San Marino

San Marinon tasavalta eli San Marino on Italian ympäröimä kääpiövaltio Apenniinien niemimaalla Etelä-Euroopassa. San Marino on 61 neliökilometrin pinta-alallaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Sen asukasluku on 34.000. San Marinon historia ulottuu Pyhään Marinukseen, joka perimätiedon mukaan oli perustamassa valtiota vuonna 301. San Marino oli pitkään melko eristäytynyt kaupunkivaltio, mutta 1900-luvulla se on liittynyt Euroopan neuvostoon ja Yhdistyneisiin kansakuntiin. Maan talous perustuu palvelualaan ja teollisuustuotantoon. Pääkaupunki: San Marino (Wikipedia)

Maanantai 23.7.1984

Kroatiasta Italian Anconaan ja sieltä San Marinoon.

Anconasta lähdettiin kohti San Marinoa, välillä kävimme Petit-baarissa aamulimulla, sämpylöillä ja pahalla kahvilla. Rekkakuskit vieressä terästivät konjamiinilla – ehkä silloin makukin parani – jätimme kokeilematta. Seuraavaksi jouduimme maksulliselle moottoritielle. Automaatista piti saada lippu painamalla punaista nappia, mutta kun takanaolijat tyyttäilivät, Ulla hermostui ja ajoi tienposkeen, josta taas kerran soppa syntyi. Jalkaisin palattiin automaatille yrittäen saada lippua – tuloksetta. Hurja tööttäily takana ja Pauli vuorostaan kojeelle. Eipä onnistunut ja Vahtera haistatti paskat kaikille ja takoi nyrkillä lippuautomaattia. Ennen rekan tuloa kojeelle onnistui Pauli nappaamaan lipun ja seuraava kuski taas pulassa. Tien päättytessä jouduimme maksamaan 450 liiraa eli 15 Suomen markkaa.

San Marinon viitan ilmestyessä jouduimme tuohon maksujonoon, jossa tuhraantui kokonaista 10 minuuttia. Moottoritiellä oli Ulla porotellut sydämensä halusta 130-140:iä hitaiden vuoristoteiden jälkeen.

Italian ja San Marinon välillä ei ollut mitään tullimuodollisuuksia ja yht´äkkiä huomasimme tien kylteistä olevamme San Marinossa. Tie lähti mutkittelemaan kaksikaistaisena ylös vuorelle. Jätimme auton yhdelle tasanteelle ja jatkoimme matkaa köysiradalla. Pikkumiehet innosta hihkuivat nähdessään köysiradan. Kadut ylhäällä täynnä pieniä myymälöitä ja ravintoloita. Poikkesimme heti ravinteliin kaljalle. Juha ja Jukka valitsivat pyörivästä kylmäkaapista muhkeat täytekakun palat cokiksen kanssa. Lysti maksoi 40 Suomen markkaa. 40 markalla myytiin konjakki ja viskipullo – maistiaiset kuuluivat kauppaan. Keramiikasta tehtyjä viinapulloja, nahasta tehtyjä ja mitä erilaisempia puun ym muotoisia hökötyksiä oli tarjolla. Yhdessä kaupassa ihailimme valoja vaihtavaa lamppua ja sen etsimiseen tuhraantui loppuaika. Juhalla oli itku hädästä, mutta lamppu lopulta saatiin. Sitä ei kuitenkaan voinut maksaa Visalla, joita kauppoja San Marino oli täynnä.

Alas menimme köysiradalla ja suuntasimme Riminiin uimaan. Paha pettymys, hiekka oli täynnä aurinkotuoleja toinen toisissaan kiinni ja vesi haisi pskalle. Kävimme pikapikaa uimassa jatkaen kohti Venetsiaa.

Kaikki itäblokin kiertuella 1984 ottamamme valokuvat tuhoutuivat kameran virheasetuksen vuoksi. Nämä kuvat on Rantapallo-sivustolta.