Saksa (Länsi-Saksa)

Saksan liittotasavalta (saks. Bundesrepublik Deutschland) eli Saksa (saks. Deutschland) on liittovaltio Keski-Euroopassa. Se koostuu kuudestatoista osavaltiosta (Bundesland). Saksan väkiluku on 83 miljoonaa asukasta. Maan pääkaupunki on 3,8 miljoonan asukkaan Berliini.

Saksan valtiollinen alku on 900-luvulla perustettu Pyhä roomalainen keisarikunta. Useiden vapaakaupunkien ja pienten ruhtinaskuntien mosaiikista muodostettiin 1871 Saksan valtakunta, jonka runkona oli Preussin kuningaskunta. Saksan valtakunta päättyi katastrofaaliseen kansallis­sosialistiseen yhteiskuntakokeiluun ja Saksan häviöön toisessa maailmansodassa. Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa muodostettiin 1949 kolmesta läntisestä miehitysvyöhykkeestä. Saksan jälleenyhdistyminen suoritettiin 1990.

Suurin osa matkoistamme tehtiin Länsi-Saksaan eli Saksan liittotasavaltaan. Kävimme myös Länsi-Berliinissä ja DDR:ssä autolla. Yhdistyneessä Saksassa on tullut käytyä vähemmän. Länsi-Saksan pääkaupunki oli Bonn.

Kuuntelin lapsena Saksassa toimineita radioasemia Radio Liberty ja Radio Free Europe. Niiden lähetyksiä Itä-Eurooppaan häirittiin voimakkaasti. Länsi-Saksan radioasemia tuli kuunneltua keskiaalloilla useitakin: Deutschlandfunk, Norddeutsche Rundfunk, Süddeutsche Rundfunk, Radio Bremen, Saarländische Rundfunk, Westdeutsche Rundfunk. Tutuksi tuli myös lyhytaaltojen Deutsche Welle, joka lähetti kansainvälisiä ohjelmia, kuulin myös DW:n Kigalin asemaa Ruandassa.

1981 Flensburg

Oltiin kolme viikkoa Tanskassa, ja loppupuolella matkaa tehtiin päivän matka Flensburgiin, joka on lähellä Tanskan rajaa. Tanskan Kruså´sta Flensburgiin on 10 km matka. Länsi-Saksasta ei jäänyt muuta mieleen kuin moottoritiet, joilla käytiin harjoittelemassa nopeaa liikennettä seuraavan vuoden matkaa varten.

1982 Saksan kierros

1982 olin NordData-kongressissa Göteborgissa.  Sieltä Tanskan kautta lähdimme valumaan alas Saksan hienoja jokivarsia ja Alppeja ihaillen. Noin 3 viikon kuluttua oltiin Itävallassa. Volvo 343 (automaattivaihteisto kiilahihnoilla) oli upouusi. Auto oli ahdas ja siksi meillä oli kattoteline telttaa varten ja peräkärryt. Mieleen on jäänyt auton murheet kun lähestyimme Saksan Alppeja ja Muncheniä. Ylämäet olivat 3- ja 4-kaistaisia. Rekat oikealla kaistalla. Lähdin ohittamaan rekkoja vasemmalta 3-kaistalta, mutta Volvo ei jaksanut vetää ylämäessä peräkärryjä. Jäätiin jumiin, koska rekkoja oli perä perää niin paljon, ettei niiden väliin voinut mennä. Tämä oli ainoa matka, jolla kuljettiin peräkärryillä.

Kotiin Saksan halki ***:sta. Matkareitti ja kuvat hakusessa.

1983 Finnjetillä Keski-Euroopan kierros

Laivalla Travemündeen, jonne Finnjet saapui klo 17. Meillä oli halpa hytti jossain C-kerroksessa. Hytti oli pieni ja ahdas viidelle. Sanottiin sitä kanakopiksi.

Ajettiin suoraan Saksan läpi Itävaltaan, jossa juotiin Salzburgissa aamukahvit klo 9 noin 1000 km ajomatkan jälkeen. Nukuttiin vuorotellen Ullan kanssa, toinen nukkui ja toinen ajoi. Keskinopeudeksi tuli vain 65 km tunnissa, koska laivasta ulospääsy vei aikaa ja osa matkasta ajettiin pikkuteitä Saksassa. Kävimme myös välipalalla pysäköintipaikkojen kahviloissa. Kuvat hakusessa.

1984 Pomoria (Gdansk) Itäblokin kierros – paluu Itävalta – Länsi-Saksa – Länsi-Berliini – DDR

Torstai 26.7.1984 – Paluumatkaa

Salzburg, Itävalta – Feldkirschen – Nürnberg,  Länsi-Saksa

Salzburgista nopeasti länsimaiseen tyyliin vain passin vilkaisulla. Pauli vaihtoi viimeiset matkashekit D-markoiksi ja Miikka tuhlasi niitä sakemannien vessapaperiin mustan miehen tarjoamana vessassa. Heti rajalla ihmeellinen ruuhka, jonka syyksi selvisi saksalaisten säästäväisyys. Kaikki änkesivät omalle bensa-asemalle säästämään 30 penniä per litra. Münchenin esikaupunkissa Feldkirschenissä kävimme Pennimarketissa.

Ostoksemme suklaavanukkaat, joista kolme tarjoustuplia á 0,59 DEM, Pionero espanjalainen sherry 3,29 DEM, 10 sulatejuustopalaa 200 g = 1,79 DEM, 200 g salamia 2,59 DEM, 500 g punajuuria 10 Smk, Heinz-ketsuppi isoin pullo 3,29 DEM, indonesialainen risotto 1 kg 3,58 DEM, 500 g kokojyväleipää 2,79 DEM (5 Smk), 500 g sekaleipää, 2,08 DEM (5 Smk), silakkafileitä 1,99 DEM, 1,2 kg banaaneja 1,99 DEM, litra appelsiinimehua 1,39 DEM (4 Smk), 150 g paprikachipsejä 1,49 DEM, 500 g paprikoita 1,49 DEM, 250 g kermakarkkeja 0,99 DEM, 250 g ”tuttikarkkeja” 0,89 DEM, 500 g tomaatteja 1,69 DEM (noin 4 Smk), kahvimarjatorttuvuoka 1,99 DEM, 200 g sitruunateetä 2,99 DEM.  Yhteensä 38,85 Dmk = 85 noin Smk. Eipä ihme, että saksalaisilla on eväät Suomessakin mukana ja elintason täytyy olla kova, koska palkat paremmat ja verot pienemmät.

EDIT 2021: Yksi Dmk DEM oli silloin vähän yli 2 Smk FIM. Tänään tuo ostoskärryllinen maksaisi Suomen rahassa 30 euroa. Ei saisi edes Lidl Suomesta lähellekään tuolla rahalla. Pelkästään sherry maksaa Alkossa tuplasti sen, mitä koko ostoskärryllisemme.

Nälissä suin kaahattiin tienposkeen P-paikalle, jossa risotto maistui. Camping-kirjasta etsittiin Nürnbergin leirintäalue, johon suunnattiin. Matka taittuu Saksanmaalla todella nopeasti – vauhdin vaihdellessa 120-140 välillä. Kolmikaistaiset autobahnit osoittautuivat pahoiksi, koska rekatkin (itävaltalaiset etunenässä) käyttivät härskisti torvet soiden keskikaistaa ja välillä jouduttiin turvautumaan jarruihin. Vesisateessa ei myöskään ollut autobahnilla ajo mieltä hivelevää. Tuntui muutenkin olevan koko Eurooppa liikkeellä; asuntovaunut, etupäässä hollantilaiset täyttivät ensimmäisen kaistan. Tienviitoitus pelaa täällä loistavasti ja pitkästä aikaa välimatkojen kilometreistäkin informoitiin. Helposti löydettiin telttapaikalle ja vesisateen kastelema hökötys pystytettiin kuivumaan unkarilaisten teltan viereen. Ilta kului pikkumiehillä leikkipaikalla (toinen kunnollinen italialaisen jälkeen) ja isommilla Espanjan sherryä juoden sateetonta yötä toivoen.

Perjantai 27.7.1984

Nürnberg

Yöllä ei satanut, joten teltta kuivui aamuksi. Aamupalana edellisen päivän saksalaisia tähteitä, jotka itäblokkiin verrattuna maistuivat ruhtinaallisilta.

Sitten inventoitiin rahat ja törsäämään Nürnbergin kauppoihin. Käteisvaroja ei ollut paljoa, mutta visaan luotettiin. Parkkipaikka löytyi autotalon 8. kerroksesta, mutta visaparkkia ei löytynyt eikä visan merkkiä Eurocardin ja American Expressin joukosta. Alettiin menettää lopullisesti usko Visaan, mutta Miikan silmät löysivät Karlstadtin tavaratalosta Visan. Ullan silmät välähtivät ja hän syöksyi hajuvesipuolelle ostamaan kahta täyttöpulloa á 54 DM Yves St Laurent Rive Gauche. Se oli vasta alkua – rättipuolelta löytyi sylillinen puseroa ja hametta ja tavaratalon luottokorttisysteemikin sekosi. Jukka itki koululaukkuaan, koska hän halusi ensimmäisen, mutta muut eivät: isoja ja rumia.

Se oli vasta alkua: matkalla otettuja ja ostettuja sekä kotona odottavia diakuvia varten ostettiin 219 DM:lla automaattinen diaprojektori. Miikka halusi korvalappustereot: yhdessä päädyttiin radio-kasettivehkeeseen, koska pelkkä kasetti alkaisi ajan mittaan kyllästyttää. Versio oli niin kallis, että myyjä etsi ensin kantokassia, vaikka oli vyömalli. Siksi ei ostettu, mutta ostettiin kolme videokasettia 53 DM:lla. Nekin olisivat Suomessa olleet puolet kalliimpia. Miikka itku kurkussa ilman soitintaan lähdettiin ulos. Pauli lähti Miikan kanssa raahaamaan tavaroita parkkitaloon, olihan mukana jättilaatikko Kaj´lle palkaksi kotitalon vahtimisesta: Philipsin yleiskone, joka meille ostettiin erikoistarjouksesta 600 markalla. Hinta oli 197 DM, mutta myyjä ja töppäsi ja saimme sen 107 DM:lla eli parilla sadalla Suomen markalla. Ullaa hirvitti, saako myyjä töppönsä selville, ei saanut. Samalla ostettiin Paulille matkasilitysrauta 50 DM:lla – Suomessa nekin maksavat tuplan.

Uusi kävelykierros ja taas löytyi Visan kuva: Hertie. Sitä ennen Ulla ja pikkupojat olivat mässäilleet jäätelöllä ja kakulla Paulin ja Miikan kantaessa tavaroita. Ja mitä ihmettä: Hertieltä löytyi Miikan 400 DM maksava kone ja se osattiin myydäkin. Ja vielä ihmeempää: Olympialaisia varten TV 150 DM:lla. Mustavalko-TV:n kuvaruutu on puolet tämän (matka)kirjan sivusta eli postikortin kokoinen. Sitä olisi kiva katsella vaikkapa DDR:n tullissa odotellessa rajanylitystä. Valitettavasti olympialaiset olisivat keskellä yötä. EDIT 1984 Los Angeles´issa.

Ostoskierros jatkui: kaasupullot itäblokkia varten, ruokaa Visalla, ja joku täti antoi tipuja pojille.  Tulimme väsyneinä teltalle ruoan laittoon – Miikka kokeili heti korvalappujaan ja perheeseen tuli näin kolmas kuuro poika. Tavarat järjestettiin uuteen uskoon – ja ihme kyllä kaikki mahtui edelleenkin autoon. Juhlan kunniaksi juotiin matkan kalleimmat viinat: Romaniassa pakkomyyty vodkapullo.

Nukkumaan ja yöllä alkoi tietenkin sataa. Teltta pysyi tällä kertaa kuivana, koska Tanskan tuulisuoja oli vedetty teltan päälle. Mieli oli hyvä, koska oli soitettu mummille ja kotitalo oli kunnossa.

Lauantai 28.7.1984

Nürnberg

Aamupäivällä tervehdittiin kuin vanhoja tuttuja tanskalaista perhettä, johon tutustuttiin illalla. Ensimmäisen kerran tapasimme kaksikielisen perheen. Äiti kuuro, isä kuuleva, kaksi kuulevaa poikaa, joista toisella valkoinen merkki tukassa. Eivät tienneet mitään Wardenburgin syndroomasta.

Vettä satoi kun lähdettiin klo 11 uudelle ostoskierrokselle, Pauli sai 60 DM:lla kolme työpaitaa ja yhden T-paidan. Kolmet urheilusukat maksoivat 8 DM. Oltiin Hertiellä. Koko matka oli manattu telttaa, joka kasvoi sieniä, haisi, repeili ja Bulgarian tullissa rautakin oli murtunut. Oli edellisenä iltana sovittu tehtävän vielä yksi matka pääkohteena Espanja. Matkalla tulisi uusia maita: Monte-Carlo, Portugal, Marokko, Gibraltar ja Andorra Espanjan lisäksi. EDIT 2021: Matka tehtiin 1986.

Siksi telttoja katselemaan, entuudestaan tiesimme, että Saksassa teltat maksoivat puolet Suomen hinnoista. Löytyikin sopiva, mutta sitä ei ollut varastossa. Maanantaina saisi Bambergista. Siispä Karstadtiin. Siellä oli osin sopiva. Teltta pakattiin kahteen pussiin ja raahaus alkoi. Pauli ei jaksanut kantaa molempia (50 kg) yht´aikaa – siis kaksi kantoa ja toiset vahtiin. Matkaa parkkitaloon oli puolisen kilometriä – huh huh. Telttalamppu ostettiin, vaikka matkaa oli enää viisi yötä jäljellä.

Takaisin Hertielle. Kello läheni yhtä ja kaupat menivät kiinni klo 2. Tuli kiire: pojille lelut, Jukalle ohjattava auto ja Juhalle bensa-asema. Hajaannuttiin. Ulla osti kympillä sadetakit Paulille ja Ullalle, Pauli maksoi Ullan valitseman hameen. Pauli osti partakoneen Kaj´lle ja meille uuden retkipöydän. Ulla sekoili ruokakaupassa niin, että listasta jäi puolet ostamatta. Kiire oli. Sitten kaikki oli ohi. Kello 14. Eikä enää eksytty edes camping-tieltä. Ruoanlaittoon.

Kävelylle luonnonpuistoon. Mielijohteesta tehtiin päätös, että nyt lähdetään metrolla vanhaan kaupunkiin. Matka asemalle oli pitkä ja toisessa päässäkin joutui kävelemään kun saksalainen poika neuvoi yhtä pysäkkiä liian aikaisin poistumiseen. Matkasta tuli fiasko. Kun päästiin muurin sisälle alkoivat pikkupojat valittamaan väsymistä. No, oli ainakin keskiaikaisen kaupungin ilmaa haistettu. Rautatieasemalla oli metroasema, sinne Imbissiin limulle ja ranskanperunoille. Matka oli kestänyt kolme tuntia. Campparilta ostettiin olympialaisten tv-ohjelma ja sitten matka-TV:n viritykseen. Tupakansytyttimestä virtaa ja heti löytyi John Wayne-Katherine Hepburn-elokuva, joka saksalaiseen tapaan oli dubattu saksaksi. Olympialaiset alkoivat 1.25 yöllä, porukka väsähti ennen sitä.

Illalla vielä mietittiin, mitä tehdä vanhalle teltalle. Vatsa kippurassa naurettiin ja mietittiin. Mukaan sitä ei voi ottaa, koska se painaa liiaksi ja olisi kaatopaikkatavaraa Suomessakin. Jos sen jättää pystyyn, saksalaiset vielä syksyllä ihmettelevät, kuka tuo noin paljon rahaa heille kun koko kesän asuu. Jukka halusi hajoittaa teltan nyrkeillä. Aamulla löytyi paras vaihtoehto: kun oltiin suihkussa, sisätelttaan muutti orava. Kun se peloissaan karkasi, oli aamulla vielä ihmettelemistä.

Sunnuntai 29.7.1984

Nürnberg – Länsi-Berliini

Yöllä alkoi taas sataa. Aamukahvien jälkeen ”koko Suomi lähti suihkuun, termiina”. Kaikki oli pakattu, porukka on puhdas. Jäljellä oli vain teltta. Lapset autoon katsomaan olympialaisten avajaisten uusintaa, aikuiset teltan purkuun. Maakepit otettiin varakepeiksi mukaan, sisäteltta roskikseen ja loput jätettiin pinoon puun alle. Maksun aikana huomattiin alueen hoitajan pyöräilevän teltalle päin – tuli kiire ajaa pois. Huh huh, mutta mitä muutakaan olisi voinut tehdä.

Sitten matka Berliiniin alkoi. Auton moottori nykytteli uhkaavasti – tähänkö matka loppuisi. Seuraavalle tankkausasemalle riitti matkaa – 40 km, bensamittari punaisella ja moottori lakkoili. Mutta kaikki johtui vain kosteudesta, kun tankki saatiin täyteen, lakkoilu loppui.

Tien poskessa kahvitauko ja pian oltiin rajalla. Länsi-Saksan puolella tankkaus ja jädet, tulli pöpötti jotain ihmeellistä ja sitten jännitys alkoi – miten selvitä DDR:n tullista.

Ks. Länsi-Berliini ja DDR –>

1986 Pyreneillä Saksan kautta

Olimme ajaneet Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan, jonne tultiin laivalla Tanskasta Travemundeen, jonne laivamatka kesti 4 tuntia.

Travemünde – Lübeck – Leer – Weener – Bunde

23.6.1986

Ja sitten oltiin Travemündessa. Mentiin Lübeckiin ostoksille. Karttakirja, camping-kirja, ruokaa. Pojat saivat makkaraa. Ensimmäiselle P-paikalle syömään. Suklaa-sahnea pojat söivät vanhasta muistista. Saksassa bensa maksoi 1,029 DM/litra ja samaan hintaan saatiin lammikkouinti. Uusi kaupassakäynti Leer´in kaupungissa. Ja sitten oli jo leirintäalueen etsintä. Se löytyi Weener´istä. Käytiin iltakävelyllä rannalla – vettä ei kuitenkaan ollut. Oli siinä ihmettelemistä.

24.6.1986

Sateinen aamu. Miikka oli nukkunut autossa. Saimme kaikki suht kuivana kasaan ja lähdimme Bunde´n kaupunkiin ostoksille. Ennen sitä vilkaisu joelle – laivat olivat edelleen mudassa. Saksalainen valintamyymälä oli halpa – rahaa ei mennyt kahtasataa Suomen markkaa, vaikka ostettiin kaksi diafilmiä, limua, kaakaota, silliä, leipää, makkaraa, 6 pussikeittoa, 2 tlk lihasoppaa, omenoita, mansikoita ja 2 pss makaronia.

Sitten Hollannin tulliin ->

Takaisin 25.7.1986

Lübeck – Travemünde – Finnjet

Viimeinen yö nukuttiin lämpimästi makuupussissa. Olisi vielä pieni pätkä autostradaa. Kello 12.30 oltiin jo Lubeckissä. Ympyrä oli sulkeutunut.

Kahvilaan. Juha söi oman ja Ullan pullat. Karstadt-ostoksiin oli jo kyllästytty. Ruokamarket: kärry täyteen – kukkurilleen. Ulla pelkäsi, että rahat loppuvat. 150 DM ja mitä saatiin, viiniä, 18 pulloa ja 2 ½ litran tölkkiä olutta, 3 kg astianpesuainetta, 5 kg pesuainetta, 5 sahnea, sahramia, säilykkeitä, leipää, makkaraa, 24 tölkkiä Colaa, perunalastuja, pähkinöitä, mausteita, karkkia, karkkia ja karkkia, hampaiden puhdistusainetta, banaania, omenoita, kaksi lakkia …

Travemünden satamassa klo 14.55. Finnjet myöhässä. Tavattiin Suomeen tulevia espanjalaisia. Juteltiin. Hieno hytti. Saunaan, uimaan, saunaan uimaan. Syömään. Hieno ateria, mansikoita, kermaa, sisäfilettä, viinipullo ja 340 markkaa. Oltiinhan pian Suomessa.

26.7.1986 Finnjet – Vantaa

Aamupalana Saksan ruoat. Pauli parturiin. Pojat pallomereen. Oleilua. Espanjalaisten opastusta Kuusamoon. Satama – esittelyä saksaksi vanhoille mummoille.

Asematunneli Helsingissä. Maitoa Juhalle. Ja vähän muuta. 100 markkaa ei riittänyt. Oltiin Suomessa.

1987 Berliinissä maraton

Reitti kulki Länsi-Berliinin puolella ja juostiin myös lähellä Berliinin muuria. Ks Maraton matkat.

1997 Düsseldorf

Luennoimassa suomalaiselle yleisölle. En laske kansainväliseksi luennoksi.

2000 Praha – Garmich-Partenkirschen – Innsbrück – Bratislava – Praha

Teimme pienen kierroksen Jukan ja Juhan kanssa Keski-Euroopassa. Ensin lensimme Prahaan, josta vuokrasimme auton. Auto oli turhan pieni, eikä se jaksanut viedä meitä Innsbrückissa (Itävalta) vuorelle, jonne oli tarkoitus mennä laskettelemaan.

Ajankohta oli lokakuuta. Saksan Garmichissa mentiin kylpylään ja siellä saunaan. Saksassa miehet ja naiset saunovat yleisissä saunoissa yhdessä, mikä oli nuorille miehille vähän kiusallista.

Kävimme myös Itävallan Attersee´ssa katsomassa ikimuistoisia kesälomapaikkojamme. Attersee oli syksyllä aivan jotain muuta kuin heinäkuussa. Joskus on sanottu, että älä mene uudestaan paikkaan, jossa olet ollut onnellinen. Atterseessa tuli vähän sellainen olo.