Portugalin tasavalta (port. República Portuguesa) eli Portugali on valtio Iberian niemimaalla. Manner-Portugalin lisäksi maalla on Atlantilla kaksi saaristoa, Azorit ja Madeira. Lisäksi Selvagens-saaret ovat hallinnollisesti osa Madeiraa. Nimi ”Portugali” juontaa juurensa roomalaisten alueesta käyttämään nimeen Portus Cale. Se saattaa olla sekoitus latinan ja kreikan kieliä ja tarkoittaa ”kaunista satamaa”. 1400–1500-luvuilla Portugali oli tärkeä taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus ja sen imperiumi ulottui Brasiliasta Malakan niemimaalle. Portugalin siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin. Sen historia alkoi vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja päättyi vuonna 1999 Macaon, Portugalin siirtomaan luovutukseen Kiinalle.  (Wikipedia). Portugalissa on 10,2 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki Lissabon, jossa 500.000 asukasta.

Azorit (245.000 asukasta) on erillinen DX-maa ja lasketaan Eurooppaan. Maa on käymättä, enkä ole tätä aiemmin tarkistanut (2021). Madeira (268.000 asukasta) on myös DX-maa ja lasketaan Afrikkaan. Siellä en ole vielä käynyt.

Matkan valokuvat otettiin dioille, jotka ovat pahoin vaurioituneet vuosikymmenten aikana.

Sunnuntai 6.7.1986

Salamanca ESP – Portugal Coimbra – Figueira da Foz

Espanja: Sitten aamupalalle. Todella hyvät croissantit ja kahvit + limut. Bensa lopuillaan – ja huoltoasema rikki. Pauli joutui veivaamaan tankin täyteen bensaa. Pian oltiin rajalla.

Portugal: Ensimmäiset pumakat täytettiin ja sitten tulivat ensimmäiset kerjäläiset. Lapsista päästyä tuli tielle poliisien näköinen joukko, jotka pysäyttivät auton. Tie oli surkea. Huonossa kunnossa ja mutkia ja liikennekulttuuri Euroopan surkein. Vaaran paikkoja riitti ja metsäpaloja. Ja palomiehet eiät olleet niitä sammuttamassa vaan pakkomyivät merkkejä tien poskessa. Ostettiin tien poskesta pakattua lihaa ja leipää. Jouduttiin keskelle Coimbran juhlia. Liikenne oli täysin sekaisin. Lopulta päästiin rannalle Figueira da Foz´iin.

Telttapaikka oli ahdas, mutta sovittelemalla sinne juuri ja juuri mahduttiin. Ja taas ilmestyi suomalaisia – onneksi niillä oli S-rekkarit. Tulivat Tukholmasta. Uimaan ei enää päästy, koska allas meni klo 20 kiinni. Syötiin kalaa ja kanaa. Kana oli hyvää, mutta kala vaisun makuista.

Maanantai 7.7.1986

Figueira da Foz – Lissabonin sillat – Sines – Lagos

Tarkoitus oli ottaa aurinkoa rannalla, mutta päivä olikin pilvisen holotna. Siksi päätettiin vielä ajaa 1 päivä ja lähteä lopultakin Algarveen. Teltta purettiin ennätysajassa 40 minuuttia, ja juotiin aamukahvit sämpylöineen. Telttapaikka maksoi 12 markkaa. Euroopan halvin! Ja sitten ajo – huonoja teitä – ruuhkia. Huh huh. Etanan vauhdilla päästiin Lissabonin moottoritielle. Ja heti alkoi rahastus. Se oli sentään kohtuullista 3 mk, 2 mk, 5 mk. Lissabon ohitettiin mutta silti harhailtiin. Mahtavat sillat löydettiin kysymällä ja matka jatkui.

Tieltä ostettiin ryppyisen näköisiä appelsiineja. Todella hyviä. Meloni jäi seuraavalle päivälle. Piti hakea lautta, mutta löydettiin todella kaunis näköalapaikka, jossa yritettiin uida. Ja matka jatkui. Ajettiin vähän pieleen ja jouduttiin Sines´iin Deutsche Wellen radioasemille. Sieltä pois kapeaa tietä ja ihmeteltiin kuka hullu tulee Sinesiin kemikaalitehtaiden ympärille. Autoja riitti, ja syy selvisi. Sivutien risteyksessä oli camping-merkki. Ostettiin kioskirähjästä limua, pullaa ja banaaneja. Ja taas ajettiin. Loppumatka kahjun portugalilaisnaisen takana. Hänen ajotaidostaan ei juuri voinut puhua. Kaksi kolaripaikkaa vältettiin ja siitä päästiin eroon vasta Lagosissa. Teltta pystytettiin jo taskulamppujen valossa, mutta matkan päätepiste – Algarve – oli saavutettu.

Tiistai 8.7.1986

Algarve – uimista, löhöilyä ja uimista – Sagres – Cabo de São Vicente

Lagosin telttapaikka oli vähän ahdas, mutta kun auto pistettiin toiselle paikalle, mahduttiin nippa nappa. Aamupalalla käytiin camping-alueen ravintolassa, ostettiin englantilainen lehti ja lähdettiin ruokakassin kanssa rannalle. Ranta oli juuri sellainen kuin oli odotettu, hiekkaa, tyrskyjä ja 20 asteista vettä. Kun uimisesta oli päästy lähdettiin maailman ääreen eli Sagresin takana olevalle São Vicenten majakalle. Maisemat olivat todella upeat, joskaan majakassa ei ollut paljoa katsomista.

Illalla pukeuduttiin komeasti ja lähdettiin Lagosiin ravintolaan. Ateria oli mainio, pojille makaronimössöä, tonnikalaa Ullalle, viinipullo kylmää Vinho verdeä ja Paulille muuta kalaa. Telttapaikalle löydettiin pimeässä.

Keskiviikko 9.7.1986

Sabresin majakka (Tripadvisor)

Lagos

Päivä oli, jos mitä yksinkertaisempi kuin eilinen. Aamupalat tosin ostettiin kaupasta ja ravintolasta vain teetä ja kaakaota. Uimiseen meni koko päivä ja illalla sekoiltiin Lagosin ”keskustaan”. Rantabulevardilta löytyi suomalainen auto 5 metriä meidän parkkipaikastamme. Huh huh. Ostettiin vähän krääsää dioja ja sen sellaista. Telttapöytäkin löytyi, muttei visa-kaupasta eli ei siis ostettu. Pauli söi CATAPLANAA = simpukoita etc krääsää, muut 600 escudon kolmen ruoan annoksen: kalasoppaa, kanaa yms lihaa sekä karamellivanukasta.

Torstai 10.7.1986

Albufeira – Faro

Teltta purettiin ja matkaa jatkettiin uimarannan kautta. Eksyttiin saksalaisten suosimaan Albufeiran teltta-alueelle. Käytiin uimassa 750 escudon altaassa ja Miikka ja Pauli syöksyivät vesiliukumäestä. Faro´on oli pitkä matka, mutta kaikenlaisten lomakyläseikkailujen jälkeen syötiin kallis ateria Olympiassa. Annokset olivat isot, muttei mitenkään ihmeelliset. Oltiin ainoat asiakkaat ja meni 1,5 kertaa enemmän rahaa, vaikkei jälkiruokaakaan ostettu. Illalla palattiin MiniMarketin kautta telttaan: meluinen, tuuleen ja autojen rätinään. Yö oli kuitenkin helppo, jos ajatellaan seuraavaa yötä.

Perjantai 11.7.1986

Albufeira – Praia de Falesia – Faro

Aamupalat syötiin receptionin takapihan penkeillä. Lähdettiin rahan vaihetukseen Albufeiraan. Se oli karmea kokemus. Jonot olivat kuin Moskovassa ikään. Tunnin jonotuksella saatiin lisää escudoja. Käytiin kaupungin uimarannalla, jonne päästiin pääkadun porttiholvin kautta. Väkeä oli kuin meren mutaa. Ei innostanut.

Päätettiin hakea oma paikka. Se löydettiin kun ostettiin aurinkovarjo, kortteja ja Jukalle olkihattu. Myyjä piirsi kartan, joka osui ihan nappiin. Ranta oli rauhallisempi – hyvät sopivat tyrskyt ja varjo oli kiva. Samaa matkaa lähdettiin Faroon, Miku tosin kävi puskan kautta. Ulla ei ehtinyt kun traktori tööttäsi. Farossa ryhdyttiin ostoksille: verkkarit, porsliinia, pöksyjä ja muuta mukavaa. Katuruoka oli pettymys – sellaista se on, joskus hyvää, joskus huonoa. Palattiin campparille.

Lauantai 12.7.1986

Albufeira – Monte Gordo – Praia de Monte Gordo

Yö oli hirvittävä. Melua – autoja – roska-auton hammaspyörät. Kun niistä päästiin, alkoi tuulla. Live music ravintolasta loppui, mutta tuuli oli hurja, teltta pysyi kuitenkin pystyssä. Saimme tarpeeksemme koko Albufeirasta ja pakkasimme tavarat. Aamupala syötiin ja lähdettiin eiliselle uimapaikalle. Nyt tyrskyt olivat parhaimmillaan – uimisesta tosin ei tahtonut tulla mitään. Eilen oli huomattu, että Portugalin aika onkin tunnin jäljessä (Espanjasta). Se oli tärkeää, koska mentiin härkätaisteluun. Varustauduttiin uusilla olkihatuilla ja etsittiin areena. Kortit kirjoitettiin 15 tutulle rannalle.

Taistelu oli kallis, 7000 escudoa, 45 minuuttia odotettiin jätskin ja oluen kanssa. Härkiä oli neljä – kaksi ratsastavaa toreadoria sekä yksi nuori ilman hevosta. Jukka pelästyi pahoin kun härkiin lyötiin piikkejä. Se oli aikuisillekin yllätys, koska mainoksessa luvattiin ettei härkiä tapeta. Hienoin kohta oli ratsastusten lopussa kun miehet kävelivät härkiä vastaan ja yksi hyppäsi päälle. Jukka viittoi, että härät viedään eläinlääkärille hoitoon ja että kopeissa on myös härkäambulanssi.

Kun esitys oli loppu, alkoi portugalimainen töppöily autojen kanssa. Mini ei päässyt kiven yli ja ruuhka oli selviö. Torvet soivat, kivet lensivät ja bussinkuljettaja tappeli jonkun matkustajan kanssa. Illalla ajettiin rajalle päin – löytyi ihana pikku ruokapaikka, joka tarjosi yösijaakin. Ei jääty, mutta ruoka wiener schnitzelit, lammas ja sekoitus-kebab olivat todella hyvät. Palvelu oli herttaista. Kun Juha kaasi ranskalaiset lattialle, saatiin iso kippo uusia.

Yösijaa haettiin pimeässä Monte Gordon ja Praia de Monte Gordon camppareilta. Jouduttiin jälkimmäiseen 5000 teltan sekaan. Yö oli kuitenkin rauhallinen.

Sunnuntai 13.7.1986

Monte Gordo – Espanja: Sevilla

Aamupalana oli englantilainen breakfast munine ja pekonineen. Hinta oli vain 10 markkaa kappale. Paikkana Monte Gordon ranta. Rannan pitäisi olla Algarven paras. Mene ja tiedä – täynnä kaikki paikat oli. Pojat teki hienon hiekkalinnan, jossa laskusilta oli pitkistä simpukan kuorista.

Sitten oltiin jo rajajoella. Se ylitettiin vanhassa sillipurkissa, joka pysyi kyllä kasassa. Vahinko, että filmirulla oli lopussa. Satamassa ei ollut rahanvaihtoa, ja taas oltiin rahapulassa. Tiet paranivat, mutta likennettä ei ollut paljoa. Oli sunnuntai.