuta 2019 · 

Minä lähden Pohjois-Koreaan, Korean Demokraattiseen Tasavaltaan

(sävel Leevi and the Leavings: Pohjois-Karjala)

Pakkaan tavaroita Pohjois-Korean matkaa varten. Tarvitsen kravatin juhlallisia tilanteita varten. Minulla ei ole yhtäkään. Hävitin kaikki kravatit kun sain herrastelusta tarpeekseni. Ostan välilaskupaikasta Pekingissä. Kauluspaidan ja pikkutakin otan mukaan.

Valokuvia otan niin paljon kuin puhelimen akku antaa myöten. Postikortteja lähetän, jos osoitteita on tullut laitettua puhelimen nimikirjaan. Matkakertomuksia en kirjoita, koska niitä ei voi julkaista paikanpäällä. Kunnioitan maassa maan tavalla elämistä kaikkialla kulkiessani.

Kauhistuin lauantaina elämää Helsingissä, jossa en ollut tänä vuonna käynyt aiemmin. Sellaista melua, hälinää, ostovimmaa ja monikulttuurisuutta en kaipaa. Matkasta tulee upea.

12. toukokuuta 2019 · 

Suomessa ollaan

Viikon matka Korean Demokraattiseen tasavaltaan on ohi. Opettavainen ja mielenkiintoinen matka. Kirjoitan siitä enemmän, ehkä Iltalehden blogin, mutta tässä ensitunnelmat. Matka oli odotuksiini verrattuna positiivisempi.

Toki voidaan paheksua, että lennän Suomesta Beijingin kautta Pjongyangiin. Mutta Finnairin kone olisi lentänyt täytenä, vaikka olisin jäänyt pois matkalta. Myös Pjongyangin kone oli täynnä mennen tullen. Ja voidaan puhua ihmisoikeuksista ja siitä pitääkö mennä maahan, jossa ihmisoikeudet eivät ole samanlaisia kuin EU:ssa. Olen sitä mieltä, että juuri sen takia pitää mennä. Että paikalliset saavat kontakteja ulkomaisiin ihmisiin. Ja että me voimme saada kosketuksen paikallisiin.

Ja voidaan paheksua lihansyöntiäkin. Finnair tarjosi vain kanaa tai nautaa, pitääkö jättää kokonaan syömättä, että vihreille tulisi hyvä mieli. Pohjois-Koreassa sain muistutuksen siitä, kuinka hyvää on syödä possunläskiä. Hyvin grillattuna ja maustettuna se on todella maukasta.

Pohjois-Koreassa yleisin kulkuväline on polkupyörä. Samaa ajaa vihreät Helsinkiin. Pjongjangissa kävellään paljon, ja niin meillä Helsingissäkin. Viikko sitten lauantaina olin Helsingissä ja siellä oli kävellen ihmisiä liikkeellä moninverroin enemmän kuin Pjongjangissa. Tosin Helsingissä tehtiin vimmaisena ostoksia, koska niiden aika tulee olemaan ohi uuden kansanrintamahallituksen vallan myötä. Veroja korotetaan ja nyt arvonlisäveron EU-säännötkin voidaan kävellä yli kun veroa halutaan reippaasti korottaa.

Luulin jo, että jään Beijingin lentokentälle kuten Tom Hanks yhdessä elokuvassa. Sekä meno- että paluumatkan välilaskulla jouduin tiukkaan syyniin, toisin kuin seurueen muut 9 matkalaista. Tullessa minua syynättiin kolmen tullivirkailijan toimesta pitempään kuin muita seurueen matkalaisia yhteensä yhden virkailijan toimesta. Syynä lienee vuonna 2005 Kiinassa varastettu passini, jonka tiedot ilmeisesti ovat ikuisesti siellä rekistereissä. Tuskin sentään maahanmuuttokriittiset kirjoitukseni ovat kantaneet Kiinaan asti.

Kiinaan ja Pohjois-Koreaan ei pääse, jos ei ole passit ja viisumit kunnossa. Ne tarkastetaan moneen kertaan. Silti Pjongjangiin mennessä tulli- ja matkatavaramuodollisuudet tapahtuivat nopeammin kuin Suomeen tullessa. Itse asiassa niin nopeasti en ole koskaan päässyt ulkomailla maahantulomuodollisuuksista läpi kuin Pjongjangissa. Kaikki Euroopan säännöt on tehty kantaväestön kontrollointia varten. Ulkomaalaiset voivat kävellä sisään ilman papereita, valehdella nimensä ja ikänsä ja me vaan sanomme tervetuloa, paljonko tarvitsette rahaa. Olisipa Kiinan systeemit, jossa sormenjäljet kaikista 10 sormesta otettiin heti lentokoneesta tultua ja niitä tietoja käytettiin heti kun matkustaja siirtyi uuteen tarkistuspisteeseen. Vaikka oltiin vain välilaskulla.

Oli hienoa olla viikko ilman puhelin- ja nettiyhteyksiä. Luottokorttiakaan ei voinut käyttää. Ei tarvinnut lukea aivopesukirjoituksia. Minulla oli iPad mukana ja tein paljon muistiinpanoja, mutta joudun harkitsemaan mitä julkaisen ja millä tavalla.

Ulkomaalaisen kulkeminen maassa ei ole vapaata. Mutta aina voi eksyä, kuten minä puiston tansseihin. Tanssi kuvattiin paikalliseen kännykkään, josta sain kuvata videon iPadiin.

Lisää juttua myöhemmin.

Terhi: Hienoa, että selvisit reissustasi! Kirjoita pian jotakin, on taas niin mukava niitä lukea..

Pauli: Mitään päästöhyvitysmaksuja en ala maksamaan, minusta se on tekopyhyyttä, eikä ole minua vakuuttavaa tietoa siitä, mihin raha oikein käytetään

Miikka: Lentäminen ei ole niin paha kuin väitetään…esim. HEL-TLL välillä taitaa iso potkurikone olla tällä hetkellä egologisin vaihtoehto…tervetuloa takaisin Eurooppaan. Vähän erilaiseen Suomeen, kuin mistä lähdit. Jos Rinne onnistuu kuplassaa

Jaana: Hieno kuva – juttujasi odotellen

Markku: Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Oikein mieli kohentui.

Rauno: Hyvä raportti

Anri: Kotiinpaluu on aina parasta hyvänkin reissun jälkeen. Tervetuloa takaisin ja juttua odotellen.

Pauli: Enpä tiedä kotiinpaluusta. Uusi hallitus tulee vauhdittamaan Suomen tuhoamista. Ehkä jääminen Beijingin lentokentän loukkuun olisi ollut parempi vaihtoehto. Sen verran hulluja päättäjien suunnitelmat ovat. Täällä Vantaan kaupunginosassa aletaan purkamaan toimistotaloja ja rakennetaan asuntoja tilalle. Eikä uusia asukkaita saada kuin Afrikasta ja Lähi-Idästä. Veronmaksajat maksaa. Pian Afrikassa on suomalaisen mielekkäämpää asua kuin täällä Suomen Mogadishussa.

Pauli: Ei tarvita toimistotaloja, kun kukaan ei enää tee töitä. Sossu elättää.

Pauli: Pohjois-Koreassa työnteko on kunniassa. Siitä voitaisiin ottaa oppia.

Päivi: Hienoa että selvisit kunnialla reissustasi, siis ilman mainittavia kolhuja. No niin, ”kieli vyön alla” odotan lisää kirjoituksia reissustasi.

Reijo: Olen käynyt noin 65 eri maassa, mutta se on pientä Paulin reissaamisen rinnalla. Olen kateellinen!😉

Matka Korean Demokraattiseen Kansantasavaltaan

Kirjoitus on julkaistu Iltalehden blogissa 16.5.2019

Tämä on matkakertomus mieleenpainuvasta viikosta Pohjois-Koreassa. Kerron siitä kaikesta, mitä viikon aikana ehti nähdä. Kerron myös ajatuksista, joita matkan aikana syntyi. Suuren osan heränneistä ajatuksista jätän kertomatta. Olin matkassa 7,5 kg:n repullisella matkatavaraa, mutta viikko ei ollut reppumatka. Tämä oli elämäni ensimmäinen opastettu matka, jossa seurasin kaikkea sitä, mitä matkanjärjestäjä Korean International Travel Company KITC oli meille varannut.

Miksi lähdin? Talvella laskin maahanmuuton vuotuisia kustannuksia, sitä 3,2 miljardia euroa, jota ministeri Orpo eduskunnassa väitti väärin lasketuksi. Hän lupasi virkamiesten tarkistavan laskelmani, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole osoittanut, että laskelma olisi mittakaavaltaan virheellinen. Paitsi YLEn faktantarkistus, joka väitti laskelmaa virheelliseksi, koska olen ollut perussuomalaisten valtuutettuna Vantaalla yhden nelivuotiskauden. YLE on kadottanut ammattiylpeytensä, joka oli tallella kun 20 vuotta tein taustaselvityksiä ajankohtaisohjelmiin. No, asian vierestä, mutta liittyy matkasuunnitelmaani.

Laskelmien tekeminen tuntui loputtomalta. Välillä tuli uskonpuute, ei tätä jaksa. Silloin sain motivaation lähteen. Jos tämän saan julki, lähden Pohjois-Koreaan. Kun 3-osainen laskelmani perusteluineen valmistui, ilmoittauduin heti Mandalan matkalle. Oli viimeinen päivä ilmoittautua. Tänne pitää tulla seurueessa, omatoimisia reppumatkoja ei tehdä.

En kerro ennakkoluuloista, joita niin monella suomalaisella Pohjois-Koreasta on. Jokaisella meillä on käsityksemme maailman maista. Niin minullakin. Mutta menen kaikkialle kunnioittaen kunkin maan omaa elämäntapaa. Haluan elää kantaväestön mukana, enkä mene sanomaan, miten kunkin maan pitäisi elää. Maassa maan tavalla, niin Suomessa kuin muuallakin.

5.5.2019 Helsinki – Beijing – Pjongjang lentomatka

Air Korvo (Ari Korvela), siis Air Koryo

Matkalle lähdettiin Finnairin koneella kotimaisin siivin, Pjongjangissa vaihdettiin Air Korvoon, Pohjois-Korean lentoyhtiön koneeseen. No ei Ari Corvo Korvola ole perustanut lentoyhtiötä tänne, vaikka nopeasti lukemalla siltä näytti. Tarkemmin katsottuna nimi on Air Koryo.

Vaikka Kiinassa oli vain välilasku matkalla Pjongjangiin, piti mennä viiden kontrollipisteen läpi. Tutkittiin niin paperit kuin matkatavarat moneen kertaan.Kaikki Euroopan säännöt on tehty kantaväestön kontrollointia varten. Ulkomaalaiset voivat kävellä sisään ilman papereita, valehdella nimensä ja ikänsä ja me vaan sanomme tervetuloa, paljonko tarvitsette rahaa. Vapaan ja kontrolloimattoman liikkuvuuden takia erilaiset etniset liigat hallitsevat rikollisuutta, etenkin Ruotsissa. Olisipa Kiinan systeemit, jossa sormenjäljet kaikista 10 sormesta otettiin heti lentokoneesta tultua ja niitä tietoja käytettiin heti kun matkustaja siirtyi uuteen tarkistuspisteeseen. Vaikka oltiin vain välilaskulla.

Välilaskun aikana Beijingissä vaihdettiin kenttää. Matka Beijingistä Pjongjangiin kesti vain kaksi tuntia.

Toki voidaan paheksua, että lennän Suomesta Beijingin kautta Pjongjangiin. Mutta Finnairin kone olisi lentänyt täytenä, vaikka olisin jäänyt pois matkalta. Myös Pjongjangin kone oli täynnä mennen tullen. Enkä lähde anekauppaan maksamalla jotain vapaaehtoisia päästömaksuja. Voidaan toki puhua ihmisoikeuksista ja siitä pitääkö mennä maahan, jossa ihmisoikeudet eivät ole samanlaisia kuin EU:ssa. Olen sitä mieltä, että juuri sen takia pitää mennä. Että paikalliset saavat kontakteja ulkomaisiin ihmisiin. Ja että me suomalaiset näemme, miten muualla eletään. Ettei tarvitse olla Ylen toimittajien valikoidun tiedon varassa.

Mikä Pohjois-Korea

Sekä Pohjois-Korea että Etelä-Korea ovat sotien ja suurvaltojen vallanhimon seuraus. Wikipedia: ”Vuonna 1910 Japani miehitti Korean kuningaskunnan. Kun vuonna 1945 toisessa maailmansodassa tappion kokenut Japani veti joukkonsa pois Koreasta, sodan voittajavaltioihin kuuluneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat maan kahtia 38. leveyspiirin kohdalta. Pohjoinen miehitysvyöhyke oli Neuvostoliiton hallinnassa, eteläinen puolisko oli Yhdysvaltain valvonnassa. Neuvostoliiton miehittämälle vyöhykkeelle perustettiin 9.9.1948 Korean demokraattinen kansantasavalta, ja Korean työväenpuolueen pääsihteeristä Kim Il Sungista tuli maan valtionpäämies. Kim Il Sung julisti Pohjois-Korean sosialistiseksi valtioksi.”

Sotien historia ja sodan uhka hallitsee ainakin Pjongjangia. Sotilaita on paljon. Sodan muistomerkkejä. Kuolleiden sotilaiden arvostus on korkea, he ovat Korean suuria kansalaisia, enimmäkseen suurmiehiä. Tietääkö kansa ohjuskokeista, en tiedä. Eivät matkan aikana tehdyt kokeet ainakaan näkyneet mitenkään paikan päällä. Pohdin, koetaanko seurueemme vihollisena, vaikka kaikki ovatkin olleet ystävällisiä. Niin, arvattavasti olisimme vihollisia, jos matkan aikana tulisi joku kansainvälinen konflikti.

Pohjois-Koreassa on 25 miljoonaa asukasta (Etelä-Koreassa kaksi kertaa enemmän, 51 miljoonaa). Vuonna 1960 maassa oli 11 miljoonaa asukasta. Aktiivisotilaita maassa on noin yksi miljoona, reservien määrä on moninkertainen.

Kaikki on suhteellista. Suomi ostaa uudet hävittäjät miljardeilla euroilla. Terroristi-iskujen uhka Euroopassa ja myös Suomessa on arkipäivää. Suomessa on kymmeniä tuhansia sotien takia (ainakin tekosyynä) tulleita afgaaneja, irakilaisia ja somaleja. Tulijat ovat tuoneet mukaan väkivaltaa kantaväestöä kohtaan. ISISiä ei ole kukistettu.

Ei ole tarvinnut räplätä tietokonetta, puhelinta, ei ostella turhaa luottokorteilla, ei mitään. Olen voinut keskittyä korealaiseen elämäntapaan ja paikallisiin ihmisiin. Toki siinä on ollut erilaisia rajoitteita, mutta kaikkea ei voi saada.

Pjongjangissa on paljon kännyköitä, myös älypuhelimia. Ne toimivat eri taajuudella kuin eurooppalainen GSM, koska puhelimeni toimii täällä vain kamerana. Ja on täällä internet, mutta siihen emme ulkomaalaisina pääse. Kuinka netti toimii maasta ulospäin, en tiedä.

Pjongjang on taloudellisesti vaurainta osaa maata, eikä tänne pääse asumaan kuin valikoidut ihmiset. Pääkaupungissa on vanhojen tietojen (2008) mukaan 3,3 miljoonaa asukasta. Emme käyneet maaseudulla, eikä bussin ikkunasta saa kuvaa millaista elämä maalla on.

Korealaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Meillä on 9 matkalaisen lisäksi yksi suomalainen opas, 3 paikallista opasta ja bussinkuljettaja. Nuorempi? naisopas on ottanut minut hoidettavakseen. Ei hän auta minua sen takia, että olisin niin komea nuori mies, vaan sen takia, että täällä kunnioitetaan vanhoja ihmisiä ja heitä tuetaan kaikin tavoin. Tämä nainen on sukunimeltään kallio, etunimeltään hopea ja toiselta nimeltään tähti. Nimi on enne. Hän on naimisissa ja yhden 5-vuotiaan pojan äiti. Hän oli aiemmin töissä Korean tärkeimmässä satamakaupungissa hoitaen vienti- ja tuontirahteja, mutta kaupallisten pakotteiden takia satamassa työt loppuivat ja hän tuli pääkaupunkiin matkaoppaaksi.

Asukkaiden nimissä sukunimi merkitään ensimmäiseksi. Johtajan nimen alku Kim on siten sukunimi.

Miten elämä eroaa täällä Suomesta?

Sanotaan, että sananvapaus ei ole täällä samaa kuin Suomessa. Eikä se olekaan. Suomessa jos sanoo totuuden, jota valtaapitävät eivät halua kuulla, poliisi on oven takana haastamassa kuulusteluihin ja tuomiolle. Siis olemmeko ihan oikeasti ylpeitä suomalaisesta sananvapaudesta? En minä ainakaan.

Suomalainen matti meikäläinen saa räksyttää somessa ajatuksiaan toisille samanmielisille, mutta ei valtamedia julkaise näitä kriittisiä ajatuksia maailmanmenosta.  Omatkin kirjoitukset joutuivat Facebookissa jatkuvaan bannaamiseen, minkä vuoksi en enää ole kirjoituksia siellä julkaissut.

Vihreitten unelmalle malliksi. Polkupyöräkaupunki.

Täällä yleisin kulkuväline on polkupyörä. Muutaman sähköpyöränkin olen nähnyt. Sellaiseksi vihervasemmisto haluaa muuttaa Helsingin: autoilu kielletään, polkupyöräilyä edistetään kaikin tavoin. Täällä ihmiset hankkivat polkupyörän omalla työllään, ihan kuin minä 9-vuotiaana sokerijuurikkaan harvennuksesta, nyt Suomessa monissa kaupungeissa pyörät maksetaan veronmaksajien rahoilla.

Täällä kävellään paljon. Olin matkaa edeltävänä lauantaina Helsingin keskustassa ja myös siellä oli kävelijöitä pilvin pimein. Aivan liikaa. Täällä ei tarvitse kävellä tungoksissa.

Henkilöautoja näkee vähemmän, paketti- ja työautoja näyttää olevan enemmän. Siihen Suomessakin ennen vaaleja kaikki puolueet yhtä lukuunottamatta halusivat mennä.

Juche on Korean demokraattisen kansantasavallan virallinen valtiodoktriini. Termi tulee korean ihmisen itsehallintaa ja omavaraisuutta tarkoittavasta sanasta. Juchen pohjana on maolaisuus ja Kim Il-sungin opetukset.

Uskonnot ovat kiellettyjä. Kun valtion uskontoa ei ole, ei ole joulua, pääsiäistä eikä muitakaan kirkollisia juhla- ja vapaapäiviä. Muiden maailmanmatkaajamaitteni tapaan minun perässäni täällä ei juossut lapsia huutamassa joulupukkia. Asiaan saattoi vaikuttaa myös täällä käyntini parturissa.

Täällä ollaan hyvin isänmaallisia. Suomesta isänmaallisuus on jäänyt perussuomalaisen viidenneksen tehtäväksi. Ajat muuttuvat Suomessakin, Suomi otetaan takaisin maailmaa syleileviltä vallanpitäjiltä. Korean Demokraattisen kansantasavallan ensimmäisen johtajan ja hänen poikansa isoja valokuvia on paljon esillä. Nykyinen johtaja (perustajan pojanpoika ja edellisen presidentin poika) saa vuoronsa kuoltuaan. Siihen kuluu aikaa, hän on 35 vuotias.

Valta täällä on periytynyt. USA:ssa isä-Bushilta poika-Bushille. Ja vähällä oli, etteikö myös aviomies Clintonilta aviovaimo Clintonille. Euroopan kuninkaalliset Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Espanjassa, Hollannissa jne ovat vallan perijöitä. Suomessa on paljon perheitä, joiden jälkeläiset ovat perineet vallanpaikkansa: Paasiot monessa sukupolvessa, Tuomioja, Mykkänen. Olisiko Skinnari kansanedustaja ilman kansanedustajaisän vetoapua. Entä Heinäluoman tytär?

Kautta maailman historian johtajista on tullut henkilöpalvonnan kohteita. Suomessa Mannerheim ja Kekkonen. Ruotsissa kuningasperhe. Saksassa Hitler ja Angela Merkel. Venäjällä Lenin, Stalin ja Vladimir Putin. Puhumattakaan profeetta Muhamedista. Maailmanhistorian monet muistomerkit on rakennettu henkilöpalvonnan kohteille. Kun sementtiä ei nykymuodossa osattu valmistaa, muistomerkit hakattiin kivestä. Täällä Koreassa suuret muistomerkit on ollut helppo rakentaa sementistä ja siksi niitä on paljon ja ne ovat isoja.

Nettitietojen mukaan täällä on paljon korruptiota, joka on lisääntymässä. Sellaisesta ei suomalainen viikon aikana ehdi tehdä havaintoja. Emme havaitse Suomessa edes suomalaista korruptiota. Luulottelemme, ettei meillä ole korruptiota. Kissan viikset.

Maanantai 6.5.2019 Pjongjang

Riemukaari

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, en ole koskaan päässyt niin nopeasti tulliselvityksestä maahantulossa kuin täällä Pjongjangissa. Lentokoneessa piti täyttää kolme kaavaketta, joissa piti kertoa myös matkalla olevien valuuttojen määrä. Laitoin erikseen, että minulla on euroja 51 kolikkoina. Tulli halusi nähdä kolikot, mutta vain vilkaisemalla. Tullimies oli kai enimmäkseen kiinnostunut Tian lahjaksi antaman pikkurepun sisällöstä, mutta selvästi vain uteliaisuudesta. Mikä on kosteuspyyhe? Mikä adapteri? Isoa 8 kg reppuani ei edes avattu. Käsimatkatavaroitani on Helsingissä pengottu pitempään.

Muuten kotimatkan alkaessa turvatarkastus Pjongjangin kentällä oli lähinnä muodollisuus. Ehkä sitä ei tarvita, kun täällä ei ole muslimeja räjäyttämässä paikkoja. Maan ainoa moskeija sijaitsee Iranin suurlähetystössä.

47-kerroksinen hotelli, jossa huone 38. kerroksessa.

Matkalla lentokentältä Yanggakdo International Hotel´liin pysähdyttiin riemukaarella. Se oli ensimmäinen massiivinen muistomerkki, jossa matkan aikana käytiin. Näitä tuli viikon aikana paljon lisää. Jälkikäteen arvioiden riemukaaren paras puoli oli se, ettei sinne tarvinnut kavuta loputtomia korkeita rappusia.

Tiistai 7.5.2019 Kaesong

Aamulla noustiin jo kuudelta. Kello 7 lähdettiin satamakaupunki Namp´o-kaupunkiin. Siellä oli valtava pato West Sea Barrage.

Menimme pitkän ja jyrkän puistotien päähän korkealle. Siellä oli 1100 vuotta vanha temppeli, jota edes japanilaiset kamikaze-lentäjät eivät olleet saaneet tuhottua. Paluumatkalla söimme picnic-lounaan.

Sariwon Folk Street – historialliset seinämosaiikit

Sen jälkeen Kaesongin kaupunkiin, jossa on Koryo-dynastian kuningas Kongminin ja hänen vaimonsa haudat. Kaesong oli Korean dynastian pääkaupunki aina 1400-luvulle asti. Maittavan illallisen ja yösijan saimme Folkcustom hotellissa.

Täällä ei turistin tarvitse pelätä rikollisuutta. Yön nukkumapaikassa ovissa ei ollut lukkoja. Monissa maissa olen lukollisen oven taakse siirtänyt kaikki liikuteltavissa olevat huonekalut. Nyt sellaista tarvetta ei ollut.

Keskiviikko 8.5.2019 Koreoiden raja

Heräsin Kaesongissa aamulla klo 6 muita aiemmin. Lähdin ulos. Kaikkialla maailmassa varhaiset aamut ovat kauneimmat. Kaupungit heräävät, ensimmäiset ihmiset ovat jo työn touhussa. Täällä pidettiin aluetta siistinä. Suomessa olisivat jyränneet meluisat kaikki herättävät helvetinkoneet, täällä luonnon rauhassa ihmiset apunaan luudat. Arvostan enemmän käsityötä kuin koneiden mukanaan tuomaa työttömyyttä. Suomessakin olisi paljon työtä, jota ihmiset voisivat tehdä vastikkeettoman sosiaaliturvan sijasta.

Majapaikan alue oli suuri, mutta portti ulos kaupungille suljettu. Olisin niin halunnut lähteä kansan pariin. Vaikka meillä ei olisi ollut yhteistä kieltä, olisimme aistineet aitoa monikulttuurisuutta puolin ja toisin.

Keskiviikkona käytiin tutustumassa Koreoiden rajaan. Turistista se on mielenkiintoista, mutta paikallisille kyse on tragediasta, sodasta ja surun rajasta. Tuhatvuotinen yhtenäinen Korea jaettiin 1948 kahtia, Pohjois- ja Etelä-Koreaan. Jaon jälkeen maat alkoivat kulkea omia teitään.

Paikallisia kiinnosti, olenko ollut Etelä-Koreassa. Toki, olin siellä uudenvuodenaaton juhlissa 13 asteen pakkasessa shortseissa. Lensin Koreaan Taiwanilta kesävaatteissa. Ja korealaiset ovat sen verran pienempiä kuin minä, etten löytänyt pitkiä housuja mistään.

Minulta kysyttiin raja-alueella, millaista on rajalla Etelä-Korean puolella. En tiedä, en ole käynyt. Suomalaiselle on ollut itsestään selvää, että käydään Tukholmassa ja Tallinnassa, mutta korealaiset, saman kansan edustajat, eivät ole voineet käydä tapaamassa sukulaisiaan, jotka maiden raja erotti. Keskiviikkona ajeltiin myös metrolla. Metroasemat ovat täällä taideteoksia.

Torstai 9.5.2019 Pronssipatsaat

Torstaina kukin pukeutui parhaimpiinsa. Oli juhlallinen päivä. Ensin käytiin Fountain Parkissa.

Minulla ei ole yhtään kravattia Suomessa, koska 20 vuotta sitten laitoin elämäni uusiksi ja lopetin kaiken koreilun hävittämällä vanhan elämäni muodollisuudet. Olisin säilyttänyt minua varten maalatun syksyisen vaahteranlehtikravatin, mutta olin sotkenut sen sinappiin ja se sai mennä muitten mukaan (anteeksi taiteilija Sirpa). Tarkoitus oli ostaa torstaita varten kravatti Beijingin lentokentältä, mutta siihen ei ollut tilaisuutta. Pikkutakki olisi ollut, mutta se ei mahtunut reppuun. Suomen takatalven pusero toimi korvikkeena. Se peitti kauluspaidan lyhyet hihat. Sekä naiset että miehet peittivät paljaat käsivartensa.

Menimme johtajien jättikokoisille pronssipatsaille. Ne valokuvattiin täysimittaisina ja suoraan. Pohjois-Korean perustajan ja ensimmäisen presidentin Kim Il Sung´in patsaan vieressä on hänen poikansa Kim Jong Il´in patsas. He ovat kaikissa muistomerkeissä yhdessä. Molemmat ovat kuolleet. Elossa oleva kolmannen sukupolven nykyinen johtaja 35-vuotias Kim Jong Un ei ole muistomerkeissä lainkaan.

Paikalle tuli paljon hääpareja, jotka aloittavat yhteisen matkansa muistomerkiltä. Jos joku ihmettelee juhlallisuutta, kannattaa muistaa kuinka Suomessa mennään kirkkoon ja itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Sain poikkeusluvan Matti Nykäsen merkin kuvaamiseksi

Kävimme postimerkkimuseossa. Siellä olivat merkit Matti Nykäsestä ja Marja-Liisa Kirvesniemestä, vuoden 1984 olympiakisojen voittajista. Vaikka maa on Kimien maa, Kimi Räikkösestä ei merkkiä ole tehty.

— Helsinkiin halutaan rakentaa paljon uusia kerrostaloja, joihin asukkaat tulevat Afrikasta ja Lähi-Idästä. Minä asun yksin metsässä lintujen ja oravien kanssa. En enää pysty asumaan kerrostalossa, jossa ihmiset asuvat kuin sardiinipurkissa voimatta hengittää havun tuoksua.

Taitavaa harmonikan soittoa YouTube-video

Torstaina käytiin myös koululla. Lapset olivat jo taitavia koko luokan harmonikkaesityksessä. Pojat tekivät kalligrafeja ja tytöt ristipistoilla taideteoksia. Koulussa opetellaan myös englannin kieltä. Onko Suomessa menty oikeaan suuntaan, kun kaikki tehdään tietokoneilla, eikä enää opita edes kirjoittamaan puhelimen näytön tilaa pitempiä tekstejä. Oman luovuuden kehittäminen on muuttunut tietokonepelaamiseksi.

Täällä vallitsee kastijako, eikä syntymäkastistaan ole helppo nousta pois. Mietin sitä koulussa. En minäkään Suomessa päässyt oppikouluun, mutta pääsin pois työläisperheen kastista kovalla työllä ja aikuisopiskelulla. Kastiyhteiskunnassa olisin jäänyt Nokan kartanon rengiksi.

Perjantai 10.5.2019 Sotamuseo

Perjantai oli matkan vilkkain päivä. Aamiaisen jälkeen käytiin Kim Jong Il aukiolla ja sieltä kävellen Foreign Language kirjakauppaan.

Suuressa kirjastossa oli suomenkielisiäkin kirjoja – vanhentuneita, joita tuskin kukaan on täällä koskaan lukenut. Kirjat ovat hetken lapsia. Suuria vuosikymmeniä ja -satoja luettavia klassikkoja ei enää kirjoiteta. Minäkin olen kirjoittanut 27 kirjaa, joista vain yksi on jäänyt elämään pienessä piirissä: lapsuuteni kotikylän vuosista 1949-64 kertova muistelmateos. Kaikki muut 26 kirjaa muuttuivat muutamassa vuodessa ongelmajätteeksi. Myös ne, jotka sain myydyksi.

Johtajan synnyinkoti

Sen jälkeen menimme johtajan synnyinkotiin, siis paikalliseen Lepikon torppaan (presidentti Kekkosen synnyinkoti). Kuljimme parijonossa paikan läpi (tuli mieleen Leninin mausoleumissa vierailuni). Horjahdin jonossa ja otin yhdellä sormellani tukea rakennuksen mustaksi maalatusta pylvästuesta sen Juha Miedon sadasosasekunnin ajaksi. Minua tultiin kieltämään, ettei mihinkään saa koskea.

Paikalle tuli bussilasteittain vieraita ja erityisen paljon lapsia. Poistuessamme lapset kävelivät meitä vastaan. Aloin tervehtiä lapsia nostamalla vasemman käteni ja huutamalla HELLOU!. Lapset vastasivat kuorossa HELLOOOOUUUU!!! Se oli niin kivaa, että uusin tervehdykseni moneen kertaan uusille vastaantulijoille. Ja aina yhtä raikuva vastatervehdys.

USS Pueblon viestihuoneesta

Sen jälkeen menimme USS Puebloon, amerikkalaiseen viestitiedustelualukseen, jonka Pohjois-Korea valloitti 1968. Kaunis, sotilaspukuun pukeutunut nuori naisopas sanoi jokaisessa esittelyssä ”American imperialists”.

Vakava paikka oli lähellä valloitettua laivaa oleva sotamuseo, joka on rakennettu 1950-53 Korean sodan muistoksi. Kaikki Pohjois-Koreassa matkustaneet näkevät samat matkakohteet. Vain muutama paikka vaihtuu käytännön tilanteiden mukaan. Yksi tärkeimmistä on 1950-53-sodan muistoalue. Sen takia matkailijan on hyvä kerrata sodan taustat. Wikipedia: ”Kim Il Sungin johtama Pohjois-Korea julistautui alusta lähtien koko Korean niemimaan viralliseksi hallitukseksi, jonka tavoitteena oli Korean yhdistäminen. 25.6.1950 Korean kansanarmeija ylitti 38. leveyspiirillä olevan Koreoiden välisen rajan, ja Etelä-Korean heikosti varusteltu armeija kukistui lyhyessä ajassa. Yhdistyneet kansakunnat (YK) lähetti Yhdysvaltain johdolla joukkoja Etelä-Korean tueksi. … Korean kansanarmeija vetäytyi etelästä, YK:n liittouma tunkeutui Pohjois-Korean maaperälle, ja pääkaupunki Pjongjang miehitettiin. Marraskuussa 1950 Kiinan kansantasavalta liittyi sotaan Pohjois-Korean puolella ja lähetti satojatuhansia sotilaita ajamaan liittoumaa pohjoisesta Etelä-Korean puolelle. Korean sota päättyi kolmen vuoden taistelujen jälkeen 27.7.1953 aselepoon, joka kesti 60 vuotta.”

Sen jälkeen oli 1,5 tunnin akrobaattiesitys sirkuksessa. Hirmuisen taitavia miehiä ja naisia. Jotkut näytöksen kohdat olivat minusta niin jännittäviä, että oli suljettava silmät. Suomessa akrobatiaesitykset ovat korvanneet suuret valoshow´t ja niiden yhteydessä esitettävä meluisa musiikki. Kaikki tehdään tietokoneilla, ihmisen perinteisillä taidoilla on yhä vähemmän käyttöä.

Kauneimmat kukat

Sitten kävimme paikallisessa supermarketissa. Kaupan valikoimaa voisi verrata K-Supermarketin valikoimiin, eli varsin runsaaseen. Ulkomaisia tuontivihanneksia ja hedelmiä oli vähänlaisesti, mutta ilman niitä on aina ennen Suomessakin pärjätty uuteen satoon asti. En ostanut mitään. Enkä olisi voinutkaan ostaa, koska luottokortteja ei täällä käytetä, enkä vaihtanut paikallista rahaa. Turistien paikoissa, kuten hotellissammekin, voi kaiken maksaa dollareilla tai euroilla. Mikään ei juurikaan maksa mitään. Puolen litran kupliva vesipullo maksoi 0,50 euroa. Siksi matkassani oli niin paljon kolikoita.

Lauantai 11.5.2019 Pjongjang – Beijing

Lauantaiaamuna oli lähtö Pohjois-Koreasta. Helsinkiin asti olevan paluulipun olemassaolo tarkistettiin matkan alussa ja nyt lentokentällä. Olin joutua pulaan. Tulostamani lippu oli jäänyt Helsinki-Vantaan lentoaseman tiskille. Elektronista lippua ei voi näyttää, koska nettiä ei ole. IPadin postilaatikko ei säilytä liitteitä. Kokeilin vielä iPhonea ja se oli tallettanut lipun liitetiedostona.

Luulin jo, että jään Beijingin lentokentälle kuten Tom Hanks yhdessä elokuvassa. Pohjois-Korea ei olisi minua ottanut takaisin, ja alkoi näyttää siltä, ettei Kiina päästä minua kotimaahan. Sekä meno- että paluumatkan välilaskulla jouduin tiukkaan syyniin, toisin kuin seurueen muut 9 matkalaista. Tullessa minua syynättiin kolmen tullivirkailijan toimesta pitempään kuin muita seurueen matkalaisia yhteensä yhden virkailijan toimesta. Syynä lienee vuonna 2005 Kiinassa varastettu passini, jonka tiedot ilmeisesti ovat ikuisesti siellä rekistereissä.

The Great Wall – Kiinan muuri

Lennot eivät sopineet tulomatkan lailla yhteen, minkä vuoksi käytiin Kiinan muurilla iltapäivällä. Minulle se oli kolmas kerta, edellinen vuonna 2005. Sen jälkeen on tapahtunut jotain. Muuri oli ikään kuin paljon korkeammalla ja jyrkemmällä kuin ennen. Tai sitten ikä on tehnyt tehtävänsä. Koin näin, vaikka nousin ensimmäisen kerran Great Wallille kaapelihissivaunussa.

Sunnuntain lennolla katsoin tosi positiivisen elokuvan, jossa Robert de Niro esitti 70-vuotiasta miestä, joka kyllästyi eläkkeellä olemisen tylsyyteen ja sen helpottamiseksi tekemiinsä matkoihin. Hän meni harjoittelijaksi internet-firmaan, jossa kaikki työntekijät olivat nuoria 20-30-vuotiaita. Elokuva The Intern (Harjoittelija) oli kirsikka matkakakkuni päällä. Kun elokuva loppui, oltiin jo Pietarin yläpuolella lähellä Suomea. Elokuva toi ajatuksen, että olisi kuitenkin pitänyt yrittää kansanedustajaksi 2019 vaaleissa.

Elämisen eväät

Kommunismin romahdettua 1990-luvun alussa joutui myös Pohjois-Korea vaikeuksiin. Neuvostoliiton ja Kiinan tuki jäi pois. Tiedän 1990-luvun lopun nälänhädästä ja sen seurauksena olleesta lasten aliravitsemuksesta, joka heijastuu vieläkin lapsiin ja nuoriin. Matkan aikana turistina koin ruoan ylenkylläisyydestä ja toiveeni laihdutuskuurista hupeni hyvään ja runsaaseen ruokaan. Olen kokenut omassa lapsuudessa ruoan niukkuuden (ja riittävyyden), joten en tällaisia asioita ihmettele. Päinvastoin, jos ja kun maapallon väestöräjähdykselle ei saada mitään korjausliikettä tehdyksi, tulee ruokapulaa kokemaan miljardit ihmiset tämän vuosisadan aikana.

Riisiviljelmiä on kaikkialla. Vaikeatkin rinteet ja notkelmat on raivattu riisiä varten. Täällä osa on vasta istutettu, osa pelloista odottaa vuoroaan, osa viheriöi. Ihmettelin ääneen, mistä näille kuiville pelloille saadaan niin paljon vettä, jota riisinviljely vaatii. Vesi pumpataan joista ja järvistä ja veden juoksutus pelloille on tehty taitavasti pintaojituksella.

Pohjois-Koreassa kasvukausi on lyhyt, 6-7 kuukautta. Talvet ovat kylmiä ja lumisia kuin Suomessa. Siksi riisistä saadaan vain yksi sato vuodessa. Intiassa riisisatoja saadaan vuodessa kaksi, mutta onpa siellä syöjiäkin monikymmenkertainen määrä.

Työmenetelmät ovat vanhoja ja ihmistyön merkitys on suuri. Traktoreita oli pelloilla. Etenkin naisia näkee paljon riisipelloilla, miehiä vähemmän. Samanlaista se on kaikkialla maailmassa: Afrikassa, Lähi-Idän maissa. Suomalaiset feministit huutavat suomalaisilta miehiltä tasa-arvoa, mutta samalla he rakastavat miehiä, jotka pitävät naisia esineen kaltaisena omaisuutena. Eikä feministejä kiinnosta kuinka raskasta työtä suurin osa maailman naisista puurtaa.

Etelä-Koreassa ruoka on perustaltaan samanlaista kuin Pohjois-Koreassa. Etelässä käytetään enemmän mausteita, jopa enemmän kuin Intiassa ja Thaimaassa, jotka ovat kuuluisia mausteisista ruoistaan.

Ruoka-annokset tulevat pöytään tahtia, että sanoin sitä pikaruoaksi. Edellinen on kesken kun uusi tulee pöytään. Uutta tulee koko ajan, vaikka vanhat on vielä syömättä. Annoksen osat ovat pieniä, mutta osia oli 12-15. Riisiannokset ovat suuria, enkä niitä jaksa syödä. Nolottaa, koska maassa kuitenkin ruoka hankitaan perheille kovalla ruumiillisella työllä.

Täällä ei ole välipalakulttuuria. Bussiin ei voi juurikaan ostaa eväitä. Pieniä torikojuja on, mutta koska on vasta kesän alku, ei siellä ole uutta satoa ostettavana. En ole ainakaan vielä kokeillut syödä kurkkua, joka kuoritaan pikaveitsellä ja syödään kuin Suomessa porkkanaa, päästä päähän. Koen välipalojen puuttumisen vain hyvänä asiana. Toki kahvia tekee usein mieli, mutta kaikki muu olisi epäterveellistä. Ehkä kahvikin.

Ja voidaan paheksua lihansyöntiänikin. Pohjois-Koreassa sain muistutuksen siitä, kuinka hyvää on syödä possunläskiä. Paras sianliha valmistettiin itse ravintolapöydän hiillosgrillissä. Hyvin maustettuna ja grillattuna läski on todella maukasta. Pitääkö jättää syömättä, jotta vihreille tulee hyvä mieli. No, maitoa en matkalla juonut, joten Antti Rinne voi nukkua yönsä rauhassa (vai surullisena, kun en tule maksamaan maitoveroa?).

Kirjoita postikortti

En ole koskaan lähettänyt mistään niin paljon postikortteja kuin täältä, 23. Ystävät toivoivat kortteja, koska tänne niin harva tulee matkalle itse. Ennakkoluulojensa takia. Postikorttieni tekstit ovat lyhyitä: ”Kiva paikka”, ”Mukava reissu”. Näillä varmistin sen, että kortit tulevat nopeammin perille.

Ainakin Matris Niina ja Leevi ilahtuivat

Oliko matkalla jotain kielteistä, negatiivista yllätystä

Ainoa kielteinen yllätys oli pitkät bussimatkat teitä, joilla bussi koettelee selkääni enemmän kuin olisi kohtuullista. Selkävaivoja ei minulla ole ollut vuosikymmenten kirjoittamisen jälkeenkään (varmaan rakkain työni saunapuiden hakkuu on auttanut). Korvaako valtio tulevat selkävaivat, jos puusaunan lämmittäminen kielletään? Tiet eivät näytä kuoppaisilta, mutta bussin kova vauhti hypyttää matkalaisia välillä irti istuimesta. Afrikassa en ole tällaista kokenut, vaikka siellä ei oikeastaan ole teitä – on kuoppia, joiden välissä on palasia tiestä.

Kaiken voi kääntää voitoksi. Menin kolmannen päivän iltana hotellin hierontaan. Hierojat kaikkialla maailmassa ovat upea ammattikunta. Toivon ettei Ristiinan hierojani pahastu kun sanon, etten näin hellää ja vahvakätistä hierontaa ole koskaan aiemmin kokenut. Paikat ovat nyt aremmat kuin bussin kuoppien jälkeen, mutta ihanalla tavalla. Niin hyvällä, että päätin mennä viimeisen päivän iltana uudestaan, jos pääsen saman hierojan käsittelyyn.

Perjantai-illan päätteeksi meninkin Pam-hierojalleni.  Niskani on ollut aika jumissa, mikä on hankaloittanut kaikkea elämää. Metsässä talven asuessani ei tullut asiaa mietittyä. Nyt torstaipäivä oli ollut Paul Newman-päivä, perjantaina se autuus väheni bussimatkan hyppyjen takia, mutta varmaan nyt lauantaista tulee taas parempi päivä hieronnan ansiosta. (Ja tulihan siitä, selkä ei jumita vieläkään ja on torstai).

Pam kruunasi koko matkani. Hieronnan jälkeen kiitin häntä parhaasta hieronnastani koskaan. Lisäksi sanoin, että hän on erittäin kaunis. Enkä edes liioitellut noin 40-vuotiaan hierojan kauneutta. Hän selvästi ilahtui ja liikuttui. Kaikki me tulemme hyvälle mielelle muutamasta ystävällisestä sanasta.

Muilta osin ei ole valittamista. Suomen takatalven takia en tajunnut ottaa mukaan lippalakkia, jota etenkin iltapäivien 32 asteen helteillä auringon paahtaessa olisi tarvinnut. Ai niin, en saanut passiin Pohjois-Korean leimaa. Toivottavasti itselleni lähettämä postikortti tulee perille, sillä miten muuten kukaan uskoo, että olen maassa käynyt.

Järjestetty matka

Huomasin taas konkreettisesti, kuinka auttaminen tekee avuttomaksi. Kun kaikki oli järjestetty herätysaikoja ja ruokailuja myöten, menee oma tahto selviytyä itse. Juuri tämän elämänkokemukseni myötä en usko kehitysapuun enkä kotouttamiseen. Kumpikin tuhoaa ihmisen oman tahdon ja kyvyn selviytyä elämässä itse. Siksi sekä kehitysapu että kotouttaminen pitää lopettaa, koska niistä ei seuraa muuta kuin avuttomuutta ja saamattomuutta. Ja korruptiota.

Harvinainen tilanne: Pauli osana matkaseuruetta. Näin ei ole ollut 1980-luvun maratonmatkojen jälkeen. Ei mahtunut pikkutakki, eikä valkoinen paita reppuun enkä ehtinyt ostaa Kiinan lentokentältä kravattia kun passiani syynättiin perusteellisesti.

Täällä Koreassa ei voi kulkea omin neuvoin. Aina pitää olla ainakin kaksi paikallista opasta mukana. Tämä on ensimmäinen matkani, jossa seuraan matkanjärjestäjän tahtoa koko ajan. Ajattelin lintsata torstaina ankanpoikien kulkemisesta emon perässä ja yritin (Pamin poistamien) selkävaivojen avulla jäädä pois päivän riennoista. Tylsää se olisi ollut, koska hotellin alueen ulkopuolelle ei olisi saanut mennä. Lisäksi olisin saanut päiväksi henkilökohtaisen matkaoppaan, joten palasin kiltisti ruotuun.

Tarkoitus oli, että tämä on myös viimeinen, mutta matkaoppaamme kertoi, että Mandala matkatoimisto järjestää myös Bhutanin matkoja, eikä sinne pääse omin tein kulkemaan, eikä reppumatkailijana lainkaan. Vapausaste on kuitenkin moninverroin suurempi. Siispä alan miettimään Bhutanin matkaa siten, että sieltä jatkaisin matkaa Aasian islamistisiin maihin. Matkaoppaana tulisi olemaan tämän matkan suomalainen opas, joka on aivan fantastisen hyvä opas.

Ja mikä oli parasta, positiivisesti yllättävää

Kaikkialla on hyvin siistiä ja puhdasta. Ylipainoisia ihmisiä ei näkynyt missään.

Perinteisten taitojen (akrobatia, hanurinsoitto, ompelu, piirtäminen, käsityöt jne.) korkea arvostus tuntui kivalta.

Henkilökohtaisella tasolla on ollut helpottavaa elää viikko ilman puhelimen soittoa, ilman sähköposteja, ilman Facebookia, ilman sosiaalista mediaa, ilman luottokortteja. Ilman Hesaria olen elänyt jo muutaman vuoden, mutta nyt olen viikon ilman Kauppalehteä, Talouselämää ja Suomen Kuvalehteä. Ylen ajankohtaisohjelmia en juurikaan enää katso, koska niistä on tullut propagandatuutteja ja kuka nyt aivopesua haluaa kokea. Vaikka siitä veron maksaakin.

Herkkä ja kaunis hetki

Viikon herkin hetki oli tanssi korealaisen naisen kanssa. Se edellytti puistossa 98 rapun nousua,  pitkää ja jyrkkää kävelyä korkealle ja paluuta alaspäin. Ulkomaalaisen kulkeminen maassa ei ole vapaata. Mutta aina voi eksyä, kuten minä puiston tansseihin. Tanssi kuvattiin paikalliseen kännykkään, josta sain kuvata videon iPadiin.

Tanssi on kuvattu korealaisen puhelimen videolle. Otin omalla puhelimellani videon kuvaten talteen. Koko videota en julkaise, vain yhden hetken kuvan.

Matka Pohjois-Koreaan tuntui pitemmältä kuin viikko muualla. Tämä varmaankin johtui siitä, että olin kännykkä-, netti- ja uutispimennossa. Päivät olivat pitkiä. Aamupalalle klo 6 ja illalla hotelliin klo 20 jälkeen. Hieronnat alkoivat klo 21.

Ruokapulauutinen 15.5.2019:

Matkan jälkeen oli Ylen teksti-TV:ssä uutinen ruokapulasta. Lentokoneen laskeutuessa Pjongjangiin ikkunasta näki kuivuuden riivaamia peltoja. Kato maassa on ilmeisesti pohjoisessa osassa lähellä Kiinaa. Jotain tuossa uutisessa jää hämäräksi. Pohjoisessa kasvaisi peruna riisiä paremmin. Suomalaiset ovat käyneet Koreassa opettamassa perunan säilyttämistä, joka on kasvua suurempi ongelma.

Perunakilo tukkukaupassa maailmanmarkkinoilla maksaa 0,10 euroa. Riisin tukkuhinta on jonkun verran korkeampi. Neljällä miljardilla eurolla saisi riisiä ainakin 20 miljardia kiloa. Siitä riittäisi jokaiselle pohjois-korealaiselle 800 kiloa. Jos puolet korealaisista tarvitsee lisää ruokaa, sitä riittäisi 1600 kg per henkilö. Ja onhan heillä riisiä omastakin takaa. Joko uutisessa on pilkkuvirhe tai sitten joku vetää välistä ja rankasti.

Matkalaisilla ruokaa oli aivan liikaakin. Puolet vähemmän olisi riittänyt. Sillä ei kuitenkaan maailmaa olisi pelastettu.

Mutta, mutta. Jos asukkailla on liian vähän ruokaa ja huomatkaa myös lapsilla, on aika sydämetöntä pitää lapsia nälässä sen takia, että maan johto tekee asekokeita.