Aruba, Curaçao

Curaçao on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva autonominen alue Karibianmerellä. Saaren pinta-ala on 444 neliökilometriä. Asukkaita on 160.000. Valtauskonto on roomalaiskatolilaisuus. Pääkaupunki Willemstad.

Alankomaiden Leewardsaaret on jakaantunut 1986 Aruba ja 2010 Curaçao. Jäljelle jäi Bonaire, joka otettiin maan uudeksi nimeksi. Bonairella en ole käynyt, mutta maan radioasemaa olen nuoruudessani kuunnellut.

Aruba

Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva saari Karibianmerellä  Sen asukasluku on 107.000 (2020) ja pääkaupunki Oranjestad. Aruba on 193 neliökilometrin laajuinen melko tasainen saari. Saaren ilmasto on kuiva ja kuuma. Caquetio-intiaanit asuttivat Aruban noin vuonna 1000, ja espanjalaiset saapuivat sinne vuonna 1499. Eurooppalaiset jättivät Aruban pitkäksi aikaa rauhaan, kunnes Alankomaille vuonna 1636 siirtyneestä saaresta löydettiin 1820-luvulla kultaa. Kultaryntäys kesti noin sata vuotta, minkä jälkeen saari vaurastui öljynjalostusteollisuuden ansiosta. Nykyään matkailu on tärkein elinkeino.

1994 järjestettiin IFIP-järjestön seminaari, johon minut kutsuttiin luennoimaan. Lensin Amsterdamin kautta Aruballe Oranjestad´iin, mutta visiitti jäi yhden yön mittaiseksi. Seminaari oli siirretty Curaçao´lle. Sinne 130 kilometrin päähän lento Arubalta.

Curaçao

Willemstad, 1994

Minulla oli tehty hieno multimediaesitys Applelle seminaaria varten. Mutta yksi mitätön kaapeli oli jäänyt Suomeen. Ajoin saaren ympäri taksilla eri paikkoihin kaapelia etsien, mutta koko saarelta sellaista ei löytynyt. Siksi piti esitelmöidä dioilla, jotka olin tehnyt varajärjestelmäksi.

Seminaari käsitteli atk-turvallisuutta. Tilaisuuden yksi järjestäjä oli konsultti, joka kavalsi seminaarin rahat ja muutti niillä Hollantiin – turvakonsultiksi. Siksi seminaarin viimeinen ilta piti järjestää halpatyyliin meren rannalla. No ihan kiva ilta siitä huolimatta.

Saari tuli etsintämatkalla tutuksi. Eipä siellä juurikaan muuta toimintaa ollut kuin isojen tilintarkastustoimistojen toimistokerrostalot. Ne olivat täynnä verokonsultteja, jotka kiersivät etenkin hollantilaisten veroja. Muutamassa vuodessa konsultit tekivät omaisuuksia ja muuttivat takaisin Eurooppaan.

Viimeisenä päivänä vuokrasin auton, jeepin ja ajoin sillä saaren päästä päähän. Willemstadista Sabana Westpuntiin matkaa oli 46 km.

Sitten tuli päähänpisto lentää Venezuelaan, joka on lähin manneralue saaria. Venezuelasta lähti lentokone Amsterdamiin ja se teki välilaskun Villemstadiin. Mutta mutta. Koneeseen ei voinut nousta Venezuelassa, joten piti ensin lentää pikkukoneella takaisin Curacaolle, ja siellä nousta KLM:n Amsterdamin koneeseen. Säännöt ovat sääntöjä.

Curaçao, 2013

Matkalla Trinidadiin, 7. tammikuuta 2013

Jos elämästä menee yksi päivä ihan hukkaan, toivottavasti minulle se oli eilinen sunnuntai. Jäin Kolumbian lomakauden vangiksi, enkä päässyt kuin Curaçaoon, jonne vanhan luentomatkan takia en olisi enää halunnut mennä. Tarkoitus oli tehdä vain välihyppy ja jatkaa eteenpäin.

Vaan tämä on tällainen leppoistettu saarivaltio osa Hollannin siirtomaa-aikaa. Täällä ei ole enää matkatoimistoja, kiitos netin. Mutta netistä ei voi varata lippuja 1-2 päivän päähän. Lauantaina lentokentällä kaikki lipunmyyntipisteet yhtä lukuunottamatta olivat suljettu ja sunnuntaina loputkin. En saanut mistään lippua ja jäin Curaçaon vangiksi. Sunnuntaina täällä ei ollut mitään, ruokaa sai vain McDonaldista ja Subwaystä. Illalla oli muutama ravintola auki, joten ei ihan paastoksi mennyt. Näin hiljaista ei ole edes huopatossutehtaassa sunnuntaisin.

Curaçaosta jäi moni asia mieleen. Täällä sataa monta kertaa päivässä 2-4 minuutin sadepyrähdyksiä, jotka voivat olla rankkasateitakin. Täällä käytetään sujuvasti Antillien omaa rahaa ja US dollareita rinnakkain. Kun muistaa euroon vaihdon Suomessa, niin se oli kyllä varsin holhoavaista ja liioiteltua. Ja täällä vauraus näkyy kauniisti maalattuina taloina, siisteytenä ja liikalihavuutena. Liikalihavia, etenkin naisia, on paljon.

Siisteydessä tämän voittaa Singapore, siellä siitä huolehditaan poliisivoimin ja sakoin. Täällä vapaaehtoisesti.

Tänään tulin lentokentälle aamusta. Trinidadiin lentävän yhtiön piti avata kello 11, mutta staff tuli paikalle vasta vartin yli 12. Nukuin penkillä odotusajan lippupisteen edessä. Mitä sitä muutakaan voi tehdä.


Viime päivät ovat olleet hämmentävät. Tänään perjantaina olen taas päässyt reppumatkailijan rentoon elämään mukaan.

Kolumbiassa oli lomakausi ja olisin päässyt haluamaani kohteeseen vasta ensi viikon lauantaina. 

Siksi tulin Curaçaoon, josta pääsee eteenpäin Trininadiin tai vaikkapa Surinamiin, jos tulee uusia mutkia matkaan. Olin täällä luennoimassa 1994, enkä siksi tänne olisi halunnut enää tulla. Tosin tämä päivä on ollut tosi viehättävä. Maa elää veroparatiisilla, turismilla ja casinoilla. Eihän täällä sen kummallisempaa omaa ole. Vauraus on kyllä silmiin pistävä.

Kun matka on loppusuoralla, sellainen huoleton reppumiehen olo poistuu. On laskettava miten voi missäkin olla, jotta pääsee oikeaan Suomeen tulevaan lentokoneeseen. Matka kestää enää 1-2 viikkoa sen mukaan, miten lennot järjestyvät. Eka matkani latinalaiseen amerikkaan kesti 3 kk. Tämä reilu kuukausi on aivan liian vähän.

Bonaire

Bonaire on Alankomaihin kuuluva saari Karibianmerellä. Bonaire oli vuoteen 2010 asti osa Alankomaiden Antilleja, joka hajotettiin 10. lokakuuta. Bonaire, Saba ja Sint Eustatius saivat erityskunnan aseman, ja Sint Maartenista ja Curaçaosta tehtiin autonomisia valtioita. Asukkaita on 21.000. Saaren pääkaupunki on Kralendijk. 

Bonairessa en käynyt, mutta radiota kuuntelin 1964 Hiiden kylässä