Englanti, Skotlanti, Pohjois-Irlanti, Wales

Iso-Britannia: Englanti, Kanaalisaaret, Mansaari, Pohjois-Irlanti, Rockall, Shetlandsaaret, Skotlanti ja Wales. 

Iso-Britannia

Käsin pidetyn vuoden 1987 matkapäiväkirjan mukaan koko automatka oli erityisen sateinen. Emme juurikaan voineet yöpyä teltassa, minkä vuoksi käytimme bed&breakfast-tiloja. Automatka aloitettiin ajamalla Vaasaan, sieltä laivalla Ruotsiin, sitten Norjaan ja Bergenistä laivalla Newcastleen Englantiin. Matka jatkui Skotlantiin, laivalla Pohjois-Irlantiin, Irlantiin ja sieltä laivalla Wales´iin. Sitten Lontoo ja sieltä laivalla kanaalin yli Calais´iin Ranskaan.

Valokuvat ovat lajittelemattomina olohuoneen laatikoissa. Tulee olemaan valtava työ niiden järjestämisessä. Osa on laitettu heti matkan jälkeen valokuvakansioihin. Matkan aikana otettuja kuvia liitetään matkakirjaan myöhemmin.

Englanti

”This is London calling, BBC World service” oli ensimmäinen kontaktini Englantiin Mende-radiostamme. Olin 12-vuotias. BBC:llä oli myös suomenkielisiä lähetyksiä kerran viikossa.

Näitä BBC:n BigBeniä kuvaavia QSL-kortteja minulla on useampia.

Maan jalkapallojoukkueet olivat tulleet aiemmin tutuiksi Veikkauksen kautta. Tätimme Suoma maksoi minulle joka viikko kaksi veikkausriviä yhden Englannin jalkapallokauden aikana. Olin urheiluhullu ja siksi seurasin tarkoin Turun Sanomista, miten ottelut päättyivät. Kerran sain 9 oikein – silloin otteluja oli veikattava 12. Seuroista lontoolainen Tottenham Hotspurs tuntui kivoimmalta ja olen vieläkin sen kannattaja. Kerran työmatkalla Lontoossa ollessani menin bussilla lauantai-iltapäivän Tottenhamin otteluun. Bussissa vieressäni istui moukarinheittäjä Harri Huhtala (ennätys 78,74), joka tuli katsomaan samaa ottelua.

Lontoon Marathonin juoksin toukokuussa vuosina 1984 ja 1987. Ks. maratonmatkat.

Vuonna 1987 menimme automatkalla Norjan Bergenistä laivalla Newcastleen Englantiin. Vasemmanpuoleinen liikenne onnistui hyvin kun teippasimme auton etuvaloista toisen umpeen. Näin valot eivät häikäisseet vastaantulevia. Newcastlesta ajoimme Skotlantiin, joka onkin varsin lähellä. Laivareitti Bergen-Newcastle on lopetettu vuonna 2008 140 vuoden liikennöinnin jälkeen. Tänään (2020) ei Englannista pääse laivalla Skandinaviaan.

Keskiviikko 8.7.1987

Jupiter-ferry – Newcastle/GB – Aldwych Scotland

Aamulla syötiin laivalla aamupala 160 NOKruunulla. Sekin oli Siljalla paljon parempi.

Kun kello tuli 13 mentiin syömään, 60 NOK per nokka. Liha oli sitkeää, perunan palaset keitettyjä ja vihanneksia oli muutama gramma. Ilmankos kun kurkkukilokin maissa maksoi 30 NOK. Otti vähän päähän, mutta nälkä lähti kun oli paljon karkkia pohjalla.

Laivalla kulutettiin aikaa, pelattiin korttia, katseltiin ja juteltiin norjalaisten opettajien kanssa. Tultiin Newcastleen. Auton peili oli laivassa rikottu.

Sitten alkoi ihmettely vasemmalla puolella ajosta. Ei se nyt vielä mitään, mutta kun joka paikassa oli liikenneympyrät. Huh huh, mitään tienristeystä ei oltu tehty ilman ympyrää. Siinä sitä sitten ihmeteltiin.

Hexham´in kaupungista ostettiin kartta ja oppaita. Haettiin hyvä campingpaikka. Se oli syrjässä kaikesta. Paikka oli linna, jossa kanat juoksivat pitkin pihaa ja pihalla oli yksi teltta. Linnanneito oli ruma akka ja me lähdettiin karkuun.

Lauantai 18.7.1987

Lontoo – täältä tulemme

Tulimme Lontooseen Irlannista. Ensin laivalla Walesiin ja sieltä autolla Lontooseen leirintäalueelle. Alueelta menimme bussilla Lontoon keskustaan.

Sateitten jälkeen päästiin kiertomoottoritielle. Sitä kun oli toista tuntia ajettu voitiin poiketa pohjois-Lontoon esikaupunkeihin vievälle tielle. Camping löytyi aika helposti ja teltta saatiin kuivana pystyyn.

Heti päätettiin lähteä kaupungille. Matka-ajat vaan ovat hirveät. Bussi-maanalainen-yhdistelmä vei pitkälti toista tuntia ennen kuin oltiin Victorian stationilla. Lähdettiin kävelemään kohti Thamesia, mutta tuli uskon puute ja hypättiin mustaan Austin-taksiin, joka vei meidät Leicester Squarelle.

Alkoi rankkasade. Mentiin sateensuojaan. Pauli lähti etsimään ruokaa. Löydettiin ChunCun-meksikolainen ruokapaikka. Se oli hyvä. Ruoka oli hyvää. Señor Conzales-annos maistui pienille, Pauli söi kalaa, Miikka ja Ulla muuta. Juotiin pullo punaviiniä. Jälkiruoaksi jäätelöä ja tequila-kahvia. Lasku 36 puntaa. Hyvä maku!

Kello oli paljon. Oli kiirehdittävä campingille. Lähdettiin asemalta vähän jälkeen klo 20, perillä oltiin vasta 22 jälkeen. Käytettiin 2-kerroksista bussiakin ja pojat tarkkailivat kuljettajan ruudusta.

Kaupunki oli täynnä 2-kerroksisia asuntoja. Olisiko täällä kiva asua?

Sunnuntai 19.7.1987

Lontoo: Madame Tussaud´s – Guinnes World Records

Lontoo sateineen odotti meitä. Lähdimme 1 km päässä olevalle bussipysäkille. Kello oli 11. Pysäkille tuli autolla kolme kaunista tanskalaistyttöä äitineen. Mies vei auton campingille ja tuli juosten perässä. Syy: sade.

Meistä tuli hyvät ystävät. Juteltiin Tanskan sateista vuonna 1982, jolloin matkailumme alkoi Tanskasta. Victoria-stationilla tiemme erkanivat. Menimme rahanvaihtoon. Vaihdoimme 200 puntaa euroshekkejä. 

Sitten taas maanalaiseen. Kello oli jo 14 kun menimme Madame Tussaudin jonoon. Siinä oltiin tunti. Sen jälkeen oltiin lopultakin vahakabinetissa. Kabissa olivat myös Beatles, Hitler, Gorbatshov ja kymmenet muut. Jukka luuli tyttöä nukeksi ja kun hän liikahti, alkoi hervoton nauru. Paikka oli kiva, mutta oli liikaa ihmisiä. Nuket oli hyvin tehty.

Sen jälkeen mentiin McDonalds´iin välipalalle. Välipala oli vähän hölöhölö, mutta pahin nälkä meni.

Taas maanalaiseen ja nyt Piccadilly Circukseen, jossa Pauli muuten asui maratonin aikana. Löydettiin Guinnes-näyttely. Se vasta oli elämys. Luonnollisessa koossaan ollut maailman pisin mies, nopein laihduttaja, mansikka, ampiaisten ystävä, lyhyin nainen. TV-ikkunasta näkyi mummo katsomassa ja Juha yritti koputtamalla päästä sisään. Laika-koira kävi avaruudessa. Paikka oli niin hauska, että Juha halusi sinne seuraavana päivänä uudestaan.

Sitten ruokapaikan hakuun. Sade yllätti ja nyt tuli pettymys. Aina on sanottu, että älkää syökö englantilaista ruokaa. Nyt syötiin ja yök. Laskuttivat ranskalaisista erikseen ja tuolitkin maksoivat 3,50 mk/kpl. Kallis, huono ateria tuli syötyä. Ei enää koskaan englantilaista ruokaa, opimme kantapään kautta.

Taas campingille. Maanalainen oli täynnä mustaa väkeä. Bussiasemalla meni bussi kun lipunmyyjä tyri huomispäivän lippujen kanssa. Piti odottaa puoli tuntia pimeässä ja tuli vähän höntti olo kun oli niin epämääräistä väkeä. Tuli pimeä ja alkoi sataa.

Läpimärkänä juostiin bussipysäkiltä kilometrin matka. Harmitti. Tuli ensi kertaa olo, että lähdettäisiinkö Suomeen ennen aikojaan.

Maanantai 20. heinäkuuta 1987

Buckingham Palace ja ostokset Lontoossa

Hamley´s/Chu Chin/Covent Garden/2 kertaa 2-kerroksisessa bussissa kesken päivää – taksimatka

Aamulla taas lähdettiin kaupungille kello 11 bussilla. Buckingham Palacen edessä oltiin klo 13 eli taas meni pari tuntia siirtymiseen.

Nyt ei ollutkaan edessä muuta kuin ostamista. Jukan tossuissa oli kolme reikää. Siis piti saada sateeseen saappaat ja tossut. Taas satoi. Ulla rohmusi hameita, mutta vain kaksi läpäisi seulan. Miikka sai valmiiksi pestyn farkkutakin. Sen myynyt aasialainen luuli meitä islantilaisiksi. Jukka sai myös puseron koulua varten.

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta – Hamleys. Kuusi kerrosta lasten tavaroita. Pojat tulivat ihan kaheleiksi tavarapaljoudesta, mutta mukaan saatiin auton kojelauta, joka oli kallis ja UFO-lennokki, joka olisi Suomen ensimmäinen myyjän mukaan.

Ajauduttiin ruuhkajunaan maanalaiseen kun Wimpyn jälkeen piti löytää ruokaa. Oltiin kuin sardiinit purkissa. Päädyttiin Covent Gardenin torille, josta otettiin 2 korttelin matkaan taksi – porhoja oltiin.

Kun eilen oli petytty ruoan kanssa ja nyt ei löytynyt sopivaa päädyttiin takaisin meksikolaiseen, jossa tuttu tarjoilija otti meidät vastaan. Ulla ja Pauli söivät itse täytettäviä tortilloja, Jukka samaa, Juha kanaa ja Miikan grillilistan valinta vähän epäonnistui. Valkoviini oli hyvää. 

Soitettiin mummille. Väitti Suomessa olevan varjossa yli 20 astetta. Emme uskoneet ja oli kiva mennä taas sateeseen.

Metrojunista vasta viides oli oikea, joten oltiin teltalla vastaanottamassa yötä ja kaatosadetta vasta kymmenen jälkeen.

Tiistai 21. heinäkuuta 

Lontoo – Calais/France

Teltta pakettiin läpimärkänä kaatosateessa. Lähdettiin hakemaan aurinkoa Ranskasta.

Matkalla ostetut pasteijat osoittivat, etteivät englantilaiset osaa tehdä mitään ruokaa. Hyh ja huh.

Doverin ranta osoittautui matkatehtaaksi. 9,2 miljoonaa matkustajaa vuodessa ylitti 1,5 tunnin matkan Englannin kanaalissa. Laivamatka oli ihan mukava ja laivasta löytyi 100 soittajan viskiä (100 Pipers) Irish Mistin lisäksi.

Skotlanti

Autolla menimme 1987 totta kai katsomaan Loch Nessin hirviötä. Olimme paikalla aamupäivällä ja sää oli usvainen, joten näkyvyys oli heikohko.

(Wikipedia lyh.) Loch Ness (gaeliksi Loch Nis) on järvi Skotlannin Ylämailla, 37 km Invernessistä lounaaseen. Vettä järvessä on enemmän kuin Englannin ja Walesin järvissä yhteensä. Se on erityisen syvä, paikoin yli 230 metriä syvä.

Edinburgissa olen ollut työseminaarissa vanhassa linnassa 1988. Hieno kaupunki.

Keskiviikko 8.7.1987

Aldwych, Scotland

Eksyttiin Aldwychin kaupungin Jakomäkeen. Tuli äitiä ikävä. Tällaistako se Thatcherin Englanti on. Onneksi uskaltauduttiin pitemmälle ja löydettiin majatalo bed&breakfast. Siellä oli kaksi isoa koiraa.

Käytiin pubissa kaljalla ja sausage chipseillä. Ja mentiin nukkumaan. Nyt mietitään, käykö autolla varkaita vai tulevatko ne vasta huomenna.

Torstai 9.7.1987

Aldwych – Edinburg – Iverness

Aamulla saatiin numeroidulta pöydältä munia ja pekonia purkkipapujen kanssa. Juicea oli ja muroja. Marmelaadia paahtoleivän kera. ”Do you want more – thank you” useaan kertaan. Maksettiin 30 puntaa. Kohtuuhinta ajateltiin kun saatiin suihkutkin.

Sitten ajettiin *** kaupunkiin. Sattui market viereen, josta ostettiin halvalla ruokaa ja suklaata. Mars maksoi vain 1,40. Kiivettiin kaupungin muurille ja oltiin tuulessa. Piti koittaa, mitä on skottipiiras: jauhelihaa sisällä.

Matka jatkui kohti Loch Nessiä. Pysähdyttiin ** kaupunkiin syömään. Meksikolainen kana oli kohtuullista, mutta Paulin kalalautanen oli pakastekalapuikkoja.

Katsottiin ostettaisiko kilttihame, mutta maksoi kilkuttimineen yli 1000 markkaa. Ostettiin jäätelöt ja kahvit pullineen. Ei ollut niin ihmeellistä. Suomalainen täti hihkaisi, että meitä kyllä riittää.

Kello 6 illalla saavuttiin Loch Nessin ”esikaupungin” Ivernessin rajalle. Saatiin taulut ja opasteet. Pystytettiin ensimmäisen kerran iso teltta. Alkoi tuntua hauskalta, mutta sitten alkoi Paulin päänsärky. Tämä oli toinen lomamme aurinkoinen päivä.

Perjantai 10.7.1987

Loch Ness – Glasgow – Stranraer

Yöllä alkoi sataa kello 4. Tietenkin aamulla oli kaikki märkänä ja alkoi tavanomainen kiroilu. Syötiin aamupala ja teltta pakattiin märkänä. Osa ei mahtunut enää boxiin.

Lähdettiin Loch Nessille. Tuli Officiel Loch Ness Monster Exhibition. Hauska paikka. Kaiken maailman ihmiset tulivat katsomaan ”ei mitään”. Oli elokuva, valokuvia, kameroita ja vaikka mitä, mutta hirviötä ei kukaan nähnyt. Oli jopa hirviöjäätelöä. Ja matkamuistona vaikka mitä merkkiä, kynää, korttia ja Juhalle pienoismalli, jota pidettiin sylissä puoli päivää. Matka jatkui. Tuli hirviölinna vastaan.

Järvi oli kaunis. Itä-Skotlanti oli vielä kauniimpi. Tie oli kaunis. Vuoret ja laaksot kauniita. Selkisi sekin, miksi ei löydetty 4000 metrin korkuisia vuoria. Kartta oli tietenkin jaloissa. Sen huomasi Miikka. Eli korkeimmat ylimmät vuoret ylittivät 1.300 metriä. Kolarikin tuli vastaan kun ajavat liian keskellä liian lujaa.

Maisemista ei vaan jäänyt mitään mieleen, kun jatkuvasti satoi, satoi ja satoi.

Käytiin F kaupungissa ostoksilla ja syötiin välipala järven rannalla – sateessa. 

Tuli ilta ja Glasgowin esikaupunki. Oli päätetty etsiä aurinkoa Irlannista.

Siksi Skotlanti jäi lyhyeksi vierailuksi. Voi voi, olisi täälläkin ollut auringossa hauskaa. On muuten nähty satoja kilometrejä rantaviivaa, mutta ei yhtään uimaria.

Ajateltiin mennä maalaistaloon yöksi. Sopivasti ennen lauttakaupunkia löytyikin maatila, josta saatiin lastenhuone viidelle. 26 puntaa.

Pohjois-Irlanti

epävirallinen

Lauantai 11.7.1987

Stranraer (Scotland) to Belfast (Northern Ireland)

Aamulla herättiin maalaistalossa. Emäntä oli laittanut parastaan pekonine ja munineen. Pikkupoika ihmetteli suomalaisia ja pissasi housunsa.

Loppumatka oli tietä, jolle paikka paikoin ylsi nousuvesi. Maisemat eivät olleet yhtä huikaisevia kuin aiemmin.

Mentiin taas laivaan Stranraerin kaupungista. Laiva oli matkan tylsin ja lähti 25 min myöhässä. Jos ei ollut kuuma, haisi tai tuuli. Ostettiin vahingossa limsaolutta. Yök.

Tultiin sentään perille. Seikkailumielisinä lähdettiin eteenpäin Belfastin kautta Irlantiin. Ulla pyyhälsi komeasti keskustaan, mutta poliisit syöksyivät päälle. Alue oli sallittu vain busseille, koska pelättiin autopommeja. Kiväärimiehet olisivat ampuneet Belfastissa renkaat puhki. Sen verran ampumisuhkaus pelotti, että jatkoimme matkaa samana päivänä Irlantiin. Parasta unohtaa koko paikka ja samalla unohtuivat postikortit, jotka piti lähettää. Lomasta oli täydellinen siitä, mitä ei tehty.

Ja tietenkin satoi. Nyt sateet olivat lyhyitä pyrähdyksiä. Haettiin suorin tie Irlantiin ja matkan varrelle mahtui mansikanmyyjiäkin.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla oli kummallinen valo-ohjaus, mutta ei lainkaan tullimiehiä. Valoista pääsi yhtä kaistaa yksi auto kerrallaan. Irlannin puolella oli tullimies, joka tiukkasi kaljojen määrää. Antoi leimat kun kauniisti pyydettiin.

Minua on aina vaivannut se, miksi Pohjois-Irlanti ei ole osa Irlantia. Vasta tällä matkalla (2018) se selvisi. Irlanti on ollut historiansa aikana Englannin miehittämä. Vuonna 1918 se teki pesäeron Englantiin, mutta sen kuusi pohjoista kreivikuntaa jäivät Englannin osaksi. Tämäkin edellytti sisällissotaa ja vuonna 1921 ero sinetöitiin. Jalkapallossa Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti ovat omia maitaan MM-kisoissa, mutta olympialaisissa yksi ja sama joukkue. Tuo johtuu jalkapallon historiasta, joka alkaa Englannista.

Wales

Perjantai 17.7.1987

Rosslare (Irlanti) to Fishguard (Wales) laivalla

Tultiin rantaan. Ei vieläkään satanut. Fishguardin kaupungissa käytiin syömässä lasagnet 70 markalla. Sitten kohti Lontoota.

Walesin paikannimet ovat kummallisia – nimet ovat pitkiä ja konsonantteja täynnä.

Jäätäisiinkö Walesiin? Haaveet unohtuivat kun alkoi sataa ja todella rankasti.

Alettiin etsiä campingia. Newportista löytyikin puisto, jossa paikka oli jo periaatteessa kiinni. Kun muuallekaan ei voitu mennä, pystytettiin teltta ja ajateltiin olla tämä yö maksamatta.  Muutoin olisi ollut hyvä, mutta WC-avainta ei ollut, joten pissat tehtiin pensaisiin. Kulkukoira seurasi meitä kävelylle. 

Lauantai 18.7.1987

Casnewydd (kymrin kielellä) – Newport (englanniksi)

Newportin yö osoittautui rauhalliseksi. Aamulla paikka jätettiin. Jukka itki ”koti-puuttuu-koiransa” perään.