Tansania 2011 – masaihäät ja 170 lapsen isä

15.12.2011 Matka bussilla Ugandasta Kenian kautta Tansaniaan.

Klo 13 oltiin Tansanian tullissa. 50 usd rahastus. Dollarit hupenevat rajamaksuihin.

Ja klo 15 nälkäinen, likainen mies on lopulta perillä Arushassa.

Tällainen öinen bussimatka eri puolilla maailmaa on aina ollut sykähdyttävä kokemus. Siinä säästää myös yhden hotelliyön maksun. Mutta yksi vuorokauden reissu saa riittää. Ei näitä montaa jaksa yhdellä kertaa.

16. joulukuuta 2011 

Jina (nimi muutettu) tuli hakemaan minut hotellistani aamulla. Lähdimme Monduliin, masaikyla-yhteisöön. Tämä ei ole puhdas masaikylä, täällä on vähemmistonä alkuperaiseen masai kulttuuriin sitoutuvia. Mutta masai-kansaa suurin osa. Olen täällä toisen kerran, ja toisen kerran ainoana valkoisena. Täällä ei kuulemma käy valkoisia, paitsi jouluna tulee jotain vanhoja mammoja Euroopasta, syövät yhdessä jouluateriaa nuorten kanssa ja lentävät takaisin. Viime kerrasta 2007 ainoa muutos on internet-kahvilan tulo kylään. Suosittu kahvila onkin.

Kuvan linkki YouTubeen: Paulille lauletaan maasain lastenlaulu. Äänitys on huono, itse kuuntelen kovaäänisen kautta.

Tutustuin Jinan syntymäkotiin. Savilattia, savesta tehty pimeä rakennelma, josta valo saadaan oven kautta. Ikkunat on peitetty, varmaankin moskiittojen takia. Talossa asuu nyt Jinan pikkuveli, alle kaksikymppinen nuori mies. Ja sukua sen mukaan kun yösijaa tarvitaan. Rankalta tuntui, mutta kun mietti miten Suomessa asuttiin vielä 1950 luvulla ei omatunto enää kolkuttanut.

Tarkoitus oli mennä Margretin luo savannille, mutta päivällä satoi niin paljon, etteivät autot pääse eteenpäin. Moottoripyörän selässä joku olisi minut vienyt. En nyt ala kokeilemaan onneani, koska kypäriä täällä ei ole kellään.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Tulin tapaamaan Amina-tyttöä (nimi muutettu), joka on nyt 18 vuotias neito. Silloin 2007 häntä oltiin naittamassa vanhalle juopolle miehelle. Toin hänet silloin Arushan kaupunkiin. Mutta tyttöjen murheet eivät lopu vaikka pelastuisi lapsena lapsentekokoneena olemisesta. Täällä raiskataan paljon nuoria tyttöjä ja monet saavat raiskauksista aidsin ja lapsen. Amina oli viety syksyllä jonnekin viidakkoon sisäoppilaitokseen turvaan. Olemme yrittäneet saada yhteyttä, haluaisin ostaa Aminalle kännykän joululahjaksi ja viedä Kilimandzaroon viikonlopuksi äidin kanssa. Amina on minua odottanut kaikki nämä vuodet ja nyt hän on piilossa. Olisin halunnut mennä sinne kouluun, mutta loppumatka on kuulemma matkustettava vesipuhvelin selässä, teitä ei sinne ole.

Tämä suomalainen humanitaarinen hyvyys ja suvaitsevaisuus näyttää täältä paikan päälta irvokkaalta, rumalta ja itsensä ylentämiseltä. Hyvät ihmiset luulevat parantavansa maailmaa kun ottavat tuhansia somaleja, irakilaisia ja afgaaneja Suomeen elätettäväksi.

Luku- ja kirjoitustaidottomuus ei ole häpeä. Jinakaan ei osaa, mutta hän selviytyy mitä ihmeellisimmin konstein elämästä. Mutta on irvokasta, Suomessa me kotoutamme isolla rahalla luku- ja kirjoitustaidottomia, kun yhden maahanmuuttajan rahoilla tekisi tuhansia lapsia luku- ja kirjoitustaitoisiksi.

Hävettää hyvien ihmisten puolesta, täällä Afrikassa on kaikenmaailman paskahuussimiljoonatuhlauksia, raamatun lukupiirejä, videoiden tekokurssitusta kehitysapurahoilla ja kaikenlaista huuhaata, kun suurin ongelma on se, että naisten asema on niin huono eikä se parane ennenkuin luku- ja kirjoitustaito on ensin saatu kaikille nuorille. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta raiskauskulttuuri on Afrikassa niin syvällä, ettei se muutu sillä että saa lentolipun paratiisiin Suomeen.

En sano että kaikki raiskaavat, se olisi suurta liioittelua. Mutta yksi raiskaaja ehtii tehdä monelle tytölle pahaa. Täällä on myös sillä tavalla erilainen kulttuuri, Suomessa mies saa ja nainen antaa, jos antaa. Afrikassa mies vaatii ja nainen luulee, on annettava, jos on saanut pullon limua kahvilassa. Tämä on toinen syy siihen miksi Amina on piilotettu miehiltä.

Muistutan vielä, että ehkäisy on täällä tuntematonta kuin Suomessa 50-luvulla, joten teiniraskaudet ovat yleisiä ja silloin tytön elämä on käytännössä ohi.

Maarit: Kommentoi puolestani (ystäväni Jaana) tätä Paulin juttua: Erittäin samaa mieltä! Etenkin Afrikassa seksi on aina ollut vallankäytön ja häpäisyn välineenä niin sodassa kuin rauhassa, eikä tuota maskuliinista kulttuuria todellakaan muuteta vain leveyspiiriä vaihtamalla.

17. joulukuuta 2011 · 

Savannin kura-rallista masai-hääautoajelulle

Aamulla oli pakkolähtö Arushaan, koska täältä ei saanut automaatista rahaa. 4 vuotta sitten yli jääneet Tansanian dollarit olivat miltei arvottomia, mutta niin ovat 4 vuotta sitten ansaitut eurotkin tänään.

Oli kuuma päivä, paljon yli 30 astetta. Oli turhauttavaa kulkea ruokatorilla Jinan kanssa, kun hän keräsi ruokakassiin syötävää Margarethin luo menemistä varten. Kun on helle, savanni kuivaa nopeasti. En ole koskaan halunnut olla ostoksilla naisten kanssa ja tämä pätee näköjään kaikkialla maailmassa.

Arushassa oli helle, mutta Mondulissa oli samaan aikaan ollut hirmuinen sadekuuro. Sopimamme taksi ei suostunut lähtemään savannille. En edelleenkään halua kulkea moottoripyörän takana. Sitten joku kahjo sanoi, että hän lähtee autolla ajamaan. Monduli on mäellä, joten matkalla olivat kaikki siltarumpujen suut täynnä kotitalousroskaa, joka oli lähtenyt liikkeelle sadevesien mukana. Kuski oli taitava. Monta kertaa suljin silmäni, ei tästä voi tulla mitään. Savannilla sade tekee syviä ojia, monen metrin syvyisiä, ja sinne raukeaa koko ajan savannin maata. Tänään oli viisi vuohipaimenta hukkunut kun olivat lähteneet vuohia estämään liian lähelle reunamaa menemästä. Maa oli antanut periksi. Ja tuo hullu kuski ajoi pahimmillaan puolen metrin päästä reunasta.

Emme päässeet perille. Loppumatka piti kävellä. Taksikuski tuli mukaan kantamaan Jinan perunat. Täällä ei ymmärretä mittakaavoja eikä muutakaan suhteellista. Torilla myyjä laittoi tomaatit alimmaksi ja päälle banaaneja ja päällimmäiseksi perunoita. Vaadin kassittamaan uudestaan. Kassista tuli niin painava, että vaadin toisen kassin. En saanut kahta erillistä kassia, mutta toinen laitettiin vanhan päälle. Olin varma, että perunat lentävat liejuun.

Margrethin piha oli täynnä lapsia. Miestä ei näkynyt, mutta hänhän on yksi kuudesta vaimosta. Jalkani oli ihan kurassa, mutta minua vaadittiin sisälle istumaan. Kun on maalattia, ei kura haittaa. Kieltäydyin kuitenkin juomasta ugalista tehtyä kaakaon tapaista juomaa. Margareth on taiteilija, ja hän on tehnyt talon lehmän paskasta käsin. Kirjoitin joskus että Kiasmassa talo olisi miljoonan euron arvoinen. Hän oli laittanut sisälle jotain koristetta seinään.

Tuntui taas sateelta. Oli pakko lähteä takaisin, koska hukkuisimme auton kanssa liejuun, jos tulisi lisää vettä. Koko perhe ja lapsilauma tuli saattamaan. Yksi pikkuruinen 3 vuotias tyttö tuli varovasti ottamaan kädestäni ja niin kuljimme koko matkan autolle käsi kädessä. Hänen vuotta vanhempi veljensa katsoi toista vapaata kättäni ja niin minä sitten kuljin kahden likaisen lapsen kanssa savannilla kohti autoa.

Vaan autohan ei suostunut lähtemään liejusta. Mikko Hirvonen olisi ollut kateellinen siitä taidosta, jolla kuski ensin peruutti auton kuraliejussa taaksepäin ja sitten liukasteli toista reittiä pitkin vetistä savanniruohoa kuivemmalle osuudelle. Silmät oli pakko välillä laittaa kiinni. Kun matkasta selvittiin, oli auto ihan kurainen ja minun sääreni kurassa ja kengät ihan savessa. Kuskikin sanoi ihmeissään, että olinpas hyvä. Ja lyötiin peukkuja yhteen.

Masai-häät

Oli kova homma saada itsensä puhtaaksi. Respa järjesti tossujen pesun ja sitten kuljen illan varvastossuilla. Vaan nyt olikin masai-häiden vuoro. Jäimme katsomaan aitoja masai-häitä ja järjestäjät pyysivät mukaan. Morsian oli kaunis kuin kukka, tuskin 16-17 vuotta. Mies oli selvästi yli kolmenkympin. Masait olivat pukeutuneet juhlavarustuksiin, joka tarkoittaa sitä, että keppi on suora ja musta. Arjessa kepit ovat vinksallaan. Masai-vieraiden osuus jäi noin puoleen, loput olivat pukeutuneet länsimaisiin juhlavaatteisiin. Masainaisilla oli hienoja kaulakoruja ja korvakoruja. Ruokaa piti syödä uhan kanssa. Musiikki oli tosi ihanaa afrikkalaista, iloista ja mukaansa tempaavaa.

Maasai-häissä syötiin ruoka sormin. Häät jatkuivat puoleen yöhön.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kun tuo musiikin melu alkoi satuttamaan korviani, halusin lähteä välillä kävelylle. Vaan ei onnistunutkaan. Kun Jina oli mukanani, hää-auton kuski sanoi että hän kuljettaa meitä Mondulissa kun hääpari ei autoa vähään aikaan tarvitse.

Sain Aminan puhelimen päähän. Myös hänen sisäoppilaitoksessaan on satanut niin paljon, ettei hän uskalla lähteä kävelemään pois talosta. Matkaan menisi 8 tuntia, eikä niitä vesipuhveleita nyt ole. Hän pyysi että odottaisin Arushassa muutaman päivän. Kun tulisi kuivempaa hän juoksisi katsomaan minua. Amina on tosi kiintynyt minuun ja pitääkin minua isänään, koska pelastin hänet joutumasta vanhan miehen lapsivaimoksi.

Monduli on muuten tosi viehättävä paikka. Jos ei tietäisi, mitä monien talojen sisällä on, tänne voisi vaikka muuttaa. Jotain Lieksan oloista, eli aikana jolloin Lieksa oli vielä suomalainen kaupunki. Kun ajattelee, että järvet ovat täällä savannia. Asukkaita täällä ei voi olla tuhattakaan, tai jotain sellaista.

Muuten varmaan moni lukijoistani pitää masai kansaa taikauskoisena, kun luulee että kaikki paha pelästyy mustaa miestä. Vaan mitä muuta kuin taikauskoa on se, että koko kaupunki herätetään klo 4.10 siihen, että jotkut haluavat pyllistää Mekkaan keskellä yötä. Taikauskoa sekin. Itse asiassa uskon, että monet pahat mielet pelästyvät savannilta ilmestyvää sysimustaa miestä. Eli taikausko toimii paremmin kuin virallinen usko.

Masai-häissä

Häät olivat oma juttunsa. Masaikylassa Mondulissa oli suuret häät ja pääsin kuokkavieraaksi, kun olin kylän ainoa valkoinen. Tämä ukkeli taas elää taljansa päällä ja juo verta jaksaakseen nuoret 12 vuotiaat morsiamet. Tämä asuu kaukana kaikesta Arushan ja Ngorongoron välillä 350 lapsensa ja lapsenlapsen kanssa ja vuohia on varmaan tuhat. Niitä tarvitaan kun ostetaan uusia vaimoja. Kärpäsiä siellä oli ainakin sata miljardia. En tiedä onko 120 v, itse sanoi. Ei täällä ole mitään kirkon kirjoja. Mutta kyllä aika vanha pitää olla että saa 170 lasta. Eihän sitä joka kerralla tärppää ja onhan se odotusaikakin 9 kk. Suomessa joutuu tuomiolle, jos sanoo että on paskakulttuureja ja sitten niitä muita. Aion sen kuitenkin sanoa kun tulen takaisin, Iltalehdessa. Jos kaikki suvaitaan ja kaikki on niin hienoa paitsi suomalaisuus, niin ollaan menossa tosi kurjaan yhteiskuntaan, jossa sananvapaudella pyyhitään takapuolta ja vain suvaitsevaiset lumetodellisuudessaan saavat määritellä yhteiskunnan sisällön.

Olen Moshin kaupungissa. En saa täältäkään kuvia ladattua. Vaan ihmettelen, että kesäkuussa Iltalehteen kirjoittamani Maailma on kaunis on noussut takaisin luetuimmat listalle viidenneksi. Mitä Suomessa oikein tapahtuu kun tällaisia ajatuksia tarvitaan, vai onko kyse joulun odotuksesta.

Tiina: Onko teillä jokin yhteinen kieli?

Pauli: Pärjätään englannilla. Aminan englanti on jäänyt heikoksi, koska maasai koulussa ei opeteta englantia, eikä tietokoneita ole lainkaan. Viittomakielellä ja sydämen kielellä pärjää kaikkialla maailmassa. Olen muuten nuortunut matkalla ainakin 10 vuotta ja kiloja on kadonnut monta.

Tiina: Hienoa, matka kuulostaa kaikin puolin onnistuneelta.

Marienne: Aivan ihana kuva! Pauli, voi kun voisin olla siellä kanssasi. Tsemppiä sinne täältä toimistosta – tiedät kyllä mistä…

Pauli: Hyvää Jouluaikaa teille kaikille sinne!

Päivä 170 lapsen isän vieraana

Kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Ja suvaita pitää kaikkea, myös lukumääräneutraalia avioliittoa eli moniavioisuutta. Ja kissan viikset. Tässä vähän tietoa niille punavihreille, jotka haluavat suvaita kaikkea.

Masaimiehen nuorin vaimo on 12 v tyttö, jonka hän oli ostanut 10 lehmänkantturalla ja 10 vuohella. Lapsilykky on hidastunut, vaikka kovin haluaa saada vielä lapsia. 170. lapsi on jo ehtinyt muutaman vuoden ikään. Moniavioisuus tarkoittaa sitä, että kyllästytään edelliseen ja otetaan taas 12 v lapsi tuhottavaksi.

Miehen koko perhe asuu vähän kaukana kaikesta. Monta kilometriä naapuriin. Lapset jäävät kotiin, ja hakevat omia vaimoja. Siksi perheessä on 350 lasta ja lastenlasta ja vaimoja. On rakennettu oma koulu perhettä varten.

Mies tappaa vuodessa 2 vuohta, joiden veren hän juo. Hän ei juo vettä ei syö suolaa eikä sokeria. Vain lihaa. Ja juo sekoitusta, jossa on verta, kookosöljyä ja jonkun puun juurta sekoitettuna.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Masaimiehen omien lasten koulu muistuttaa paljon Hiiden kansakoulun luokkaa 1950-luvulta. Ja niinpä, joku kanadalainen kehitysapuhörhö onkin lahjoittanut pulpetit ja liitutaulun ja saanut nimensä viilletyksi penkin seinään.

Kärpäsiä oli aivan hirmuisesti. Taas murtui yksi median valhe kärpästen vainoamista pikku lapsista. Kyllä ne vainosivat minua yhtä paljon. Ja kun pihalla on satoja vuohia ihmisten seassa, niin paskaa riittää ja kärpäsiä.

Ystävällisiähän he olivat. Silti jokainen tänne lapsena tuotu lapsivaimo on ollut vain lapsentekokoneena ja miehen suuruuden hullun seksihulluuden väline. Masai-ihmisistä halutaan nähdä asu ja keppi, mutta tämä toinen totuus ei kyllä mairittele masaimiehiä, ei Tansanian virkamiehiä, ei kehitysapuihmisiä. Sillä vaikka tämä mies voi olla lastenteon maailmanmestari, on monen vaimon omaavia haastajia ihan liikaa. Sanon että moniavioisuus on maailman paskinta kulttuuria, kuvottavaa, sairasta. Naisten alistamista. Pedofiliaa. Ja suomalaiset tukevat verorahoin somalien moniavioisuutta. Hävetkäämme kaikki suvaitsevaisuuttamme.

Se masai-miehelle kunniaksi, että hän ei sentään pistä sossua maksamaan haaremiaan. Perheen talous on hyvin omavarainen.

Anri: …siis oliko tämä masai-mies näiden edellisten kuvien sulhanen. Edelliset olivat Hääkuvia, mutta kenen häistä olikaan kysymys? Pauli: kaksi eri asiaa. Ukon kylä ja häät. Ei samoja perheitä.

Amina löytyi Moshista. Hänestä oli kasvanut nuori neito. Vaan kouluasiat täällä ovat niin pielessä, että kehitysapuihmiset saisivat hävetä 40 vuoden ajan tapahtunutta rahan kaatamista. Väkiluku on kasvanut tässä ajassa 9 miljoonasta yli 40 miljoonaan. Pian ollaan 65 miljoonassa, sen ajan minäkin näen. Mitä ihmettä me eurooppalaiset teemme, että olemme tuhoamassa koko maanosan. Vaalituki Paulille tulee liian myöhään.

Monica: Apua, olinko mää yht´kaunis aikoinani…niin ku olin morsneitona. Pauli: Olit Sinä kaunis silloin ja tänään.

21. joulukuuta 2011 · 

Turvallisuuden tunne kadoksissa

Afrikan matka olikin jo liian mukavaa. Nyt on ollut kolme päivää vaikeampaa. Tansaniassa tehdään samat virheet kuin Suomessa. Myydään sijoittajille kaikki, minkä irti saa. Masaikansan metsat on myyty bisnesmiehille, jotka tekevat sinne safarialuetta. Kansa on ajettu pois asuinsijoiltaan, josta he saivat perunaa, banaania, sieniä, lihaa itselle ja myös myytäväksi. Kaupunkien ennestään suuret nuorten miesten turhautuneet joukot ovat kasvaneet.

Myös Ngorongoron masaikylä on teatteria. Se on rakennettu varta vasten turisteja varten. En halunnut mennä sellaiseen keinotodellisuuteen ja siksi lähdin masaiukon vieraaksi.

Kun tulee bussiasemalle, on valkoisen miehen kimpussa kymmeniä perskärpäsiä, jotka yrittävät myydä jotain, tarjota kyytiä tai apua ja suoraan sanoen varastaa kaiken minkä irti saa. On tosi kova työ päästä näistä roskajoukoista eroon. Tansanialaiset itse puhuvat minulle rabbish-porukasta. Tallaista olen kokenut kaikkialla maailmassa, mutta en näin pahana kuin nyt Tansaniassa.

Minulle on tultu huutamaan ja haukkumaan. Painu sinä paska valkoinen pois täältä, tai tapamme sinut, on pahinta mitä minulle sanotaan. Paikoissa, jossa olen ainoa valkoinen, kohtelu on hyvää. Mutta jos on enemmän turisteja, he ovat vain rosvoamista varten.

Hei presidenttiehdokas, oik.yo Eva Biaudet. Etkö voisi suojella myös minua suomalaista täällä Afrikassa, kun olet niin huolissasi siitä miten suomalaiset ovat paskarasisteja, jotka eivät rakasta maahanmuuttajia. Ei täälläkään kaikki rakasta valkoista miestä. Olen mattivarma siitä, että minun turvallisuudentunteeni on tällä hetkellä murto-osa siitä, mitä afrikkalaiset Suomessa pahimmillaan kokevat.

Juuri nyt ei oikein huvita olla täällä. Siis onhan tämä kivaa, mutta jatkuva pelko kun kulkee kylillä, alkaa rassata. Yritän päästä jouluksi Ghanaan.

21. joulukuuta 2011 · 

Matkan arkea

On kaksi asiaa, mitkä Afrikassa eivät toimi. Vessat eivätkä hotellihuoneiden telkkarit. Vessa saisi toimia. Kun suomalaisia kovaa vauhtia vaihdetaan parempiin ulkomaalaisiin, niin älkää tuoko putkimiehiä Afrikasta. Tuokaa heidät Puolasta. Katarussa vesi oli niin ruskeaa, että luulin täälläkin on käynyt nokialainen putkimies. Vai oliko Nokian putkimies maahanmuuttaja.

Kun presidenttimme taas uuden vuoden puheessaan haukkuu suomalaiset rasisteiksi, niin hän voisi joskus jalkautua tänne paikan päälle. Kerroin erikseen kuinka on alkanut aika ajoin hirvittää olla täällä, enkä silti kulje lainkaan pimeään aikaan ulkona. Addis Ababa oli ihana poikkeus. Siellä oli hyvä olla, meni minne tahansa milloin tahansa. Kyllä suhtautuminen ulkomaalaisiin on samanlaista kaikkialla. Aina on joka maassa joukossa ihmisiä, jotka eivät siedä ulkomaalaisia. On turha syyllistää niin paljon suomalaisia, me sentään olemme sivistyneitä suhteessa vieraisiimme.

Toki tämän kaiken olen tiennyt kun olen matkaan lähtenyt. Joten ei siitä enempää.

Ajattelen kauhulla mihin maailma menee. Afrikassa on jo nyt kaupungeissa liikaa autoja. Ja aivan liikaa ihmisiä. Kun väkiluku tuplaantuu lyhyessä ajassa, niin mihin nämä kaikki mahtuvat. Entä jos elintaso lisääntyy samalla, kauhistuttaa ajatuskin autojen tukkeamista paikoista. Kampala oli aivan mahdoton paikka liikkua taksilla. Ja kuinka suuri tappelu tulee kaikesta. Nyt kun haluaa mennä dala dala bussiin, kymmenet perskärpäset repivät sinua edes takaisin, halutessaan omaan bussiinsa. Kun bussi pysähtyy minuutiksi, paikalle juoksee kymmeniä, jotka myyvät kaikkea mitä nyt kantaa jaksavat. Varmaa on, että liikaväestö siirtyy enenevässä määrin Eurooppaan. Muutaman vuosikymmenen jälkeen Helsinki on samanlainen levoton muurahaispesä kuin nyt ovat useimmat mustan Afrikan suuret kaupungit.

Moshissa jäätiin parvekkeen vangiksi. Otin perhehuoneiston, jossa kaikilla on tilaa. Valkoisen miehen huonemaksulla saa isomman huoneiston samaan rahaan. 30 us dollaria ei ole paha hinta kolmen hengen huoneistosta. Vaan menivät äiti ja tytär parvekkeelle ja jättivät oven auki. Oli jo ilta pimeä ja syöksyin laittamaan oven kiinni moskiittojen takia. Vaan olin väärällä puolella ovea ja slam. Sitten vaan huutamaan kadulle, että voisiko joku mennä respaan jne. Kului tunti ja toinen. Moskiitot alkoivat vaivata. Sitten päästiin toisen huoneiston kautta sisälle. Ja sitten potkaistiin oman huoneiston ovi auki, koska olin laittanut sen säppiin. Niin helpolla rosvot siis tulevat ovesta sisälle, jos tullakseen ovat.

Meillä on kyllä hauskaa. Afrikkalaiset eivät elämää sure. Vaikka naisten tarinat olisivat aivan liian julmia kirjoitettavaksi julki. Silti heillä naurua riittää. Jos hetkeksi jään miettimään euron kohtaloa, minut palautetaan maan pinnalle. Afrikkaan ei tulla miettimään. Kehitysapuihmiset kääntyisivät häpeästä haudoissaan, jos kuulisivat näiden kahden naisen elämäntarinan.

Kun turvallisuuden tunne on mennyt, on alkanut vaivata muukin. Kaikkialla on niin helvetin paskaista. Mikä ihme, ettei mitään osata pitää siistinä. Ei siisteyttä opita kehitysavusta, se on tai ei ole äidinmaidossa saatuna. Miksi kaikki on rempallaan. Miksi tiet ovat kurjia.

Eero Paloheimo kuittasi kaiken monisatasivuisen kirjansa nimeen “Tämä on Afrikka”. Mitään ei kannata ihmetellä. Riittää kun sanoo itselleen, tämä on Afrikka.

23. joulukuuta 2011 · 

Hyvät FB ystävät ja perheeni – kaikille Hyvää Joulua Suomeen ja Merry Christmas to my friends abroad

Ostin juuri joululipun Ghanaan. Aaton vietän tansanialaisten ystävieni kanssa ja sitten kohti uusia menoja.

Kaikki on mennyt mukavasti. Olen alkanut tottua noihin vainoaviin perskärpäsiin ja nyt minua vain naurattaa heidän virityksensä. Olen niin nuortunut, että kiipeän 4 kerroksen huoneeseen rappuja ylös kuin nuori varsa. Todellinen Paul Newman tulee Suomeen. Riku todella saa maratonkaverin Japaniin ja tulee tossuttomille tossuille käyttöä. Sähköposti ei vieläkään toimi, welhon kanssa matkattiin 40 maassa ilman ongelmia nyt dnawelho on mitä on.

Hyvää tässä joulussa on se, ettei tule syötyä liikaa. Täällä Afrikassa se on mahdotonta.

Kaikille lumista joulua.

24. joulukuuta 2011 · 

Pauli’s style

Jokainen meistä haluaa jotakin omaa jäävän jälkipolville. Minä jätin Afrikkaan uimatyylini. Olen lapsena yksin opetellut uimaan ja uin aivan väärin. Uin kyljelläni oikea käsi kauhoen edessä ja vasen käsi jotenkin räpylänä antamassa vauhtia.

Olin joulu-uinnilla ja altaalla oli paljon paikallisia lapsia. He katsoivat uimistani ja kun olin lähtenyt pois, kaikki lapset uivat minun väärällä tyylilläni kilvan altaan päästä päähän. Lapset olivat puhuneet, että otetaan mallia tuosta valkoisesta miehestä. Se varmaan pitää toisella kädellä vatsastaan kiinni, jotta ei hukkuisi.

Tämän selityksen kuultuani on koko ilta naurattanut asia. Toivottavasti unohtavat uintini mahdollisimman pian, tai täältä ei tule jani sievisiä maailman huipulle.

Joulutervehdys iloisena joulukeskustelusta

Tansania on täynnä kukkia, ja monta metriä korkeita lilan värisiä kukkia täynnä olevia puita. Olen kulkenut tänään Arushassa tällaisen paratiisin läpi. Paratiisissa tapasin nuoren masaimiehen, jonka kanssa juteltiin monta tuntia Afrikasta.

Aloitimme puhumaan jalkapallosta. Tansanian nuoret ovat pärjänneet miehiä paremmin, niin on Suomessakin. Messi, Etoo, Drogba, Christian Ronaldo, Suarez, koko maailma tuntee heidät. Sanoin suosikkijoukkueeni olevan Barcelona ja maajoukkueista Brasilia. Ja pääsin miehen suosioon.

Mies myöntää, että masaikulttuurissa moniavioisuus on ollut tuhoisaa. Tämä kulttuuri muuttuu, koska nuoret laitetaan kouluun, ja koulutus on kallista. Primary school on ilmainen, mutta sen jälkeen kaikki maksaa. Ei ole varaa pitää montaa vaimoa, vaikka haluaisi. Monet haluavat vain yhden lapsen. Naiset eivät halua elää moniaviossa, eivätkä enää nuoret miehetkään.

Täällä on miehen mukaan jo 45 miljoonaa asukasta. Väkimäärä on kasvanut tuhoisan paljon ja länsimaisella lääketieteellä ja kehitysapuvauvaklinikoilla on ollut tuhoisa vaikutus lasten määrään.

Hän sanoi, että on liian paljon nuoria, joilla ei ole mitään tulevaisuutta ja siksi he ryöstävät turisteja. Ja näin tuhoavat oman elämänsä, koska ennemmin tai myöhemmin he joutuvat vankilaan.

Siksi yhä useampi nuori haluaa opiskella ja rahoittaa opintonsa eri tavoin. Tämä mies rahoittaa opintonsa myymällä masaitaidetta, maalauksia. En ostanut, koska en osta tässä elämässä enää mitään, enkä voisi kuljettaa mitään rikki menevää repussani. Mutta siitä huolimatta meillä oli tosi lämmin keskustelu.

Suomi on samassa tilassa. Yhä useampi nuori on ilman työtä ja vailla mitään elämän tarkoitusta. Siksi meidän on muutettava niin paljon asioita Suomessa. Puhuimme myös somaleista Suomessa ja kerroin, mitä saavat mitään tekemättä. Miehen mielestä suomalaiset ovat tyhmiä antaessaan kaiken ilmaiseksi. Tansaniassa on ruandalaisia pakolaisia, jotka ovat tulleet tänne aseiden kanssa. He ryöstävät kauppoja pyssyjensä voimalla. Näin pakolaiset kiittävät isäntiään.

Mies puhui myös siitä, kuinka kaikki kehitysapuraha varastetaan. Hänen mukaansa Tansaniassa korruptio on todella suurta.

Kun tapaa yhden ihmisen, jolla on järki päässä ja arkirealismi kohdallaan, uskoo että tällaisia on varmasti enemmänkin. Samalla tavalla uskon, että Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat laillani Suomen tilasta, mutta jostain syystä eivät tuo ajatuksiaan julkisuuteen.

Keskustelu nuoren miehen kanssa sai minut iloiseksi ja sain uskoa, että Afrikka voi selvitä. Ei kehitysavulla, vaan heidän omilla tekemisillään ja koulutuksen voimalla.

Joulukeskustelu oli minulle isompi asia kuin kuulla taas uudelleen ne jouluiset puheet Suomessa kaikista tiedotusvälineistä.

Siirretty loppukaneetiksi keskustelulle:

Kaikki humanitaarinen maahanmuutto on lopetettava ja rahat laitettava tyttöjen koulutukseen Afrikassa ja Aasian köyhissä maissa

Ei ole tyhmempää velkarahan käyttöä kuin tuhlata Suomessa humanitaariseen maahanmuuttoon. Melkein yhtä tyhmää on suurin osa kehitysavusta, josta liian paljon menee virren veisuuseen ja korruptioon.