DDR

Suomen poliittinen eliitti ihannoi tätä kurjuutta.

Saksan demokraattinen tasavalta (saks. Deutsche Demokratische Republik, DDR, epäviralliselta nimeltään Itä-Saksa) oli marxismi-leninismiä virallisena ideologianaan tunnustanut valtio, joka oli olemassa vuodesta 1949 vuoteen 1990. DDR:n perustivat saksalaiset kommunistit, joista moni oli ollut 1930-luvulta asti maanpaossa Neuvostoliitossa. Alueellisesti DDR käsitti vain Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen. DDR sai muodollisen suvereniteetin 1954, mutta Potsdamissa solmitun sopimuksen nojalla neuvostojoukot jäivät maahan. Seuraavana vuonna DDR liittyi myös Varsovan liittoon. Elokuussa 1989 Unkari poisti rajoitukset maahan tulolta ja maasta poistumiselta, jolloin monet itäsaksalaiset pääsivät pakenemaan länteen ylittämällä niin sanotun vihreän rajan Unkariin ja sieltä eteenpäin Saksan liittotasavaltaan. Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Sen jälkeen mureni nopeasti myös koko DDR:n yhteiskuntajärjestelmä. (Wikipedia)

Saksan Demokraattinen tasavalta, Itä-Saksa, 1984

Ajoimme koko perhe (aikuiset ja 3 lasta, nuorin 4-vuotias) itäblokin maiden kiertomatkan kuuden viikon kesälomalla. Ensin M/S Pomerania laivalla Gdanskiin Puolaan ja sieltä alaspäin aina Turkin Istanbuliin asti.

DDR:n kautta saatiin ajaa Länsi-Saksasta Länsi-Berliiniin ja sieltä Puolaan.

Otimme matkalla lukuisia rullia kuvia, mutta kun ne vietiin kehitettäväksi, olivat kaikki tuhoutuneet jonkun kamera-asetusvirheen takia.

Berliinin maratonin reitti 1987 oli paikoin lähellä Itä-Berliinin muuria.

DX-harrastukseni myötä tulivat 1960-luvulla tutuksi Radio DDR ja Länsi-Saksasta käsin maahan ohjelmia lähettäneet Radio Liberty ja Radio Free Europe.

Sunnuntai 28.7.1984

Länsi-Saksan puolella

Yöllä alkoi taas sataa. Aamukahvien jälkeen ”koko Suomi lähti suihkuun, termiina”. Kaikki oli pakattu, porukka on puhdas. Jäljellä oli vain teltta. Lapset autoon katsomaan olympialaisten avajaisten uusintaa, aikuiset teltan purkuun. Maakepit otettiin varakepeiksi mukaan, sisäteltta roskikseen ja loput jätettiin pinoon puun alle. Maksun aikana huomattiin alueen hoitajan pyöräilevän teltalle päin – tuli kiire ajaa pois. Huh huh, mutta mitä muutakaan olisi voinut tehdä.

Sitten matka Berliiniin alkoi. Auton moottori nykytteli uhkaavasti – tähänkö matka loppuisi. Seuraavalle tankkausasemalle riitti matkaa – 40 km, bensamittari punaisella ja moottori lakkoili. Mutta kaikki johtui vain kosteudesta, kun tankki saatiin täyteen, lakkoilu loppui.

Tienposkessa kahvitauko ja pian oltiin rajalla. Länsi-Saksan puolella tankkaus ja jädet, tulli pöpötti jotain ihmeellistä ja sitten jännitys alkoi – miten selvitä DDR:n tullista.

DDR:n puolella

Piikkilanka-aita-armeija oli mahtava, vartiotorneja ja sotilaita kuhisi. Ensimmäisestä selvittiin helposti ja sitten ohjaus turistibyroon. Yritimme saada kaksi telttayötä Itä-Berliinissä ja käynnin maanantaina lännessä, mutta se ei onnistunut. Pitää muuten varata hotelli tai camping ja täällä jo maksaakin se. Länsi-Berliini haluttiin nähdä, siksi otettiin 2 x 5 DM:n transit-visa Länsi-Berliiniin ja siinä ne tullimuodollisuudet olivatkin. Helpot ja syykin selvisi myöhemmin. Passi annettiin yhdelle sotilaalle ja saatiin 50 metrin päästä se takaisin – välissä oli putkiposti.

Tie oli kuin asfaltoitua perunapeltoa ja Leipzigiin saakka joka tienristeyksessä oli miliisit (100 km matka). Isoimmissa risteyksissä oli vielä vartiotornit. DDR:n saksalaisten sunnuntain viettoon kuului seisoskella transit-tien yli menevillä silloilla ja katselu tielle. Autoja vai vapautta? Siellä täällä oli tankkausasemia, joihin kuului myös ruokabaari ja parakissa oleva DM-myymälä: länsimaisia tuotteita suhteellisen halvallakin. Söimme makkarat, joimme paikalliset hyvät colat ja jatkoimme matkaa.

Ennen Berliiniä pysähdyttiin ruoan laittoon: P-paikkoja oli paljon, mutta kussakin vain yksi pöytä. Neljäs kerta onnistui ja saimme pöydän ihmispaskan ympäriltä – vessoja ei pahemmin länsi-saksalaisten valloittamalle tielle ollut laitettu.

Illan suussa oltiin Länsi-Berliinissä. Ks. kertomus Länsi-Berliinistä.

Jatko 30.7.1984: Sitten lähtö Itä-Berliiniin. Erinäisten vaikeuksien kautta löytyi rajanylityspaikka, mutta se ei ollutkaan ulkomaalaisille ja DDR:n tulli käännytti takaisin. Uusi paikka, mutta siellä sama juttu. Hotellissa olisi saanut olla yön yli 200 DM:lla, mutta matkaa ei olisi saanut jatkaa Puolaan. DDR sanoi, että menkää Länsi-Berliiniin selvittämään, miten pääsette DDR:ään – he eivät tiedä. Sosialismin makua alkoi jo olla kurkussa asti.

Palasimme L-Berliiniin transit-rajanylityspaikalle, jossa tunnin odotukseen sisältyi viisuminosto aikuisille 10 DM, autolle eri paikasta 15 DM ja vielä avustus italialaisille, jotka liiroineen olivat byrokratian puristuksessa. Eivät ressut tienneet sosialismista vielä mitään.

Saimme transit-visan Puolaan ja luvan kiertää Itä-Berliini, josta tuli runsas 100 km turhaa ajoa. Bensa-asemalle oli mittaustauko ja 99-bensaa luvattiin huomenna. Vartin turhan odottelun jälkeen uusi suunta: 50 km välein olisi bensa-asemia, ja Bukarestista oli ostettu halvalla bensakuponkeja, jotka olisi käytettävä. Onneksi ei bensaa niin kuin Sulo Vilen. 30 DM tuhlattiin, 10 DM jäi käteen – voittoa tuli silti (50 Smk oli niistä maksettu).

Ilta alkoi hämärtää – juotavaa ei saanut mistään. Transit-tieltä ajoimme harhaan pimeässä, mutta miliisin avulla päästiin pois. Seuraavana päivänä kuulimme, että hollantilaiset olivat saaneet sakon ja kahden tunnin seisahduksen samasta virheestä. Pääsimme vähällä.

Kello läheni puolta yötä kun lähestyimme rajaa. Yhtään autoa ei nähty 40 km:iin – Suomen Lapissakin on vilkkaampaa. Rajalla päästiin vähällä, joskin Puolan tullimies keljuili, kun on Transit-Visa ja pysähdys Sopotissa (joka oli kirjoitettu toisen miliisin vaatimuksesta). Uusi tullimies kyseli tavanomaiset ase- ja lahjalitaniat ja päästiin pois. Kello oli ylittänyt 24 ja säästimme yhden viisumipäivän eli 30 US$ rahaa.

Tiistai 31.7.1984

Yö Itä-Berliinin campingilla oli yllättäen vaihtunut yöajoksi halki Puolan pitkin perunapeltoisia teitä. Jatkuu Puola.

Karttareitti Suomesta itäblogin maiden kautta Turkkiin ja DDR:n kautta takaisin vuonna 1984.