Hiiden kylän sankarit

Perttelin kirkon sankarivainajien hautausmaalla on Perttelin ja Hiiden kylän suurimmat sankarit. 135 nuorta miestä, jotka antoivat henkensä itsenäisen Suomen puolesta. Sankareita ovat myös he, jotka sodista palasivat kotiinsa parhaimman nuoruutensa menettäneinä.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen esittelen muut kylän sankarit. Mainitsematta jäävät ne sadat kyläläiset, jotka uurastivat ja ahkeroivat elättääkseen itsensä ja perheensä. Tällaisia sankareita tarvitaan Suomessa edelleen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kertoi minulle sen, että suurin oma sankarini oli isäni Paavo, joka menetti parhaan nuoruutensa viiden vuoden ajalta Neuvostoliiton hyökkäyksessä Suomeen. Lahjakkuuteni perin isältä, sitkeyteni äidiltä.

***

Seuraavat tiedot on kerätty muutamassa päivässä paikallisilta asukkailta ja netistä, joten tiedoissa voi olla puutteita ja epätarkkuuksia. Tätä sankariluetteloa päivitetään uusilla tiedoilla sitä mukaa kun niitä saan selville. Tietoja voi lähettää sähköpostissa paulivahtera@gmail.com

Hiiden sankarit

Omaa ikäpolveani on Tahkokallion menestyssisarusten vanhin Keijo Tahkokallio, psykologi ja konsultti, joka perehtyi kasvatuksen, vanhemmuuden ja elämänhallinnan kysymyksiin. Hän on kirjoittanut näistä tärkeistä asioista seitsemän kirjaa ja ollut paljon esillä mediassa.

Keijon pikkuveli Olli Tahkokallio on kuuluisa korvalääkäri, joka keskeisin osaamisalue on nenän ja nenän sivuonteloiden taudit ja niiden hoito.

Kansainvälisin Hiidestä lähtenyt on Anita Kelles-Viitanen (1947), me kansakoululaiset muistamme hänet Anita Öhberginä. Anita aloitti kansainvälisen Työjärjestön ILO:n palveluksessa New Delhissä ja päätyi siellä pääneuvonantajaksi toimialueena koko Etelä-Aasia (12 vuoden pesti). Sen jälkeen Aasian Kehityspankin yhteiskunnallisen kehityksen osaston johtaja alueina koko Aasia ja Tyynen Meren alue. Roomassa Anita oli neuvonantajana International Fund for Agricultural Development (IFAD)issa. Suomessa Anita oli Kehitysmaasuhteiden Neuvottelukunnan pääsihteeri ja useiden kansalaisjärjestöjen johdossa. Työn myötä asuinpaikkoina ovat olleet (aakkosjärjestyksessä) Filippiinit, Intia, Israel, Italia, Sri Lanka, Sudan ja Uganda. Anita oli 60-luvulla Rexona- ja Jaffa-mainoksissa. Syyn näkee hänen kauneudessaan tästä pankkien lyhytelokuvasta.

Helena Laine (o.s. Ekbom) (1955) on suomalainen keihäänheittäjä ja kuulantyöntäjä, joka oli Hiiden naapurista Ihamäestä, ja asui Hiiden Tähkässä/postissa. Helena osallistui Ateenan 1982 EM-kilpailuihin. Los Angelesin olympialaisissa 1984 Helena sijoittui 11:nneksi tuloksella 58,18 m. Hän edusti Suomea aikuisten maaotteluissa vuosina 1979–1990. Helena heitti keihäsennätyksensä 64,00 m (vanha malli) Salossa 1983. Kuulantyönnössä hänen ennätyksensä on 15,11. Helena voitti yhden keihäänheiton naisten Suomen mestaruuden, viisi SM-hopeaa ja viisi SM-pronssia. Kuulantyönnössä Helenalla on kaksi SM-pronssia ja yksi sisäratojen Suomen mestaruus.

Pasi Anttila (1944) Hiidestä on huippupikajuoksija 100 ja 200 metrin matkoilla. Hänen ennätyksensä 10,7 satasella oli loistava, minkä vuoksi hän menestyi Kalevan Kisoissa. (Voitto Hellstén´in Suomen ennätys tuolloin 10,6). Salon parhaan urheilijan arvon hän sai 1965 21-vuotiaana. Yleisurheilun jälkeen Pasista tuli innokas golffaaja. Pasi on menestynyt yrittäjänä. Talousmuovi-Talmu, Saloplast, Metal-Elektron, Wiurilan golfkenttä, Kauppakeskus Linjuri – kaikessa Pasi on ollut mukana.

Jouko ”Jokke” Kallio (1947) tunnetaan ratakuorma-autojen parista, jossa hän voitti kaksi Euroopan mestaruutta. Olen syntynyt talossa, jonne Jokken perhe muutti noin 1950. Hänellä on viisi vakioautojen Suomen mestaruutta. Vuonna 1985 Jokke ajoi ensimmäisen voittonsa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella 1990 Jokke debytoi ratakuorma-autojen EM-sarjassa Sisun autolla. Kausilla 1991 ja 1992 Jokke voitti B-sarjan Euroopan mestaruuden Sisulla. Jokken tavaramerkkinä ratakuorma-autojen EM-sarjassa olivat lapikkaat, jotka jalassa hän ajoi.

Oman luokkani Pentti Vähätalo (1949) voitti Suomen valtion traktorivetokilpailuissa. Hän menestyy alan yrittäjänä ja edusti kilpailuaikana puolalaista Ursusta, jota vastassa oli Valmet, silloin vielä suomalainen.

Matti Vähätalo (Pentin isoveli), oli Servi-Systems’in toimialajohtaja. Uransa alussa hän oli Ellossa töissä, ja kävi asentamassa myymänsä televisiot antenneineen kotiinsa. Hänellä oli lapsesta saakka lempinimi Jallu, mistä tuli myyntivaltiksi lause: ”Minkä Jallu myy, sen Ello huoltaa”. Matin alaisuuteen kuului kansainvälisen ISS:n koko Suomen henkilöstö. Viimeisinä vuosina hän hoiti monta fuusiota lähinnä ulkomailta hankittujen yritysten kanssa.

Yrittäjänä on menestynyt upeasti Olli Lehti (1948), poika toispualtjokke. Hän on menestynyt autokaupassa ja mm. Teijon kansallispuiston järjestelyissä.

Harri Jokinen Nokan kartanosta, keksijä ja lukuisten patenttien haltija, joka oli Nokian puhelimien huippuosaaja ja Nokia-miljonäärikin.

Olli Lahti levytti 1971 kappaleet A-puolella Mustalaisäidin muisto (trad) ja B-puolella Kujalla porttisi luona (oma sävellys). Kylän ylpeys oli oma rock-orkesteri Fiasko, jossa Ollin lisäksi oli hänen isoveljensä Olavi ja Keijo Lautanala Inkereeltä. Lahdet asuivat Kiikalan puolella, mutta koulut kävivät Hiidessä.

Jukka Rantanen (1950, Pitkäkosken myllyltä) esitti noin 1962 Yleisradion Hiisi-ohjelmassa runon, jonka lopun muistan ”Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki. Isäjussi kuin ammuttu viitaan loikki!” Ohjelma tehtiin traktorin lavalta Haarojan pihalta. Jukka oli minua vuoden nuorempi, ja silti hänkin oli Plastipakissa repimässä Kela-kortteja. Yhdessä mentiin polkupyörällä.

Jouko Siivo on monitoimimies. Hän oli osuuspankin Hiiden konttorin johtajanakin. Hiiden Nuorisoseuran kultakaudella 1960-luvulla Joukolla oli suuri rooli organisoijana. Ansioistaan hänelle on myönnetty kotiseutuneuvoksen arvonimi.

Hiiden kylä oli paikallisten urheiluhuippujen kerääntymä. Perttelissä oli seitsemän kansakoulua ja vuosittain syksyllä järjestettiin koulujen mestaruuskilpailut. Hiiden koulu sai parhaan koulun pokaalin niin usein, että opettaja Pentti Lehto sanoi, että pitää pidentää koulun palkintohyllyä. Tauno Iivonen, Pasi Anttila, Jorma Koski, Raimo Lampainen, Veijo Anttila, Väinö Jääskeläinen voittivat 3-ottelun eli 60 metrin juoksun, kuulantyönnön ja pituushypyn mennen tullen. Paavo Nurmen innoittamina 1000 metrin juoksun mestareita olivat mm. Pentti Vahtera, Pentti Lampainen ja Rauni Ukkonen. Rauni voitti juoksun saappaat jalassa. Minä juoksin paljain jaloin ja viimeisenä vuotena hävisin loppukirissä koko matkan johdossa olon jälkeen piikkarijuoksija Pentti Lampaiselle.

Välineillä löytyi jo silloin voittajat. Kansakoulun hiihtokilpailussa Kosken sisarukset Aila, Jorma ja Raimo voittivat sarjansa mennen tullen. Nahkaremmeillä saappaat jalassa hiihtäneenä keksin, että he ovat niin hyviä, koska isä oli tehnyt niin hyvät voidellut sukset ja heillä oli monot ja niihin sopivat siteet. No, kyllä Kosket olivat todella hyviä hiihtäjiä. Heitäkin erinomaisempi hiihtäjä oli eri sarjassa kilpaillut Reijo Ruokonen, joka kilpailussa aina voitti seuraavaa suurella erolla.

Poikien sankareita

Varsin kummallinen kuolinilmoitus

Gunnar Aho. 1950-luvulla aikuiset aika vähän juttelivat lasten kanssa. Gunnar oli tästä poikkeus. Hänellä oli aina aikaa ja puhuttavaa kylän pikkupojille. Gunnar tuli tunnetuksi ykkösoluen juojana. Joskus hän asioi Vihmalon kauppiaan Esko Lindholmin kaupassa. Osti korin ykkösolutta ja istahti maantien laidalle kauppaa vastapäätä. Kun sana kiersi, että Gunnar on paikalla, kylän pojat ottivat polkupyörän ja ajoivat häntä tapaamaan. Meiltä matkaa oli reilut kaksi kilometriä. Gunnar oli järjestelmällinen. Kori oli hänen vierellään ja toisella puolella järjestyksessä tyhjät pullot. Gunnaria sanottiin Kalja-Gunnariksi runsaan ykkösoluen käytön takia. Ykkösoluessa on niin vähän alkoholia, ettei sitä päihdyttäväksi aineeksi voi edes sanoa.

Gunnar oli sivistynyt mies. Hän oli varmaan lukenut Hiiden koulun kirjaston kaikki kirjat. Myös sellaiset kirjat, joita muut eivät lainanneet. Muun muassa L. Onervan runokirjan.

Gunnarin elämän parhaat vuodet menivät sodassa. Hän haavoittui sodassa, josta sai pysyvän invaliditeetin. Siihen aikaan kaikki ihmiset halusivat töihin. Gunnarille tarjottiin sodan jälkeen mahdollisuutta oppia kellosepäksi, jossa työssä sotavammasta olisi vähemmän haittaa. Gunnar ei mennyt oppiin, koska se olisi pitänyt hankkia Ruotsissa ja kotiseuturakkaana hän ei halunnut muuttaa Ruotsiin.

Gunnar joutui kutsuntoihin ja sotaan 18 vuotiaana. Tänään hän olisi juuri ja juuri ylittänyt lapsen iän.

Gunnar oli pitkään Erkki Lehdellä repsikkana (auton apumiehenä). Myös Lauri Ruokosella Gunnar oli apumiehenä ja kerrottiin Laurin kerran maksaneen palkan vaatteina, kun vanhat eivät enää pysyneet päällä.

Gunnarista on kirjoitettu myös kyläkirjan luvuissa Elokuvia ja leikkiä sekä Matkailua ja narreja.

 

Arvi Lehtonen.   Tyyran Arppe oli se kalamies, jolla oli monta onkea jokirannassa yht´aikaa. Arppen äiti oli vanhemman väen hyvin muistama Tyyra Lehtonen.

Kylän pikkupojat tapasivat Arppen jokirannassa Iivosen rantaa vastapäätä. Arppella oli aina juteltavaa meille pojille. Hän aina opasti meitä kädestä pitäen, miten kalastaminen parhaiten tuo saaliita. Minulle jäi Arppesta todella hyvät muistot. Aina jaksoin ihmetellä, miten hän sai niin paljon kalaa saaliiksi. Ahvenia, haukia, säynäviä, särkiä.

Arppe puhui usein saaneensa turpa-kalan. Me pikkupojat emme tienneet tällaisesta kalasta mitään. Piti googlesta tarkistaa yli 60 vuotta myöhemmin. ”Turpa on leveäotsainen, suurisuinen ja lihavan oloinen särkikala. Lähinnä se muistuttaa säynettä ja seipiä.” Eli varmaan mekin saimme turpia, mutta emme erottaneet niitä säynävästä.

Tämän päivän Salo-Uskelan joen tunteville nämä tosiasiat varmaan tuntuvat kalajutuilta.

Arppella oli tapana jättää onget yöksi jokeen ja aamuvarhaisella hän tuli katsomaan, onko tullut saalista.

Arppe oli aikamoinen hulivili ja hänestä on juttuja vaikka kuinka paljon, joskin voi olla, että osa niistä on liitetty häneen luonteelleen sopivina.

Arppella oli tapana testata Sipparille tulevien naispuolisten työntekijöiden sopivuus suhteeseen ja viimein löytyi yksi, jonka kanssa avioitui ja sai kaksi lasta.

Taivalkoskelta muutti Pertteliin tyttärensä Pirjon kanssa Siiri Serafiina Tikkanen, josta tuli rouva Lehtonen. Kun kunta sai tästä tiedon, Taivalkoskelta lähetettiin Pertteliin Tauno-poika.

Siirin veli oli taivalkoskelaislähtöinen, mutta sittemmin kajaanilaistunut ex-kansanedustaja, liikenneneuvos, kirjailija jne. Ville Tikkanen. Ville oli Kalle Päätalon hyvä ystävä ja samalla tavalla lähtöisin vaatimattomista oloista. Molemmat kipusivat huipulle omin avuin unohtamatta kuitenkaan lähtökohtiaan. Kerran he tapasivat Linnan juhlissa ja ihmettelivät, onko peli enää rehellistä, kun hekin siellä källäilevät. Ville kirjoitti tästä kirjankin nimeltään Kalle Päätalon kaverina.

Arppe oli kerran ajanut pyörällä pimeässä ja poliisi oli yrittänyt pysäyttää hänet. Poliisi oli huutanut, hei, teillä ei ole valoja. Arppe jatkoi matkaansa ja huusi takaisin: ”Ei ole jarrujakaan”. Arppen ärrä sorahti vielä enemmän kuin presidentti Halosen.

Kerran Arppe oli bussissa ja hänelle oli tullut hätä. Hän meni bussin ovelle ja kusi ovesta suoraan tielle. Joku naismatkustaja huusi närkästyneenä ”Kyllä toi on sentään liian paksua”. Arppe vastasi takaisin ”Joo, mutta mitä pidät pituudesta.”

Kuten sodan käyneillä miehillä, myös Arppelle viina maistui. Hän ei juonut olutta, vaan oikeita aineita. Paikalla ollut Seppo kertoi, että kerran Arppe joi koko pullon väkeviä yhdellä otolla eikä tullut sen kummemmin humalaan.

Perttelin sankarit

Sankarihautojen joukossa on yksi kansalaissodassa kuollut: Sikstus Weikko (1884-1918). Hänen ristinsä erottaa siitä, että siihen on kiinnitetty kansalaissodan muistomitali.

Kuuluisin pertteliläinen on Voitto Hellstén hän syntyi Inkereellä. Harjoitteli talvella lumihangessa. Suomi-Ruotsi-maaottelujen legendaarinen sankari ja Melbournen olympialaisten 400 metrin juoksun pronssimitalisti. Kun olin lapsi, oli Voitto jo muuttanut Turkuun ja edusti Turun Tovereita. Voitosta tuli myös kansanedustaja.

Kaarlo Aitamäki (1903 – 1973) Inkereeltä. Suomen Kuorma-autoliiton puheenjohtaja, Kuljetuskeskusten Liiton puheenjohtaja, kuorma-autoilija, kunnallisneuvos. Kaarlo toimi ammattiautoilijoiden valtakunnallisten järjestöjen johdossa 1937 – 1970 eli aikana, jolloin auto vakiinnutti asemansa Suomen tavaraliikenteessä. Kaarlo vaikutti paljon siihen tapaan, jolla ammattiliikenne organisoitui. Hän pyrki kokoamaan autoalan pienyritysvaltaisen yrittäjäkunnan vahvaksi järjestöksi, joka saisi sananvaltaa kuljetusten antajiin ja viranomaisiin päin. Kaarlon kirja on ”Ei ränt krannata”.

Harri Vainio (*1947 Perttelin Kurajoella) on suomalainen lääkäri ja toksikologi. Vainio valmistui Turun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1973 ja väitteli samana vuonna lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Turun yliopiston toksikologian dosentti hän oli vuodesta 1975.

Hän toimi Työterveyslaitoksen työhygienian ja toksikologian osastonjohtajana ja professorina 1975–1996. Hän oli WHO:n syöpätutkimuksen yksikön päällikkönä Lyonissa 1983–1987, 1996–1998 ja 2000–2003.  Helsingin yliopiston toksikologian professori Vainio oli 1996-1997. Karoliinisen instituutin professori Vainio oli 1998–2000. Työterveyslaitoksen pääjohtajaksi hänet nimitettiin 2003. Hän jäi tehtävästä eläkkeelle 2015 ja työskenteli vielä sen jälkeen Kuwaitissa Kuwaitin yliopiston kansanterveystieteellisen tiedekunnan perustamisvaiheessa tiedekunnan varadekaanina.

Jari Vainion (1958) perhe asui Nokka-Hiiden Kaunelassa Kurajoella, josta perhe muutti Saloon, jossa Jari syntyi. Jari on yleislääkäri, jolla on 40 vuoden työkokemus yli 50 maasta, mm. viidakkolääkärinä Sambiassa, pakolaislääkärinä Keniassa, epidemiologina Nigeriassa ja Eritreassa, vankilalääkärinä Englannissa, laivalääkärinä Grönlannissa. katastrofilääkärinä Sveitsissä, Turkissa, Intiassa, Iranissa, Irakissa, Jemenissä jne. Vainion elämänkertakirja Viidakkotohtori on lämminhenkinen kuvaus hänen työstään kaikkialla maailmassa.

Aku Korvenoja (1891-1962) maanviljelysneuvos, joka edusti Kansallista Kokoomusta eduskunnassa vuosina 1933–1936 ja 1939–1945. Filosofian kandidaatti ja agronomi vuonna 1915. Hän oli Pellervo-Seuran konsulentti vuosina 1915–1916 ja sen jälkeen Pellervo-lehden maataloustoimittaja. Maanviljelijänä 1918–19 Ihamäen tilalla Haalin kylässä ja vuodesta 1920 Haalin kartanossa.

Samuli Suomela (1918) oli Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen (MTTL) johtaja ja professori (1952–1971), Maatilahallituksen pääjohtaja (1971–1983) sekä maatalousministeri (myöhemmin maa- ja metsätalousministeri) Lehdon virkamieshallituksessa vuosina 1963–1964 sekä Teuvo Auran II virkamieshallituksessa vuosina 1971–1972. Koulutukseltaan Suomela oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori, ja hänellä oli maanviljelystalouden dosentuuri Helsingin yliopistossa vuosina 1954–1971.

Kuuluisa on myös Inkereellä asunut muusikko Tapio Yrjä (1927), joka oli isoveljeni Aarnen ikäinen. Hän esiintyi usein radiossa. Suomen harmonikkaliiton puheenjohtajana Yrjä oli yli vuosikymmenen.

Eskon kauppa Vihmalossa

Esko Lindholm (noin 1930) on legendaarinen kauppias, joka perusti sekatavarakaupan yhdessä vaimonsa Kaarina Lindholmin kanssa 1955 Vihmalon kylälle. Siellä käytiin asiakkaina myös me Vihmalon ja Hiiden rajalla asuneet. Kauppa on nyt Kaivolassa ja Esko käy siellä 65 vuoden jälkeen edelleen päivittäin asiakkaita palvelemassa. Kauppa on laajentunut rauta- ja maatalousliikkeeksi ja päivittäistavarakaupaksi ja vetovastuu on Eskon lapsilla. Esko on haitarinsoittaja, joka on ollut soittajana jokaisena Pertteli-päivänä.

Inkereen kartanon Åke Jensen, pertteliläinen Paavo Blom ja Wiurilan kartanon omistaja Anna Louise Standertskjöld Brüninghaus perustivat Plastipak-muovitehtaan. Tehtaan toiminnasta vastasi Paavo Blom. Yhtiön hitti oli hulahula-lannevanne, joita tehtiin yötä päivää kolmessa vuorossa. Plastipakista tuli monen pertteliläisen ja Hiiden kylän nuoren ensimmäinen työpaikka. Sisareni Arja meni sinne 14-vuotiaana 1962, minä kesätyöntekijäksi 1964, samoin 14 v. Yhtiön rinnalle perustettiin Kalvopakkaus. Revin prässäyskoneesta tulleet Kela-korttien muovisuojat irti prässistä. Kortit tulivat 1964. Plastipak oli oman elämäni kannalta tärkeä aloituspiste, sillä säästin kaikki 70 pennin (nykyrahassa 1,37 euroa) tuntipalkkarahat kauppakoulua varten. Työmatkat tein polkupyörällä.

Talmu-tuote (nykyinen Hella) oli Arvi Lehden 1955 perustama heijastin- ja valaisinvalmistaja. Poika Taisto Lehti teki tehtaasta yhden Euroopan suurimmista.

Perttelissä oli myös pienempiä muoviprässäämöjä. Esimerkiksi muutama kilometri kodistamme kirkolle päin oli autotallissa Pauli Lähteenojan prässäämö, joka laajeni ja muutti muualle. Tästä tehtaasta muistan, että naapurimme huippujuoksija Tauno Iivonen jätti prässikoneeseen sormet väliin.

Jorma Nieminen (1942) (Kaukolan myllärin Eenokin poika) aloitti uransa Salorassa 1960-luvun alussa. Nieminen oli perustamassa Mobiraa ja toimi sen toimitusjohtajana vuoteen 1987 saakka. Sen jälkeen Nieminen oli perustamassa Benefonia ja oli sen toimitusjohtaja vuoteen 2013 asti.

Matti Rantanen on vakuutusjohtaja. Hänen lapsuudenkotinsa on aivan Kaivolan osuuskaupan viljavaraston vieressä. Olin töissä osuuskaupan varastossa ja jouduin viemään viljavarastoon korkealle ison vesiletkun, miehet pistivät veden päälle ja letku karkasi paineen takia käsistäni. Ennen kuin ehdin huutamaan apua, oli vettä kaikkialla.

Sauli Viikari (1918 Suomusjärvi, josta muutti perheensä kanssa Pertteliin oli suomalainen lääkäri ja professori. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Sauli väitteli 1950 ja erikoistui kirurgiaan 1952 ja rintaelinkirurgiaan 1954. Viikari oli Turun yliopiston kirurgian dosentti ja yliopiston kirurgian professori. Hän oli ensimmäisiä lasten sydänkirurgeja Suomessa.

Reinhold Jensen oli pitkään Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja ja eräänä jouluna toivotti kaikkien metsästäjien puolesta joulurauhaa TV:ssä koiransa kanssa.

Keijo Lautanala Inkereeltä oli vuosikurssinsa 1967 paras Salon kauppaopistossa. Paras hän oli myös Perttelin kansakoulujen 3-ottelukisassa. Ja Fiasco-bandin soittaja. Muutaman vuoden tilitoimistotyön jälkeen Keijo muutti elämänsä totaalisesti. Hänestä tuli lennonjohtaja 1972 ja harrasti purjelentoa, taisi rakentaa omaa lentokonettakin. Myös Keijo on saanut matkakärpäsen pureman ja on kulkenut kaikkialla maailmassa.

Lauri Näre (1877) oli suomalainen sotilaskapellimestari, musiikkieverstiluutnantti. Hän oli Viipurin Lauluveikkojen johtaja 1922–1927 ja Puolustusvoimien ylikapellimestari 1927–1944. Näre aloitti sotilassoittajan uransa autonomian ajan asevelvollisessa sotaväessä, jossa hän palveli aliupseerina.

Miten minusta tuli minä

Pauli Vahtera: Hiiden kansakoulun loppuun käyneenä opiskelin ensin Salon Kauppaoppilaitoksessa ja sitten työn ohella Helsingin kauppakorkeakoulussa kauppatieteiden kandidaatiksi. Työt aloitin Salossa kirjanpitäjänä 1968, sitten Helsinkiin atk-tehtäviin Hankkijalle, 1976 aloitin Suomen ainoana atk-tilintarkastajana. 1979 suoritin KHT-tilintarkastajan tutkinnon. Keksin ja sen jälkeen kehitin tositteettoman tiliotteen, joka mullisti niin pankkien kuin yritystenkin kirjanpidon. Kirjoitin 1990-luvun alussa lakisäännökset, joiden avulla Suomi oli ensimmäinen valtio, jossa kirjanpito voitiin pitää kokonaan sähköisenä internetissä. Euroopan ensimmäinen nettitilitoimisto Procountor on suunnittelemani. Ulkomailla olen pitänyt 14 luentoa mm. USA:ssa kolme kertaa, Kiinassa, Japanissa ja Australiassa. Lehti- ja nettiartikkeleita olen kirjoittanut yli tuhat sekä 27 kirjaa. Auto- ja reppumatkailu kaikkialla maailmassa on DX-kuuntelun jälkeen avannut minulle maailman 162 eri maassa. Huippuhetki oli esiintyä Euroviisuissa 100 miljoonalle katsojalle majakanvartijana 2007. Kahdeksan maratonjuoksua 7 eri maassa.

vahtera.blog sivustolla olen julkaissut 11-osaisen muistelmasarjan ”Tietokoneet elämässäni”. 7.3.22 mennessä muistelmista on julkaistu 9.