Guatemala

26. lokakuuta 2003 22:48

Tämä on joukkoviesti tutuille Suomessa, ei mitään kenellekään erikseen. En ehdi kirjoittamaan montaa viestiä, koska kirjoitusaikaa on vain kahvikupillinen tai olut.

Meksiko jäi taakse eilen lauantaina. Itse asiassa viihdyin siellä hyvin. Se maa toimii mukavasti, ihmiset on kivoja, ruoka hyvää, ja kaikkea sellaista. Mutta eteenpäin oli mentävä, koska Meksikoon menin vain halvan lennon takia.

Meksikon ja Guatemalan rajalla menin siihen samaan halpaan kuin joskus ennenkin. Eli kun piti mennä Meksikon tullista sillan yli, hyökkäsi kimppuun kauhea määrä rahanvaihtajia, jotka selittivät että pitää maksaa Guatemalan leimasta heidän oikealla rahalla. Miehillä oli hienot puvut ja komeat laatat vaatteissa. Tajusin että minua huijataan, mutta toisaalta en halunnut joutua tullin kanssa vaikeuksiin. Onneksi vaihdoin vain 200 pesoa, ja jätin dollarit taskuun. Kun vaihto oli tapahtunut, tajusin että taas minua vedätettiin. Sen jälkeen piti vain miettiä paljonko. Se leima maksoi itse asiassa vain muutaman kolikon. Kun vastaan tuli eka bensa-asema, näin hinnoista, että pilkku meni vaaraan paikkaan. Sain siis 18 usd määrällä pesoja viisi litraa bensaa Guatemalassa. Sen jälkeen jokaisen aseman kohdalla otti päähän. Mutta seuraava kertaa ette minua huijaa, vannoin.

Itse asiassa nämä rahanvaihtajat eivät ole sen kummallisempia turhia ihmisiä kuin kaikenmaailman valuuttadealerit, jotka järisyttävät eri maiden valuuttoja. Dealerit huijaavat miljardeja ja nämä vain bensalitroja. Tai mietin myös vertausta IT-kuplaan. Monet sanoivat että Nokian kurssi nousee, koska Nokian kurssi nousee. Ja se pakotti ostamaan samalla tavalla kuin minä ostin sen leimarahan takia ylihintaisia seteleitä. Eli voitte sanoa, että Paulia huijattiin, mutta sanokaa samalla, että eläkevakuutusyhtiöitä, henkivakuutusyhtiöitä, omia eläkesäästöjänne, myös monien omia rahoja huijattiin.

Tulimme vasta illalla yhdeksältä Guatemala Cityyn. Pimeää oli. Matkalla oli muuten rankkasade ja ukkosta. Tajusin, etten ole varautunut sateeseen lainkaan. Sade oli kuitenkin ohi kun tultiin perille. Bussin rahastajatyttö antoi minulle hotellin, jonne menin, ja se oli täynnä. Pojat armosta antoivat minulle sellaisen huoneen, jossa oli kylppärin ja makuuhuoneen välissä tila, jonne pääsi avoimesta ikkunasta. Kärräsin kaikki huonekalut oven eteen ja nukahdin.Aamulla Guatemala Cityn ankeus näkyi kaikessa karuudessaan. Lähdin selvittämään bussiaikatauluja, jotta voisin suunnitella päivän menoja. Jouduin menemään taksilla bussiasemalle. Voi sitä ankeutta. Lapset juoksivat kadulla paljain jaloin likaisena. Kaikki oli yhtä surkeutta. Minulle tuli paniikki ja kun Salvadoriin lähti bussi 5 minuutin päästä, lähdin pääta pahkaa tänne. Ja Salvadorin rajalla en antanut vaihtajille mitään. Kerrasta sitä oppii

Note
Kierrän puukkoa mielessäni. Antigua on Guatemalan vanha pääkaupunki 50 km päässä nykyisestä Guatemala Citystä. Tämäkin jäi näkemättä. Kuva The Guardian

Tämä kirjoitus osoittaa kuinka vaikeaa on aloittaa yksin kulkevana reppumatkailijana. Ratkaisuja tekee paniikissa. Ja paniikkiratkaisut vain harvoin ovat hyviä. Tässä tuli monta sattumusta lyhyessä ajassa: myöhäinen tulo uuteen maahan, avoin ikkuna yösijassa ja aamun surkeat kaupunkinäkymät. Kun tähän päälle tuli bussin lähtö 5 minuutin kuluttua, ei järkevään harkintaan jäänyt aikaa. Guatemala olisi ollut mielenkiintoinen matkakohde. Nyt minulla ei ole edes yhtä valokuvaa maasta.

On sentään Guatemalan hotellihuoneesta otettu kuva, jossa pieni reppuni sängyn päällä.

Jäitä hattuun. Ja ennakkosuunnittelua edes vähäisessä määrin.