Italia – San Marino – Vatikaani – (Trieste)

(Jugoslaviasta) Bolzanoon (sieltä Sveitsiin) 1983

Ajoimme vain päiväksi Italiaan, emmekä yöpyneet siellä. Yksi Cokis-tölkki maksoi 25.000 liiraa.

(Kroatiasta) Ancona – San Marino – Venezia 1984

Kommunistivallan alla olleen Itä-Euroopan autokierroksella siirryimme laivalla Dubrovnikista Jugoslaviasta Italian Anconaan. Laivamatka kesti yön.

Anconasta siirryimme koko perhe San Marinoon. Pääkaupungin keskusta on todella kaunis ja siellä näkee maailman vanhimman tasavallan historialliset rakennukset. Kuljimme siellä päivän, käytiin kahvilassa limulla ja syötiin hyvää italialaista ruokaa.

San Marinon tasavalta eli San Marino on Italian ympäröimä valtio, joka on YK:n jäsen vuodesta 1992. San Marino pinta-alallaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Sen asukasluku on noin 33.000

San Marinosta ajoimme leirintäalueelle lähelle Venetsiaa. Venetsiassa kävimme vain päivämatkalla. Perheruokailu oli niin kallis, että isänä jätin syömättä kokonaan, mutta jouduin silti maksamaan tuolimaksun, koska äiti ja kolme lasta söivät.

Valokuvia matkalta ei ole, koska kamera oli virheellisesti säädetty ja kaikki lukuisat filmirullat olivat tyhjiä. Tarkennukset käsin pidetyistä matkakirjoista.

San Marino ja Vatikaani eivät ole EU:n jäsenmaita.

(Monacosta) Torino 1985

Kesäloman telttaretki matka ulottui Portugaliin, Gibraltariin ja Marokon Tangeriin asti. Paluumatkalla ajoimme Espanjan, Andorran ja Ranskan kautta Monte-Carloon ja sieltä Italiaan, jossa yövyimme leirintäalueella Torinossa.

Romaratona – Rooma – Vatikaani – Pompeji 1988

Kahdeksannen maratonini juoksin Roomassa toukokuussa 1988. Viikkoa ennen maratonia olivat juoksutossuni menneet rikki. Ostin uudet Suomesta ja yritin liikkua niillä mahdollisimman paljon ennen Roomaan menoa. Mutta silti uudet tossut hiersivät jalat puhki. Juoksun jälkeiset päivät olivat varsinaista Aku Ankka-kävelyä, joten tutustuminen Rooman historiallisiin nähtävyyksiin ja Vatikaaniin oli tuskallista.

Juoksun jälkeen menimme Ullan kanssa bussilla Pompejin Vesuvius-tulivuoren purkauksen alle vuonna 79 jääneen kaupungin raunioita katsomaan. Kaivaukset paljastivat paljon silloisen kaupungin elämästä.

Pompeijan entiseltä torilta Foro´lta näki Vesuviuksen. Erityisesti minua kiinnosti kylpylöiden katu, jossa oli tehty ero paremman väen ja rahvaan välillä. Tutustuimme myös amfiteatteriin ja temppeliin. Kaupungin esiin kaivetut rauniot ovat turistirysä ja sen takia siellä on vähän kiusallista kulkea.

(Sloveniasta) Trieste – Venezia 1997

Triesten itsenäisyyden ajan lippu

Vuonna 1997 olin luennoimassa Bledissä Sloveniassa. Kongressin jälkeen tulin junalla Triesteen ja sieltä bussilla Venetsiaan, jossa yövyin yhden yön hotellissa. Trieste oli mielenkiintoinen vanha kaupunki Adrianmeren rannalla lähellä Slovenian rajaa.

Vain päivän kestäneellä matkalla kävin syömässä kaupungin keskustassa Piazza Unità d’Italia´ssa.

Trieste oli itsenäinen maa vuoteen 1954, jonka jälkeen pohjoisosa liitettiin Italiaan ja eteläosa Jugoslaviaan.

Rooma – Vatikaani 2017

hiihtolomaviikolla 21-24. helmikuuta 2017

Koululaisten hiihtolomaviikolla lähdimme vanhimman poikani lapsen Niilon 9 v kanssa Roomaan. Omat matkavaihtoehtoni alkavat olla vähissä, koska kaikki Euroopan maat on tultu nähtyä, eikä nuoren pojan kanssa tohdi lähteä Tunisiaan, Israeliin ja vastaaviin Välimeren maihin, joissa pitää vielä kiertää.

Rooma on aivan liian suuri historian museo. Colosseumilla näkee ihmisen hulluuden. Siellä eliitti hurrasi kun orjat taistelivat keskenään hengestään. Harmi, että Spartacus hävisi oman mielenilmaisunsa. Kirk Douglasin väkevästi esittämä elokuva tuli selkeänä mieleen Colosseumin jäännöksiä tutkaillessa.

Rooma on niin suuri, että tänne hukkuvat turvapaikanhakijat, jos heitä Italiaan on edes jäänyt niin paljon kuin Suomeen tullut. Mutta kaikkialla näkee tämän päivän italialaisuuden: kiinalaisia, lähi-idästä tulleita, afrikkalaisia. Italialaiset ovat itse tummia, joten lähi-itäläiset eivät samalla tavalla erotu kuin Helsingissä.

Tällaistako maailmaa haluamme. Monikulttuuri tarkoittaakin, että kaikki maat ja kaupungit muuttuvat samanlaisiksi.

Vatikaani

Vatikaanista aloitimme kun tulimme junalla lentokentältä ja haimme hotellia. Kävelimme Vatikaanin halki. Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkko näytti Helsinkiin tulevan moskeijan pienoismallilta. Maailmanlaajuisen kirkon pääkirkko taitaa olla pienempi kuin Suomeen rakennettavaksi suunniteltu suurmoskeija. Suomalaisten pitäisi viheltää peli poikki. Tuo on jo liiottelua, etenkin jos moskeija rakennetaan Helsingin paraatipaikalle.

Colosseum

Toisena päivänä oli aamusta iltapäivään kestävä lakko. Siispä tyydyimme kulkemaan lähipaikoilla. Iltapäivällä lähdimme Colosseumiin. Rooman metron oppi nopeasti eka kerralla hallitsemaan. Lapset pääsevät täällä ilmaiseksi ja useamman päivän matkakortti on kätevä ja halpa.

Colosseumin vieressä muutaman sadan metrin päässä on Forum Romanum, joka kertoo vuosisatojen historian. Siellä oltiin pitemmän aikaa kuin Colosseumilla. Etenkin Niiloa kiinnosti historian merkit.

Matkan kohokohta oli Stadio Olimpico, jossa torstaina pelattiin Eurooppa-liigan karsintaottelu AS Roma vs Villarreal Espanja Vila-Realin kaupungista. Netistä hankittiin jo Suomesta ”viimeiset liput”. Stadionilla oli tuhansia tyhjiä paikkoja, eli tässäkin oli taas kyse nettihuijauksesta, jolla vedätettiin ostamaan ylihintaan liput.

Mutta ottelu oli hyvä. Alkujakson hallitsi Villarreal ja teki maalin. Toisen jakson Roma laukoi lukuisia kertoja läheltä yli maalin. Roma hävisi, mutta eipä sillä väliä, koska se oli voittanut ensimmäisen ottelun 4-0.

Jalkapallo-otteluun on vaikeampi päästä kuin minkä tahansa Schengen rajan yli. Lipun ostoon vaadittiin passista kopio. Portilla tarkastettiin, että lippu ja passi ovat saman henkilön. Kassit pengottiin kahdesti. Jalkapallohuligaanit ovat tämän ikävyyden aikaansaaneet. Tällä kertaa en syytä muslimeja, vaikka toki he ovat riski yleisötapahtumissa.

En ole koskaan edes maistanut tupakkaa, mutta kestänyt tupakinsavut työ- ja kokoustiloissa. Italialaiset polttavat paljon. Siksi oli tuskaisaa istua tupakkimiesten ympäröimänä. Savu ärsytti, vaikka oltiin ulkotiloissa.

Rooman olympiastadion oli minulle muistorikas paikka. Juoksin maratonin maaliin stadionin portista ja kaunista kivettyä tietä pitkin viimeiset pari sataa metriä. Ja vain 10 kiloa sitten. Kumpi rassaa enemmän, vuodet vai kilot, mutta eipä minusta olisi nykykunnossa juoksijaksi.

Fontana di Trevi on pakollinen Rooman kävijän rituaali. Onhan se komea suihkulähde. Kun kolikot on heitetty, ei siellä olekaan muuta tekemistä kuin valokuvien otto. Pikkupoikana olin lukenut, että uhkea filmitähti Anita Ekberg oli käynyt uimassa lähteessä. Olisipa ollut nytkin.

Turistirysät ovat jotenkin hoopoja, enkä reppumatkoillani niissä käykään. Nyt tuli käytyä espanjalaisilla portailla. Ihmettelyä riitti, mitä järkeä on istua rappusilla ja luulla olevansa oikein kulturelli. Kun raput käveli ylös, pääsi kävelemään Villa Borghesen puistoon. Askeleita tuli yli 22.000, ihan hyvä määrä yhdelle päivälle.

Pantheon on pakollisia nähtävyyksiä. On ihailtavaa, miten niin hieno rakennus on pystytty tekemään ilman nostureita.

Perjantai-iltapäivällä satoi. Menimme metrolla ja raitiovaunulla Trastevereen, jonka piti olla hieno paikka täynnä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Täynnä elämää. Tarkoitus oli syödä kerrankin jotakin muuta kuin pitsaa. Pitsaa Italiassa syödään kaikkialla. Se on köyhemmän oloista kuin Suomen pizzat, mutta kyllä syötävämpiä. Kunnon ruokaa saa vasta klo 19 jälkeen. No, jäimme varmaan väärässä paikassa pois, vaikkakin oikealla pysäkillä. Ratikassa ei ollut opasteita, eikä pysäkeilläkään siten että ikkunasta olisi nähnyt. Kysyin vieressä olevalta matkustajalta. Italiassa ei juurikaan osata englantia, joten kuusi mammaa ja pappaa tulivat selittämään, että nyt pitää jäädä pois, kinasivat oikein keskenään, joten tiesin jo siitä, että pieleen menee. Ja meni, mitään elävää kaupunkia emme löytäneet ja lähdettiin ratikalla takaisin.

Ihmiset ovat samanarvoisia, hoemme. Mutta mitä ovat Afrikasta tulleet nuoret miehet, jotka yrittävät kerätä elantoaan jakamalla mainoksia turistipaikoilla ja myymällä rihkamaa, jota kukaan ei tarvitse. Mutta rihkaman joukossa oli selfiekeppi, jolla ihmiset voivat kuvata itsensä Fontana di Trevin suihkulähteellä. Sääliksi kävi Afrikan miehet. Heidän elämänsä olisi paljon arvokkaampaa kotiseuduillaan töitä tekemässä. Ja mitä ne suomalaiset suvaitsevaiset oikein ajattelevat hokiessaan, että juuri tämä on tavoiteltavaa monikulttuurionnelaa.

Sitä onnelaa näki aamuisin kun ulkona nukkuneet keräsivät pahvinsa ja vilttinsä suojaan siltojen alle.

Metro on kätevä, mutta aina tupaten täynnä. Melkein aina saa jäädä seisomapaikalle. Täälläkin on nopeimman laki ja mummot saavat seistä, jos eivät ehdi istumaan. En haluaisi tällaista Helsinkiä. Autojakin on aivan hirmuisesti, ja siksi yhä useampi ostaa pienen auton, jolla kulkee kätevämmin. Helppoa ei se miniautollakaan ole.

Illalla syötiin kunnon ruokaa. Roomassa muuten kebab paikkojen vyöry on alkanut. Kun lähdettiin ravintolasta 21 jälkeen, oli pimeää ja paikat erilaiset. Käveltiin harhaan. Apuun riensi kaksi keski-ikäistä rouvaa, jotka toivat meidät perille kädestä pitäen. Tällainen apu on luksusta.

Aamulla on lähtö Suomeen. Tämän jälkeen tuskin enää Roomaan tulen. Joten arrivederzi Roma.

Ollaan nyt odottamassa kotiinpaluuta business-luokan tiloissa, vaikka en sellaista lippua ostanut. Piti tulla junalla kentälle, mutta metroasemat olivat kiinni klo 5.30. Emme jääneet odottamaan, koska missään ei ollut tietoa, milloin asemat aukeavat. On lauantai. Tarkistin junien aikataulut, mutta ei tullut mieleen, ettei metro kulje. Sama se on Hki-Vantaalla. Eka juna tulee lännen kautta vasta ennen kuutta.

PS. Varoitus nettihuijareista. Kun hakee lentoja ja hotelleja, netistä tyrkyttää itseään muiden muassa Booking piste com. Tiedän kokemuksesta niiden systeemit, mutta niistä pääsee matkan alkuun. Hotellimme tuli esiin ensimmäisenä muka 50 % alennuksella. Kun katsoi tarkemmin mistä on kyse, tuli huomautuksia, on vain yksi huone jäljellä ja toinen katsoo sitä parhaillaan. Kun painoin nappia lisätietojen katsomiseksi, tulikin ilmoitus että kiitos varauksesta. Olin laittanut kortin numeron lisätietojen saamiseksi, koska kortin tunnuslukua ei ilmoiteta. Ei tarvitse maksaa, mutta jos peruuttaa, sitä ei voi tehdä ilmaiseksi. On luotu ansa. Hinta oli ihan humpuukia, mutta ”alennettu” hinta hotellin normaali hinta. Hotelli oli ihan hyvä, eikä ollut tarvetta vaihtaa. Henkilökunta kohteliasta ja mukavaa. Sanoivat, että Bookingkingkong ottaa heiltä välistä 18 %, eivätkä he voi noille huijausilmoituksille mitään. Siksi aina pitää yrittää löytää hotelli ilman näitä tyrkytysfirmoja, joita on useita. Kun kuljen yksin, en varaa lainkaan hotellia ja aina olen päässyt nukkumaan. Niilon kanssa kulkiessa niin ei voi kuitenkaan tehdä.

Äsh, tähänkin Facebook-julkaisuun se Booking tyrkyttää itseään, vaikka kirjoitin tarkoituksella nimen väärin. Kirjoitin uudestaan ihan väärin.

Anri: …yövyimme aika lähellä juna-asemaa olevassa hotellissa. Aamuherätys oli kadulta kuuluva kova meteli ja huuto. Ikkunan alla joku oli parkkeeranut autonsa normaalisti kadun viereen. Niin olivat muutkin 10-15 autonomistajaa havainneet tyhjää tilaa kadulla ja saartaneet tämän ensimmäisen auton. Auton omistaja ratkaisi pulman HUUTAMALLA väkeä paikalle niin paljon, että he saivat lihasvoimalla nostettua edessä olevat autot pois hänen autonsa edestä. Miehiä oli noin ķymmenen. Näin siellä silloin 😅

Päivi:  Vau, on ne sinun matkakertomukset niin mainioita. KIITOS sinulle. Millainen oli ilma? Kävittekö katakombeilla missä kristityt kaivoivat makuupaikkoja itsellensä kristittyjen vainojen aikaan? Kyllä se veti meikäläiset melkoisen nöyräksi.