Guyana

Guyanan kooperatiivinen tasavalta (engl. Co-operative Republic of Guyana) eli Guyanan tasavalta tai Guyana on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Karibian meren rannalla. Sen 790.000 asukkaasta noin puolet polveutuu Intiasta tuoduista työläisistä. Pääkaupunki Georgetown, jossa 75.000 asukasta. Talous on alttiina maailmanmarkkinoiden ja sääolojen vaihtelulle, ja maasta muuttaa koulutettua työvoimaa ulkomaille. Maan eteläosassa asutusta on erittäin vähän

Georgetown, Guyana

16. tammikuuta 2020

Jee, olen kolunnut kaikki Etelä-Amerikan maat. Kuten myös Euroopan. Ja vielä on jäljellä paljon nähtävää maailmassa.

Tulen viihtymään Georgetownissa. Kiva avara kaupunki. Hotelli, jonka valitsin netistä on todella viihtyisä. Ja halpa, 60 USD, sisältää aamiaisen. Ainoa ongelma on hissien puuttuminen, se ei olisi ongelma, mutta raput ovat poikkeuksellisen korkeat, joten etenkin alastuleminen on yhtä loikkimista.

Tämäkin maa on suistoaluetta, joten jokia on paljon. Kyliin ja kaupunkeihin on rakennettu kanavia veden poistamiseksi. Kapeat 1-2 metrin kanavat ovat paikka paikoin kasvien peitossa ja erilaisen muoviroskan täyttämiä. Isommat kanavat ovat siistejä, roskat varmaan menevät Karibian mereen.

Tämähän on ollut itsenäinen vuodesta 1966. Maa oli aiemmin Guiana ja Brittiläinen Guiana brittihallinnon aikana. Ilmankos minulla on mennyt yyt, aat ja iit sekaisin maiden nimissä. Asia alkoi vaivaamaan rantaan tultua, koska tullimuodollisuudet olivat tarkat. Ensin laitettiin kahteen jonoon: kaikki guianalaiset ja muut. Passikontrolleja oli kaksi. Mitään viisumimaksuja ei ollut, pieni reppu pengottiin pintapuolisesti ja sitten tilataksiin, jonne mahtui 18 matkalaista kun tavaratilaa oli vähemmän kuin Surinamen puolella.

Asukkaita on 750.000 eli tämä on suurin kolmesta Guayanasta.

Perillä oltiin klo 16 kun kello siirtyi tunnin aikaisemmaksi. Tulin ikäänkuin kesäaikaan. Myös siksi, että tämä on selvästi vaurain kolmesta maasta. Ja sottaisin. Asuintalot on rakennettu pylväiden varaan. Pitää selvittää syy. Ecuadorissa minulle sanottiin, että talot on rakennettu pylväille, koska muutoin käärmeet tulevat sisään. Täällä voisi olla syynä myös tulvat? tai varautuminen ilmastonmuutokseen (vitsi vitsi, ei tietenkään).

Mitä sitä ennen tapahtui?

Kello 7 saapui Sewak hakemaan hotellista. Koko hotelli vielä nukkui ja ainoaksi aamupalaksi jäi kolme erilaista hedelmää, jotka söin: appelsiini, mango ja **. Mitään muuta en saanutkaan paitsi yhden puolen litran vesipullon, josta join vain osan kun piti pihdata vettä kuuman päivän juomaksi.

** = Lukijani tiesivät. Karambola eli tähtihedelmä. Karambolat ovat vihertäviä, kypsänä kauniin kirkkaan keltaisia ja mehukkaita hedelmiä. Karambolan poikkileikkaus on tähden muotoinen, mistä juontaakin hedelmän toinen nimitys, tähtihedelmä.

Sewakista oli tullut ystäväni. Meillä oli haikeat keskustelut loppumatkan aikana. Tehtiin varasuunnitelma, jos minulle tulisi ongelmia tullissa. Pääsuunnitelma oli, että yritän mennä vaivihkaa tullista mainitsematta mitään leimoista. Ja se onnistui, vaikka passi tutkittiin kolmeen kertaan. Pikkuveneiden paikan poliisit olivat niin mahtipontisia, täältä ei ilman leimaa tai lahjuksia pääse. Isomman laivan poliisi ei asiaan puuttunut. Tai ei se mikään laiva ollut: lautta, joka sullottiin ensin täyteen autoja ja sitten ihmiset mihin rakoon sattuivat mahtumaan.

Passi ja keltakuumerokotustodistus tarkastettiin heti portilla. Sen jälkeen lipun osto, jossa otettiin passi tarkastusta ja lipun kirjoittamista varten. Hinta ovela 128,75 Surinamin dollaria (15 USD), eikä vaihtorahaa anneta. Kenellä sellainen raha on taskussa, ei minulla ainakaan. Oli pakko antaa 150 ja sanoa, pidä loput. Sitten vielä virallinen passintarkastusta, jossa lyötiin leimat.

Sewak sanoi monta kertaa, että soita hänelle kun olen tullut ”kotiin”. Ilmoitin viestillä, että kaikki hyvin.

Matka kesti puoli tuntia, joten olisi siinä ollut vispilällä kulkemista.

Lautan piti lähteä klo 9, mutta se lähti 11.30. Koska tämä on Afrikka. Kaikissa G-maissa afrikkalaistaustaiset hallitsevat väestöä, intialaisia on jonkun verran ja valkoisia vähän. Alkuperäiskansoista intiaanit ja karibit ei ole paljoa jäljellä. Niin se väestö vaihtuu muutamassa sadassa vuodessa Euroopassakin.

Afrikkalainen elämäntapa on ihan OK: Afrikassa ja Karibialla. Mutta ei sillä Eurooppaa ylläpidetä. Hyvät ihmiset eivät tätä tosiasiaa pysty tunnustamaan, koska ihmisarvo. Ja toki ihmisarvot ovat samat, mutta ihmiset ovat erilaisia. Verkkainen elämäntapa ilman kellon aiheuttamaa aikataulutusta ei vaan sovi länsimaisen hyvinvointivaltion pitkospuiksi.

Taksimatka oli epämiellyttävä, mutta meni rutiinilla. Ainoalla pysähdyspaikkaa en saanut ostettua vettä enkä mitään syötävää, koska USD ei kelvannut. Epämiellyttävä, koska matkavauhti oli tutun hurja, paitsi töyssy, töyssy, töyssy. Kaikki maailman töyssyt ovat varmaan tuotu näihin kolmeen G-maahan. Istuinpenkkini oli lisäpenkillä, jossa ei ollut turvavyötä eikä mitään paikkaa, mistä pitäisi kiinni.

Rajat ovat huijareiden suosimia paikkoja, mutta myös rehellisten. Kun menin tilataksin viimeiselle paikalle, tuli ovelle nuori mies puhumaan matkan hinnasta. Luulin häntä rahastajaksi. 21000 dollaria. Sanoin että minulla on vain US-dollareita. Se on sitten sata. Annoin ne sata ja luulin asian olevan selvä, mutta poika toikin minulle 21000 paikallista dollaria. Sillä kuskille maksetaan täällä matkan päättyessä. Täällä on muuten kotiovelle kuljetus, mikä lisää aikaa kummasti. Poika olisi voinut yhtä hyvin häipyä rahojen kanssa. Menin halpaan, koska rajalla väsyneenä ei koskaan kontrolli pelaa niinkuin pitäisi. Ihan mielenkiinnosta laskin, paljonko maksoin liikaa. En mitään, voitin 0,60 dollaria.

Olin kyllä selvittänyt Guyanan dollarin vaihtosuhteen aamulla, mutta puntaan verrattuna. Sitten piti päässä laskien tehdä arvio USD-arvosta ja hyvinhän se meni.

Lentokoneella vai juna-laiva-autolla?

Ilmastonmuutosfanaatikot haluavat kieltää lentämisen muilta, paitsi itseltään. Missään ei ole niin paljon yksityisiä laivoja ja lentokoneita kuin ilmastonmuutoskokouksissa ympäri maailman. Eikä valintoja tehdä ihmisiä syyllistämällä: lentokoneet lentävät täysinä ja puolitäysinäkin niin kauan kuin lentolipuista maksetaan. Vain totaalikieltäminen koko maailmassa vähentäisi lentämistä: esimerkiksi kaikkien lentoyhtiöiden tulee puolittaa lentokilometrien määrä lopettamalla puolet vuoroista ja uusia yhtiöitä ei enää saa perustaa.

Hesarissa on ollut juttu Nigerin väestönkasvusta. Se on jotain järkyttävää, ja tuhoaa maapallon monta kautta. Mutta asiasta ei saa puhua, koska ihmisarvo. Jos jotain todellista haluttaisiin tehdä, laitettaisiin nigeriläiset miehet jonoon kahden lapsen jälkeen ja nips, nips. Niinkuin kaikki miehet maailmassa.

Vaan lasketaanpa. Jos olisin tullut lentokoneella Paramaribosta Georgetowniin olisi lippu maksanut 150 USD. Taksi lentokentälle 30 USD. Taksi Georgetownin kentältä 30 USD. Yhteensä 210 USD ja aikaa 4-5 tuntia, josta lentoajan osuus puolisen tuntia. Lentolippu olisi ollut kallis, yleensä Karibian saarivaltioiden välin lentää 100 eurolla.

Nyt maksoin Paramaribossa taksille 10 USD, Sewakille 50 EUR ja aamun kuljetuksista 30 USD. Laivalippu 150 Surinamin dollaria eli 18 USD. Tilataksi Georgetowniin peräti 100 USD. Yöpyminen Nickeriessä kuuluu menoihin: 150 SurinameDollar eli 18 USD. Elinkustannuksia Nickeriessä en laske ja silti tähän meni 230 USD ja seinäkelloaikaa 33 tuntia. Aika paljon saa lentolippujen hintaa nostaa, ennenkuin tämä auto-laiva-yhteys tulee houkuttelevaksi. Eivätkä nämä autot ja lautat pyhällä hengellä kulje.

Georgetown muuttui pelottavaksi paikaksi


Lauantai 18. tammikuuta 2020

Afrikassa käyvät suomalaiset katsovat bussien ikkunoista, kuinka viehättäviä paikkoja Afrikassa on. Tarja Halonen, ministerit, nenäpäivä-julkkikset ja Ylen toimittajat kulkevat YK-sotilaiden vartioimissa turva-autoissa. Ja Pauli yksin repulla ilman turvamiehiä. Koska Guayanat ovat Afrikan jatke, täällä on samanlaista. Kaikki näytti mukavalta tilataksin ikkunasta kun illalla eilen tulin tänne hotelliin.

Arki on sitten muuta. Kun kävelin keskustaan vajaan kilometrin hotellilta kaikki muuttui pelottavaksi. Nuorisopullistuma näkyy hyvin kaikkialla. Nuorilla miehillä ei ole muuta tekemistä kuin luuhata päivät pitkät kaduilla. Miehiä nukkuu keskellä jalkakäytäviä keskellä päivää.

Hain aamusta asti jalkahoitolaa ja ravintolaa. Oli naisille kynsien hoitoa ja partureita, eipä muuta. Kaikki syömäpaikat tarjoavat samaa kuin Suomessa hampurilaispaikat. On kanankoipia, kanapaloja ja hampurilaisia lihalla ja kasviksina. En löytänyt edes ruokakioskia, josta olisi ostanut hotelliin illaksi jotain purtavaa. Kadulla myytiin appelsiineja ja kookospalmujen isoja hedelmiä. En ostanut.

Päivällä istuin jonkin aikaa rahapelikasinossa. Oli mielenkiintoista havaita miesten hartaus hevosten juostessa kilpaa ja masentuminen kun oma hevonen ei voittanutkaan. Enpä ole tällaistakaan ennen kokenut. Peliin en osallistunut, kuten en Suomessa lottoamiseenkaan.

Täällä tulee pimeä 18.30 enkä aikonut enää silloin etsiä mitään. Tein vielä pienen kierroksen hotellikadulta vastapäiseen suuntaan. Tuli kaksi poliisia ja varoittivat minua menemästä pitemmälle. Minulta varastettaisiin kaikki. Vaikka oli vielä valoisaa. Kun sanoin etsiväni huomista varten ravintolaa, poliisit lupasivat järjestää hotelliin ruokaa, siis sitä samaa hampurilaispaikkojen kyllästyttävää ruokaa. Kun sanoin, etten tarvitse mitään, he lupasivat järjestää naisseuraa. Siis poliisi. Lähdin hotelliin ja edessä on pitkä ilta.

Aamupala täällä alkaa arkenakin klo 8. Se kertoo paljon myös työelämästä. Tulin juuri siltä. Mielenkiintoista, että joka pöydässä on hedelmäkori, mutta niitä ei kuitenkaan liene tarkoitus syödä, koska hedelmät tarjoillaan pöytään valmiiksi paloiteltuna.

Koko pieni aamupala tarjotaan pöytään. Hedelmien lisäksi teetä, lasi mehua ja tänään oli leipää ja lihaa voimakkaassa kastikkeessa. Kukaan ei pääse rohmuamaan, kun tarjoillaan kaikille samanlainen ateria. Ihmistyö on halvempaa kuin ruoka.

Lähden kaupungille, mutta jätän puhelimenkin turvaboxiin. Poliisit varoittivat etenkin Applen puhelimesta. Uusia kuvia ei sitten voi ottaa. Toki melkein kaikki ihmiset ovat turistille turvallisia. Ongelma on se, ettei päältä näe kuka on rosvo. Siksi tulee varotuksi jokaista vastaantulevaa miestä. Se on sama turvapaikan hakijoissa Suomessa. Suurin osa ei ole väkivaltaisia eikä pedofiilejä, mutta sitä ei näe päältä. Suomessa on sakon paikka, jos julkisesti epäilee tulijoita väkivaltaiseksi, täällä poliisi tulee varoittamaan omista kansalaisistaan.

Kaikkina näinä vuosina minua on poliisi tullut varoittamaan kaksi kertaa: tänään ja 2006 Cape Townissa (Kapkaupungissa) Etelä-Afrikassa. Molemmissa mustat poliisit varoittivat mustista rosvoista. Siinä sitä on ministeri Ohisalolla mietittävää kun haluaa etnisiä poliiseja Suomeen. Poliisit tekevät omaa rikollista bisnestään poliisityön ohella.

Meni maku Georgetownista. Olen maksanut hotellihuoneen maanantaihin asti. Tänään katselen, miten jatkan maanantaina. Tosin suo siellä, vetelä täällä. Koko Karibia on mustien vallassa, joten tuskin turvallista oloa tulen kokemaan enää muuallakaan.

Olin Suomessa katsonut valmiiksi, miten jatkan. Täältä pääsee lentokoneella Grenadaan. Se on useiden saarien muodostama läntisen pallonpuoliskon toiseksi pienin itsenäinen valtio. Trinidadissa, Aruballa ja Curacaolla olen jo käynyt, siksi ohitan ne. Grenadassa on 107.000 asukasta Sipoon kokoisella 340 km2-alueella, eli asukastiheys on yli 300 (Suomen 18). Myös Grenadassa valtaosa asukkaista on afrikkalaistaustaisia.

Joo, suvaitsevat selittävät kaiken parhain päin. Kun Rhodesian vilja-aitta muuttui Zimbabwen nälänhädäksi, syyllisiä ovat valkoiset, jotka eivät antaneet mustien oppia maanviljelystä. Ja jotta kurjuus jatkuisi entistä pahempana, viedään valkoisten tuottamaa ruokaa apuna maahan. Ei opita edelleenkään mitään. Uusina syyllisinä ovat ilmaston muutos ja heinäsirkkaparvet. Kantaväestöllä ei ole mitään vastuuta mistään. Lapsiakin tehdään 15 auttamaan kotitöissä. Voiko tyhmempää propagandaa Yle syöttää. Sitä enemmän työtä äidillä, mitä enemmän lapsia hankitaan.

Totta totta, ihmisarvo on. Rikollisen raiskaajan ja ryöstäjän ihmisarvo on sama kuin hänet elättävän länsimaisen heteromiehen. Espanja kuulemma suunnittelee 8-9 miljoonan afrikkalaisen tuomista Espanjaan. Osa varmaan siirtyy eteenpäin muiden EU-maiden elätettäviksi. 9 miljoonaa on Afrikan muutaman kuukauden väestönkasvu, joten sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Paitsi Euroopan tuhoamisessa.

Vihervasemmistolaiset ministerit Euroopassa elävät omassa kuplassaan. He eivät tajua, miten lähinnä nuorten kouluttamattomien miesten aikapommi tuhoaa koko Euroopan. Ainoa mikä lisääntyisi on rikollisuus. Ja suomalaisten verot ja valtion velka. Karibia on hyvä esimerkki väestönvaihdosta, mikä on seurausta afrikkalaisten suuresta syntyvyydestä.

Tietenkin afrikkalaisten joukossa tulisi muutamia fiksuja siirtolaisia. Mutta mitä mieltä on tuoda 9 miljoonaa tomaatinpoimijaa Afrikasta sesonkiluontoiseen työhön ja sen jälkeen tuoda toiset 9 miljoonaa perheenyhdistämisenä. Kannattaako maksaa miljoonan elatus, jotta saa sata, tai vaikka tuhatkin tulijaa, jotka elättävät itsensä.

Tästä lähtien tekstitän kaikki kuvat

19 tammikuuta 2020

Perkele on suomen kielen kaunein sana – ainakin tehokkain

Tänään meni monta tuntia saada lentolippu Grenadaan. Yllättävän hankalaa, mm. koska matkoihini käyttämä luottokortti ei kelvannut Caribbean Airlinesille, vaikka juuri sieltä ostin lipun Cayenneen.

Maanantain matkojen hinnat olivat yön aikana tuplautuneet. Lähden siis tiistaina. Oli vain huonoja vaihtoehtoja. Lähteä halvalla aamulla klo 5.30 ja olla perillä aamulla 8.30 tai lähteä klo 8 tai myöhemmin ja olla perillä kello 21. Yömatkustaminen on vaarallista, ei toki koneessa ja kentällä vaan sillä miten pääsee kentälle tai kentältä hotellille. Varmistin että hotellini tilaa taksin ja siksi lähden yöllä ennen kolmea kentälle, jonne matkaa on 35 km.

Sitten kaupungille, joka oli tyhjä, koska on sunnuntai. Ei ole kaduilla kojuja, ei ihmisiä. Eivät ole hampurilaispaikat auki ja muita en ole nähnytkään. Kaikki kaupat ovat kiinni. Täälläkin tarvittaisiin Sipilän aukiolouudistus tuhoamaan pienten kauppojen elinmahdollisuudet suurten markettien eduksi.

Läksin vähän kauemmas pääkadulta oikealle ja siellä oli kauppatori.

Torit ovat parhaita paikkoja maailmassa, myös Mikkelissä. Ihmiset ovat kivoja täälläkin. Eivät toki yhtä kivoja kuin Mikkelin torin Kaija, joka kutsuttiin presidentin itsenäisyyspäivän juhliinkin myönteisimpänä mikkeliläisenä.

Harmitti, että olin laittanut puhelimen turvaan. Olisin saanut kivoja kuvia Kaijalle näytettäväksi. Ostin ananaksen, joka täällä on pitkän mallinen, banaaneja, appelsiineja ja kookoksen. Yhdellä kauppiaalla oli karamboliakin, mutta sen verran nuutahtaneina, etten ostanut.

Lipun arvoituskin selvisi, joku bpp urheiluseuran lippu. Täällä on joku iso ottelu ja sitä juhlistetaan. Vastaajan englanti oli taas niin vaikeaa ymmärtää, että laji jäi epäselväksi – kriketti on täällä kansallispeli.

Sitä luulisi, että voi kulkea rauhassa kun väkeä ei ole. Läksin keskustasta pohjoiseen autokatujen välissä olevaa kävely- ja pyörätietä pitkin. Eteeni ajoi nuori mies, väriä ei tarvitse edes sanoa, pysähtyi ja nappasi kiinni shortsien taskuuni. Siitä vaan, rahat olivat toisella puolella taskussa ja pullistus johtui askelmittarista. Josta en luovu noin vain. Huitaisin, nuorukainen väisti, ja huusin selvällä suomen kielellä PERKELE. Nuori mies säikähti ja lähti pois pyörällään. Minulle jäi askelmittari. Kello oli 15.

Eilen samassa taskussa oli iPhone.

Varkaat pilaavat fiiliksen. Olin ajatellut tulla huomenna torille uudestaan puhelimen kanssa kuvaamaan torielämää. Fiilis oli noussut eilisestä illasta takaisin hyväksi. Mutta tuon pska-kokemuksen takia alkoi harmittaa ja palasin hotellille. Onneksi pitää tänään tehdä yksi iso työpaperi, joten aika ei kulu ihan tyhjän panttina olemiseen.

Olen saanut palautteita, etten saisi kulkea näin vaarallisissa paikoissa. Joo, mutta Vantaan Myyrmäki on kohta väriltään samanlainen kuin nämä Guayana-maat. Kerrostaloasunnossa ei ole mitään tekemistä, ei siellä viitsi tehdä edes ruokaa kun naapurihuoneiston makkarankäryt tulevat sisään muutoinkin. Miten kukaan on voinut keksiä näin tyhjän ja ikävän asumismuodon kuin kerrostalo ja miksi vihervasemmisto haluaa siirtää kaikki ihmiset kerrostaloihin pois ihmisen asuinsijoilta. Jos kuolla pitää, niin mieluummin nickerin puukosta kuin tylsyyteen Vantaan Mogadishussa.

Fish and ships – Englannin pahinta ruokaa täälläkin

Maanantai 20. tammikuuta 2020

Kello on 18.30 ja pilkkopimeä vartti sitten. Suomessa puolen yön jälkeen puoli tuntia.

Tein viimeisen kävelyretken Georgetownissa, taas eri suuntaan. Löytyi täpötäynnä oleva terassi kalaravintolassa. Tosin kaikki joivat olutta. Laskin viimeiset Guyanan dollarit ja huomasin, että saisin katkarapuja ja Ranskan perunoita. Niitä ei kuitenkaan ollut ja hölmö menin ostamaan fish&ships. Tiesin sen vuosikymmenten takaa brittien suosikkiruoaksi, mutta mauttomaksi mössöksi. Piiitkän odottelun jälkeen sain annoksen. Rahaa jäi olutpulloon, joka maksoi 300 paikallista dollaria eli 1,50 USD. Ravintolassa. Ripeä kävely hotellille pimeässä. Katuvalot eivät paljoa valaise.

Ennakkoluulot eivät tule tyhjästä, vaan ne perustuvat kokemukseen ja tietoon. Niin mauttomia, oikeastaan pahoja olivat sekä kalanpalat että ranskikset. Vähän näykkäiltyäni jäi syömättä. Olut tuli juotua kokonaan.

Odotellessa ehti miettiä huomisia rajakontrolleja. Grenada vaatii poistumislipun. Tulee Finnairin paluulipulle käyttöä.

Rajat Euroopassa ovat merkillinen murhenäytelmä. Kantaväestö joutuu näyttämään passin, jonka saa vain antamalla sormenjäljet passiin. Poliisi tutkii koko kulkijan historian ennen passin kirjoittamista. Pitää olla valokuva ja henkilötodistus tai netissä vahva tunnistus. Maahan tulleella asylum-vieraalla voi olla kymmeniä identiteettejä eri nimillä EU:n alueella, useita Suomessakin. Jokaisella saa sossusta rahaa. Pitää vain vähän kulkea paikasta toiseen rahaa hakemassa. Miten ihmeessä tämä voi olla näin löperöä. Ja miksei sille tehdä mitään. Tällaisesta löperyydestä ne vihapuheiksi väitetyt kommentit syntyvät. Ei ennakkoluuloista, ei rasismista vaan tiedosta, että meitä huijataan mennen tullen.

Alan kohta pakkaamaan. Viimeisen kävelyn aikana tuli olo, että tämä on jollain lailla kiva paikka. Likainen, roskainen, rähjäinen, mutta sympaattinen. Eilinen varas ja poliisin varoittelu sai mielen varovaiseksi. Tänäänkään ei tullut uusia valokuvia, koska puhelin oli visusti turvalokerossa.

Menen aikaisin nukkumaan. Moninkertainen herätys klo 3, hotellin varaama taksi tulee 3.30, kentällä pitää olla viimeistään 4.30. Taksi piti maksaa hotelliin, mikä tuo turvallisuutta. Kukaan valkoinen ei lähtisi kadulta ottamaan taksia aamuyön pimeydessä. Lähtö 5.30. Perillä Grenadassa 8.30. Välilasku Trininadissa, jossa viihdyin vuosia sitten tosi kivassa hotellissa. Selasin matkakirjani Trininad-sivun ja vaarallista oli sielläkin. Mitä afrikkalaistaustaisimmat asukkaat, sitä enemmän rosvoja. Näin se vaan on.

Grenadassa on vain satatuhatta asukasta, joten siellä varkaita on luonnostaan vähemmän – tosin pienempään tilaan ahdettuna, joten ehkäpä tilanne on sama sielläkin. Prkle-huudolla voi tulla tarvetta. Ajattelen niin, että he joutuvat asumaan koko elämänsä täällä, minä käyn vain muutaman päivän per maa. Ehkäpä meidän tulisi ottaa kaikki halukkaat Karibialta turvaan Suomeen. Se olisi yhtä oikeudenmukaista kuin nykysysteemi. Olen nähnyt täällä muutaman musliminaisen, ei kuitenkaan yhtään kaapua enkä moskeijaa. Täällä ottomaanit ovat vasta aloittamassa.

Kommentteja

Terhi: Näin se aamu taas lähti käyntiin Paulin seikkailuista lukiessa. Olen kanssasi samaa mieltä, siellä käymätön ja autossa turvassa istuva ei tiedä todellisuudesta höykäsen pöläystä. …

Anri: Kiitos ”kuvakavalkadista” tekstityksineen, kun mielenkiinto katsoa tarkemmin aktivoituu.

Paula: Loistava kirjoitus!!! 💪💪💪 Todella hurjiin paikkoihin sinäkin uskallat mennä… itse en uskaltaisi ilman isoa joukkoa turvamiehiä. Kiitos, että saan lukea näitä mielenkiintoisia matkakertomuksia!! 😄

Pauli: Paula. En minä ajattele uskallusta. Mutta uskon itseeni, että tapahtuu mitä tahansa, selviydyn. Tästä tulee samanlainen pikalähtö kuin Kolumbiassa, jossa kaupungilla kulkiessani kuului laukaus ja hiekka pöllähti muutaman metrin päässä. Sen jälkeen ei enää ollut kiva olo. Lähdin pois.

Päivi: Mahtava kirjoitus. Paula kirjoitti ettei uskaltaisi ilman turvajoukkoa kulkea, mutta jos minulla olisi matkakaverina Pauli niin uskaltaisin kyllä.

Päivi: Kyllä täälläkin pitäisi varoittaa, ja niinhän Oulun poliisi tekikin, varoitti mutu raiskaajista ja siitäkös meteli nousi. Suurin osa kyllä oli poliisin puolella.

Matris: Kerrostaloasumisesta aivan samaa mieltä. Meidät pakotetaan tylsiin betonilaatikoihin asumaan. Pääkaupunkiseudulla ne laatikot ovat vielä älyttömän pieniä. Kuka sellaisessa haluaa asua? Muuten tuohon kirjoitukseesi, tämähän oli toinen kerta kun perkele säikäyttää varkaan, mikäli oikein muistan? 🤔 

Pauli: Islannin kiva matkaseurani Matris. Totta, en nyt heti muista missä se oli, mutta näin pääsi käymään. Asia palautuu mieleen kun rakennan matkakirjaa valmiiksi Suomeen palattuani.

Cayennestä Grenadaan

tiistaina 21. tammikuuta 2020

Yöllä taksi tuli 3.30 hotellille. Olin 10 minuuttia aiemmin respassa odottamassa taksia. Ja siitä tuli ikävä kohtaloni. Mitäpä suomalainen muuta tekisi kuin räpläisi puhelinta odottaessa. Olin noussut jo tuntia aiemmin ja kaikki oli pakattu illalla valmiiksi.

Olin laittanut pitkät verryttelyhousut matkaa varten, samat joilla lähdin Suomesta. Shortsit veisivät vähemmän tilaa repussa, joka on vielä turhan täynnä. Housujen taskut ovat vähän huonot ja siksi pidän taskun vetoketjua kiinni. Mutta nyt kun taksi tuli, en sitä vetoa tehnyt.

Lentokentälle tullessa taksi oli takapenkillä pimeä. Otin kaksi pientä Tian reppua sieltä ja kuski antoi takaa ison repun. Minulla on sairaalloinen tarkistusvimma ollut aina matkoilla. Onko passi. Onko lompakko. Onko puhelin. Nyt tämä jäi tekemättä. Ja puhelin oli 35 km matkan aikana tippunut taskusta.

Huomasin sen vasta kun täytin turvatarkastuksen laatikoita käsimatkatavaroista. Tuli paniikki, koska ilman puhelinta tulee paljon mutkia matkaan. Oli tehtävä nopeasti päätös, jäänkö lennolta ja palaan hotelliin vai jatkanko. Päätin lähteä. Kun luulen selviytyväni tapahtuu mitä tahansa, nyt on sen näytön paikka.

Kentällä oli kumma systeemi. Lippujen saannin jälkeen piti itse viedä matkatavarat skannerin läpi. Luulin, että skannataan kaikki ja niinpä laitoin pikkureput skannerin läpi ison perään. Sitten hoksasin, että moka. Sain mustan repun kiinni, mutta punainen meni menojaan. Siinä ei ollut matkakohteen tarroja. Käsimatkatavaroissa on vain tärkeitä asioita. Siitä tuli oma stressi. Mutta kun menin gatelle lähtöä varten, punainen reppu odotti tiskillä. Kaikki ei tänä aamuna mennyt huonosti.

Puhelimen katoaminen on oma juttunsa ja useimmiten se varastetaan. Siksi kirjoitan siitä oman tarinan matkakirjaa varten ja julkaisen ensin täällä FB:ssä On hyvä kertoa siitä, miten tulee toimia tai ainakin, miten itse toimin. Hauska yksityiskohta tähän. iPhonessa on Find myphone-toiminto. Oli kiva katsoa kun puhelin surffasi taksissa koko päivän ja illalla palautettiin hotelliin, josta lähdin.

... Päivä jatkuu, ks Grenada