Ranska

Ranskan tasavalta (ransk. République française) eli Ranska (ransk. France) on valtio, joka koostuu Euroopassa sijaitsevasta maasta sekä useista merentakaisista alueista. Ranskan väkiluku on 67 miljoonaa. Pääkaupunki on Pariisi, jossa 2,1 miljoonaa asukasta (osin Wikipedia).

Ranskan merentakaiset alueet: Nähty: Karibia: Guadeloupe, Martinique, Ranskan Guayana, Saint-Barthélemy, Saint Martin – Afrikka: Réunion – Oseania: Ranskan Polynesia (Tahiti), Uusi-Kaledonia Vielä käyn: Afrikka: Mayotte (saari Intian valtameressä). Alle 100.000 asukkaan DX-maita, ehkä ehkei: Karibia: Saint-Pierre ja Miquelon (6000 asukasta) – Oseania: Wallis ja Futuna (13.000 asukasta).

Ranska on tullut tutuksi. Vuonna 1984 menin ranskalaisten ketjukavereiden henkilöautolla Knokkesta Belgiasta Pariisiin. Viimeisen yön juhlat olivat vieneet voimat ja koko auto (5 henkilöä) nukkui koko matkan kuljettajaa lukuunottamatta.

1983 teimme Keski-Euroopan kiertueen, ja tulimme perheen kanssa Ranskaan Sveitsin kautta. Tutustuimme useisiin linnoihin. Ranskasta kotiin tullessa tehtiin päivämatka Luxemburgiin.

1986 matka on kuvattu tässä tarinassa. Silloin tulimme Ranskaan Belgiasta ja jatkoimme Espanjaan.

1991 olin Pariisissa IT-seminaarissa viikon. Seminaari järjestettiin Grand Hotel´issa ja osallistujat saivat olla siellä seminaarihintaan halvalla. Aivan ainutlaatuinen hotellikokemus – vahtimestareillakin oli valkoiset käsineet työssään.

1999 olin Saint Laurent d´Olt´in pikkukylässä viikon asuinpaikkana kylän vanha linna. Ystävystyin kylässä pientä hotellia pitäviin kahteen naiseen, joilta sai hyvää ja tuoretta ruokaa. (Kuvaus alempana).

1999 oltiin Jukan ja Juhan kanssa Pariisissa välilaskulla matkalla Rio de Janeiroon. Aikaa oli käydä kaupungilla.

Antibes Picasso museo. Katsooko hän omaa kuvaansa?

2017 lensin huhtikuun lopulla Nizzaan, josta bussilla Antibes´iin. Kevät oli kesäisen oloista. Ystäväni Suomessa omistaa siellä asunnon, jossa sain viettää viikon.  Antibesin Picasso-museossa tuli käytyä.

Automatka 1986

27.6.1986

Knokke, Belgia – Lille – Paris

Kaksi tuntia aamutoimiin ja ICI PARIS – täältä tullaan. Ajettiin Belgian sivuteitä, mutta kahdessa tunnissa päästiin eteenpäin alle 100 km. Siksi suunta moottoritielle. Kartasta suunta Lille – Paris. Mutta Lyon ei koskaan tullut – missä vika. Huoltoasemalle haaskaamaan viimeiset Belgian frangit bensaan ja kysymys – missä Lille. Se onkin Rijsel eli viitoitus oli flaamin kielellä. Hassua. U:n teko ja raja löytyi. Rajakaupunkiin rahan vaihtoon – euroshekki ei vaihtunut ja takaisin rajalle. Siellä oli kapakka-rahanvaihto, jossa menetettiin 70 markkaa vaihtokuluja.

Liikenne oli hurjan tuntuista – mutta hurjin oli vasta edessä. Kävimme lepopaikassa juomassa ja syötiin suolapalat. Maksettiin tiemaksut ja saatiin iso opaskartta leirintäalueelle mukaan. Eka käännös onnistui, sitten moottori alkoi olla kiehumispisteessä, kun jouduttiin ruuhkaan. Lämmitys päälle – olihan ulkona vain 29 astetta. Ajettiin vähän harhaan – torvet soivat ja hätävilkut palavat ja kolareita kolisi. Mutta Ulla vaan kirosi ja painoi kaasua – hän oppi nopeasti talon tavat.

Leirintäalue ei ollut millään lötyä, mutta 1,5 tunnin sekoilun jälkeen oltiin portilla. Alue oli ihan Seinen rannalla. Seine haisi ja löydettiin paikka. Ja vieressä oli teltta, jossa oli kolme kissaa. Pojilla alkoi hienot päivät. Kissojen omistaja nähtiin pari kertaa vilaukselta. Väsyneinä nukkumaan.

Laivamatka Ryanista Pointe de Graveen

28.6.1986

Pariisi – Eiffel – Louvre – Hallit – Riemukaari

Miikan kanssa kävellen kauppaan. Neljät jugurtit, patonki, cokis 1,5 l, 6 siivua metukkaa, parit vedet + tomaatti, yhteensä 68 Rfr, eli Suomen hinnoissa oltiin. Viime tingassa ehdittiin klo 12 bussiin. Neekeri portilla tiukkasi maksukuitteja, jotka jäivät telttaan. Päästi kuitenkin tämän keran menemään. Camping-bussi metroasemalle kulki Bois de Boulogne-puiston halki. Matka muutama kilometri – koko joukko 32 Rfr. Bussikuski paineli helteessä etuovi auki. Pikkumiehet olivat lentää ulos bussikuskin tehdessä hätäjarrutuksen, jottei olisi rytännyt seikkailevaa avoautoa edessään. 10 lipun metroliput ostettiin jokaiselle. Jukka ja Juha ihastuivat metroaseman lipun juoksutuskoneeseen. Pauli selvitti metron koukerot ja sormilla asemia laskien päästiin Eiffel-tornille. Metrojunaa tosin vaihdettiin välillä.

Neekerit tekivät pipo päässään lintu- ja pitko-ilmapallojen kauppaa. Helle oli valtava ja pojat joivat 7 frangin limut. Miehissä kävivät tornissa Ullan tyytyessä penkillä istuen ihmettelemään koko maailman ihmisten vieressä kävelyä.

Poispurettuja Halleja (Halles) haettiin seuraavaksi. Hallien alueelta löytyi monikerroksinen Galleria-tavaratalo, kerroksia oli maan alla ja päällä täynnä vaate-krääsää ym kauppoja ja ravinteleita. Vesipullo puuttui – ruokakauppaa ei löytynyt ja Ulla sai vesikohtauksen. Hampurilaisbaarissa kävimme ranskalaisilla + juomatankkauksella.

Matkalla Louvreen jouduimme Seinen varrella olevalle eläinkauppakadulle. Koiran pentuja oli häkeissä pitkin seiniä ja Jukka halusi ehdottomasti ostaa yhden mukaan kotiin. Helle jatkui, hiki virtasi ja Jukka juoksi kaikki kaupat läpi. Matkan varrella löytyi onneksi tavaratalo, jonka sokkeloissa aikamme seikkailtuamme löysimme ruokapuolen. Vesipullot kassiin ja matkanteko helpottui. Louvreen löysimme, vesipullot oli jätettävä ala-aulaan ja sinne ne myös jäivät. Jukka totesi ihmiset tyhmiksi kun vesipullot veivät. Mona-Lisaa, Milanon Venusta muumioita ehdimme katsella ennen kuin museo suljettiin.

Champs-Elyseellä löytyi Citroen-Hippo-ravintola. Punasävyiseen ravintolaan oli Citroen-autojen lomaan sijoitettu pöytiä ja pyöreä baari. Ravintolan toiseen kerrokseen menimme näköalahissillä. Tilattiin Citroen Hippo Miikalle ja pikkupojille yhdessä. Aikuiset söivät talon isoimman annoksen sekä 2+3 olutta. Pihvit olivat medium-raakoja ja pikkupojilta jäivät ne syömättä. Salaatti oli hyvää. Saatiin hyvä palvelu + visalasku + apinat mukaan.

Sitten lähdettiin jo Riemukaaren kautta metroon ja bussiin. Kämppärillä oltiin yhdeksän jälkeen. Pronssiottelun jämä ei näkynyt, koska Ranskan TV toimii eri systeemillä. Kissojen kanssa ihmettelyä – tulivat telttaan sisälle. Klo 23 jälkeen kuunneltiin paloauto-poliisiauto-show, ihailtiin Eiffelin valoja ja mentiin nukkumaan.

29.6.1986

Versailles – Notre Dame

Tavanomaiset aamuaskareet + kissojen katsomista. Sitten klo 12 pyytämään meno-ohjeet Versailleen. Bussissa huomattiin, että ohjeet olivatkin henkilöauto-ohjeet. Bussissa oli suomalaisia, joiden äidin kanssa Ulla jutteli illalla ½ kahteen. Heiltä saatiin Finnair-neuvo, että Invalides-asemalta lyhin matka. Siellä metro vaihdettiin junaan. Versailles on mahtava paikka: iso linna, jossa paljon kultaa tauluja ja muita varastettuja rikkauksia. Puisto oli symmetrinen – hehtaarikaupalla suihkulähteitä, altaita, patsaita ja kukkia. Jalat väsyivät ja mentiin nurmikolle makaamaan. Juha työnsi Miikan kenkineen suihkualtaaseen – siitä tapeltiin monta päivää. Pihakaivosta saatiin vettä ja lähdettiin takaisin. Varastettiin lisää matkaa ja ajettiin Notre Damen asemalle. Lippu ei kelvannut, joten ryömittiin kontrollista ulos. (Versaillessa vaihdettiin 41 Kanadan dollaria frangeiksi).

Notre Damessa käytiin katukahvilassa. 110 frangia kaljoista, huh huh. Ryöstö. Löydettiin kreikkalainen kaupunginosa. Ostettiin kaksi kebabia. Hyviä olivat. Illalla oltiin peirllä klo 21 ja ehdittiin nähdä kämppärin TV:stä kolme maalia kun Argentiina voitti maailmanmestaruuden. Tanskalaiset valokuvasivat häviävät saksalaiset.

30.6.1986

Pariisi – Orleans – Parc Floral – Blois

Tippa silmässä Jukka katseli jäähyväisiksi kissojaan. Kello 12 oltiin valmiit uuteen seikkailuun – pois Pariisista. Ensimmäinen yritys toi lähtöpaikkaan takaisin. Sitten löydettiin vahingossa moottoritie ja sinne sekaan. Tietä olisi päästy Versailleenkin. Pois päästiin ja löydettiin Mammutti-kauppa. Pikkupojille tuutit ja syötävää. Ajettiin Loiren jokilaaksoon, joka alkoi Orleansista. Jeanne d´Arcin patsaita ei näkynyt, mutta saatiin ensivaikutelma ranskalaisista viitotuksista, joita kirottiin seuraavat päivät.

Etsittiin Parc Floral kukkaispuistoa. Kun oli ajettu ympyrä ja toinenkin viittojen avulla päätettiin luopua, Mutta poislähtiessä löytyi uusi viitta! Ja nyt löytyi paikkakin. Se oli ihana puisto tuhansine kukkineen. Osa siitä katsottiin puistojunasta käsin. Matkalla ostettiin tien varresta herneitä ja kirsikoita. Alkoi olla ilta ja ajettiin Bloisin lähellä olevalle kämppärille, joka oli jo kiinni klo 19.10. Päästiin kuitenkin sisälle.

1.7.1986

Blois – Chambord – Amboise

Heinäkuu alkoi camping-jonossa. Toimistossa istui yksi nainen tietokoneen ääressä tekemättä mitään, toinen pöydällä samoin, kolmas otti rahat. Ja jonoa riitti.

Ajettiin Blois´iin. Ostettiin aamupalat ja mentiin linnan puistoon syömään. Mentiin linnan. Se oli vaikuttava linna, jonka vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. Linnassa on  paljon taidetta ja vanhoja huonekaluja. Tarkemmat muistot kirjasta Loiren jokilaakso, sivut 48-51.

Bloisista lähdettiin takaisinpäin Chambordin linnaan. Se oli ihana metsästyslinna 1500-luvulta. Linnassa oli päällekkäin portaat, joista toinen vei ylöspäin ja toinen alaspäin. Vastaantulijaa ei näe kuin pienistä koloista, jos on juuri samalla kohdalla. Linnassa oli 440 huonetta ja 365 savupiippua. Ja kaikki tämä vain metsästystä varten. 5400 hehtaarin puisto- ja metsäalueella oli oma kanava ja se on osa vanhaa vallihautaa.

Ihailimme linnaa vielä katukahvilan kaljatuoppien läpi ja matka taas jatkui. Nyt ajettiin pikkuteiden läpi ja mentiin uimaan Loireen. Vesi oli likaista ja Ulla sekä Miikka saivat pupun pöksyyn. Hieno joki, jonka sivistys on pilannut. Pysähdyimme pikkukaupunkiin Amboise, jossa Loiren keskellä olevalla saarella oli camping. Sinne pikkuteltta.  Etsittiin ruokapaikkaa. Jouduttiin kiertelyn jälkeen paikkaan, jossa oli ”lihaa ja ranskanperunoita”. Ranskan makua saatiin omenatortuista. Illalla Miikka ja Pauli lähtivät 2 km päästä etsimään pikkukaloja. Paikka oli kiinni. Kaupunki oli hiljainen ja miltei valoton kun klo 23.30 juotiin colat ja lähdettiin nukkumaan.

2.7.1986

Langeais – Saumur – Royan

Lähdettiin valumaan Loirea alaspäin kohti Saumuria, josta piti ostaa naamareita. Matkalla saatiin päähänpisto käydä katsomassa Langeais´in linna. Se piti katsoa oppaan avulla. Opas puhui vain ranskaa, mutta saatiin paperilla käännökset. Linna oli kodikkaampi kuin entiset, vaikka olikin sotalinna. Kun lopulta päästiin Saumur´iin ei juuri kukaan tuntunut tietävän, mistä saa naamareita. Neuvoivat tehtaalle, kun kauppa löytyi, olivat naamarit blääh, eikä niitä ostettu. Lähdettiin sivuteitä kohti Rochefort´ia. Matkalla oli kuolleita puita ja päätettiinkin ajaa Royan´iin. Sieltä löytyi 4 tähden camping, josta sai konjakilla maustettuja crepesejä.

3.7.1986

Pointe de Grave – San Sebastian, Espanja

Yöllä Ulla pelästyi rapinaa, jonka syy jäi epäselväksi. Uneen päästiin vasta auringon noustessa. Mutta pahin oli vasta edessä. Lähdettiin laivalla yli lahden Pointe de Grave´een. Laiva oli vanha rahtialus, jonka kannelle ahtauduttiin viime tingassa. Tyttöjen rättisitikka ei edes mahtunut laivaan – sivureuna lepatti meressä kun alettiin myrskyisä ylitys. Opel heilui kun käsijarru oli unohtunut päältä. Ulla pelkää tytisi ja ½ tunnin matka oli pian ohi. Miikka ikkunasta sisään avaamaan ovet. Ja sitten alkoi mitä typerin matka Espanjaan. Sivutiet olivat pikkukaupunkeja täynnä ja ne piti ohittaa Centre Villen kautta.

Joka kolmannessa ajettiin harhaan – viivat olivat todella selvät. Viitoitukset esimerkiksi muuttuivat kesken kaiken kauempana oleviin paikkoihin ja ne olivat vinossa. Ei ole koskaan varma, mihin suuntaan pitäisi mennä. 400 km matkaan meni koko päivä, kello 13 oltiin oltu laivassa ja 20.30 Espanjan rajalla. Matkalla oli vain muutama pysähdys – Mammutti, sopan keitto, maiseman ihailu, Ullan vatsatauti ja siinä se taisi olla.

Kotimatka Andorrasta 21.7.1986

Andorra  – Perpignan, Ranska

Vuoristotie oli hankalaa ajaa, mutta lopulta päästiin rannikolle Ranskan puolelle Perpignan´iin ja moottoritielle. Ajettiin niin kauan, että kello tuli 21. Haettiin camping ja oltiin keskellä moskiittoja. Huh huh. Camping ravintolasta ei saanut olutta, koska ei syöty.

22.7.1986

Perpignan – Arles – Monte-Carlo, Monaco – Torino, Italia

Matkamme oli loppusuoralla. Viimeinen uusi maa olisi tänään. Lähdemme jo 9.30 pitkään ja pitkästyttävään ajoon kohti Monacoa. Ohitimme Marseillen, jota edelsivät kauniit merimaisemat. Ajoimme yhdestä tienristeyksestä väärin ja huomaamatta olimme taas menossa Nizzan päätielle. Cannes ja Saint Tropez jäivät näin vain tienviitoiksi.

Komea oli Monacoon tulo –> ks. Monaco. Monacosta Italiaan

1999 Viikko St. Laurent d’Olt´in linnassa

St. Laurent d’Olt on pieni, noin 700 asukkaan ranskalaiskylä etelässä lähellä Välimerta. Kylä on 550 metrin korkeudessa meren pinnasta ja sen läpi kulkee joki nimeltä Lot, jonka vanhasta nimestä (Olt) kylä on osittain saanut nimensä. Kylä sijaitsee 590 km Pariisista etelään ja 170 km Välimereltä.

Lensin Pariisiin, jonka lentokentältä vuokrasin Renault Megane-auton ja ajoin kylästä viikoksi vuokrattuun linnaan. Kylässä oli silloin kaksi leipomoa, joista voi hakea aamuisin vasta leivotut patongit ja croissantit. Kylässä oli posti, kirkko ja kaljapaikka, jossa katsoin Häkkisen formula-ajot.

Kylässä oli kiva pieni hotelli-ravintola, jonka kala-annokset ongittiin Lot-joesta ja jonka pihalla oli yrttitarha, josta sai aina tuoreet yrtit, salaatit ja vihannekset ruoka-annoksiin. Yritin itsekin onkia, mutta ilman saalista jäin. Hain metsästä kastanjoja, joita tuli paahdettua. Ravintolan omisti ihana ranskalaisnainen, jolla oli apunaan vielä ihastuttavampi rouva korkealta lähivuorelta. Rouva kutsui perheillalliselle, jossa opin lisäämään perunamuhennokseen happamia omenoita 1-2 kappaletta.

Ravintolan pitäjä vuokrasi minulle naisten polkupyöränsä ja lähdin katsomaan vuorelle uutta tuttavuutta. Paikalla oli hänen isänsä, eikä kumpikaan puhunut montaa sanaa englantia, joten käännyin takaisin. Rouva antoi minulle matkaan pienen valkoisen Jeesus-patsaan, joka on vieläkin Vantaan asunnon seinällä. Jos menomatka oli raskas ylämäki vuorelle, alamäki oli hengenvaarallista. Ainoa jarru oli käsijarru, joka ei kovassa vauhdissa pitänyt. Siksi piti jyrkimmät alamäet kävellä. Sen jälkeen ajoin pyörällä tasaisempia teitä alueen kyliin ja pikkukaupunkeihin. Ihmettelin, kuinka kirkkoja oli 5 km välein.

2004 olin automatkalla Madridista vuokratulla autolla, joka piti jättää Espanjan puoleiseen rajakaupunkiin. Yritin vuokrata Ranskasta auton mennäkseni tervehtimään kahta kivaa tuttavuutta, mutta jostain kummasta syystä vuokraus ei onnistunut. Vaikka 1999 se oli helppoa ja vaikka 2004 oltiin oltu jo 9 vuotta EU-jäsenmaa. Todella harmillista.

Paluumatkalla näin ennen lentokentälle ajamista Pariisin maahanmuuttajien slummit. Kammottavia paikkoja. Jo vuonna 1999.

1999 Matkalla Rio de Janeiroon 50 v-juhliin, välilasku Pariisissa

Lentomatka Helsinki-Pariisi-Rio de Janeiro Paulin 50-vuotisjuhliin edellytti oleilua päivän Pariisissa. Käytiin Jukan ja Juhan kanssa Eiffelillä ja isänmaallisia kun ollaan, tuli vastaan Suomen katu.

2017 Antibes huhtikuu

Lento Nizzaan ja sieltä bussilla eteenpäin. Asuttiin viikko 75.000 asukkaan Antibesissa suomalaisen ystäväperheen asunnossa. Aivan fantastinen Ranskan Rivieran alueen kaupunki. Kesä oli jo aluillaan, kukat kukkivat ja tori uusia marjoja tulvillaan.

Kylässä on kivat kahvilat ja ravintolat, joten aamupalaa enempää ei asunnossa kannattanut tehdä.

Viikon aikana tuli käytyä myös Cannesissa (junalla), Nizzassa (bussilla) ja Monte-Carlossa (junalla). Monte-Carlon junasta poistuessa minulta varastettiin lompakko. Ei pitäisi olla Euroopassakaan luottavainen. (Ks. Monaco).

Nizzassa on paljon suomalaisia talvea paossa ja tapasin siellä hyvän ystäväni (mm yhteinen matka Hawaii´lle) Anssin lounaalla. Ranskan Rivieralla on hyvät liikenneyhteydet.